Nimittäin se vaikuttaa paljon, miten sä ruokit itseäsi.

Yksi mikä mun pitäisi lopettaa, on öinen napostelu.
Miten tuostakin tavasta voi päästä eroon, kun valvon aina super pitkään. Pääsen muutenkin töistä myöhään, ja silloin olen yleensä myös nälkäinen.
Tässä pulma, mihin aion löytää ratkaisun.
En kuitenkaan nyt. Nyt aion syödä tämän herkullisen leivän palan...

Tänään mulla oli vapaapäivä.
Nina ja Jim oli suunnitellut että vietetään koko päivä yhdessä, ja että tekisimme sen jopa talon ulkopuolella!
Ja niin teimme!
Helppoa se ei kyllä ollut. Meillä oli suunnitelmissa mennä yhteen paikkaan (jonka nimeä en enää muista, heh), joka on metrokartalla northern linella. Aluksi kävelimme Leytoniin, josta otimme bussin, pitkän odottelun jälkeen, Walthamstow centraliin. Sieltä otimme junan kohti nimetöntä kohdettamme! Junassa kuitenkin vasta tajusimme, että se juna ei menekään sinne asti, koska se juna reitti oli jostain syystä tänään suljettu.
No sitten jäimme junasta pois, ja menimme odottamaan bussia, mutta sitten tajusimme olevamme väärällä pysäkillä, joten palasimme takaisin asemalle, ja sieltä löysimme oikean pysäkin kyselemällä!
Lopulta löysimme oikean bussin, ja silloin sopivasti alkoi myös satamaan.
Lopulta päätimme jäädä pois Camdenissa, olimme liian väsyneitä lähteä etsimään tuota alkuperäistä kohdettamme. Joten bussista noustuamme, menimme ensimmäiseen ravintolaan jonka näimme edessämme (Marokkolainen, kiva ravintola, halpakin!). Ruoka oli tosi hyvää, seurakin oli ihan jees.
Tuohon lounas hetkeen sisäiltyi kaikenlaista väittelemistä ja riitelemistä, sitten myös asioiden listaamista, mitä meidän pitäisi tehdä yhdessä ennen kuin muutan Suomeen, ja sitten vähän lisää väittelyä siitä aiheesta, että muutan  Suomeen...
Lovely.
No ei, hauskaa oli!
Tässä tekemämme lista, jos muistan kaiken:
-Pitää mennä elokuviin (en ole kertaakaan käynyt elokuvissa Lontoossa)
-Mennä yhdessä ulos kaikkien kämppisten kanssa, Drunken Monkeyyn syömään ehkä
-Mennä taide näyttelyyn
-Mennä ehkä Brightoniin koko päiväksi
-
Mitä unohdin tuosta? montakin juttua. Onneksi Nina kirjoitti ylös.

Lounaan jälkeen menimme kiertelemään Camdenin keskustaan, joka ei ollut lainkaan paha kokemus. Ei ollut liikaa ihmisiä.
Mun ja Ninan kimppuun "hyökkäsi "kylläkin joukko kampaajia, jotka epätoivoisesti etsi hiusmalleja. Se oli vähän huvittavaa. Ollaan molemmat käyty just vähän aikaa sitten kampaajalla.
No, mikäs siinä, voishan sitä uudestaankin.  Se on aika cool nimi se Saco täällä Lontoossa meinaan.

Kun olimme aikamme kierrelty siinä turistirysässä, palasimme kotiin samaa reittiä.
Kotona katsoimme telkkaria ja söimme.

Oli niinkin hauska ja "kiireinen" päivä, että aivan unohdin mun ihanan veljenpoikani 3 v. synttärit. (olen kauhea ihminen! Kuka voi unohtaa moisen asian? )
Nyt on tietenkin liian myöhä soittaa ja onnitella, kello on täällä 01.34, sekä Suomessa 03.34...
Huomenna soitan, ja yritän keksiä oikein kivan lahjan korvatakseni tämän. Hän on kuitenkin mun spesiaali ystävä, sekä ehkä maailman ihanin pikkupoika (isolla luonteella).

Nyt mulla on ihan sairas halu "taiteilla" jotain.
Ikävöin hulluna tanssimista, yhyy!
Sekä pianoa ja musiikkia ja maalaamista!!
Nyt aion piirtää.


Illan sana:
matt.7:12-14
"Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat.
Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat sen löytävät."
(huh. raamatussa on monia paikkoja, joita lukiessa vähän pistää sydämestä. Se johtuu siitä, kun tajuaa ettei omassa voimassaan voi mitenkään noudattaa niitä juttuja. Kun tajuaa, miten epäonnistunut mä olen jos raamatun valossa katsotaan. "kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille..." Toisin sanoen; kohtele kaikkia ihmisiä tasa-arvoisesti ja kunnioituksella... Niitäkin joista en pidä?
Olisi helppoa mennä tuosta "avarasta portista" ja kävellä elämäni tuota "laveaa tietä" jota moni kulkee.
Mutta kun saan tuon pistoksen sydämeeni, muistan että eihän mun tarvikkaan omassa voimassani ahtautua siitä ahtaasta portista sisälle, tai kävellä sitä kapeaa, lähes näkymätöntä tietä. Jos kerran Jumala rakastaa mua niin paljon ,että on kuollut mun puolestani hirvittävän kidutuskuoleman, toki hän pitää musta huolen ja antaa mulle voiman kävellä tätä kapeaa tietä. Muuta en tarvi kuin luottamuksen häneen.
Ootteko koskaan leikkinyt lapsena sellaista peliä, jossa joutuu kävelemään silmät kiinni, ja jossa kaveri johdattaa eteenpäin kädestä pitäen? Tämä "kapeaa tietä kulkeminen" on juuri samanlaista. Ei voi muuta kuin totutella luottamaan että joku pitää kädestä ja johdattaa, eikä kuljeta mua päin puuta.
Eli jos raamattua lukiessa tulee jotenkin huono olo, kun tajuaa miten huono on, ei kannata heittää sitä kirjaa nurkkaan pölyttymään, vaan kannattaa jatkaa lukemista ja miettiä niitä tekstejä syvemmin. Niin sitä muuttuu.
Nimittäin se vaikuttaa paljon, miten sä ruokit itseäsi.

höhöö- hyvää yötä!