Ihana tapa herata. Heh. Vahingossa vastaa puhelimeen, kun ei aamulla osaa ajatella.
Sitten kun tajuaa etta siella on pomo, on silleen etta ei hitto! Miksi ma vastasin?
No joo, ei se ollut paha.
Tai siis oli, tavallaan.
Meilla oli yli 200 varausta, eli oli toisin sanoen oli ihan hullua.
Onneksi mun alueeni silti oli alakerta. Se on mun lemppari. Ja vaikka juoksentelin ympariinsa heitellen olutta asiakkaitten paalle, hien virratessa (oikeasti............), mun asiakkaat tykkasi musta ja antoi tosi paljon tippeja. Jee!
Yksi poytani antoi mulle jotain yli 10 puntaa. Ne oli ruotsalaisia ja norjalaisia. Hirvean kivoja. Ja jostain syysta he pitivat minusta (kaikesta juoksemisesta ja hiesta huolimatta). He kutsuivat mua aina kauniiksi tytoksi (nimi, jolla kaikkien pitaisi kutsua minua... No ei)
Yksi ruotsalainen nainen heista halasi mua ainakin kahdesti, ja kun he lahtivat, he jattivat poydalle ison kasan kolikoita ja lapun jossa luki, etta "jos tahdot joskus hengailla kanssamme, niin tekstaa meille!" Siina oli tietty myos numero. Haha. Outoa.
Toisessa poydassa taas oli myos kivoja tyyppeja. Ne ei aluksi jattanyt tippeja, mutta kun ne oli jo lahtenyt, yksi heista palasi ja antoi myos jotain melkein 10 puntaa!
Olinpas onnekas.
Huomenna pitaa myos menna toihin. Yritin saada sen vapaaksi, mutten saanut.
Katsos meilla on grillibileet huomenna! Se oli Jimmyn idea. Hauska idea onkin, harmi etten paase.
Mietein tanaan, etta olen muuttunut paljon Lontoossa.
Mun asenne on muuttunut.
En olisi ikina Suomessa ajatellutkaan olevani sellainen vahan lellitty tytto.
En vielakaan ehka sanoisi noin vahvasti, mutta jotain sinne pain.
En usko etta kukaan perheestani oikeastaan erehtyisi sanomaan itseaan lellityksi.
Se mita yritan sanoa, on etta kun tulin Lontooseen, jouduin ottamaan itseani niskasta kiinni.
Musta on kasvanut hyvalla tavalla kova, ja hyvalla tavalla pehmea. Heh, jos noin voi sanoa.
Suomessa elaessani, en ajatellut elamani olevan helppoa. Toki siellakin oli omat vaikeudet, enka sentaan kylpenyt rahassa. Mutta taalla vaikeudet on aivan toisella tasolla.
Nyt kun katson taaksepain tammikuuhun, tekisi mieli matkustaa ajassa ja ravistella vahan itseani ja sanoa "get over it!"
Se tekee vain hyvaa elaa jonkinaikaa mukavuusalueen ulkopuolella. Suosittelen lampimasti.
Tietysti tassa on viela muuttumista. Toivon etta saan viela paremman asenteen tulevina kuukausina.
Ihan nolottaa jos luen joskus vanhoja blogi kirjoituksiani, miten niista paistaa sen lellityn tyton ajatukset. Ja superhuono asenne. Huh. (Ei kannata lukea mun vanhoja teksteja!! Houkutus on suuri poistaa ne, mutten tee sita.)
Anyway, hyvaa yota! Kello on jo 01.37. Pitaa menna nukkumaan.
Ps. pitaisko tekstata niille ruotsalaisille ja norjalaisille asiakkaille?
Matt. 10.:30-31
Teidan jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Alkaa siis pelatko. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset (tekstissa oli aiemmin jotain puhetta varpusista... )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti