Mä annan teille neuvon, ystävät:
älkää erehtykö menemään Liverpoolstreet stationille klo 17-19 aikaan. Älkää ikinä.
Se tuntuu siltä, kuin olisit pieni kala valtavassa kalaparvessa. Mutta se kalaparvi ei ole mikään mukava kalaparvi, jossa kaikki olisi ystäviä keskenään, ja menisi kaikki onnellisesti ja hyvässä järjestyksessä samaan suuntaan, vaan se on vain joukko kaikenlaisia kaloja, matkalla kovaa vauhtia eri suuntiin, törmäillen toisiinsa.
Tai siis... Jos olet kiinnostunut tuosta kokemuksesta, niin sitten suosittelen.
Mä koin tänään tuon ihanan kokemuksen, kun menin hakemaan töitä Bricklanelta.
Sää ei myöskään suosinut minua, eikä sateenvarjoni (joka sateen ja tuulen myrskyssä kääntyi ainakin kolmesti ympäri). Joten lopulta näytin varmaan samalta kuin meidän Kissa, joka tänään meni meidän puutarhaan sateessa, ja juoksi täysillä takaisin sisälle kiukkuisen näköisenä ja läpimärkänä.
Joka tapauksessa, tämän päivän tulos on se että sunnuntaina mulla on trial yhdessä kahvilassa (mikä trial on suomeksi? Kun ne testaa mua siellä pari tuntia että miten sovin joukkoon jne)
Pari muutakin paikkaa oli aika lupaavia. Let's see.
Jos en saa pian muita töitä kuin tämä nykyinen, en tiedä kauanko jaksan asua Lontoossa.
Ongelma siis ei ole asuminen täällä... Tämä koti mikä mulla täällä on, on aivan ihana (ehkä paras?)...
Mutta en kestä noita paskoja duuneja joita teen.
Monkeyta jaksoin noin 2ja puol kuukautta, ihan vain siksi että se oli uusi työ ja uudet ihmiset, uudet haasteet.
Nyt siellä ei ole mitään uutta.
Yleensäkin jaksan tän tyyppisiä töitä vain muutaman kuukauden, ja sitten saan tarpeekseni.
En tiedä kertooko se, että mä en ole pitkäpinnainen ja sinnikäs ihminen tai jotain.
Taidan olla vähän sellainen enemmän projekti tyyppinen ihminen töiden suhteen. Eli lyhyen aikaa jaksan innostuneesti tehdä töitä, vaikka paljonkin, mutta en kauaa.
Tuo pätee myös mun taide harrastus juttuihin. Rakastan pieniä, intensiivisiä taide projekteja.
Sitten taas olen ihan vastakohta esim ihmisten kanssa. Saatan lämmetä vähän hitaasti, mutta mitä kauemmin tunnen heidät, sitä enemmän pidän heistä.
Eikö olisi täydellistä, jos mun ei tarvisi tehdä enää töitä Lontoossa sinä aikana kun oon täällä, ja voisin vain rentoutua (ja vaikka keskittyä niihin taide projekteihini? Ja ihaniin kämppiksiini ja ystäviini. Yhyy kunpa voisin vaan tehdä niin)
Koska tunnen jatkuvasti painetta. Suomen lomalla sen kunnolla tajusin. Siellä oli niin levollista, että näin tuon valtavan eron.
Pelkään että saan vielä sydänkohtauksen tai jonkun herslaagin!! (En tiedä mikä on herslaagi, kuulin tuon sanan Suomessa. Se on aika ärsyttävä)
Nyt mun pitäisi olla nukkumassa, mutta en pysty.
Jotain positiivista: meidän taloon muutti suomalainen tyttö!
Hän on hirmukiva. Outo positiivisella tavalla.
Menen tästä nukkumaan.
Yön sana: sananlaskuja; tuo kaikki hankkeesi Herran eteen, niin suunnitelmani menestyvät.
Ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askeleensa. (Pitäis pitää mielessä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti