vapaapäivän juhlintaa

Voi olinkin unohtanut miten kiva Agne on!
En ollut nähnyt sitä tyttöä 5 kuukauteen, ja tänään päätettiin mennä kahville Covent Gardeniin.
Tiettekö, on sellasia kavereita, joita voi olla näkemättä useita kuukausia, ja kun taas tapaa hänet, se ei ole mitenkään kankeaa tai akwardia, vaan täysin luonnollista ja hauskaa!
Agne on mulle yksi niistä ihmisistä.

Agne on ujo ihminen. Samoin kuin minä. Mutta me ollaankin molemmat jo vähän voitettu ujouttamme.
Tajusin, että kaikki mun parhaimmat ystävät on jokainen omalla tavallaan tosi ujoja ihmisiä.
Sitten on sellaisia ihmisiä, jotka ei ole lainkaan ujoja. En voi tajuta heitä.
Usein en päädy heidän ystäväkseen, koska hekään eivät ymmärrä minua.

Tänään oli tosiaan mun vapaapäivä..
Tein Ninalle smoky eye meikin. Siitä tuli ihan kiva, vaikka valaistus olisi voinut olla parempi.
Aion harjoitella meikkaustaitojani Ninaan tästä lähin useammin.

Kissa nukkuu jälleen mun sängyssäni. Tiedän, että tuo elävä herätyskello tulee herättämään mut joskus viiden, kuuden aikaan aamulla, mutten siltikään voi vastustaa sen söpöyttä.

Tämä on nyt asiasta toiseen, mutta lähiaikoina olen pistänyt merkille, miten onnettoman näköisiä ihmisiä Lontoossa on. Esim ihan central linella kun matkustaa, ja jos avaa silmänsä ja katselee salaa ympärilleen, näkee vain onnettomia ihmisiä.
Ehkä se, että mä en ole onneton enää, saa mut kääntämään katseeni omasta kurjuudestani, ja näkemään muiden kurjuuden.
Mulla on teoria, että jokainen ihminen on rikki.
Jokaisella ihmisellä on oma aivan uniikki tarinansa, mikä heidät onkaan rikkonut.
Useat ihmiset rikkoo ihan oma perhe, lapsuudessa.
Myös ihmissuhteet rikkoo monia.
Sitten jotkut myös rikkoo itseään.

Kun vauva syntyy tähän maailmaan, hän on vielä viaton, ehjä ja puhdas. Mutta hän on myös äärettömän haavoittuvainen. Siksi lähes saman tien, moni pikku asia (tai suurempikin asia) alkaa rikkomaan häntä.
Oma perhe, vanhemmat. Ihmiset ympärillä (tekemillään ja tekemättömillään asioilla)
Tällä rikkinäisyydellä voi olla monia nimiä: ujous, masennus, mielenterveys ongelmat jne.

Useat ihmiset  kaipaa jonkinlaista pelastajaa itselleen. Esim kumppanin, joka pelastaa yksinäisyydeltä ja masennukselta... Kumppanin joka on täydellisen epäitsekäs, rakastaa pyyteettömästi, omistautuu tälle ihmiselle täysin, sekä täyttää hänen elämänsä, ja sen sydämessä olevan tyhjän aukon (jollaisen väitän jokaisella olevan. Sitä voi yrittää täyttää millä vain ,mutta siellä se on ja pysyy)
Esim leffat voi saada ihmiset unelmoimaan tuollaisesta.
Mutta tuo ei ole todellisuudessa mahdollista! Koska ihmiset on vain ihmisiä.
Kaikki ovat rikkoutuneet jossain vaiheessa elämää.
Miten ihminen, joka on myös rikkinäinen, eikä välttämättä ole osannut hoitaa haavojaan, voisi rakastaa täydellisen epäitsekkäästi ja pyyteettömästi?

Väitän että tuossa on yksi syy miksi nykyään ihmiset eroaa niin helposti.
Kaikki on rikkinäisiä, ja tuntuu että nykyään vielä rikkinäisempiä.
Ja elokuvista ja muusta ollaan saatu sellainen idea, että kumppanin tulisi olla täydellinen.
Mutta minun itseni ei tarvitse muuttua.
Ja sitten tuntuu että ihmiset olisi nykyään myös paljon lyhyt hermoisempia.
Ensimmäinen kunnon riita, ja sitten jo erotaan.

Väitän että jokainen ihminen haluaa palvoa jotain.
Kuulostaa aika rajulta, mutta niin meidät on luotu.
Usein ihmiset haluaa palvoa joko itseään, tai toista ihmistä.
Joko ajattelee itsensä olevan maailman napa, tai joku, tai jokin muu on.

Ongelma on se, että niin kauan kuin ihminen palvoo itseään tai toista ihmistä tai vaikkapa rahaa, hän ei parannu, ja se tyhjä aukko sydämessä pysyy tyhjänä.
Mutta jos hän palvoo Jumalaa, se tyhjä aukko sydämessä täyttyy,
Silloin pääsee myös paranemaan haavoistaan (huom,. henk.koht. kokemuksia!)

tällaisia ajatuksia tänä iltana. Kello on jo hurjan paljon, menen Kissan seuraksi nukkuu. Öit.