jotain sellaista

Olen niin väsynyt, että toivoisin joutuvani johonkin onnettomuuteen, ja siten päätyväni koomaan. Niin saisin ainakin nukkua pitkään.
Okei, huono vitsi. "Jumala, en mä oikeesti tarkottanut sitä... Se oli vaan vitsi....."

Huoh. Perjantaina olin luvannut meneväni ulos Lidiyan kanssa. Hän halusi esitellä mut eräälle lempi baarilleen (brixtonissa). Kuten luultavasti tiedätte, mä en ole mikään maailman innokkain party-girl.
Lidiyanhan tiedän kirkon kautta, enkä oikein tiennyt tätä puolta hänestä. Hehe, nyt tiedän.

Joten menimme Brixtoniin. Olin aika tyhmä, koska tiesin että mulla on tuplavuoro lauantaina. Ajattelin että no, kerran voin kokea tuonkin kokemuksen. Mennä ulos, ja sitten mennä töihin koko päiväksi.
Ulkona oli kai ihan hauskaa. No, ainakin Lidiyalla oli. Hän rakastaa sitä baaria. Mulle se koko ilta oli vähän liikaa. Tässä muutama facta joka pilasi mun illan:
-Menin ulos suoraan töiden jälkeen, hikisenä, uupuneena ja haisten soya-kastikkeelta.
-Brixton on kaukana.
-jono siihen baariin oli pitkä ja hidas
-mä en ollut sillä tuulella että jaksaisin hätistellä ärsyttäviä ihmisiä ympäriltäni, kuin kärpäsiä.
-Lidiya nautti olostaan niin paljon, ettei halunnut helposti lähteä.
- Kun viimein lähdettiin, jouduttiin etsimään oikea bussi. Bussi vei meidät oxford circusille, ja silloin kello oli jo niin paljon, että jäätiin odottamaan metroasemalle aamun ensimmäistä junaa.
-Kun pääsin kotiin, menin nukkumaan 06.30, tai myöhemmin.

Haha, mä olen liian vanha tuohon kaikkeen! Olen suorastaan vanhus. 80v. Mulle tarpeeksi hurja illan vietto töiden jälkeen on mennä kotiin, juoda kuppi teetä ja hengailla kissan kanssa. Mahdollisesti lukea hetki hyvää kirjaa.

No kyllä mä tykkään joskus mennä töiden  jälkeen ulos. Pian kerron teille mukavasta illan vietosta kavereiden kanssa töiden jälkeen. Mutta ensin väsytän teitä vähän kertomalla yksityiskohtaisesti lauantain tuplavuorostani. ;)

Nukuin siis sinä yönä 2 ja puoli tuntia. Menin töihin ihan kuolleena. Onneksi työkaverit ymmärsi.
Töissä oli Chriss (baari manageri), Simon (paikan omistaja), Melissa (assistant manageri), sekä keittiön väki, pari poikaa keiden nimiä en nyt muista.
Aloitin päivän juomalla pari super vahvaa kahvia ja syömällä, sekä jutustelemalla työkavereitteni kanssa.
Ajattelin siinä ekan tunnin aikana että,"nää, ei tää ole liian paha..." Niin eihän se ollut, mutta pian sisään tuli paljon asiakkaita.
Mile endin ravintola ei ole niin suosittu, joten ne on tehnyt jonkun diilin erään kanaali veneen kanssa. Se vene on sellainen että se vaan kuljettaa ihmisiä kanaalia pitkin vähän kuin esitellen Lontoota sitä kautta. Sitten ne pysähtyy Mile endissä syömään, ja jatkaa matkaa. Ensimmäinen vene lastillinen kun tuli, menin ihan sekasin, kun en pystynyt ajattelemaan väsyneillä aivoillani tai työskentelemään paineen alla. Kun he lähtivät, olin hetken iloinen, mutta sitten sain selville että noita "vene lasteja" tulisi vielä 6.
Aina siinä oli sitten hetken tauko niiden välissä, rentoutua. Silloin join kahvia, jutustelin Melissan ja Chrissin kanssa, seurasin vierestä, miten Simon seurasi jalkapalloa kannettavaltaan. Se näytti hassulta, koska hän terotti samalla veitsiä. Siinä oli suorastaan jotain creepyä. Toinen mikä oli vähän jäätävää, oli toisen keittiöapulaisen nauru. Hän on aikuinen ja iso mies, mutta hänen naurunsa on kuin pikkutytön kikatus. (puistatus)
Meni vähän ohi aiheen.
Ravintolassa tuli myös käymään Chrissin nykyiset kämppikset. Taz ja koira nimeltä Moo (täplikäs kuin lehmä). He asuvat veneessä!!!!
Melissa nauroi silmät kyynelissä kun sai tietää että Taz antoi mulle numeronsa. Katsos Taz on jotain 40 v. kalju mies. Hmm. Joka tapauksessa, meidät kaikki kutsuttiin heidän kotiinsa töiden jälkeen. Ensin ajattelin etten menisi, mutta töiden jälkeen mulla oli kuitenkin jo ihan hyvä olo.
Ja Mel halusi että menen hänen seurakseen.
Tästä pääsen siihen aiempaan aiheeseen: mikä on mielestäni hyvä illan vietto töiden jälkeen.
EI baarit, EI meluisat paikat, EI pitkät bussimatkat, vaan rento illan vietto rentojen ihmisten kanssa. Ei myöskään liikaa ihmisiä.
Vene oli kotoisa ja pieni. Seura oli hyvää. Hmm, onko siinä jotain outoa että hengailen pomojeni kanssa?
Toisaalta, Mile endissä ei oikeen ole muita työntekijöitä kuin managereita, (jollei paria tyyppiä lasketa), kaikki siellä on managereita! Mullakin on aika manageri olo siellä.

Tänä aamuna heräsin kello 13.40. Tai siis, eihän sitä voi aamuksi sanoa. Ja koko päivän olen vain laiskotellut. Silti olen väsynyt. Kiitos Jumalalle, mulla on huomenna vapaapäivä!!!
Tänään mulla on ollut vähän Suomi-ikävä. Ikävä mun hulluja tyttöjä (Hanna ja Suvi ). Ikävä mun perhettä: ruuan laittamista Mikon kadulla, Tonin kitaran soittoa, Jurin sarkastisia kommentteja, äitin kanssa kahvittelua, Nikon ja mun syvällisiä puheita, samoin myös Annikan, lapsien kanssa leikkimistä, kirpputoreja, tanssitunteja (niitäkin joita välillä inhosin) joka päiväisiä pitkiä kävelyitä... Tällainen päivä tänään.

Illan sanana toimii tänään tämä draama youtubessa. Jos ei kiinnosta katsoa draamaa, biisi on ainakin hyvä, niin sen voi kuunnella. (Sori vähän huono kuvan laatu ja saattaa olla muutenkin sekava, mutta minä tykkään...) http://www.youtube.com/watch?v=cyheJ480LYA

Hyvää yötä!!