Moi.

En ole kirjoittanut yli viikkoon.

En kertonut tästä aiemmin, mutta menin Suomeen lomalle.
En kertonut teille, koska halusin sen olevan perheelleni yllätys. Koska perheeni lukee tätä blogia, en tietenkään kirjoittanut siitä mitään. Vaikeaa se kyllä oli.
Eli olin Suomessa 25.9-2.10. Viikon.

Oli ehkä paras loma vähään aikaan (Suomessa! Kyllä!).
Lensin Ryanairilla ensin Tampereelle, sieltä otin junan Helsinkiin. Hesassa oli määrä tavata kavereita, ja hengailla pari päivää heidän kanssaan, ja sitten mennä loppu lomaksi Poriin perheen luo.
Loma alkoi heti pienillä vaikeuksilla, katsos olen hukannut Suomalaisen sim-korttini.
Ajattelin kuitenkin, että kyllä varmaan nuo englantilaiset liittymät toimii Suomessakin, vähän kalliimmalla hinnalla vaan.
Olin väärässä.
Oli ihan hauska tunne, kun oli tarkoitus mennä ystävän luokse kylään, eikä tiedä osoitetta, eikä voi edes soittaa ja kysyä.
Lopulta otin vaan junan Helsinkiin, ja pyysin vieressä istuvalta mummolta lainaksi puhelinta.
Päädyin sitten vielä lainaamaan erään mukavan miehenkin puhelinta Pasilassa.
(Olisi varmaan pitänyt kertoa Sumpulle, että pyysin puhelinta lainaksi tuntemattomilta. Se kuulemma soitteli sitten niille molemmille useaan otteeseen, kun yritti tavoittaa mua)

Viimein löysin Sumpun luokse Haten kanssa (jonka tapasin Pasilassa).
Nuo pari päivää menivät aivan liian nopeasti. Jäi harmittamaan, että miksen jäänyt heille vielä ainakin yhdeksi yöksi.

Perjantaina matkustin Poriin Haten sekä hänen siskonsa kyydillä.
Jotenkin nostalgista ajaa Haten kanssa Helsingin suunnalta Poriin päin autolla.
Noin puolitoista vuotta sitten tehtiin niin useinkin, kun opiskelimme Ryttylässä.

Porissa kävelin laukkuineni suoraan isoveljeni ovelle. Siellä minua oli vastassa ihanat veljenpojat sekä heidän vanhempansa.
He olivat suunnitelleet hyvän juonen äitin yllättämiseksi. He olivat pyytäneet äitiä lastenvahdiksi sille illalle.
Äiti yllättyikin kovasti. Ei meinannut tunnistaa mua!
Olenhan mä vähän muuttunut 9 kuukaudessa, mutta kyllä hetken jo pelästyin, että onko se oikeasti unohtanut mut tai jotain, kun katsoi silmiin eikä tunnistanut! :D

Porissa lomailuun sisältyi paljon rauhallisia koti-iltoja, kävelyjä, kirppiksillä kiertelyä, vanhojen tavaroideni penkomista ullakolla, ruuan laittoa, veljenpoikien kanssa leikkimistä, ja paljon kahvin juomista (en muistanutkaan miten paljon mun perhe litkii kahvia).
Hate tuli vielä yhtenä päivänä kattomaan mua Poriin, kun sattui itsekin olemaan lähistöllä. Me mentiin  kaakaolle ja kävelylle.

Se viikko meni tosi nopeasti. Tuntui vain 3 päivältä.
Mutta Suomessa tein päätöksen, että muutan takaisin.
Kyllähän mä sitä suunnittelin jo aiemminkin, mutta siellä siitä tuli aika lopullista.
Jotenkin Suomessa tuntui siltä että sydän olisi levännyt.
Ei ollut kiire minnekään.
Tiedän, lomat tuntuu siltä, mutta sitten muistin ne kaikki mahtavat asiat mitä mulla oli Suomessa....
Musta tuntuu että mulla on enemmän Suomessa kuin täällä.
Ja se elämäntyyli ja kulttuuri on enemmän munlaiset, kuin tämä täällä.
Eli suunnittelen muuttavani takaisin Joulun jälkeen.

Tänään oli ensimmäinen työpäivä loman jälkeen.
Ei tosiaan tehnyt mieli mennä töihin.
Työkaverit sanoi että mä näytin ihanan levänneeltä ja rennolta. No, se ulkonäkö on varmasti historiaa työpäivän jälkeen.


Illan sana: Joh.13:14-17:
Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette.
( autuas tarkoittaa onnellista. Ja vielä sen verran, että jalkojen pesu oli tuohon aikaan vain palvelijoiden tehtävä. Ja se oli aika likainen työ, koska siihen aikaan porukka käytti sandaaleja. Tuossa tarinassa Jeesus pesi ystäviensä jalat ennen ateriointia. Se oli jotain tosi outoa. )

Hyvää yötä! Olen super väsynyt.