Jo on ihme.

Ah, onko mitään ihanampaa kuin urheilla itsensä henki hieveriin, sitten mennä suihkuun ja sen jälkeen syödä hyvää ruokaa?
Tuon kaiken tein juuri, ja nyt istun mukavasti sängylläni läppäri sylissäni.

Pari hassua päivää takana... Mulla on ollut nyt vähän aamuvuoroja, eilen ja tänään. On tosi outoa palata kotiin kuuden tai seitsämän aikaan, tietäen että loppu iltana ei tarvitse tehdä mitään järkevää (ellei halua).
Eilen olin järkevä ja tapasin Lidiyaa. Se tyttö on sellainen, että hänen kanssaan on mahdotonta hengailla vain sen pari tuntia... Siihen menee aina vähintäänkin loppu ilta! Eikä siinä mitään pahaa ole, kun on hauskaa.

Tänään järkevä tekoni oli tuo urheilu, ja nyt blogin kirjoittaminen (viimein! En muista että milloin viimeksi kirjoitin. Luultavasti pari päivää sitten kyllä...)
Järkevää oli myös hengailla kotona Ninan ja Jimmyn kanssa. Ninaa näen niin harvoin nykyisin! Yksi hyvä esimerkki on se, että vasta eilen näin Ninan uuden tukan (joka on super cool!), vaikka tuo uusi tukka on ollut hänellä jo päiviä.

Olen jo niin tottunut työhöni, etten löydä siitä mitään kovin suurta valitettavaa. Tiedän kyllä että se työ on aika paska: kovan paineen alla työskentelyä ilta myöhään, ei niin suurella palkalla... Mutta työilmapiiri on ok. Ihmiset on mukavia. On se ihan jees. Vaikka joka ilta töissä ajattelisin (epätoivon hetkenä) että "mä vihaan tätä työtä!", niin en mä sitä loppujen lopuksi vihaa. Nuo ajatukset johtuu vain paineesta ja kiireestä ja kännisistä asiakkaista ja chili-kastikkeista!
Ja kerroinko jo? Sain sittenkin sen palkatun loman! Luulin etten saisi sitä, kun mun manageri vähän siihen malliin puhui, että tuskinpa... Viime lauantaina olin jo lähdössä töistä, kun manageri sanoi mulle että "Niin Milka, mä annoin sulle sitten sen palkatun loman. Ajattelin vain että ehkä sä haluat tietää..."
Jep! Oli iloinen uutinen. Ja palkka oli hyvä siltä viikolta (se viikko oli se, kun Hate ja Maru tuli käymään). Kun manageri lopulta ojensi mulle mun palkkani kirjekuoressa, hän sanoi: "dont spend it all at once", haha, mutta sen hän kyllä sanoo joka lauantai!


Tänä aamuna Ida muutti takaisin Norjaan. Hassua.
Hän jätti meille kasan vanhoja vaatteitaan, mitkä jaettiin Ninan kanssa.
Nyt meillä on siis vapaa huone, olisko ketään kiinnostunut?
Talo tuntuu nyt jotenkin hiljaiselta ja rauhalliselta.
No onneksi talosta ei voi tulla liian rauhallinen uuden asukkaamme takia... Nimittäin Kisun.
Hän on hullu. Siis aivan loistavalla tavalla hullu (ärsyttävällä myös).
Olen ottanut hänet sänkyyni nukkumaan nyt jotain 3 kertaa... En tiedä että haluanko tehdä sitä enää.
Hän herää kello 04, tai 05 aikaan hyppimään sängyllä, ja mun naamalla... Maukumaan kova äänisesti ja metsästämään mun varpaita. Muut tämän talon asukkaat kestävät tuon elävän herätyskellon, koska heidän pitää muutenkin herätä niihin aikoihin töihin!
Mutta kun tuo kisu herättää mut varhain aamulla, mä olen silloin yleensä nukkunut vasta 2-3 tuntia!
Mutta hän on myös aivan ihana, kun hän lopulta rauhoittuu (joka iltaisen ja aamuisen sekoilukohtauksensa jälkeen ), hän antaa pusuja ja kehrää ja on niin söpö.

Me ollaan oikeasti pahimpia keksimään sille elukalle nimeä! Ei olla paljoa nähty vaivaa. Nyt kutsutaan häntä näillä nimillä: Kitten, Cat, Kissa, Kisu, Littleone (myös minun nimeni), Snake (koska se on niin nopea hyökätessään), Bird (koska välillä se pitää sellaisia hassuja lintumaisia ääniä), Jep.
Luultavasti lopulta käy niin, kuin kävi mun edesmenneen pupuni kanssa. Päädyin kutsumaan sitä nimellä Pupu.
Julmaa.

Huomenna on vapaapäivä! Miten ihana tunne! Aion taas mennä tanssitunnille, tällä kertaa vähän vaativammalle.
Aion myös kokata jotain ruokaa. En vain oikein osaa keksiä kivaa reseptiä... Meidän talossa tehdään paljon Intialaista ruokaa, ja kaikkea sen tyylistä. Voisin kyllä tehdä jotain Suomalaista vaihteeksi, mutten muista enää mitään Suomalaisia reseptejä! Makaroonilaatikko on tyyliin ainoa mitä muistan...

Voisin vielä tänä iltana etsiskellä reseptejä netistä.

Sunnuntaina olin ihanassa kirkon tilaisuudessa. Siellä oli joku Intialainen mies puhumassa. Tekee hyväntekeväisyys työtä katulapsien parissa. Jotenkin se kosketti mua hirveästi.
En tiedä olisko musta tuollaiseen työhön, mutta kaipaan tehdä jotain, mikä auttaisi ihmisiä!
No tunnen yhden kadulla asuvan miehen, kuten tiedätte. Viimeksi näin hänet lauantai yönä. Olin tosi iloinen nähdessäni hänet pitkästä aikaa (varmaan 2 viikkoa...), ja vielä enemmän ilahduin kun kuulin, että hänellä on työhaastattelu edessä. Itseasiassa se taisi olla tänään. Ja koen että olin vähän osallinen tähän, koska olen rohkaissut häntä pariin otteeseen hakemaan töitä! (Niin siis, en nyt kiittele itseäni tuosta, haha,) Toivon vain niin paljon, että se poika pääsee taas jaloilleen.


Jälleen kerran monta erillistä asiaa, jotka ei oikein liity toisiinsa. Jännittävää luettavaa!
Tässä siis illan sana, joka sopii tähän sekavaan teemaan, jossa ei ole päätä eikä häntää!

Room. 2:24 sillä teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa, niin kuin kirjoitettu on.
( tässä kohtaa tarkoitetaan ihan uskovaisia. Tekopyhiä, uskonnollisia, tai sitten ihan harhateillä kulkevia. Varmaan jokaiselle uskovalle on mahdollista saattaa Jumalan nimi pilkatuksi. Se on sääli. Nyt jo niin monella ihmisellä on kurja kuva Jumalasta, aivan vastakohta sille, mitä hän oikeasti on. Ja se johtuu vain siitä, millaisen kuvan uskovat on antanut, ja mitä sitten ei-uskovat keskenään vievät tuota huonoa kuvaa eteenpäin ja vielä huonommaksi. Kunpa en itse syyllistyisi tuohon samaan, vaikka luultavasti ainakin jossain vaiheessa elämääni olen syyllistynyt.
Se on nykyään noloa ja epämuodikasta olla kristitty, mutta olen tajunnut että mua ei kiinnosta. Jos mulla on jotain näin mahtavaa mun elämässäni, en halua hävetä sitä.)

Hyvää yötä kaikki!! Toivottavasti pääsen taas pian kirjoittelemaan tänne sekavia ajatuksiani.
Mitä ihmettä, kellon on vasta 23.10, ja olen rättiväsynyt! Jo on ihme.