MISSÄ KISSA ON?!

Voi ei, en löydä Kissaa mistään!

Ei vaan, kunhan halusin säikäyttää teidät. (ihan kuin kukaan teistä säikähtäisi tuosta. Pitäisikö säikäyttää Nina tekstiviestillä? Ei kannata... Nina on herkkä kissan suhteen.)

Päästin sen tänään ulos kun pääsin töistä. Oli jo ihan pimeää, mutta kun se maukui niin surkeasti oven edessä.
Sitten kun huhuilin sitä jonkin ajan päästä, sitä ei näkynyt eikä kuulunut missään. Säikähdin vähän, koska oli niin pimeää, ja ajattelin että on ihan mahdotonta löytää se niin pimeällä. Vielä kun se on musta.
Kyllä mä sitten sain sen sisälle houkuteltua loppujen lopuksi.

Otin kissan viereeni nukkumaan toissa yönä. En yleensä tee sitä koska se herää yöllä ja alkaa riehumaan.
Nyt se käyttäytyi aika kiltisti koko yön. Kyllä mä kerran heräsin siihen että se nuoli mun naamaani.
Huhhuh, kiva kasvokuorinta.Sen kieli on niin karhea että tuntuu kuin joku hieroisi mun naamaa hiekkapaperilla.
Sitten kun se sai pussailusta tarpeeksensa, se halusi leikkiä. Se napautti mua naamaan tassullaan ja juoksi karkuun, kuin sanoen "jahtaa mua! jahtaa mua!"
Lopulta menetin hermoni ja vein sen keittiöön. Niin, sehän olikin se syy miksen yleensä ota sitä viereeni.

Kissasta tuli mieleen: Mun työkaveri otti ihanan kissatatuoinnin ranteeseensa. Kokonaan musta kissa sivuprofiilista. Se näyttää IHAN meidän Kissalta. Sillä oli jopa samalainen hassu möhömaha kuin meidän Kissalla.


Tiettekö, mulla on outo olo ollut nyt muutaman päivän. Sanotaanko jotain viikon.
Ihan hyvällä tavalla outo.
Tuntuu että päivät menisi hitaammin. Tuntuu että en murehtisi mistään, ja eläisin vain hetkessä.
En tiedä mitä mulle on tapahtunut. Olen ollut niin kova murehtimaan aina.
En enää edes stressaa töissä melkein mitään. Vaikka olisi ihan hullun kiireinen päivä, en jaksa sitä stressata.
Ja arvatkaa mitä! Nyt mulla on myös loppunut ne sydämen ylikierros kohtaukset! Hyvä yhteen sattuma?
Nyt jotain viikon olen myös ruvennut ajattelemaan enemmän.
Tehän tiedätte että mä oon ennenkin tykännyt ajatella paljon. Mutta nyt tuntuu eriltä ajatella.
En ajattele enää stressaavia asioita hermostuneesti, vaan yhtä rauhallisesti kuin muitakin asioita. Tuntuu että mun ajatukset olisi kirkkaammat ja selkeämmät.
Voi olla että tämä on kytköksissä siihen ettei mua väsytä enää. Väsyneenähän ajatteleminen voi tuntua raskaalta. Ja voi helposti tulla negatiiviseksi tai kiukkuiseksi jos on väsynyt.
Ja miksi mua ei enää väsytä?
 Koska olen muuttanut ruokavaliotani! Tadaa!
Eli jälleen, kaikki mun dieettini ansiota. Kun siis jätin muut lihat kuin kalan.
Voiko olla?

Tänään olin töissä Mile endissä taas pitkästä aikaa.
En ole ainakaan 6 viikkoon työskennellyt siellä.

Siellä on koko työporukka vaihtunut.
Ja nyt siellä on hirveän kivoja työntekijöitä.
On ihmeellistä miten joidenkin ihmisten kanssa vaan tulee toimeen niin hyvin, ja joidenkin kanssa ei lainkaan.
Mun mielestä sen huomaa tosi helposti jos ihminen on kiinnostunut yhtään tutustumaan, tai edes olemaan kohtelias. Jotkut on niin omissa maailmoissaan ettei ne jaksa. Tai sitten ne jopa ajattelee olevansa niin mun yläpuolella ettei viitsi vaivautua tutustumaan paremmin. Shorditchin Monkeyssä on pari tuollaista tyyppiä.
Mile endissä kaikki uudet tyypit oli hirveän kivoja!
Nyt mietin että olis kiva työskennellä siellä taas useammin.


Nyt aion leipoa leipää ja jumpata! Jee! Moikka?

Ps. missä Kissa oikeasti on? Varmaan mun huoneessa hengailemassa.