Nyt tuntuu siltä että talvi olisi saapunut myös tänne Lontooseen. Ulkona kotimatkalla kävelin tosi nopeasti, jotta veri kiertäisi. Myös ajatus lämpimästä kodista antoi hieman vauhtia.
Wait a minute.
Lämpimästä kodista? Täällä olen huoneessani kahdessa villapaidassa sekä huopaan kääriytyneenä.
No jaa, turhaan marisen. Sama tilanne mulla on aina ollut Suomessakin. Paitsi että täällä ei ole läheskään yhtä kylmä kuin Suomessa. Jos olisi, jäätyisin varmaan sänkyyni kuoliaaksi.
Mulla oli tänään tuplavuoro, koska Martina soitti itsensä kipeäksi.
En jaksa puhua päiväni negatiivisista puolista sen enempää, kuin että nukuin pommiin. Eli en käynyt aamulla suihkussa. Jee.
Positiivisia puolia; musta tuntuu että työkaverit ja pomot arvostais mua enemmän (nyt kun on taas uusia työntekijöitä, ne näkee että olen loistava!) Myös uudet työntekijät arvostaa mua.
Yksi niistä jopa tuntuu luulevan että olisin jonkin sortin pomo siellä. Se aina varmistaa kaiken mun kauttani. Hehe.
Mä tykkään kirjoittamisesta. Tiedän etten ehkä ole kovin harjaantunut tai lahjakas kirjoittaja, mutta ainakin siitä riittää iloa minulle.
Tämä blogi ei suinkaan ole ainoa kirjoitus projektini. Mulla on vaikka mitä kirjoituksia meneillään!
Musta tuntuu että kirjoittaminen on mulle pakollista terapiaa.
Mun on pakko "puhua" mun ajatukset ja huolet ja tunteet ulos, niin että näen ne sanat edessäni paperilla, ja sitten voin tarkastella niitä myöhemminkin, ja ehkä siten tajuta omaa pääkoppaani paremmin.
Päiväkirjan kirjoittaminen on loistavaa.
En välitä siitä, että onko päiväkirjan kirjoittaminen noloa tai teiniä.
Enkä mä ikinä yritä kirjoittaa coolisti päiväkirjaa. Eihän niitä ole muille tarkoitettu luettavaksi.
Se on pätevä terapian muoto josta en voisi luopua. Tuskin ikinä. Olen kirjoittanut päiväkirjoja siitä lähtien kun olin 12 vuotta. Kauemmankin ehkä?
Ehkä päiväkirja on yksi syy miksi musta on kasvanut tällainen ihminen. Mun ei tarvi purkaa pahaa oloani tai tunteitani muihin ihmisiin, voin selvittää ne ihan itse. Joku ei ehkä näkisi tuota niin positiivisena asiana, mutta kun sitä miettii, voi nähdä positiivisiakin puolia. Esim miksi pilata jonkun päivä omalla kiukuttelulla kun voi hoitaa pahan olonsa pois itse, ja sitten antaa läheisilleen vain parasta?
Ehkä tuossa on syy, miksen ole koskaan oikein oppinut jakamaan negatiivisia tunteitani tai kokemuksiani läheisteni kanssa. Jos mulle sattuu jotain kurjaa, tai on tosi paha olla, en sano sitä ääneen, enkä kiukuttele. Piilotan sen parhaani mukaan ihmisiltä. Kyllä silti ihmiset jotka mut tuntee, näkee mun pahan oloni. Koska silloin olen vain hiljaa.
Mä olen kai sulkeutunut ihminen. En jaa juttujani. Mutta esim mun parhaat ystävät ovat vuosien varrella löytäneet keinoja saadakseen mut avautumaan. Moni ihminen ei tiedä sitä taitoa.
Tiedän ettei tuo ole niin hyvä juttu. Kommunikaatio on tärkeää.
Siinä on myös jotain hassua, että aika moni kaveri avautuu mulle huolistaan ja murheistaan, kun mä en avaudu kellekään ihmiselle.
Niin, siinä on myös jotain nurinkurista, etten ikinä paljasta itsestäni liikoja kasvotusten ihmisten kanssa. Mutta kun kirjoitan, saatan kirjoittaa mitä tahansa häpeämättä. (en väitä että kirjoittaisin tänne mitä vain häpeämättä. onhan tämä aika sensuroitukin tämä mun pikku blogini, mutta puhun tänne vain itsestäni, mitä en ikinä tee kasvotusten ihmisten kanssa. Se olisi töykeää. Ja sitten vielä kun en saa mitään reaktiota takaisin, sekin helpottaa... En nyt sano ettette saisi kommentoida jos tekee mieli,. Ihan vapaasti!)
Nyt on puhuttu tarpeeksi taas Milkasta.
Asiasta toiseen:
Olen miettinyt raamattua lukiessa, jo vuosien ajan, että kuinka loistavia leffoja raamatun tarinoista voisi tehdä.
Onhan niistä tehtykin elokuvia, mutta ne tuntuu olevan jotain 2 luokan leffoja. Paitsi passion of the christ ehkä.
Nyt tulee tuo Noah leffa myös.
Mutta esim Joosefista saisi hienon leffan aikaan: se oli se poika joka näki kiinnostavia unia. Hänen veljensä myivät hänet orjaksi Egyptiin, mutta siellä hän pääsi vankilan kautta Faaraon suosioon unenselitys lahjansa kautta, ja siten sai melkein yhtä ison aseman kuin faarao.
Loistavaa! Yksi mun lempi tarinoista.
Sitten on myös Mooses. Mutta siitä taitaa ollakin leffoja? Kuten Egyptin prinssi. Mutta se on piirretty!!!
Daavid on myös aika cool. pieni paimen poika joka voittaa jättiläisen tappelussa, ja sitten siitä tulee kuningas.
Taidan mennä nukkumaan. Oon hullun väsynyt.
Hyvää yötä ja huomenta! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti