väsymys ja viattomuus

Huh, kyllä väsyttää.
Oon vähän huolestunut, koska mua ei ole väsyttänyt 3 viikkoon lainkaan (koko sen ajan kun olen ollut syömättä lihaa).
En tiedä että mikä nyt on. Toisaalta, nyt olen parina päivänä ollut vähän huolimaton ruoka/juoma valiostani.
Esim töissä olen välillä vähän napsinut ankkaa. (anna kun selitän! En syö possua tai punaista lihaa, koska ajattelen ettei se ole terveellistä. En syö kanaa, koska niitä kasvatetaan hemmetti jollain hormooneilla, mutta ankka... se on kuin kana, muttei yhtä suosittu, eli tuskin niitä kasvatetaan hormoneilla). Mutta toisaalta, vaikka mitä selityksiä mulla olisi tuon ankan syöntiin, tunsin kyllä heti että se ei ole terveellistä, kun sitä söin.
Taidan jättää sen. Ei se edes loppujen lopuksi ole niin hyvää.
Nyt mun ruokavalio hulluuttani vain yllyttää se, että yksi mun työkaveri kertoi, että hänen äitinsä on ollut kasvissyöjä 12 vuotiaasta asti (on nyt 45), ja hän on tosi nuorekas ja energinen ja kaunis.
Onhan se tutkittua että kasvissyöjät elää pitempään. Jos osaa syödä oikein.


Asiasta toiseen.
Mulla on lähipäivinä ollut sydämellä sellainen aihe kuin viattomuus.
Viattomuus ei ole muodissa.
Sen näkee jo ihan siitä, kun seuraa lapsia/teinejä, kun ne yrittää uskotella toisilleen, etteivät ole viattomia enää. On coolia, että on paljon kaikenlaisia kokemuksia.

Useille saattaa tulla sanasta viaton mieleen joko lapsi, tai lapsellinen. Ehkä jopa tyhmä.
Siksi varhaisnuoret haluaa päästä viattoman maineestaan nopeasti, koska tahtovat osoittaa etteivät ole lapsia enää.

Itse ajattelen viattomuudesta toisin. Mielestäni se ei ole typeryyden tai lapsellisuuden merkki, vaan päin vastoin, se on merkki vastuullisuudesta ja kypsyydestä, sekä merkki siitä, että pitää itseään arvokkaana: tuntee oman arvonsa, eikä tingi siitä. Viattomuus on vähän kuin puhtautta.
Viaton ajattelee puhtaasti muista ihmisistä sekä itsestään. Se voi olla myös korkeaa moraalia.

Koska "viattomat" koetaan nuoriksi ja lapsellisiksi, heitä pyritään aina opettamaan: annetaan elämän neuvoja (eikä mitään hyviä sellaisia yleensä).
Viattomista ajatellaan, etteivät he ole kovinkaan fiksuja.
Mietin että miksi?

Miksei viattomuus ja kypsä viisaus voisi olla samassa paketissa?

Entä miksei korkean moraalin omaava ihminen voisi olla kaunis ja puoleensa vetävä?

 Miksei viisaus ja kauneus voisi asua samassa ihmisessä??

Noihin kysymyksiin päädyn aina välillä. Varsinkin jotkut  sellaiset miehet(en nyt tahdo yleistää!) jotka pitävät minua kauniina, eivät pysty hyväksymään sitä, etten ole mikään tyhjäpää. Usein nuo miehet eivät myöskään pysty hyväksymään sitä, etten ole heistä kiinnostunut. Haha. (en tiedä miksi nauroin. Se ei oikeastaan ole hauskaa. Yhyy.) Mutta sitten taas miehet, jotka eivät ole minusta sillä tavalla kiinnostuneita, itseasiassa hyväksyvät luonteeni ja pitävät siitä. Noihin edellä kuvattuihin miehiin sisältyy kaikki työpaikkani miehet.
Enkä ole ainoa joka marisee tästä aiheesta. Minulla on kavereita, joiden kanssa olen jutellut aiheesta.

Varmaan arvaatte että tänään sain taas taistella hermojeni kanssa töissä, kun jotkut työkaverit käyttäytyi idioottimaisesti.

Olen oppinut arvostamaa itseäni enemmän. Tiedän nyt, ettei mun tarvi miellyttää ihmisiä ollakseni arvokas. Mun ei tarvi kestää kaikenlaista käytöstä. Mun ei tarvi myöskään ottaa ihmisten "opetusta" vastaan, koska se on usein vastoin mun arvojani ja uskoai, sekä itse tiedän mielestäni paremmin.

Tunnen suorastaan jonkinlaista pyhää suuttumusta tästä asiasta :D
Jos on viaton, ja omaa vahvan moraalisen selkärangan, se ei tarkoita sitä että on vähän tyhmä ja hukassa, ja kaipaisi kovasti jonkun (siis miehen) lempeää opastusta sekä elämän neuvoja.

No joo, pitäis varmaan mennä nukkumaa. Huomenna aamuvuoro. Kissa nukkuu tällä kertaa täsmälleen keskellä sänkyä, peiton päällä.........

Nyt en löydä mitään hauskaa videota tai mitään muutakaan :D hyvää yötä sitten vaan.