Arvatkaa mitä, musta on alkanut tuntumaan, että jos en kirjoita jotain tärkeää informaatiota sisältävää tekstiä, tai jotain tosi viihdyttävää, mun ei kannata kirjoittaa lainkaan.
Mulla on ollut tuo tunne jo useana kertana kun olen kirjoittanut, enkä silti ole estänyt itseäni jaarittelemasta turhia! Tälläkään kertaa minulla ei ole mitään tärkeää tai mielenkiintoista sanottavaa. Hitto.
Nyt kello on 00.40. Istun jälleen pimessä keittiössä, ja ihmettelen tuota outoa ääntä, jonka kuulen! Se on kuin jonkilaisen kellon tikitystä, mutta se ei ole meidän kello. Meidän kello on rikki. Nyt se tikitys loppui, ja tilalle tuli uusi ääni! Pelottavaa. Luulenpa että se on meidän pakastin. Sen oveen on syttynyt uusi punainen valo, jota siinä ei aiemmin ollut.
Tiedättekö mitä, mä epäilen että se on pommi. EI ei! se on robotti! Meidän pakastin on koko ajan ollut robotti, ja nyt se yrittää kommunikoida mun kanssani, ja kertoa mulle olevansa robotti.
Tiettekö, mulla on ihan loistava olo!
Syön superterveellisesti, sekä urheilen sikana, mikä yhdistelmä!
Mulla ei ole mitään valitettavaa. Halleluuja!
Mun työssäni on ihan hyviäkin puolia: Melkein aina kun/jos haluan, saan ilmaiseksi kiinalaista ruokaa, Ben&Jerrys jäätelöä sekä alkoholia.
Mun työkaverit on kohtalaisen rentoja, ottaen huomioon kaiken stressin ja kiireen.
Saan myös ihan hyvin tippejä.
Rahaakin saan ajallaan ja ihan tarpeeksi, vaikka joka kerta joudun laskemaan rahani, jotta varmasti saan kaiken mikä kuuluu mulle. Mun yksi työkaveri sanoi sopivasti, että meille maksetaan kuin strippareille: lauantai yönä käteisellä.
Mulla kävi onni: sain vapaaksi sunnuntain, maanantain ja tiistain. Huomenna takaisin töihin.
Mutta oli kyllä ihanat 3 päivää.
Tänään hengailin vain kotona kämppisten kanssa. Sanoinko "Vain kotona"? Jätetään se "vain" pois. Tämä koti on ihana vankila. On melkein mahdotonta lähteä täältä ulos, kun täällä on niin mukavaa.
Tämä on nyt ihan asiasta toiseen, mutta mitähän tarkoittaa se, kun olen nyt nähnyt unia edesmenneestä pupustani parina viime yönä.Unissa olen unohtanut ruokkia pupua, ja tunnen siitä syyllisyyttä. Unissa tuntuu myös että olen epäonnistunut pupun omistajana, ja siksi pupu on vain onneton. Hmm. Olen myös nähnyt pari unta edesmenneestä koirastamme. Unissa koira on vanha ja höpsö.
Näen aina kausittain tiettyjä teemaunia.
Esim vähän aikaa sitten, noin kuukausi, pari sitten näin toistuvasti unia, joissa minulla oli kova kiire lentokoneeseen, joka oli matkalla Suomeen. Olin aina melkein myöhässä, ja ehdein siihen juuri ja juuri, ellen herännyt ennen sitä. Välillä kun ehdin koneeseen, se olikin ihan pieni ja hutera, noin auton kokoinen lentokone, ja pelkäsin että se putoaa.
Yllättäen Suomen reissun jälkeen en ole nähnyt moisia unia. Nyt selkeästi teemauniini kuuluu entiset lemmikit.
Vähän aikaa sitten näin unta, että vaihdoin veljen poikani vaippaa! Hän on jo 3 v, eikä käytä tosi elämässä enää vaippaa paitsi nukkuessaan ehkä. Luin että vaipan vaihtaminen unessa tarkoittaa että tahdon muuttua. Tahdon päästä lapsellisesta luonteenpiirteestäni tai tavastani.
Unet on mielenkiintoisia. Ne on kuin hauskoja apuvälineitä auttamaan ymmärtää alitajuntaamme. Aina ne ei ole hauskoja, ja välillä epäilen että onko ne tosiaan vain alitajunnasta lähtöisin.
Höhöö. Olkaat hyvät, erittäin viisas ja tärkeä teksti jälleen kerran!
Itseasiassa, tämä teksti on niinkin mielenkiintoinen ja tärkeä, että kokoan siitä runon! Modernin runon.
Kas tässä:
Tuo tunne,, kun kirjoittanut
Pimeässä keittiössä, outoa ääntä kuulen
Kellon tikitys, mutta ei meidän kello
Se yrittää kommunikoida kanssani
Mahdotonta lähteä täältä ulos
Koti on ihana vankila
Pieni ja hutera, pelkäsin että se putoaa
Mutta mitähän se tarkoittaa
Aina melkein myöhässä
Ehdein siihen juuri ja juuri
Kellon tikitys,
mutta ei meidän kello
Tuo tunne.
Hahaha :D anteeksi. Olen väsynyt.
Tuolla runolla voisin aloittaa tulevan urani runoilijana, eikö?
Näette varmaan mussa piilevät lahjat!
En itseasiassa KOSKAAN kirjoita runoja. Se on yllättävän hauskaa. Tuohan ei rimmaa yhtään ,mutta eihän niiden tarvi rimmata?
Noukein kaikki nuo lauseet tekstistäni.
Vielä loistavampi idea olisi kirjoittaa mun uneni runomuodossa! Niistä tulisi niin absurdeja runoja.
Naah, tässä aitoa runoutta, joka on toosi vanhaa. Vaikea sanoa kuinka vanhaa, mutta alkuperäiset tekstit on lähemmäs 2000 vuotta vanhaa:
"The call of wisdom" san.1:20-23 viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla;meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo: Kuinka kauan te yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa? Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni,saatan sanani tiedoksenne"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti