Tanssitunti plus Lidiya

Tänään oli tosi kiva päivä.

Otin itseäni niskasta kiinni ja menin tanssitunnille!
Olen niin iloinen.
Olin jo unohtanut miten sairaan hauskaa tanssiminen on.
Menin sellaiselle Jazz tanssitunnille. Ajattelin, että koska en ole tanssinut 7 kuukauteen, parempi ottaa vähän rauhallisemmin nyt tämä ensimmäinen tanssitunti, joten menin alottelijoiden tanssitunnille.
No, se oli kyllä aivan liian helppoa, mutta nautein siitä silti niiiiin paljon!
Tanssitunnin jälkeen olo oli suorastaan eufoorinen.

Menin heti tanssitunnin jälkeen tapaamaan Lidiyaa.
Oli kyllä ehkä vähän ällöttävää, koska en ehtinyt millään menemään suihkuun siinä välissä, ehdein just vain vaihtamaan vaatteet, ja sittenkin oli myöhässä.

Lidiyaa on aina ihanaa tavata! Hän on niin hauska tyttö. Hänelle on niin helppo kertoa nolojakin juttuja, että me aina juoruillaan yhdessä. Hän myös sanoi, että hän ei kerro yleensä kellekään sellasia juttuja kuin mulle. Hihi. Tuntuu että hän olisi mun pikkusisko tai jotain.
Nyt hän kuitenkin sanoi, että hän on asunnoton yhden viikon ensikuussa, ja kyseli josko voisi asua meillä sen viikon. Tai tarkemmin sanottuna 6 päivää. Täytynee kysellä, mutten oikeen tiedä, kun mulla oli täällä just kaksi kaveria viikon verran kylässä. Onkohan se vähän liikaa, jos melkein heti perään tulee  taas kaveri viikoksi?
Mitä silti olisin voinu sanoa Lidiyalle? Jos joku niin ihana kaveri kysyy että voinko tehdä palveluksen. No, voin ainakin kysyä jos jotain.

Kaiken kaikkiaan päivä oli ihana. Tanssitunti plus Lidiya. Ensi kerralla menen vähän haastavammalle tanssitunnille kyllä! Suomessa menin aina melko haastavillekin tunneille. Esim menin vaikean tason baletti tunneille, vaikken ollut koskaan harrastanut balettia. Mun mielestä tuo on se oikea tapa kehittyä: kokeilee rajojaan ja yrittää täysillä. Liian helpot tanssitunnit ei kehitä paljoa. Ne on vain itsetunnolle hyväksi, kun ajattelee että "vau, mä oon aika hyvä!" mutta se on huijausta.
Lidiyan kanssa taas tykkään hengailla aina just niin kuin me hengaillaan. Me tavataan jossain, haetaan mahdollisesti kaupasta naposteltavaa ja juotavaa ja kävellään. Se tyttö tietää Lontoon kävelykadut ulkoa. Niinpä me vain kävellään ilman mitään tarkkaa suunnitelmaa ja jutellaan ja syödään ja juodaan.
I like it.

Mulla on huomenna tuplavuoro, möh.
Ehkä mun kannattaisi siis olla kerrankin fiksu ja mennä ajoissa nukkumaan?

Hyvää yötä kaikki! Tänään ei heru illan sanaa tai muuta vastaavaa järkevää mietelausetta... Olen liian laiska miettimään tai etsimään sellaista. Huomenna sitten taas...