Kello on taalla nyt 00.49.
En saa unta, joten varautukaa taas erittain fiksuun tekstiin, taynna pelkkaa asiaa! (Turhaa edes mainita etta tuo oli sarkasmia, heh.)
Olen lahipaivina huomannut etta olen alkanut kiinnostumaan ihmisista aivan uudella tavalla.
Se on minulle outoa, koska olen aina pelannyt ihmisia, ja jopa kartellut heita jos mahdollista.
Olen aina ollut ujo, ja varsinkin nuorempana pelkasin sosiaalisia tilanteita.
Lapsena lempipuuhiani oli menna yksi kavelylle, tai istua puunlatvassa unelmoimassa, piilossa maailmalta.
Olin silti myos tosi yksinainen ja valittelin miten tylsaa elama on.
Teini-ikaisenakin olin ujo, ja sosiaaliset tilanteet vaati minulta suorastaan kovaa yrittamista.
Kun muutin Lontooseen, olin silloinkin ujo.
Nyt mietin, mita pelkasin?
Olen varmaan vielakin ujo, mutten koe itseani enaa ihmispelkoiseksi.
Ja nyt sosiaalisten tilanteitten pakenemisen sijaan yritan etsia niita.
En ole koskaan ollut nain kiinnostunut ihmisista. Haluan tutkia heita kuin kirjoja, ja siten ehka loytaa myos todellisia helmia.
Ihmiset ovat kuin taideteoksia. Kaikista kiinnostavimpaa, kauneimpaa, innostavimpaa ja syvimpaa taidetta.
Eika ihme! Siis jos miettii etta taiteilijana on itse Jumala.
Mua kiinnostaa ihmisten kayttaytyminen eri tilanteissa. Miten he kayttaytyvat uusien ihmisten kanssa. Millaisen ensivaikutelman he haluavat / osaavat antaa itsestaan. Miksi he kayttaytyvat tietyilla tavoilla eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa. Ihmisilla on vahan kuin monia kerroksia, jos niin voi sanoa. Ulommainen kerros on vain pintakerros. Se on jotain mita ihminen haluaa nayttaa muille. Jotain mista tama persoona ajattelee, etta se on arvostettavaa tai coolia.. Mutta aina sen alla on toinen kerros, ja useampikin! Miten kiinnostavaa! Ja nuo kerrokset rakoilee, ja sielta voi aina nahda vilauksen jotain syvempaa. Joskus ihmiset kayttaytyy niin hassusti (mielestani) etta se saa minut miettimaan etta miksi ? Ja kun tuota kysymysta, miksi, miettii jonkin aikaa, voi yleensa loytaa vastauksen aika helposti. Yleensa voi loytaa ainakin 3 mahdollista vastausta.
Miksi, on jotain mita useat ihmiset eivat halua/ jaksa ajatella. He nakevat vain sen uloimman kerroksen, ja paattelevat etta sellainen se ihminen on. Mutta eihan se ole totta! Harva ihminen on oikeasti avoin. Jos joku vaikuttaakin avoimelta, se saattaa olla vain roolia. Mielestani kysymys, miksi, on jotain mita kaikkien pitaisi miettia. Se on hyvaa aivojumppaa. Ei vain tutkiessa muita ihmisia, vaan myos tutkiessa omaa itseaan tai maailman tapahtumia. Joskus on vaikeaa ymmartaa edes itseaan. Joskus paahan palkahtaa ajatus, etta miksi mina kayttaydyn tietyssa tilanteessa nain tai miksi esim pelkaan jotain juttuja. Kun noita juttuja miettii, pitaa menna taas kerrosta syvemmalle kaivelemaan. Helppoa se ei ole, ja se voi jopa sattua, mutta luulenpa etta lopulta se palkitaan. Ajatteleminen ja pohdiskelu on hyvaksi, varsinkin jos muiden ihmisten kanssa yhdessa pohdiskelee. Silloin voi mieli minullakin vahan avartua, ja ehka jopa viisastun!
Niin... En siis ole kiinnostunut ihmisista vain siksi, etta voisin tutkia heita kuin jonkinlaisia psykologisia kohteita. Myonnan etta se on salainen harrastukseni, mutta ihmisten seura on aika upeaa!
Jos loytaa sellaista ihmisseuraa, jossa voi vapaasti olla oma itsensa ja rentoutua, onko mitaan parempaa? (No saattaa olla jotain parempaakin, mutta ei nyt menna siihen...)
Mielestani on erittain kiinnostavaa, etta kaksi ihmista, jotka on eri puolilta maailmaa kotoisin, taysin erilaisista perheista ja tilanteista, tulee toimeen hyvin, huumori pelaa ja ajatukset kay yhteen!
Niin minulle on kaynyt taalla jo muutamaan otteeseen, ja se tuntuu upealta! Kaikista herkullisinta kuitenkin on, kun pitkan ystavyyden kautta paasee tutkimaan niita ihmisen syvimpia kerroksia.
Nyt olen paattanyt, etta aina jos minulla on mahdollisuus tutustua ihmisiin, ja "tutkia" heita ja hengailla heidan kanssaan, en jata tilaisuutta kayttamatta. Silla joskus olen jattanyt noita arvokkaita tilaisuuksia kayttamatta, miten surullista. Onko parempaa kirjaa, kuin tosi elaman tarinat? Ja niita tarinoita on yhta monta kuin ihmisiakin!
En ole viela taituri sosiaalisissa tilanteissa, mutta enkohan pian ole talla asenteella?
En tahdo enaa haaskata aikaa, kun on niin monia helmia loydettavana.
Illan sana: "Rauta rautaa hioo, ihminen hioo ihmista" (sananlaskut, en muista mika luku tai jae, mutta tuli spontaanisti mieleen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti