Kello on 01:02, ja istun jälleen pimeässä keittiössä tietokoneen ääressä.
Mitään järkevää ei ole kirjoitettavana, kunhan jotain sekavaa taas.
Tänään selvitin töissä sen Mile end raha jutun. Steve sanoi anteeksi pyynnön kera, että saan rahani kyllä pian.
Töissä oli muutenkin ihan jees.
Vaikka töissä joka päivä onkin se kaoottinen hetki, kun ajattelen että "Mitä hittoa täällä tapahtuu! Mä kuolen!!!" Niin joka päivä kuitenkin menee ihan hyvin. En ole vielä kuollut, vaikka sitä tuskastuneena joskus huudankin keittiöllä ruokalautasten alla.
Keittiöstä puheen ollen, mua huvittaa vähän meidän kokki. Hän on kiinalainen vanha mies, perverssi (tai niin kaikki ainakin vitsailee, hän mukaan lukien)... Hän luulee että mun nimeni on oikeasti Milk. Ihan vaan Milk.
Sit se aina huutaa keittiöltä "Milk! Milk! One beer!" (jos se haluaa kaljaa) tai "Milk! No music!" (jos laulan), tai ihan vaan "Fucking Milk!!!"
Olen aivan sekaisin päivissä. Tänään luulin että on perjantai, ja selitin jotain ihan outoa Stevelle huomisesti, kun luulin että huomenna on lauantai. Hitto vie.
Vielä pahempi on, jos joskus selitän asiakkaille vahingossa jotain ihan outoa, kun luulen että on eri päivä.
Esim kerran kun oli torstai, selitin asiakkailleni että "Koska nyt on sunnuntai, meillä on Happy Hour koko päivän.." Sitten vaan mietein että miks ne on ihan hiljaa ja tuijottaa mua.
Yön sana:
http://www.fathersloveletter.com/Finnish/textfinnish.html
(muistutus siitä, ettei Päivän, Illan tai Yön sanaa ole pakko lukea, jos ei kiinnosta! Pystyn melkein näkemään miten osa lukijoista pyörittelee silmiään tuolle osiolle... Mutta koska tämä on mun blogi, olen päättänyt tuoda tänne myös tuon osan minua, koska se on tärkeä osa... Heh. )
Nyt väsyttää.
Öitä!
torstai 29. elokuuta 2013
tiistai 27. elokuuta 2013
vahan metsassa
Hyiiiiii!
Meidan kissalla on matoja!
Tana aamuna se kakkasi ison madon.
Onneksi en ollut paikalla nakemassa sita, en olisi ehka kestanyt.
Laakarikaynnin jalkeen saatiin tietaa, etta sen madon nimi on Roundworm. En tieda mika on suomeksi.
Nyt meita pelottaa etta kissa on tartuttanut meidatkin.
Se on mahdollista.
Eli tanaan me ollaan etsitty tietoa loisista ihmisissa ja elaimissa.
Voin sanoa, etta loydettiin kaikenlaista allottavaa informaatiota, kuvien kera!
Nyt vainoharhaisuus on ottanut otteen, ja me loydetaan kaikenlaisia oireita itsestamme.
Hetken Nina jopa mietti, josko hanella olisi mato silmansa takana!
Nyt kuitenkin paivan paatteeksi me vaan vitsailtiin aiheesta, ja paadyttiin siihen johtopaatokseen etta meilla on luultavasti matoja aivoissamme.........
Tanaan on tiistai. Minulle tama on kuitenkin perjantai, ja huominen on lauantai.
On harvinaista saada kaksi vapaa paivaa yhdessa pakkauksessa Monkeysta.
Aika ihanaa.
Mitas muuta uutta on tapahtunut?
Ainiin!
Loydettiin uusi asukas meidan taloon Idan tilalle.
Hanen nimensa on Sara.
Olin kertonut Lidiyalle, etta meilla on huone vapaana, ja lahinna yritin houkutella hanta muuttamaan meille, mutta hanella oli toinen paikka tiedossa, joten han mainosti tata huonetta kavereilleen, ja yksi heista innostui!
En ole koskaan tavannut hanta, mutta Lidiya puhuu vain hyvaa mulle hanesta, joten uskon hanen olevan mukava.
Annoin siis hanelle (Lidiyan avulla) Jimmyn numeron, ja han sopi Jimmyn kanssa etta tulisi katsomaan taloa. Eilen se oli vissiin. Ma olin toissa. Nina ja Jim sanoi tyton olleen mukava.
Joten han muuttaa meille perjantaina.
Kivaa tietaa etta olin avuksi uuden asukkaan loytamisessa, vaikken tunnekaan koko tyyppia!
Siis aivan ideaalia ja taydellistahan olisi, jos kukaan ei muuttaisi tanne, vaan elettaisiin vain kolmestaan, plus kissa! Voisimme muuntaa tyhjan huoneen kuntosaliksi!
Ja me kolme tullaan hyvin toimeen. Siis nelja, sori kissa! Me ollaan perhe. Me laitetaan ruokaa yhdessa (no siis... Nina ja Jim lahinna... Tai no, Jim lahinna...), me saastetaan rahaa yhdessa, me motivoidaan toisiamme urheilemaan! Me jumpataan tracy andersonia yhdessa. Haha. Niin.. Nyt meita yhdistaa myos madot! Tai ainakin vainoharhaisuus, jos jokin.
Mikas muu on uutta?
Kerroinko jo etta otin nyt vahintaan 2 viikon mittaisen alkoholi + karkkilakon!
Nyt olen ollut 1 ja puoli viikkoa ilman alkoholia, ja olo on tosi terve ja terava! On paljon enemman energiaa.
Ilman karkkeja olen ollut viikon, eli toinen viela, ja sitten saan karkkeja jos tykkaan. Karkkilakko on mulle vaikeampi kuin alkoholilakko, mutta voi vitsi se kannattaa. Olen laihtunut, ja tosiaan, on paljon enemman energiaa. Hassu juttu karkeissa on se, etta se sokerimaara saa sut vain vasyneeksi ja kiukkuiseksi ja sitten viela nopeammin nalkaiseksi! Mita jarkea siina on? Karkit on kuin huume. Ihan oikeasti. Karkkilakon ekoina paivina sen huomasi. Sita nakee karkkeja kaikkialla, ja aivot sanoo etta "osta", mutta taytyy vain pakottaa itsensa kurinalaisuuteen.
Sitten viela viimeinen uusi juttu joka on sattunut!
Tajusin tassa eilen etta mulle ei ole maksettu palkkaa lainkaan Mile endista.
Se on helposti jaanyt huomaamatta, teenhan siella vain ehka yhden vuoron viikossa.
Eilen kuitenkin kun sain palkkani, olin ihan silleen etta mita hittoa! Ei voi olla nain vahan. Sitten Silvia kertoi mulle etta ainakin han on aina Mile endista saanut palkkansa erikseen. Mulle ei tuollaisesta olla kerrottu.
On tosi tosi arsyyntynyt olo tasta. Enka voinut tehda asialle viela mitaan, koska manageri on 3 viikon lomalla, ja paikan omistaja on paikalla vasta torstaina, joten silloin... Hitto vie ma vaadin rahani selityksen kanssa!
Okei, en ehka pysty olemaan kovin tiukkis Stevelle. Se on vahan pelottava.
Tasta kirjoittaminenkin saa mut ihan kuohuksiin! Sika arsyttavaa.
Okei, yritan loppuillan olla ajattelematta tuota palkka ongelmaa tai matoja! Muuten en saa unen paasta kiinni.
Unista puheen ollen, olen nahnyt paljon unia Suomesta lahiaikoina. Unia jossa asun siella.
Olen myos nahnyt paljon unia veljistani. Joka yo ehka?
Olen myos nahnyt unia metsista.
Ehka nuo unet kertoo jonkinlaisesta koti-ikavasta. Ja siita etta on ikava veljia. Ja unet metsista.... Ehka ne kertoo etta ma olen vahan metsassa kun en tieda mita haluan.
Se on aivan totta. En koskaan tieda mita haluan. Kulutan jopa paljon aikaa miettiessani etta mita haluan, ja lopulta kun olen miettinyt kaikkia vaihtoehtoja syvallisesti, menen ihan sekaisin ja hammennyksiin, niin etten varmastikaan loyda sita mita haluan.
Talla hetkella mietityttaa tulevaisuus.
En tieda haluanko jaada tanne vai en.
Olen jo tottunut taalla elamiseen ja tahan elaman tapaan. Se on ihan mukavaa, se on elamaa sekin.
Se on vain toita ja sitten kotia ja sitten vahan tanssitunteja ja ystavia. Se on urheilemista ja piirtamista.
Mutta kuinka kauan tahdon elaa tallaistsa elamaa?
Juttu on se, etta tama elama ON oikeasti ihan mukavaa ja mieluisaa kaikesta sen vaikeudesta huolimatta.
Olen loytanyt Lontoossa paikkani. Mulla kavi hyva tuuri talon ja ystavien ja tyopaikan suhteen.
MUTTA...... Kuinka kauan tahdon elaa tallaista elamaa?
Mun pitais opiskellakin pian, silta vahan tuntuu... Ja taalla opiskelu on aika hiton kallista.
Ja jos opiskelen, teen sen mieluusti Suomessa.
Tuo ei ole ainoa pointti tuo opiskelu.
Kuinka kauan jaksan tehda toita talla tavalla?
Nyt kun mietin, nautein elamastani Suomessa: tein kaikkea mita halusin! Tein toita, mutta mulla oli aikaa perheelle ja ystaville (joka paiva!!!!!!), mulla oli aikaa piirtaa ja maalata ja valokuvailla, mulla oli aikaa ja mahdollisuuksia menna tanssitunneille vaikka 3 kertaa viikossa, plus oma tanssiryhma, jossa opetin!
Mulla oli aikaa ja innostusta suunnitella ja ommella omia vaatteita... Mulla oli aikaa olla luova.
Se on jotain mita ikavoin ja kaipaan.
Niin, hetkeksi annoin vallan Suomi-ikavalle. Mutta niinkuin sanoin, elama taallakin on aika ihanaa. Eri tavalla.
Tai ehka olen vain viimeinkin sopeutunut tanne?
Joka tapauksessa, tahtoisin kovasti menna Suomessa kaymaan pian, sanotaanko, paalle kuukauden paasta. Tutkein Ryanairin lentojen hintoja tuohon aikaan, ja ne oli aika halpoja. 60 puntaa edestakaisin. Not bad.
Ja katsotaan milta tuntuu tuon Suomireissun jalkeen.
Jos muuttaisin takaisin Suomeen, jaisin ikavoimaan paljon Ninaa ja Jimmya ja Kissaa, ja ystaviani, ja jopa Drunken Monkeyta. Mutta se on elamaa. Samaltahan musta tuntui kun muutin Suomesta tanne.
Ok. Randomit pitkat mietiskelyt. Sori, meni vahan pitkaksi. Siis pahoittelut niille jotka jaksoi lukea tahan asti.
Nyt hyvaa yota!
Illan sana: James. 4:5 Vai luuletteko, etta raamattu turhaan sanoo: "kateuteen asti han halajaa henkea, jonka han on pannut meihin asumaan," (Jumala on mustasukkaisuudesta kipea jollei saa meidan huomiota...)
Meidan kissalla on matoja!
Tana aamuna se kakkasi ison madon.
Onneksi en ollut paikalla nakemassa sita, en olisi ehka kestanyt.
Laakarikaynnin jalkeen saatiin tietaa, etta sen madon nimi on Roundworm. En tieda mika on suomeksi.
Nyt meita pelottaa etta kissa on tartuttanut meidatkin.
Se on mahdollista.
Eli tanaan me ollaan etsitty tietoa loisista ihmisissa ja elaimissa.
Voin sanoa, etta loydettiin kaikenlaista allottavaa informaatiota, kuvien kera!
Nyt vainoharhaisuus on ottanut otteen, ja me loydetaan kaikenlaisia oireita itsestamme.
Hetken Nina jopa mietti, josko hanella olisi mato silmansa takana!
Nyt kuitenkin paivan paatteeksi me vaan vitsailtiin aiheesta, ja paadyttiin siihen johtopaatokseen etta meilla on luultavasti matoja aivoissamme.........
Tanaan on tiistai. Minulle tama on kuitenkin perjantai, ja huominen on lauantai.
On harvinaista saada kaksi vapaa paivaa yhdessa pakkauksessa Monkeysta.
Aika ihanaa.
Mitas muuta uutta on tapahtunut?
Ainiin!
Loydettiin uusi asukas meidan taloon Idan tilalle.
Hanen nimensa on Sara.
Olin kertonut Lidiyalle, etta meilla on huone vapaana, ja lahinna yritin houkutella hanta muuttamaan meille, mutta hanella oli toinen paikka tiedossa, joten han mainosti tata huonetta kavereilleen, ja yksi heista innostui!
En ole koskaan tavannut hanta, mutta Lidiya puhuu vain hyvaa mulle hanesta, joten uskon hanen olevan mukava.
Annoin siis hanelle (Lidiyan avulla) Jimmyn numeron, ja han sopi Jimmyn kanssa etta tulisi katsomaan taloa. Eilen se oli vissiin. Ma olin toissa. Nina ja Jim sanoi tyton olleen mukava.
Joten han muuttaa meille perjantaina.
Kivaa tietaa etta olin avuksi uuden asukkaan loytamisessa, vaikken tunnekaan koko tyyppia!
Siis aivan ideaalia ja taydellistahan olisi, jos kukaan ei muuttaisi tanne, vaan elettaisiin vain kolmestaan, plus kissa! Voisimme muuntaa tyhjan huoneen kuntosaliksi!
Ja me kolme tullaan hyvin toimeen. Siis nelja, sori kissa! Me ollaan perhe. Me laitetaan ruokaa yhdessa (no siis... Nina ja Jim lahinna... Tai no, Jim lahinna...), me saastetaan rahaa yhdessa, me motivoidaan toisiamme urheilemaan! Me jumpataan tracy andersonia yhdessa. Haha. Niin.. Nyt meita yhdistaa myos madot! Tai ainakin vainoharhaisuus, jos jokin.
Mikas muu on uutta?
Kerroinko jo etta otin nyt vahintaan 2 viikon mittaisen alkoholi + karkkilakon!
Nyt olen ollut 1 ja puoli viikkoa ilman alkoholia, ja olo on tosi terve ja terava! On paljon enemman energiaa.
Ilman karkkeja olen ollut viikon, eli toinen viela, ja sitten saan karkkeja jos tykkaan. Karkkilakko on mulle vaikeampi kuin alkoholilakko, mutta voi vitsi se kannattaa. Olen laihtunut, ja tosiaan, on paljon enemman energiaa. Hassu juttu karkeissa on se, etta se sokerimaara saa sut vain vasyneeksi ja kiukkuiseksi ja sitten viela nopeammin nalkaiseksi! Mita jarkea siina on? Karkit on kuin huume. Ihan oikeasti. Karkkilakon ekoina paivina sen huomasi. Sita nakee karkkeja kaikkialla, ja aivot sanoo etta "osta", mutta taytyy vain pakottaa itsensa kurinalaisuuteen.
Sitten viela viimeinen uusi juttu joka on sattunut!
Tajusin tassa eilen etta mulle ei ole maksettu palkkaa lainkaan Mile endista.
Se on helposti jaanyt huomaamatta, teenhan siella vain ehka yhden vuoron viikossa.
Eilen kuitenkin kun sain palkkani, olin ihan silleen etta mita hittoa! Ei voi olla nain vahan. Sitten Silvia kertoi mulle etta ainakin han on aina Mile endista saanut palkkansa erikseen. Mulle ei tuollaisesta olla kerrottu.
On tosi tosi arsyyntynyt olo tasta. Enka voinut tehda asialle viela mitaan, koska manageri on 3 viikon lomalla, ja paikan omistaja on paikalla vasta torstaina, joten silloin... Hitto vie ma vaadin rahani selityksen kanssa!
Okei, en ehka pysty olemaan kovin tiukkis Stevelle. Se on vahan pelottava.
Tasta kirjoittaminenkin saa mut ihan kuohuksiin! Sika arsyttavaa.
Okei, yritan loppuillan olla ajattelematta tuota palkka ongelmaa tai matoja! Muuten en saa unen paasta kiinni.
Unista puheen ollen, olen nahnyt paljon unia Suomesta lahiaikoina. Unia jossa asun siella.
Olen myos nahnyt paljon unia veljistani. Joka yo ehka?
Olen myos nahnyt unia metsista.
Ehka nuo unet kertoo jonkinlaisesta koti-ikavasta. Ja siita etta on ikava veljia. Ja unet metsista.... Ehka ne kertoo etta ma olen vahan metsassa kun en tieda mita haluan.
Se on aivan totta. En koskaan tieda mita haluan. Kulutan jopa paljon aikaa miettiessani etta mita haluan, ja lopulta kun olen miettinyt kaikkia vaihtoehtoja syvallisesti, menen ihan sekaisin ja hammennyksiin, niin etten varmastikaan loyda sita mita haluan.
Talla hetkella mietityttaa tulevaisuus.
En tieda haluanko jaada tanne vai en.
Olen jo tottunut taalla elamiseen ja tahan elaman tapaan. Se on ihan mukavaa, se on elamaa sekin.
Se on vain toita ja sitten kotia ja sitten vahan tanssitunteja ja ystavia. Se on urheilemista ja piirtamista.
Mutta kuinka kauan tahdon elaa tallaistsa elamaa?
Juttu on se, etta tama elama ON oikeasti ihan mukavaa ja mieluisaa kaikesta sen vaikeudesta huolimatta.
Olen loytanyt Lontoossa paikkani. Mulla kavi hyva tuuri talon ja ystavien ja tyopaikan suhteen.
MUTTA...... Kuinka kauan tahdon elaa tallaista elamaa?
Mun pitais opiskellakin pian, silta vahan tuntuu... Ja taalla opiskelu on aika hiton kallista.
Ja jos opiskelen, teen sen mieluusti Suomessa.
Tuo ei ole ainoa pointti tuo opiskelu.
Kuinka kauan jaksan tehda toita talla tavalla?
Nyt kun mietin, nautein elamastani Suomessa: tein kaikkea mita halusin! Tein toita, mutta mulla oli aikaa perheelle ja ystaville (joka paiva!!!!!!), mulla oli aikaa piirtaa ja maalata ja valokuvailla, mulla oli aikaa ja mahdollisuuksia menna tanssitunneille vaikka 3 kertaa viikossa, plus oma tanssiryhma, jossa opetin!
Mulla oli aikaa ja innostusta suunnitella ja ommella omia vaatteita... Mulla oli aikaa olla luova.
Se on jotain mita ikavoin ja kaipaan.
Niin, hetkeksi annoin vallan Suomi-ikavalle. Mutta niinkuin sanoin, elama taallakin on aika ihanaa. Eri tavalla.
Tai ehka olen vain viimeinkin sopeutunut tanne?
Joka tapauksessa, tahtoisin kovasti menna Suomessa kaymaan pian, sanotaanko, paalle kuukauden paasta. Tutkein Ryanairin lentojen hintoja tuohon aikaan, ja ne oli aika halpoja. 60 puntaa edestakaisin. Not bad.
Ja katsotaan milta tuntuu tuon Suomireissun jalkeen.
Jos muuttaisin takaisin Suomeen, jaisin ikavoimaan paljon Ninaa ja Jimmya ja Kissaa, ja ystaviani, ja jopa Drunken Monkeyta. Mutta se on elamaa. Samaltahan musta tuntui kun muutin Suomesta tanne.
Ok. Randomit pitkat mietiskelyt. Sori, meni vahan pitkaksi. Siis pahoittelut niille jotka jaksoi lukea tahan asti.
Nyt hyvaa yota!
Illan sana: James. 4:5 Vai luuletteko, etta raamattu turhaan sanoo: "kateuteen asti han halajaa henkea, jonka han on pannut meihin asumaan," (Jumala on mustasukkaisuudesta kipea jollei saa meidan huomiota...)
lauantai 24. elokuuta 2013
klo.23:25
Haaa!!
Pääsinkin tänään aiemmin töistä!
Varmasti jo luulitte, etten kirjoittaisi pariin päivään, mutta ylläri! Ette saakaan parin päivän lomaa mun blogista!
Tänään mulla oli se tuplavuoro Mile endissä. Se oli yllättävän mukava. Tai ei se nyt paljoa yllättänyt, mutta viime lauantaihin verrattuna se oli erittäinkin sujuva. (Viime lauantaina en ollut nukkunut kuin pari tuntia...)
Kävelin Monkeysta Mile endin asemalle yhdessä Simonin kanssa. Hän on paikan omistaja siis.
Tiette kai, on aina vähän outoa kävellä yhdessä jonnekin jonkun kanssa jota ei vielä tunne niin hyvin, varsinkin jos se on sun pomo! Mutta se oli ihan rentoa. Simon on rento ja kiva tyyppi. Ihan vastakohta veljelleen Stevelle, jonka kanssa he omistavat nuo ravintolat.
Kotiin saavuin jo vähän klo 22 jälkeen. Onnekas olo.
Kissa on sekoillut nyt yli puoli tuntia putkeen. Kun tulin kotiin eilen yöllä, kisu oli ihana: Ei pistänyt vastaan kun otin syliin, ja kehräili siinä. Tänään se on kuin eri kissa! Otin sen syliin, niin se pisti kaikki tassunsa mua vasten, etten vain saisi annettua pusua, sitten se rimpuili itsensä pois. Sen jälkeen se on useaan otteeseen hyökännyt mun jalkojeni kimppuun, mukaan lukien juuri nyt!!!
Miten musta tuntuu että nyt olis keskiviikko?
Varmaan koska mun viikkojärjestys on ihan eri kuin muilla. Ensi tiistaina alkaa mun viikonloppu, kun mulla on vapaa päivä, ja ehkä jopa toinenkin heti perään. Harmi ettei mulla ole ikinä vapaapäivää samaan aikaan kuin muilla!
Ah, ihanaa! Olen hengaillut kotona jo yli tunnin, ja kello on vasta 23.19!!
Sori, hehkutus.
Tässä illan sana ( jälleen kerran se ei liity mitenkään aiempaan tekstiin! Heh, mutta on aihe joka on lähellä mun sydäntä) : http://www.youtube.com/watch?v=e4NlyZqJhwk&feature=c4-overview-vl&list=PL7BEE0F130BBF6559
Luke.12:15 sekä jakeet 33-34 Ja hän sanoi heille: "katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi. Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumat aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele. Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös sydämenne.
Pääsinkin tänään aiemmin töistä!
Varmasti jo luulitte, etten kirjoittaisi pariin päivään, mutta ylläri! Ette saakaan parin päivän lomaa mun blogista!
Tänään mulla oli se tuplavuoro Mile endissä. Se oli yllättävän mukava. Tai ei se nyt paljoa yllättänyt, mutta viime lauantaihin verrattuna se oli erittäinkin sujuva. (Viime lauantaina en ollut nukkunut kuin pari tuntia...)
Kävelin Monkeysta Mile endin asemalle yhdessä Simonin kanssa. Hän on paikan omistaja siis.
Tiette kai, on aina vähän outoa kävellä yhdessä jonnekin jonkun kanssa jota ei vielä tunne niin hyvin, varsinkin jos se on sun pomo! Mutta se oli ihan rentoa. Simon on rento ja kiva tyyppi. Ihan vastakohta veljelleen Stevelle, jonka kanssa he omistavat nuo ravintolat.
Kotiin saavuin jo vähän klo 22 jälkeen. Onnekas olo.
Kissa on sekoillut nyt yli puoli tuntia putkeen. Kun tulin kotiin eilen yöllä, kisu oli ihana: Ei pistänyt vastaan kun otin syliin, ja kehräili siinä. Tänään se on kuin eri kissa! Otin sen syliin, niin se pisti kaikki tassunsa mua vasten, etten vain saisi annettua pusua, sitten se rimpuili itsensä pois. Sen jälkeen se on useaan otteeseen hyökännyt mun jalkojeni kimppuun, mukaan lukien juuri nyt!!!
Miten musta tuntuu että nyt olis keskiviikko?
Varmaan koska mun viikkojärjestys on ihan eri kuin muilla. Ensi tiistaina alkaa mun viikonloppu, kun mulla on vapaa päivä, ja ehkä jopa toinenkin heti perään. Harmi ettei mulla ole ikinä vapaapäivää samaan aikaan kuin muilla!
Ah, ihanaa! Olen hengaillut kotona jo yli tunnin, ja kello on vasta 23.19!!
Sori, hehkutus.
Tässä illan sana ( jälleen kerran se ei liity mitenkään aiempaan tekstiin! Heh, mutta on aihe joka on lähellä mun sydäntä) : http://www.youtube.com/watch?v=e4NlyZqJhwk&feature=c4-overview-vl&list=PL7BEE0F130BBF6559
Luke.12:15 sekä jakeet 33-34 Ja hän sanoi heille: "katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi. Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumat aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele. Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös sydämenne.
perjantai 23. elokuuta 2013
kiireinen, mutta uudet hiukset
Heippa!
Kirjoitan tänne vain nopeasti tänään, koska kello on 01.30.
Ja varoitan nyt etukäteen etten tule kirjoittamaan pariin päivään luultavasti mitään, tai sitten säälittävän kuivia ja lyhyitä selityksiä.
Syy tähän on se, että olen niin kiireinen:
Tänään menin hiusmalleilemaan Tony&Guylle. Tykkään hiuksistani paljon ja niin tykkäsi kaikki työkaveritkin.
Hiusteni takia jouduin kuitenkin heräämään aikaisemmin kuin normaalisti, sekä viettämään 5 tuntia ennen töitä kampaajalla. Siihen aikaan sisältyi monenlaista odottelemista, sekä sitten jossain välissä hiusten värjäys ja leikkaus. Ihan blondi olen yhä, mutta hiusten juuret on kivan sävyiset pinkit/persikan väriset.
Leikkaus on mielestäni myös kiva. Olen jo ihan tottunut istumaan yleisön edessä, kun Mattia leikkaa mun hiukset.
Tony&Guylta menin suoraan (starbucksin kautta) töihin. Eli pitkä päivä.
Töissä oli silti yllävän kiva päivä!
Linnin viimeinen työpäivä. (Siis tuo ei ole syy siihen miksi se oli kiva työpäivä...)
Linn on mun lemppari työkaveri Monkeysta, ja tulee kyllä ikävä häntä.
(Kerroinko jo aiemmin, että Linn otti loparit? Syy siihen on se, että hänellä on elämä...)
Oli hullun kiireinen päivä, ja olin keittiöllä töissä. Perjantait keittiöllä... Ah. (Tässä biisi, johon tiivistyy koko tunnelma keittiöllä työskentelyyn perjantaisin: http://www.youtube.com/watch?v=lcP0zomjrdI anteeksi... En tiedä mikä juttu mulla on näiden muumimusiikkien kanssa.)
Mutta joo, loppujen lopuksi kaikki sujui ihan hyvin, enkä tehnyt virheitä.
Nyt tulen hyvin toimeeen kaikkien työkavereitteni kanssa, joka on bonus.
Niin juu, syy miksen voi huomenna kirjoittaa blogia, on koska mulla on tuplavuoro Mile Endissä, ja tuskin jaksan. Sunnuntaina mulla alkaa työt klo 16, mutta ennen sitä tapaan Lidiyaa, eli tuskin sunnuntainakaan kirjoitan, ja maanantaina mulla alkaa työt klo 15, eli tuskin silloinkaan jaksan, mutta vissiin tiistaina mulla on vapaapäivä! Sillon sitten kunnolla.
Illan sana on vähän random vaihteeksi: James,3:7-8 Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen , sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt; mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. (Eli se joka kielensä hillitsee, on aika teräsmies, ja sillä on mielenvoimaa.... Itsekin kamppailen tämän pienen, mutta ei suinkaan vähäisimmän lihaksen kanssa...)
Hyvää yötä kaikki, sekä onnea kielen kesyttämiseen!
Kirjoitan tänne vain nopeasti tänään, koska kello on 01.30.
Ja varoitan nyt etukäteen etten tule kirjoittamaan pariin päivään luultavasti mitään, tai sitten säälittävän kuivia ja lyhyitä selityksiä.
Syy tähän on se, että olen niin kiireinen:
Tänään menin hiusmalleilemaan Tony&Guylle. Tykkään hiuksistani paljon ja niin tykkäsi kaikki työkaveritkin.
Hiusteni takia jouduin kuitenkin heräämään aikaisemmin kuin normaalisti, sekä viettämään 5 tuntia ennen töitä kampaajalla. Siihen aikaan sisältyi monenlaista odottelemista, sekä sitten jossain välissä hiusten värjäys ja leikkaus. Ihan blondi olen yhä, mutta hiusten juuret on kivan sävyiset pinkit/persikan väriset.
Leikkaus on mielestäni myös kiva. Olen jo ihan tottunut istumaan yleisön edessä, kun Mattia leikkaa mun hiukset.
Tony&Guylta menin suoraan (starbucksin kautta) töihin. Eli pitkä päivä.
Töissä oli silti yllävän kiva päivä!
Linnin viimeinen työpäivä. (Siis tuo ei ole syy siihen miksi se oli kiva työpäivä...)
Linn on mun lemppari työkaveri Monkeysta, ja tulee kyllä ikävä häntä.
(Kerroinko jo aiemmin, että Linn otti loparit? Syy siihen on se, että hänellä on elämä...)
Oli hullun kiireinen päivä, ja olin keittiöllä töissä. Perjantait keittiöllä... Ah. (Tässä biisi, johon tiivistyy koko tunnelma keittiöllä työskentelyyn perjantaisin: http://www.youtube.com/watch?v=lcP0zomjrdI anteeksi... En tiedä mikä juttu mulla on näiden muumimusiikkien kanssa.)
Mutta joo, loppujen lopuksi kaikki sujui ihan hyvin, enkä tehnyt virheitä.
Nyt tulen hyvin toimeeen kaikkien työkavereitteni kanssa, joka on bonus.
Niin juu, syy miksen voi huomenna kirjoittaa blogia, on koska mulla on tuplavuoro Mile Endissä, ja tuskin jaksan. Sunnuntaina mulla alkaa työt klo 16, mutta ennen sitä tapaan Lidiyaa, eli tuskin sunnuntainakaan kirjoitan, ja maanantaina mulla alkaa työt klo 15, eli tuskin silloinkaan jaksan, mutta vissiin tiistaina mulla on vapaapäivä! Sillon sitten kunnolla.
Illan sana on vähän random vaihteeksi: James,3:7-8 Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen , sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt; mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. (Eli se joka kielensä hillitsee, on aika teräsmies, ja sillä on mielenvoimaa.... Itsekin kamppailen tämän pienen, mutta ei suinkaan vähäisimmän lihaksen kanssa...)
Hyvää yötä kaikki, sekä onnea kielen kesyttämiseen!
keskiviikko 21. elokuuta 2013
Näin viime yönä unta että menin Suomeen viikon lomalle.
Jostain syystä jouduin koko loman vain tekemään töitä: kolasin lunta käsin yleisistä luosteluradoilta. Oli siis talvi. En ehtinyt paljon edes näkemään perhettäni. Ja kun näin, vanhempi pikkuveljistäni oli 2 v. Taapero. Koko loma oli aika perseestä, mutta kun viikon päästä tajusin että pitäisi palata Lontooseen, en millään halunnut lähteä. Aloin jopa suunnittelemaan etten enää palaisi. Jättäisin vain vaatteeni ja tavarani ja työni Lontooseen.
Oli vähän erikoinen uni. Olin toki helpottunut herätessäni, koska uni oli ollut stressaava... Mutta kuitenkin se vaikutti mihin niin, että mulla on koko päivän ollut valtava koti-ikävä.
Voisin kyllä tulla Suomessa käymään, jotta koti-ikävä vähän laantuisi.
Lontoosta olen tehnyt itselleni kotoisamman harrastamalla samoja juttuja kuin Suomessa harrastin, eli lenkkeilyä, tracy andersonin jumppaamista, tanssitunteja, piirtämistä yms.
Yritän myös päästä takaisin karkki ja alkoholi- lakkoon. Heh. Tänään sorruttiin koko perhe karkkeihin... (Minä, Jim ja Nina )
Kissa vain säpöstyy päivä päivältä. Se on myös kasvanut paljon. Varsinkin mahastaan.......
Mä pääsen taas hiusmalleilemaan perjantaina. Jee!
Nyt olo on ihanan rento. Tässä olotilaani sopiva biisi ja illan sana:
http://www.youtube.com/watch?feature=related&v=Fn83bG8numA&nomobile=1
Fil. 4:6 älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se mitä tarvitsette, rukoillen, anoen
Ja kiittäen jumalan tietoon.
Jostain syystä jouduin koko loman vain tekemään töitä: kolasin lunta käsin yleisistä luosteluradoilta. Oli siis talvi. En ehtinyt paljon edes näkemään perhettäni. Ja kun näin, vanhempi pikkuveljistäni oli 2 v. Taapero. Koko loma oli aika perseestä, mutta kun viikon päästä tajusin että pitäisi palata Lontooseen, en millään halunnut lähteä. Aloin jopa suunnittelemaan etten enää palaisi. Jättäisin vain vaatteeni ja tavarani ja työni Lontooseen.
Oli vähän erikoinen uni. Olin toki helpottunut herätessäni, koska uni oli ollut stressaava... Mutta kuitenkin se vaikutti mihin niin, että mulla on koko päivän ollut valtava koti-ikävä.
Voisin kyllä tulla Suomessa käymään, jotta koti-ikävä vähän laantuisi.
Lontoosta olen tehnyt itselleni kotoisamman harrastamalla samoja juttuja kuin Suomessa harrastin, eli lenkkeilyä, tracy andersonin jumppaamista, tanssitunteja, piirtämistä yms.
Yritän myös päästä takaisin karkki ja alkoholi- lakkoon. Heh. Tänään sorruttiin koko perhe karkkeihin... (Minä, Jim ja Nina )
Kissa vain säpöstyy päivä päivältä. Se on myös kasvanut paljon. Varsinkin mahastaan.......
Mä pääsen taas hiusmalleilemaan perjantaina. Jee!
Nyt olo on ihanan rento. Tässä olotilaani sopiva biisi ja illan sana:
http://www.youtube.com/watch?feature=related&v=Fn83bG8numA&nomobile=1
Fil. 4:6 älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se mitä tarvitsette, rukoillen, anoen
Ja kiittäen jumalan tietoon.
sunnuntai 18. elokuuta 2013
jotain sellaista
Olen niin väsynyt, että toivoisin joutuvani johonkin onnettomuuteen, ja siten päätyväni koomaan. Niin saisin ainakin nukkua pitkään.
Okei, huono vitsi. "Jumala, en mä oikeesti tarkottanut sitä... Se oli vaan vitsi....."
Huoh. Perjantaina olin luvannut meneväni ulos Lidiyan kanssa. Hän halusi esitellä mut eräälle lempi baarilleen (brixtonissa). Kuten luultavasti tiedätte, mä en ole mikään maailman innokkain party-girl.
Lidiyanhan tiedän kirkon kautta, enkä oikein tiennyt tätä puolta hänestä. Hehe, nyt tiedän.
Joten menimme Brixtoniin. Olin aika tyhmä, koska tiesin että mulla on tuplavuoro lauantaina. Ajattelin että no, kerran voin kokea tuonkin kokemuksen. Mennä ulos, ja sitten mennä töihin koko päiväksi.
Ulkona oli kai ihan hauskaa. No, ainakin Lidiyalla oli. Hän rakastaa sitä baaria. Mulle se koko ilta oli vähän liikaa. Tässä muutama facta joka pilasi mun illan:
-Menin ulos suoraan töiden jälkeen, hikisenä, uupuneena ja haisten soya-kastikkeelta.
-Brixton on kaukana.
-jono siihen baariin oli pitkä ja hidas
-mä en ollut sillä tuulella että jaksaisin hätistellä ärsyttäviä ihmisiä ympäriltäni, kuin kärpäsiä.
-Lidiya nautti olostaan niin paljon, ettei halunnut helposti lähteä.
- Kun viimein lähdettiin, jouduttiin etsimään oikea bussi. Bussi vei meidät oxford circusille, ja silloin kello oli jo niin paljon, että jäätiin odottamaan metroasemalle aamun ensimmäistä junaa.
-Kun pääsin kotiin, menin nukkumaan 06.30, tai myöhemmin.
Haha, mä olen liian vanha tuohon kaikkeen! Olen suorastaan vanhus. 80v. Mulle tarpeeksi hurja illan vietto töiden jälkeen on mennä kotiin, juoda kuppi teetä ja hengailla kissan kanssa. Mahdollisesti lukea hetki hyvää kirjaa.
No kyllä mä tykkään joskus mennä töiden jälkeen ulos. Pian kerron teille mukavasta illan vietosta kavereiden kanssa töiden jälkeen. Mutta ensin väsytän teitä vähän kertomalla yksityiskohtaisesti lauantain tuplavuorostani. ;)
Nukuin siis sinä yönä 2 ja puoli tuntia. Menin töihin ihan kuolleena. Onneksi työkaverit ymmärsi.
Töissä oli Chriss (baari manageri), Simon (paikan omistaja), Melissa (assistant manageri), sekä keittiön väki, pari poikaa keiden nimiä en nyt muista.
Aloitin päivän juomalla pari super vahvaa kahvia ja syömällä, sekä jutustelemalla työkavereitteni kanssa.
Ajattelin siinä ekan tunnin aikana että,"nää, ei tää ole liian paha..." Niin eihän se ollut, mutta pian sisään tuli paljon asiakkaita.
Mile endin ravintola ei ole niin suosittu, joten ne on tehnyt jonkun diilin erään kanaali veneen kanssa. Se vene on sellainen että se vaan kuljettaa ihmisiä kanaalia pitkin vähän kuin esitellen Lontoota sitä kautta. Sitten ne pysähtyy Mile endissä syömään, ja jatkaa matkaa. Ensimmäinen vene lastillinen kun tuli, menin ihan sekasin, kun en pystynyt ajattelemaan väsyneillä aivoillani tai työskentelemään paineen alla. Kun he lähtivät, olin hetken iloinen, mutta sitten sain selville että noita "vene lasteja" tulisi vielä 6.
Aina siinä oli sitten hetken tauko niiden välissä, rentoutua. Silloin join kahvia, jutustelin Melissan ja Chrissin kanssa, seurasin vierestä, miten Simon seurasi jalkapalloa kannettavaltaan. Se näytti hassulta, koska hän terotti samalla veitsiä. Siinä oli suorastaan jotain creepyä. Toinen mikä oli vähän jäätävää, oli toisen keittiöapulaisen nauru. Hän on aikuinen ja iso mies, mutta hänen naurunsa on kuin pikkutytön kikatus. (puistatus)
Meni vähän ohi aiheen.
Ravintolassa tuli myös käymään Chrissin nykyiset kämppikset. Taz ja koira nimeltä Moo (täplikäs kuin lehmä). He asuvat veneessä!!!!
Melissa nauroi silmät kyynelissä kun sai tietää että Taz antoi mulle numeronsa. Katsos Taz on jotain 40 v. kalju mies. Hmm. Joka tapauksessa, meidät kaikki kutsuttiin heidän kotiinsa töiden jälkeen. Ensin ajattelin etten menisi, mutta töiden jälkeen mulla oli kuitenkin jo ihan hyvä olo.
Ja Mel halusi että menen hänen seurakseen.
Tästä pääsen siihen aiempaan aiheeseen: mikä on mielestäni hyvä illan vietto töiden jälkeen.
EI baarit, EI meluisat paikat, EI pitkät bussimatkat, vaan rento illan vietto rentojen ihmisten kanssa. Ei myöskään liikaa ihmisiä.
Vene oli kotoisa ja pieni. Seura oli hyvää. Hmm, onko siinä jotain outoa että hengailen pomojeni kanssa?
Toisaalta, Mile endissä ei oikeen ole muita työntekijöitä kuin managereita, (jollei paria tyyppiä lasketa), kaikki siellä on managereita! Mullakin on aika manageri olo siellä.
Tänä aamuna heräsin kello 13.40. Tai siis, eihän sitä voi aamuksi sanoa. Ja koko päivän olen vain laiskotellut. Silti olen väsynyt. Kiitos Jumalalle, mulla on huomenna vapaapäivä!!!
Tänään mulla on ollut vähän Suomi-ikävä. Ikävä mun hulluja tyttöjä (Hanna ja Suvi ). Ikävä mun perhettä: ruuan laittamista Mikon kadulla, Tonin kitaran soittoa, Jurin sarkastisia kommentteja, äitin kanssa kahvittelua, Nikon ja mun syvällisiä puheita, samoin myös Annikan, lapsien kanssa leikkimistä, kirpputoreja, tanssitunteja (niitäkin joita välillä inhosin) joka päiväisiä pitkiä kävelyitä... Tällainen päivä tänään.
Illan sanana toimii tänään tämä draama youtubessa. Jos ei kiinnosta katsoa draamaa, biisi on ainakin hyvä, niin sen voi kuunnella. (Sori vähän huono kuvan laatu ja saattaa olla muutenkin sekava, mutta minä tykkään...) http://www.youtube.com/watch?v=cyheJ480LYA
Hyvää yötä!!
Okei, huono vitsi. "Jumala, en mä oikeesti tarkottanut sitä... Se oli vaan vitsi....."
Huoh. Perjantaina olin luvannut meneväni ulos Lidiyan kanssa. Hän halusi esitellä mut eräälle lempi baarilleen (brixtonissa). Kuten luultavasti tiedätte, mä en ole mikään maailman innokkain party-girl.
Lidiyanhan tiedän kirkon kautta, enkä oikein tiennyt tätä puolta hänestä. Hehe, nyt tiedän.
Joten menimme Brixtoniin. Olin aika tyhmä, koska tiesin että mulla on tuplavuoro lauantaina. Ajattelin että no, kerran voin kokea tuonkin kokemuksen. Mennä ulos, ja sitten mennä töihin koko päiväksi.
Ulkona oli kai ihan hauskaa. No, ainakin Lidiyalla oli. Hän rakastaa sitä baaria. Mulle se koko ilta oli vähän liikaa. Tässä muutama facta joka pilasi mun illan:
-Menin ulos suoraan töiden jälkeen, hikisenä, uupuneena ja haisten soya-kastikkeelta.
-Brixton on kaukana.
-jono siihen baariin oli pitkä ja hidas
-mä en ollut sillä tuulella että jaksaisin hätistellä ärsyttäviä ihmisiä ympäriltäni, kuin kärpäsiä.
-Lidiya nautti olostaan niin paljon, ettei halunnut helposti lähteä.
- Kun viimein lähdettiin, jouduttiin etsimään oikea bussi. Bussi vei meidät oxford circusille, ja silloin kello oli jo niin paljon, että jäätiin odottamaan metroasemalle aamun ensimmäistä junaa.
-Kun pääsin kotiin, menin nukkumaan 06.30, tai myöhemmin.
Haha, mä olen liian vanha tuohon kaikkeen! Olen suorastaan vanhus. 80v. Mulle tarpeeksi hurja illan vietto töiden jälkeen on mennä kotiin, juoda kuppi teetä ja hengailla kissan kanssa. Mahdollisesti lukea hetki hyvää kirjaa.
No kyllä mä tykkään joskus mennä töiden jälkeen ulos. Pian kerron teille mukavasta illan vietosta kavereiden kanssa töiden jälkeen. Mutta ensin väsytän teitä vähän kertomalla yksityiskohtaisesti lauantain tuplavuorostani. ;)
Nukuin siis sinä yönä 2 ja puoli tuntia. Menin töihin ihan kuolleena. Onneksi työkaverit ymmärsi.
Töissä oli Chriss (baari manageri), Simon (paikan omistaja), Melissa (assistant manageri), sekä keittiön väki, pari poikaa keiden nimiä en nyt muista.
Aloitin päivän juomalla pari super vahvaa kahvia ja syömällä, sekä jutustelemalla työkavereitteni kanssa.
Ajattelin siinä ekan tunnin aikana että,"nää, ei tää ole liian paha..." Niin eihän se ollut, mutta pian sisään tuli paljon asiakkaita.
Mile endin ravintola ei ole niin suosittu, joten ne on tehnyt jonkun diilin erään kanaali veneen kanssa. Se vene on sellainen että se vaan kuljettaa ihmisiä kanaalia pitkin vähän kuin esitellen Lontoota sitä kautta. Sitten ne pysähtyy Mile endissä syömään, ja jatkaa matkaa. Ensimmäinen vene lastillinen kun tuli, menin ihan sekasin, kun en pystynyt ajattelemaan väsyneillä aivoillani tai työskentelemään paineen alla. Kun he lähtivät, olin hetken iloinen, mutta sitten sain selville että noita "vene lasteja" tulisi vielä 6.
Aina siinä oli sitten hetken tauko niiden välissä, rentoutua. Silloin join kahvia, jutustelin Melissan ja Chrissin kanssa, seurasin vierestä, miten Simon seurasi jalkapalloa kannettavaltaan. Se näytti hassulta, koska hän terotti samalla veitsiä. Siinä oli suorastaan jotain creepyä. Toinen mikä oli vähän jäätävää, oli toisen keittiöapulaisen nauru. Hän on aikuinen ja iso mies, mutta hänen naurunsa on kuin pikkutytön kikatus. (puistatus)
Meni vähän ohi aiheen.
Ravintolassa tuli myös käymään Chrissin nykyiset kämppikset. Taz ja koira nimeltä Moo (täplikäs kuin lehmä). He asuvat veneessä!!!!
Melissa nauroi silmät kyynelissä kun sai tietää että Taz antoi mulle numeronsa. Katsos Taz on jotain 40 v. kalju mies. Hmm. Joka tapauksessa, meidät kaikki kutsuttiin heidän kotiinsa töiden jälkeen. Ensin ajattelin etten menisi, mutta töiden jälkeen mulla oli kuitenkin jo ihan hyvä olo.
Ja Mel halusi että menen hänen seurakseen.
Tästä pääsen siihen aiempaan aiheeseen: mikä on mielestäni hyvä illan vietto töiden jälkeen.
EI baarit, EI meluisat paikat, EI pitkät bussimatkat, vaan rento illan vietto rentojen ihmisten kanssa. Ei myöskään liikaa ihmisiä.
Vene oli kotoisa ja pieni. Seura oli hyvää. Hmm, onko siinä jotain outoa että hengailen pomojeni kanssa?
Toisaalta, Mile endissä ei oikeen ole muita työntekijöitä kuin managereita, (jollei paria tyyppiä lasketa), kaikki siellä on managereita! Mullakin on aika manageri olo siellä.
Tänä aamuna heräsin kello 13.40. Tai siis, eihän sitä voi aamuksi sanoa. Ja koko päivän olen vain laiskotellut. Silti olen väsynyt. Kiitos Jumalalle, mulla on huomenna vapaapäivä!!!
Tänään mulla on ollut vähän Suomi-ikävä. Ikävä mun hulluja tyttöjä (Hanna ja Suvi ). Ikävä mun perhettä: ruuan laittamista Mikon kadulla, Tonin kitaran soittoa, Jurin sarkastisia kommentteja, äitin kanssa kahvittelua, Nikon ja mun syvällisiä puheita, samoin myös Annikan, lapsien kanssa leikkimistä, kirpputoreja, tanssitunteja (niitäkin joita välillä inhosin) joka päiväisiä pitkiä kävelyitä... Tällainen päivä tänään.
Illan sanana toimii tänään tämä draama youtubessa. Jos ei kiinnosta katsoa draamaa, biisi on ainakin hyvä, niin sen voi kuunnella. (Sori vähän huono kuvan laatu ja saattaa olla muutenkin sekava, mutta minä tykkään...) http://www.youtube.com/watch?v=cyheJ480LYA
Hyvää yötä!!
keskiviikko 14. elokuuta 2013
uninen
Tänään oli mukava päivä.
En sanoisi että aivan loistava, tai edes kiva, mutta mukava.
Olin töissä keittiöllä...
Manny oli ihmeen mukava mulle tänään. Olen huomannut, että usein ihmiset joista saan huonon ensivaikutelman, on usein kivoimpia. En nyt sano että Manny olisi kivoin, mutta ei sitä koskaan tiedä vaikka joskus tulisin ajattelemaankin niin. Sitten taas ihmiset joista aluksi pidän, ei välttämättä olekaan niin kivoja. Tuohon en nyt just löydä yhtään esimerkkiä, mutta niinkin on varmasti sattunut joskus.
Meillä on töissä myös uusi tyttö, joka on aika kiva.
Söin tänään tosi paljon töissä kaikkea ällöttävää! Riisiä, kanaa, ankkaa, jätskiä, vaikka mitä, yäk.
Tiettekö, joskus vaan on niitä päiviä kun mikään ei tyydytä sun nälkää...
Eilen menin taas tanssitunnille... Ei ollut kovin laadukas, mutta hyvien tanssituntien etsintä jatkuu. Vähintään kerran viikossa. Ei tule liian kalliiksi.
Olen kyllä niin väsynyt, etten pysty keksimään muuta kirjoitettavaa.
Illan sana (entisen koulukaverin sanat..) :
Usko on vene, joka kannattelee ihmistä. Ei minun tarvi kuin tehdä päätös, että nousen siihen veneeseen. Ei minun sitä tarvi pitää pinnalla, se pitää minut. (Tuo on niille, jotka ajattelevat että usko on jonkinlainen taakka mitä pitää kantaa, ja jos mokaa, niin sitten menettää uskon. Se on just toisinpäin. Usko kannattaa ihmistä, silloinkin kuin on vaikeaa, eikä pysty näkemään että usko kannattaa... ) Raamattukin sen sanoo: Room,11:18 "muista, ettet sinä kanna juurta, vaan juuri kannattaa sinua. "
En sanoisi että aivan loistava, tai edes kiva, mutta mukava.
Olin töissä keittiöllä...
Manny oli ihmeen mukava mulle tänään. Olen huomannut, että usein ihmiset joista saan huonon ensivaikutelman, on usein kivoimpia. En nyt sano että Manny olisi kivoin, mutta ei sitä koskaan tiedä vaikka joskus tulisin ajattelemaankin niin. Sitten taas ihmiset joista aluksi pidän, ei välttämättä olekaan niin kivoja. Tuohon en nyt just löydä yhtään esimerkkiä, mutta niinkin on varmasti sattunut joskus.
Meillä on töissä myös uusi tyttö, joka on aika kiva.
Söin tänään tosi paljon töissä kaikkea ällöttävää! Riisiä, kanaa, ankkaa, jätskiä, vaikka mitä, yäk.
Tiettekö, joskus vaan on niitä päiviä kun mikään ei tyydytä sun nälkää...
Eilen menin taas tanssitunnille... Ei ollut kovin laadukas, mutta hyvien tanssituntien etsintä jatkuu. Vähintään kerran viikossa. Ei tule liian kalliiksi.
Olen kyllä niin väsynyt, etten pysty keksimään muuta kirjoitettavaa.
Illan sana (entisen koulukaverin sanat..) :
Usko on vene, joka kannattelee ihmistä. Ei minun tarvi kuin tehdä päätös, että nousen siihen veneeseen. Ei minun sitä tarvi pitää pinnalla, se pitää minut. (Tuo on niille, jotka ajattelevat että usko on jonkinlainen taakka mitä pitää kantaa, ja jos mokaa, niin sitten menettää uskon. Se on just toisinpäin. Usko kannattaa ihmistä, silloinkin kuin on vaikeaa, eikä pysty näkemään että usko kannattaa... ) Raamattukin sen sanoo: Room,11:18 "muista, ettet sinä kanna juurta, vaan juuri kannattaa sinua. "
maanantai 12. elokuuta 2013
Jo on ihme.
Ah, onko mitään ihanampaa kuin urheilla itsensä henki hieveriin, sitten mennä suihkuun ja sen jälkeen syödä hyvää ruokaa?
Tuon kaiken tein juuri, ja nyt istun mukavasti sängylläni läppäri sylissäni.
Pari hassua päivää takana... Mulla on ollut nyt vähän aamuvuoroja, eilen ja tänään. On tosi outoa palata kotiin kuuden tai seitsämän aikaan, tietäen että loppu iltana ei tarvitse tehdä mitään järkevää (ellei halua).
Eilen olin järkevä ja tapasin Lidiyaa. Se tyttö on sellainen, että hänen kanssaan on mahdotonta hengailla vain sen pari tuntia... Siihen menee aina vähintäänkin loppu ilta! Eikä siinä mitään pahaa ole, kun on hauskaa.
Tänään järkevä tekoni oli tuo urheilu, ja nyt blogin kirjoittaminen (viimein! En muista että milloin viimeksi kirjoitin. Luultavasti pari päivää sitten kyllä...)
Järkevää oli myös hengailla kotona Ninan ja Jimmyn kanssa. Ninaa näen niin harvoin nykyisin! Yksi hyvä esimerkki on se, että vasta eilen näin Ninan uuden tukan (joka on super cool!), vaikka tuo uusi tukka on ollut hänellä jo päiviä.
Olen jo niin tottunut työhöni, etten löydä siitä mitään kovin suurta valitettavaa. Tiedän kyllä että se työ on aika paska: kovan paineen alla työskentelyä ilta myöhään, ei niin suurella palkalla... Mutta työilmapiiri on ok. Ihmiset on mukavia. On se ihan jees. Vaikka joka ilta töissä ajattelisin (epätoivon hetkenä) että "mä vihaan tätä työtä!", niin en mä sitä loppujen lopuksi vihaa. Nuo ajatukset johtuu vain paineesta ja kiireestä ja kännisistä asiakkaista ja chili-kastikkeista!
Ja kerroinko jo? Sain sittenkin sen palkatun loman! Luulin etten saisi sitä, kun mun manageri vähän siihen malliin puhui, että tuskinpa... Viime lauantaina olin jo lähdössä töistä, kun manageri sanoi mulle että "Niin Milka, mä annoin sulle sitten sen palkatun loman. Ajattelin vain että ehkä sä haluat tietää..."
Jep! Oli iloinen uutinen. Ja palkka oli hyvä siltä viikolta (se viikko oli se, kun Hate ja Maru tuli käymään). Kun manageri lopulta ojensi mulle mun palkkani kirjekuoressa, hän sanoi: "dont spend it all at once", haha, mutta sen hän kyllä sanoo joka lauantai!
Tänä aamuna Ida muutti takaisin Norjaan. Hassua.
Hän jätti meille kasan vanhoja vaatteitaan, mitkä jaettiin Ninan kanssa.
Nyt meillä on siis vapaa huone, olisko ketään kiinnostunut?
Talo tuntuu nyt jotenkin hiljaiselta ja rauhalliselta.
No onneksi talosta ei voi tulla liian rauhallinen uuden asukkaamme takia... Nimittäin Kisun.
Hän on hullu. Siis aivan loistavalla tavalla hullu (ärsyttävällä myös).
Olen ottanut hänet sänkyyni nukkumaan nyt jotain 3 kertaa... En tiedä että haluanko tehdä sitä enää.
Hän herää kello 04, tai 05 aikaan hyppimään sängyllä, ja mun naamalla... Maukumaan kova äänisesti ja metsästämään mun varpaita. Muut tämän talon asukkaat kestävät tuon elävän herätyskellon, koska heidän pitää muutenkin herätä niihin aikoihin töihin!
Mutta kun tuo kisu herättää mut varhain aamulla, mä olen silloin yleensä nukkunut vasta 2-3 tuntia!
Mutta hän on myös aivan ihana, kun hän lopulta rauhoittuu (joka iltaisen ja aamuisen sekoilukohtauksensa jälkeen ), hän antaa pusuja ja kehrää ja on niin söpö.
Me ollaan oikeasti pahimpia keksimään sille elukalle nimeä! Ei olla paljoa nähty vaivaa. Nyt kutsutaan häntä näillä nimillä: Kitten, Cat, Kissa, Kisu, Littleone (myös minun nimeni), Snake (koska se on niin nopea hyökätessään), Bird (koska välillä se pitää sellaisia hassuja lintumaisia ääniä), Jep.
Luultavasti lopulta käy niin, kuin kävi mun edesmenneen pupuni kanssa. Päädyin kutsumaan sitä nimellä Pupu.
Julmaa.
Huomenna on vapaapäivä! Miten ihana tunne! Aion taas mennä tanssitunnille, tällä kertaa vähän vaativammalle.
Aion myös kokata jotain ruokaa. En vain oikein osaa keksiä kivaa reseptiä... Meidän talossa tehdään paljon Intialaista ruokaa, ja kaikkea sen tyylistä. Voisin kyllä tehdä jotain Suomalaista vaihteeksi, mutten muista enää mitään Suomalaisia reseptejä! Makaroonilaatikko on tyyliin ainoa mitä muistan...
Voisin vielä tänä iltana etsiskellä reseptejä netistä.
Sunnuntaina olin ihanassa kirkon tilaisuudessa. Siellä oli joku Intialainen mies puhumassa. Tekee hyväntekeväisyys työtä katulapsien parissa. Jotenkin se kosketti mua hirveästi.
En tiedä olisko musta tuollaiseen työhön, mutta kaipaan tehdä jotain, mikä auttaisi ihmisiä!
No tunnen yhden kadulla asuvan miehen, kuten tiedätte. Viimeksi näin hänet lauantai yönä. Olin tosi iloinen nähdessäni hänet pitkästä aikaa (varmaan 2 viikkoa...), ja vielä enemmän ilahduin kun kuulin, että hänellä on työhaastattelu edessä. Itseasiassa se taisi olla tänään. Ja koen että olin vähän osallinen tähän, koska olen rohkaissut häntä pariin otteeseen hakemaan töitä! (Niin siis, en nyt kiittele itseäni tuosta, haha,) Toivon vain niin paljon, että se poika pääsee taas jaloilleen.
Jälleen kerran monta erillistä asiaa, jotka ei oikein liity toisiinsa. Jännittävää luettavaa!
Tässä siis illan sana, joka sopii tähän sekavaan teemaan, jossa ei ole päätä eikä häntää!
Room. 2:24 sillä teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa, niin kuin kirjoitettu on.
( tässä kohtaa tarkoitetaan ihan uskovaisia. Tekopyhiä, uskonnollisia, tai sitten ihan harhateillä kulkevia. Varmaan jokaiselle uskovalle on mahdollista saattaa Jumalan nimi pilkatuksi. Se on sääli. Nyt jo niin monella ihmisellä on kurja kuva Jumalasta, aivan vastakohta sille, mitä hän oikeasti on. Ja se johtuu vain siitä, millaisen kuvan uskovat on antanut, ja mitä sitten ei-uskovat keskenään vievät tuota huonoa kuvaa eteenpäin ja vielä huonommaksi. Kunpa en itse syyllistyisi tuohon samaan, vaikka luultavasti ainakin jossain vaiheessa elämääni olen syyllistynyt.
Se on nykyään noloa ja epämuodikasta olla kristitty, mutta olen tajunnut että mua ei kiinnosta. Jos mulla on jotain näin mahtavaa mun elämässäni, en halua hävetä sitä.)
Hyvää yötä kaikki!! Toivottavasti pääsen taas pian kirjoittelemaan tänne sekavia ajatuksiani.
Mitä ihmettä, kellon on vasta 23.10, ja olen rättiväsynyt! Jo on ihme.
Tuon kaiken tein juuri, ja nyt istun mukavasti sängylläni läppäri sylissäni.
Pari hassua päivää takana... Mulla on ollut nyt vähän aamuvuoroja, eilen ja tänään. On tosi outoa palata kotiin kuuden tai seitsämän aikaan, tietäen että loppu iltana ei tarvitse tehdä mitään järkevää (ellei halua).
Eilen olin järkevä ja tapasin Lidiyaa. Se tyttö on sellainen, että hänen kanssaan on mahdotonta hengailla vain sen pari tuntia... Siihen menee aina vähintäänkin loppu ilta! Eikä siinä mitään pahaa ole, kun on hauskaa.
Tänään järkevä tekoni oli tuo urheilu, ja nyt blogin kirjoittaminen (viimein! En muista että milloin viimeksi kirjoitin. Luultavasti pari päivää sitten kyllä...)
Järkevää oli myös hengailla kotona Ninan ja Jimmyn kanssa. Ninaa näen niin harvoin nykyisin! Yksi hyvä esimerkki on se, että vasta eilen näin Ninan uuden tukan (joka on super cool!), vaikka tuo uusi tukka on ollut hänellä jo päiviä.
Olen jo niin tottunut työhöni, etten löydä siitä mitään kovin suurta valitettavaa. Tiedän kyllä että se työ on aika paska: kovan paineen alla työskentelyä ilta myöhään, ei niin suurella palkalla... Mutta työilmapiiri on ok. Ihmiset on mukavia. On se ihan jees. Vaikka joka ilta töissä ajattelisin (epätoivon hetkenä) että "mä vihaan tätä työtä!", niin en mä sitä loppujen lopuksi vihaa. Nuo ajatukset johtuu vain paineesta ja kiireestä ja kännisistä asiakkaista ja chili-kastikkeista!
Ja kerroinko jo? Sain sittenkin sen palkatun loman! Luulin etten saisi sitä, kun mun manageri vähän siihen malliin puhui, että tuskinpa... Viime lauantaina olin jo lähdössä töistä, kun manageri sanoi mulle että "Niin Milka, mä annoin sulle sitten sen palkatun loman. Ajattelin vain että ehkä sä haluat tietää..."
Jep! Oli iloinen uutinen. Ja palkka oli hyvä siltä viikolta (se viikko oli se, kun Hate ja Maru tuli käymään). Kun manageri lopulta ojensi mulle mun palkkani kirjekuoressa, hän sanoi: "dont spend it all at once", haha, mutta sen hän kyllä sanoo joka lauantai!
Tänä aamuna Ida muutti takaisin Norjaan. Hassua.
Hän jätti meille kasan vanhoja vaatteitaan, mitkä jaettiin Ninan kanssa.
Nyt meillä on siis vapaa huone, olisko ketään kiinnostunut?
Talo tuntuu nyt jotenkin hiljaiselta ja rauhalliselta.
No onneksi talosta ei voi tulla liian rauhallinen uuden asukkaamme takia... Nimittäin Kisun.
Hän on hullu. Siis aivan loistavalla tavalla hullu (ärsyttävällä myös).
Olen ottanut hänet sänkyyni nukkumaan nyt jotain 3 kertaa... En tiedä että haluanko tehdä sitä enää.
Hän herää kello 04, tai 05 aikaan hyppimään sängyllä, ja mun naamalla... Maukumaan kova äänisesti ja metsästämään mun varpaita. Muut tämän talon asukkaat kestävät tuon elävän herätyskellon, koska heidän pitää muutenkin herätä niihin aikoihin töihin!
Mutta kun tuo kisu herättää mut varhain aamulla, mä olen silloin yleensä nukkunut vasta 2-3 tuntia!
Mutta hän on myös aivan ihana, kun hän lopulta rauhoittuu (joka iltaisen ja aamuisen sekoilukohtauksensa jälkeen ), hän antaa pusuja ja kehrää ja on niin söpö.
Me ollaan oikeasti pahimpia keksimään sille elukalle nimeä! Ei olla paljoa nähty vaivaa. Nyt kutsutaan häntä näillä nimillä: Kitten, Cat, Kissa, Kisu, Littleone (myös minun nimeni), Snake (koska se on niin nopea hyökätessään), Bird (koska välillä se pitää sellaisia hassuja lintumaisia ääniä), Jep.
Luultavasti lopulta käy niin, kuin kävi mun edesmenneen pupuni kanssa. Päädyin kutsumaan sitä nimellä Pupu.
Julmaa.
Huomenna on vapaapäivä! Miten ihana tunne! Aion taas mennä tanssitunnille, tällä kertaa vähän vaativammalle.
Aion myös kokata jotain ruokaa. En vain oikein osaa keksiä kivaa reseptiä... Meidän talossa tehdään paljon Intialaista ruokaa, ja kaikkea sen tyylistä. Voisin kyllä tehdä jotain Suomalaista vaihteeksi, mutten muista enää mitään Suomalaisia reseptejä! Makaroonilaatikko on tyyliin ainoa mitä muistan...
Voisin vielä tänä iltana etsiskellä reseptejä netistä.
Sunnuntaina olin ihanassa kirkon tilaisuudessa. Siellä oli joku Intialainen mies puhumassa. Tekee hyväntekeväisyys työtä katulapsien parissa. Jotenkin se kosketti mua hirveästi.
En tiedä olisko musta tuollaiseen työhön, mutta kaipaan tehdä jotain, mikä auttaisi ihmisiä!
No tunnen yhden kadulla asuvan miehen, kuten tiedätte. Viimeksi näin hänet lauantai yönä. Olin tosi iloinen nähdessäni hänet pitkästä aikaa (varmaan 2 viikkoa...), ja vielä enemmän ilahduin kun kuulin, että hänellä on työhaastattelu edessä. Itseasiassa se taisi olla tänään. Ja koen että olin vähän osallinen tähän, koska olen rohkaissut häntä pariin otteeseen hakemaan töitä! (Niin siis, en nyt kiittele itseäni tuosta, haha,) Toivon vain niin paljon, että se poika pääsee taas jaloilleen.
Jälleen kerran monta erillistä asiaa, jotka ei oikein liity toisiinsa. Jännittävää luettavaa!
Tässä siis illan sana, joka sopii tähän sekavaan teemaan, jossa ei ole päätä eikä häntää!
Room. 2:24 sillä teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa, niin kuin kirjoitettu on.
( tässä kohtaa tarkoitetaan ihan uskovaisia. Tekopyhiä, uskonnollisia, tai sitten ihan harhateillä kulkevia. Varmaan jokaiselle uskovalle on mahdollista saattaa Jumalan nimi pilkatuksi. Se on sääli. Nyt jo niin monella ihmisellä on kurja kuva Jumalasta, aivan vastakohta sille, mitä hän oikeasti on. Ja se johtuu vain siitä, millaisen kuvan uskovat on antanut, ja mitä sitten ei-uskovat keskenään vievät tuota huonoa kuvaa eteenpäin ja vielä huonommaksi. Kunpa en itse syyllistyisi tuohon samaan, vaikka luultavasti ainakin jossain vaiheessa elämääni olen syyllistynyt.
Se on nykyään noloa ja epämuodikasta olla kristitty, mutta olen tajunnut että mua ei kiinnosta. Jos mulla on jotain näin mahtavaa mun elämässäni, en halua hävetä sitä.)
Hyvää yötä kaikki!! Toivottavasti pääsen taas pian kirjoittelemaan tänne sekavia ajatuksiani.
Mitä ihmettä, kellon on vasta 23.10, ja olen rättiväsynyt! Jo on ihme.
torstai 8. elokuuta 2013
Apina
Tämä mun nykyinen työ (Monkeyssa) on kyllä sellainen, että siellä on pidettävä pää kylmänä, tapahtui mitä tapahtui.
Siihen tottumiseen meni melkein pari kuukautta.
Samoin työvuoroihin totttumiseen meni ainakin sama aika.
Ensimmäisen kuukauden olin ihan sairaan väsynyt kokoajan!
Tämä työ ei ole mitään herkkua, mutta työkaverit on kivoja.
Ja vaikka nyt ajattelenkin, että ehkä parempiakin töitä voisi olla tarjolla jossain, niin tuolta olisi kyllä vaikeaa lähteä. Ilmapiiri on niin rento, etten tiedä kestänkö enää koskaan tämän jälkeen normaalia työilmapiiriä?
Jos jotain muita töitä voisi etsiä, niin niitä leffa extra duuneja! Ollaan Ninan kanssa niin saamattomia tuossa asiassa että huhhuh! Miten vaikeaa voi olla ottaa itsestään valokuva valkoista seinää vasten ja pistää se internettiin? (Oikeasti?!!)
Meinasin just kirjoittaa tänne, että "No, ehkä tänä viikonloppuna viimein ryhdistäydytään ja tehdään se", mutta sitten mietein että niin... Tuskin.
Haha.
Kello on tasan 01.00. Menen nukkumaan!
Huvaa uota!!! ;)
Siihen tottumiseen meni melkein pari kuukautta.
Samoin työvuoroihin totttumiseen meni ainakin sama aika.
Ensimmäisen kuukauden olin ihan sairaan väsynyt kokoajan!
Tämä työ ei ole mitään herkkua, mutta työkaverit on kivoja.
Ja vaikka nyt ajattelenkin, että ehkä parempiakin töitä voisi olla tarjolla jossain, niin tuolta olisi kyllä vaikeaa lähteä. Ilmapiiri on niin rento, etten tiedä kestänkö enää koskaan tämän jälkeen normaalia työilmapiiriä?
Jos jotain muita töitä voisi etsiä, niin niitä leffa extra duuneja! Ollaan Ninan kanssa niin saamattomia tuossa asiassa että huhhuh! Miten vaikeaa voi olla ottaa itsestään valokuva valkoista seinää vasten ja pistää se internettiin? (Oikeasti?!!)
Meinasin just kirjoittaa tänne, että "No, ehkä tänä viikonloppuna viimein ryhdistäydytään ja tehdään se", mutta sitten mietein että niin... Tuskin.
Haha.
Kello on tasan 01.00. Menen nukkumaan!
Huvaa uota!!! ;)
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Tanssitunti plus Lidiya
Tänään oli tosi kiva päivä.
Otin itseäni niskasta kiinni ja menin tanssitunnille!
Olen niin iloinen.
Olin jo unohtanut miten sairaan hauskaa tanssiminen on.
Menin sellaiselle Jazz tanssitunnille. Ajattelin, että koska en ole tanssinut 7 kuukauteen, parempi ottaa vähän rauhallisemmin nyt tämä ensimmäinen tanssitunti, joten menin alottelijoiden tanssitunnille.
No, se oli kyllä aivan liian helppoa, mutta nautein siitä silti niiiiin paljon!
Tanssitunnin jälkeen olo oli suorastaan eufoorinen.
Menin heti tanssitunnin jälkeen tapaamaan Lidiyaa.
Oli kyllä ehkä vähän ällöttävää, koska en ehtinyt millään menemään suihkuun siinä välissä, ehdein just vain vaihtamaan vaatteet, ja sittenkin oli myöhässä.
Lidiyaa on aina ihanaa tavata! Hän on niin hauska tyttö. Hänelle on niin helppo kertoa nolojakin juttuja, että me aina juoruillaan yhdessä. Hän myös sanoi, että hän ei kerro yleensä kellekään sellasia juttuja kuin mulle. Hihi. Tuntuu että hän olisi mun pikkusisko tai jotain.
Nyt hän kuitenkin sanoi, että hän on asunnoton yhden viikon ensikuussa, ja kyseli josko voisi asua meillä sen viikon. Tai tarkemmin sanottuna 6 päivää. Täytynee kysellä, mutten oikeen tiedä, kun mulla oli täällä just kaksi kaveria viikon verran kylässä. Onkohan se vähän liikaa, jos melkein heti perään tulee taas kaveri viikoksi?
Mitä silti olisin voinu sanoa Lidiyalle? Jos joku niin ihana kaveri kysyy että voinko tehdä palveluksen. No, voin ainakin kysyä jos jotain.
Kaiken kaikkiaan päivä oli ihana. Tanssitunti plus Lidiya. Ensi kerralla menen vähän haastavammalle tanssitunnille kyllä! Suomessa menin aina melko haastavillekin tunneille. Esim menin vaikean tason baletti tunneille, vaikken ollut koskaan harrastanut balettia. Mun mielestä tuo on se oikea tapa kehittyä: kokeilee rajojaan ja yrittää täysillä. Liian helpot tanssitunnit ei kehitä paljoa. Ne on vain itsetunnolle hyväksi, kun ajattelee että "vau, mä oon aika hyvä!" mutta se on huijausta.
Lidiyan kanssa taas tykkään hengailla aina just niin kuin me hengaillaan. Me tavataan jossain, haetaan mahdollisesti kaupasta naposteltavaa ja juotavaa ja kävellään. Se tyttö tietää Lontoon kävelykadut ulkoa. Niinpä me vain kävellään ilman mitään tarkkaa suunnitelmaa ja jutellaan ja syödään ja juodaan.
I like it.
Mulla on huomenna tuplavuoro, möh.
Ehkä mun kannattaisi siis olla kerrankin fiksu ja mennä ajoissa nukkumaan?
Hyvää yötä kaikki! Tänään ei heru illan sanaa tai muuta vastaavaa järkevää mietelausetta... Olen liian laiska miettimään tai etsimään sellaista. Huomenna sitten taas...
Otin itseäni niskasta kiinni ja menin tanssitunnille!
Olen niin iloinen.
Olin jo unohtanut miten sairaan hauskaa tanssiminen on.
Menin sellaiselle Jazz tanssitunnille. Ajattelin, että koska en ole tanssinut 7 kuukauteen, parempi ottaa vähän rauhallisemmin nyt tämä ensimmäinen tanssitunti, joten menin alottelijoiden tanssitunnille.
No, se oli kyllä aivan liian helppoa, mutta nautein siitä silti niiiiin paljon!
Tanssitunnin jälkeen olo oli suorastaan eufoorinen.
Menin heti tanssitunnin jälkeen tapaamaan Lidiyaa.
Oli kyllä ehkä vähän ällöttävää, koska en ehtinyt millään menemään suihkuun siinä välissä, ehdein just vain vaihtamaan vaatteet, ja sittenkin oli myöhässä.
Lidiyaa on aina ihanaa tavata! Hän on niin hauska tyttö. Hänelle on niin helppo kertoa nolojakin juttuja, että me aina juoruillaan yhdessä. Hän myös sanoi, että hän ei kerro yleensä kellekään sellasia juttuja kuin mulle. Hihi. Tuntuu että hän olisi mun pikkusisko tai jotain.
Nyt hän kuitenkin sanoi, että hän on asunnoton yhden viikon ensikuussa, ja kyseli josko voisi asua meillä sen viikon. Tai tarkemmin sanottuna 6 päivää. Täytynee kysellä, mutten oikeen tiedä, kun mulla oli täällä just kaksi kaveria viikon verran kylässä. Onkohan se vähän liikaa, jos melkein heti perään tulee taas kaveri viikoksi?
Mitä silti olisin voinu sanoa Lidiyalle? Jos joku niin ihana kaveri kysyy että voinko tehdä palveluksen. No, voin ainakin kysyä jos jotain.
Kaiken kaikkiaan päivä oli ihana. Tanssitunti plus Lidiya. Ensi kerralla menen vähän haastavammalle tanssitunnille kyllä! Suomessa menin aina melko haastavillekin tunneille. Esim menin vaikean tason baletti tunneille, vaikken ollut koskaan harrastanut balettia. Mun mielestä tuo on se oikea tapa kehittyä: kokeilee rajojaan ja yrittää täysillä. Liian helpot tanssitunnit ei kehitä paljoa. Ne on vain itsetunnolle hyväksi, kun ajattelee että "vau, mä oon aika hyvä!" mutta se on huijausta.
Lidiyan kanssa taas tykkään hengailla aina just niin kuin me hengaillaan. Me tavataan jossain, haetaan mahdollisesti kaupasta naposteltavaa ja juotavaa ja kävellään. Se tyttö tietää Lontoon kävelykadut ulkoa. Niinpä me vain kävellään ilman mitään tarkkaa suunnitelmaa ja jutellaan ja syödään ja juodaan.
I like it.
Mulla on huomenna tuplavuoro, möh.
Ehkä mun kannattaisi siis olla kerrankin fiksu ja mennä ajoissa nukkumaan?
Hyvää yötä kaikki! Tänään ei heru illan sanaa tai muuta vastaavaa järkevää mietelausetta... Olen liian laiska miettimään tai etsimään sellaista. Huomenna sitten taas...
tiistai 6. elokuuta 2013
Kaikkea sekavaa
Mulla on kaksi uutta elämäni rakkautta!
Kissan lisäksi siis tietenkin.
Eli mun uusi älypuhelin, sekä Jim joka antoi tämän puhelimen mulle.
Vanhalla nokiallani olen tähän asti pärjännyt, mutta nyt elämä helpottui.
Miten paljon kätevämpi tämä mun uusi kultani onkaan.
Huomenna menen tanssitunnille!!! En malta odottaa. 7 kuukauteen en ole tanssinut...
Toinen mitä ikävöin yllättävän paljon, on piano. Noiden kahden lisäksi ikävöin piirtämistä ja maalaamista. Niin, ja ikävöin myös laulamista ja suomalaista musiikkia!
Tiettekö, mä aion nyt lopettaa valittaminen ja ottaa itteni niskasta kiinni. Huomenna menen tanssitunnille... Ja joku päivä aion mennä life drawingiin ... ( mikäs sekä nyt olikaan suomeksi?)
Varmasti tällaisesta kaupungista löytyy vaikka mitä tekemistä mulle!
Huomenna oli tarkoitus mennä myös treffeille yhden pojan kanssa...
Mutten tiedä enää... Onko se hyvä idea.
En ole varma miksi alunperin vastasin hänelle myöntävästi.
Varmaan, kun mulla on lähiaikoina ollut vähän tylsää, ja sellainen fiilis että haluaisin jotain jännää tapahtuvan.
Ja olen niin kovin kiinnostunut ihmisistä, ja haluan uusia kavereita jne.
Tuossa on muutama syy.
Huono idea se on siksi, etten oikeasti ole kovin kiinnostunut siitä pojasta. Vain ystävänä.
Se ei olisi reilua sitä poikaa kohtaan.
No joo, en taida mennä. Mutta lupaan teille, että menen kyllä treffeille heti, jos joku sellainen poika pyytää josta pidän.
Huomenna tapaan myös lidiyaa! Jee! Pitkästä aikaa. Huominen on varmaan aika kiva päivä.
Hmm... Oon miettinyt että ehkä lifeinlondon ei ole niin sopiva nimi mun blogille.
Parempi voisi olla esim " Milkan sekavat selitykset öiseen aikaan" , ...
Mitä mieltä ootte?
Illan sana ( sata kertaa kuultu jae, mutta yhä se on mielestäni hyvä ja totta ) :
Joh. 3:16-17 jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkinen elämän. Ei jumala lähettänyt poikaansa maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.
Ni. Tuossa se sanotaan. Jumala ei ole tuomitseva. Silti niin moni luulee niin. Mietin että miksi?
Ehkä siksi että moni uskovainen on antanut jumalasta huonon kuvan. Tai sitten ehkä on jokin toinen syy ? Ehkä ihmisen oma sydän ja omatunto syyttää itseään.... Varsinkin jos puhutaan jumalasta, joka on hyvä ja viaton(kaikessa tuon sanan parhaassa merkityksessä ) , ja sitten tuohon sopivana kontrastina ihminen näkee ja tuntee oman pahuutensa niin selkeästi, että ajattelee ettei jumala voi ajatella hänestä mitään hyvää... Ja sitten hänelle iskee puolustus vaisto päälle, ja hän selittää itselleen että jumala on pelkkä kakka pökäle, tai joku heikko satuhahmoja joka tuomitsee eikä tiedä mistään mitään. Mutta miten vääriä nuo ajatukset onkaan? Jumala haluaa itseasiassa vapauttaa siitä syyllisyyden tunteesta, joka saattaa olla hyvinkin painava.
Raamatun mukaan Jeesus hengailu syntisten kanssa. Oli ystävä heidän kanssaan( siihen sisältyy huorat ja rikolliset, mutta myös uskonnolliset ja tekopyhät sekä tavikset) mielestäni kaikki tuo todistaa ettei jumala ole tuomitseva.
Random spontaani saarna teille, ystäväni. Muistakaa, että jos ootte eri mieltä.. Tai teillä on jotain lisättävää, voitte vapaasti kommentoida.
Hyvää yötä!
Kissan lisäksi siis tietenkin.
Eli mun uusi älypuhelin, sekä Jim joka antoi tämän puhelimen mulle.
Vanhalla nokiallani olen tähän asti pärjännyt, mutta nyt elämä helpottui.
Miten paljon kätevämpi tämä mun uusi kultani onkaan.
Huomenna menen tanssitunnille!!! En malta odottaa. 7 kuukauteen en ole tanssinut...
Toinen mitä ikävöin yllättävän paljon, on piano. Noiden kahden lisäksi ikävöin piirtämistä ja maalaamista. Niin, ja ikävöin myös laulamista ja suomalaista musiikkia!
Tiettekö, mä aion nyt lopettaa valittaminen ja ottaa itteni niskasta kiinni. Huomenna menen tanssitunnille... Ja joku päivä aion mennä life drawingiin ... ( mikäs sekä nyt olikaan suomeksi?)
Varmasti tällaisesta kaupungista löytyy vaikka mitä tekemistä mulle!
Huomenna oli tarkoitus mennä myös treffeille yhden pojan kanssa...
Mutten tiedä enää... Onko se hyvä idea.
En ole varma miksi alunperin vastasin hänelle myöntävästi.
Varmaan, kun mulla on lähiaikoina ollut vähän tylsää, ja sellainen fiilis että haluaisin jotain jännää tapahtuvan.
Ja olen niin kovin kiinnostunut ihmisistä, ja haluan uusia kavereita jne.
Tuossa on muutama syy.
Huono idea se on siksi, etten oikeasti ole kovin kiinnostunut siitä pojasta. Vain ystävänä.
Se ei olisi reilua sitä poikaa kohtaan.
No joo, en taida mennä. Mutta lupaan teille, että menen kyllä treffeille heti, jos joku sellainen poika pyytää josta pidän.
Huomenna tapaan myös lidiyaa! Jee! Pitkästä aikaa. Huominen on varmaan aika kiva päivä.
Hmm... Oon miettinyt että ehkä lifeinlondon ei ole niin sopiva nimi mun blogille.
Parempi voisi olla esim " Milkan sekavat selitykset öiseen aikaan" , ...
Mitä mieltä ootte?
Illan sana ( sata kertaa kuultu jae, mutta yhä se on mielestäni hyvä ja totta ) :
Joh. 3:16-17 jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkinen elämän. Ei jumala lähettänyt poikaansa maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.
Ni. Tuossa se sanotaan. Jumala ei ole tuomitseva. Silti niin moni luulee niin. Mietin että miksi?
Ehkä siksi että moni uskovainen on antanut jumalasta huonon kuvan. Tai sitten ehkä on jokin toinen syy ? Ehkä ihmisen oma sydän ja omatunto syyttää itseään.... Varsinkin jos puhutaan jumalasta, joka on hyvä ja viaton(kaikessa tuon sanan parhaassa merkityksessä ) , ja sitten tuohon sopivana kontrastina ihminen näkee ja tuntee oman pahuutensa niin selkeästi, että ajattelee ettei jumala voi ajatella hänestä mitään hyvää... Ja sitten hänelle iskee puolustus vaisto päälle, ja hän selittää itselleen että jumala on pelkkä kakka pökäle, tai joku heikko satuhahmoja joka tuomitsee eikä tiedä mistään mitään. Mutta miten vääriä nuo ajatukset onkaan? Jumala haluaa itseasiassa vapauttaa siitä syyllisyyden tunteesta, joka saattaa olla hyvinkin painava.
Raamatun mukaan Jeesus hengailu syntisten kanssa. Oli ystävä heidän kanssaan( siihen sisältyy huorat ja rikolliset, mutta myös uskonnolliset ja tekopyhät sekä tavikset) mielestäni kaikki tuo todistaa ettei jumala ole tuomitseva.
Random spontaani saarna teille, ystäväni. Muistakaa, että jos ootte eri mieltä.. Tai teillä on jotain lisättävää, voitte vapaasti kommentoida.
Hyvää yötä!
maanantai 5. elokuuta 2013
Kultaomenoita hopeamaljoissa
Kello 00.59.
Tänään heräsin kello 12. Herättyäni menin lenkille ja jumppasin kaikessa rauhassa, sen jälkeen kävin suihkussa. Kun olin valinnut vaatteet ja valmistautunut muutenkin päivää varten, menin alakertaan hengailemaan kissan kanssa. Kissa on aika ihana. Se antaa mulle aina aamuisin pusuja. Sitä se tekee vain juuri herättyään. Muuten hän on pieni hirviö joka kiusaa mua aina kun mahdollista! (esim varastaa alusvaatteitani, kun ripustan vaatteita kuivumaan)
Joskus klo 15 söin aamupalan. Kyllä.
Jossain vaiheessa Jim tuli kotiin, ja sitten me vain luettiin kirjojamme olkkarissa.
Sitten lähdin töihin.
Kävellessäni juna-asemaa kohti, Nina käveli mua vastaan, ja moikattiin.
Töissä oli ihan ok päivä. Minä ja Martina oltiin ainoat tarjoilijat tänään, ja Robin oli managerina. Tänään tajusin, että Martina on aika kiva. Olen aina pitänyt häntä vähän laiskimuksena, mutta oikeastaan hän on vain rento.
Töiden jälkeen muutamat mun työkaverit kutsui mut ulos johonkin baariin kanssaan, mutten mennyt. Olisin oikeastaan halunnutkin tavallaan, mutta sinne oli menossa pelkkiä poikia, ja tässä asiassa olen oppinut läksyni. Haha.
Kävelin siis juna-asemalle yhtämatkaa baarimanagerin kanssa. Me aina riidellään, se on ihan hölmö, mutta luokittelen hänet ystäväkseni.
Juna-asemalla lähdimme erisuuntiin, ja menin moikkaamaan erästä kaveriani, joka työskentelee myyjänä eräässä hedelmä/ karkki puodissa. Hänen nimensä on Paolo. Olen niin usein töiden jälkeen poikennut hakemassa häneltä mandariinin tai muuta, että me ystävystyttiin.
Kun olin jutustellut Paolon kanssa, otin junan kotiin.
Nyt istun mukavasti sängylläni kirjoitellen. Yöpöydällä on kulhollinen muroja, jotka otin aiemmin alakerrasta, mutta unohdin syödä ne. Nyt ne on vain jonkinlaista epämääräistä puuroa, eikä paljon kiinnosta syödä niitä enää.
Huomenna mulla on vapaapäivä, ja niin myös keskiviikkona.
Tuntuu epätodelliselta, etta mulla on oikeasti 2 vapaapäivää putkeen. Sehän on kuin pieni loma!
Mulla on ollut hassu olo nyt jo muutaman päivän.
Jotenkin yksinäinen.
Kai se johtuu siitä, että Hanna ja Marjut oli täällä viikon, ja sitten lähti.
Tuntuu siltä että yrittäisin epätoivoisesti etsiä ystäviä ympäriltäni. Melkein kuka tahansa käy!
On mulla ystäviä, mutta tuntuu ettei olisi tarpeeksi.
No... Jos jotain hyvää, niin ainakin nyt mua kiinnostaa ihmiset ja ystävyys!
Vähän aikaa sitten nautein enimmäkseen yksinolosta ja sen sellaisesta. Nyt kun olen niin ylikiinnostunut kaikista työkavereistani ja muistakin kavereistani sekä kavereiden kavereista, huomaan että musta pidetään enemmän.
Huomenna aion etsiä jonkun kivan tanssitunnin. Se on oikeastaan ainoa suunnitelmani huomiselle. Toivon myös, että Agne tai Lidiya haluaisi tavata.
Tää biisi soi mun päässä: http://www.youtube.com/watch?v=wd1-HM234DE
Illan sanaksi valitsen randomeita jakeita sananlaskuista. Olen koukussa sananlaskuihin. Sananlaskut on Salomon sanoja. Jos ette tunne tarinaa Salomosta, niin hän oli kuningas, kaikista viisain kuningas koko maailmassa. Hän oli myös älyttömän rikas. Raamatussa sanotaan että hän oli rikkain ja viisain kuningas, mitä maan päällä on ollut tai on tuleva.
" Herran pelko on tiedon perusta, vain hullu halveksii viisautta ja opetusta... Sillä viisaus tulee Herralta, hän antaa tiedon ja ymmärryksen....Viisas ei kersku tiedoillaan, tyhmä kuuluttaa julki tyhmyytensä... Oma tyhmyys vie ihmisen harhaan, mutta silti hän on katkera Herralle. "
Tuossa oli jotain viisaudesta (aihe jota rakastan... Siitä enemmän joskus myöhemmin?)
Tässä vielä lemppari paikkani: "Kultaomenoita hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat"
Toinen hyvä paikka on: "Veden kalvossa näet kasvosi, lähimmäisessä näet sydämesi." Tässä vielä hauska: "Kultarengas sian kärsässä: kaunis nainen vailla ymmärrystä." (aika ilkeästi sanottu oikeastaan....)
Tässä vielä minulle sopiva: " Älä pitkään nuku, ettet köyhdy, nouse varhain, niin syöt kylliksesi."
Pitenee siis mennä nukkumaan, heh.
Tänään heräsin kello 12. Herättyäni menin lenkille ja jumppasin kaikessa rauhassa, sen jälkeen kävin suihkussa. Kun olin valinnut vaatteet ja valmistautunut muutenkin päivää varten, menin alakertaan hengailemaan kissan kanssa. Kissa on aika ihana. Se antaa mulle aina aamuisin pusuja. Sitä se tekee vain juuri herättyään. Muuten hän on pieni hirviö joka kiusaa mua aina kun mahdollista! (esim varastaa alusvaatteitani, kun ripustan vaatteita kuivumaan)
Joskus klo 15 söin aamupalan. Kyllä.
Jossain vaiheessa Jim tuli kotiin, ja sitten me vain luettiin kirjojamme olkkarissa.
Sitten lähdin töihin.
Kävellessäni juna-asemaa kohti, Nina käveli mua vastaan, ja moikattiin.
Töissä oli ihan ok päivä. Minä ja Martina oltiin ainoat tarjoilijat tänään, ja Robin oli managerina. Tänään tajusin, että Martina on aika kiva. Olen aina pitänyt häntä vähän laiskimuksena, mutta oikeastaan hän on vain rento.
Töiden jälkeen muutamat mun työkaverit kutsui mut ulos johonkin baariin kanssaan, mutten mennyt. Olisin oikeastaan halunnutkin tavallaan, mutta sinne oli menossa pelkkiä poikia, ja tässä asiassa olen oppinut läksyni. Haha.
Kävelin siis juna-asemalle yhtämatkaa baarimanagerin kanssa. Me aina riidellään, se on ihan hölmö, mutta luokittelen hänet ystäväkseni.
Juna-asemalla lähdimme erisuuntiin, ja menin moikkaamaan erästä kaveriani, joka työskentelee myyjänä eräässä hedelmä/ karkki puodissa. Hänen nimensä on Paolo. Olen niin usein töiden jälkeen poikennut hakemassa häneltä mandariinin tai muuta, että me ystävystyttiin.
Kun olin jutustellut Paolon kanssa, otin junan kotiin.
Nyt istun mukavasti sängylläni kirjoitellen. Yöpöydällä on kulhollinen muroja, jotka otin aiemmin alakerrasta, mutta unohdin syödä ne. Nyt ne on vain jonkinlaista epämääräistä puuroa, eikä paljon kiinnosta syödä niitä enää.
Huomenna mulla on vapaapäivä, ja niin myös keskiviikkona.
Tuntuu epätodelliselta, etta mulla on oikeasti 2 vapaapäivää putkeen. Sehän on kuin pieni loma!
Mulla on ollut hassu olo nyt jo muutaman päivän.
Jotenkin yksinäinen.
Kai se johtuu siitä, että Hanna ja Marjut oli täällä viikon, ja sitten lähti.
Tuntuu siltä että yrittäisin epätoivoisesti etsiä ystäviä ympäriltäni. Melkein kuka tahansa käy!
On mulla ystäviä, mutta tuntuu ettei olisi tarpeeksi.
No... Jos jotain hyvää, niin ainakin nyt mua kiinnostaa ihmiset ja ystävyys!
Vähän aikaa sitten nautein enimmäkseen yksinolosta ja sen sellaisesta. Nyt kun olen niin ylikiinnostunut kaikista työkavereistani ja muistakin kavereistani sekä kavereiden kavereista, huomaan että musta pidetään enemmän.
Huomenna aion etsiä jonkun kivan tanssitunnin. Se on oikeastaan ainoa suunnitelmani huomiselle. Toivon myös, että Agne tai Lidiya haluaisi tavata.
Tää biisi soi mun päässä: http://www.youtube.com/watch?v=wd1-HM234DE
Illan sanaksi valitsen randomeita jakeita sananlaskuista. Olen koukussa sananlaskuihin. Sananlaskut on Salomon sanoja. Jos ette tunne tarinaa Salomosta, niin hän oli kuningas, kaikista viisain kuningas koko maailmassa. Hän oli myös älyttömän rikas. Raamatussa sanotaan että hän oli rikkain ja viisain kuningas, mitä maan päällä on ollut tai on tuleva.
" Herran pelko on tiedon perusta, vain hullu halveksii viisautta ja opetusta... Sillä viisaus tulee Herralta, hän antaa tiedon ja ymmärryksen....Viisas ei kersku tiedoillaan, tyhmä kuuluttaa julki tyhmyytensä... Oma tyhmyys vie ihmisen harhaan, mutta silti hän on katkera Herralle. "
Tuossa oli jotain viisaudesta (aihe jota rakastan... Siitä enemmän joskus myöhemmin?)
Tässä vielä lemppari paikkani: "Kultaomenoita hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat"
Toinen hyvä paikka on: "Veden kalvossa näet kasvosi, lähimmäisessä näet sydämesi." Tässä vielä hauska: "Kultarengas sian kärsässä: kaunis nainen vailla ymmärrystä." (aika ilkeästi sanottu oikeastaan....)
Tässä vielä minulle sopiva: " Älä pitkään nuku, ettet köyhdy, nouse varhain, niin syöt kylliksesi."
Pitenee siis mennä nukkumaan, heh.
sunnuntai 4. elokuuta 2013
Ihan sairaan viisas ja hyodyllinen teksti taas jalleen!!!
Kello on taalla nyt 00.49.
En saa unta, joten varautukaa taas erittain fiksuun tekstiin, taynna pelkkaa asiaa! (Turhaa edes mainita etta tuo oli sarkasmia, heh.)
Olen lahipaivina huomannut etta olen alkanut kiinnostumaan ihmisista aivan uudella tavalla.
Se on minulle outoa, koska olen aina pelannyt ihmisia, ja jopa kartellut heita jos mahdollista.
Olen aina ollut ujo, ja varsinkin nuorempana pelkasin sosiaalisia tilanteita.
Lapsena lempipuuhiani oli menna yksi kavelylle, tai istua puunlatvassa unelmoimassa, piilossa maailmalta.
Olin silti myos tosi yksinainen ja valittelin miten tylsaa elama on.
Teini-ikaisenakin olin ujo, ja sosiaaliset tilanteet vaati minulta suorastaan kovaa yrittamista.
Kun muutin Lontooseen, olin silloinkin ujo.
Nyt mietin, mita pelkasin?
Olen varmaan vielakin ujo, mutten koe itseani enaa ihmispelkoiseksi.
Ja nyt sosiaalisten tilanteitten pakenemisen sijaan yritan etsia niita.
En ole koskaan ollut nain kiinnostunut ihmisista. Haluan tutkia heita kuin kirjoja, ja siten ehka loytaa myos todellisia helmia.
Ihmiset ovat kuin taideteoksia. Kaikista kiinnostavimpaa, kauneimpaa, innostavimpaa ja syvimpaa taidetta.
Eika ihme! Siis jos miettii etta taiteilijana on itse Jumala.
Mua kiinnostaa ihmisten kayttaytyminen eri tilanteissa. Miten he kayttaytyvat uusien ihmisten kanssa. Millaisen ensivaikutelman he haluavat / osaavat antaa itsestaan. Miksi he kayttaytyvat tietyilla tavoilla eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa. Ihmisilla on vahan kuin monia kerroksia, jos niin voi sanoa. Ulommainen kerros on vain pintakerros. Se on jotain mita ihminen haluaa nayttaa muille. Jotain mista tama persoona ajattelee, etta se on arvostettavaa tai coolia.. Mutta aina sen alla on toinen kerros, ja useampikin! Miten kiinnostavaa! Ja nuo kerrokset rakoilee, ja sielta voi aina nahda vilauksen jotain syvempaa. Joskus ihmiset kayttaytyy niin hassusti (mielestani) etta se saa minut miettimaan etta miksi ? Ja kun tuota kysymysta, miksi, miettii jonkin aikaa, voi yleensa loytaa vastauksen aika helposti. Yleensa voi loytaa ainakin 3 mahdollista vastausta.
Miksi, on jotain mita useat ihmiset eivat halua/ jaksa ajatella. He nakevat vain sen uloimman kerroksen, ja paattelevat etta sellainen se ihminen on. Mutta eihan se ole totta! Harva ihminen on oikeasti avoin. Jos joku vaikuttaakin avoimelta, se saattaa olla vain roolia. Mielestani kysymys, miksi, on jotain mita kaikkien pitaisi miettia. Se on hyvaa aivojumppaa. Ei vain tutkiessa muita ihmisia, vaan myos tutkiessa omaa itseaan tai maailman tapahtumia. Joskus on vaikeaa ymmartaa edes itseaan. Joskus paahan palkahtaa ajatus, etta miksi mina kayttaydyn tietyssa tilanteessa nain tai miksi esim pelkaan jotain juttuja. Kun noita juttuja miettii, pitaa menna taas kerrosta syvemmalle kaivelemaan. Helppoa se ei ole, ja se voi jopa sattua, mutta luulenpa etta lopulta se palkitaan. Ajatteleminen ja pohdiskelu on hyvaksi, varsinkin jos muiden ihmisten kanssa yhdessa pohdiskelee. Silloin voi mieli minullakin vahan avartua, ja ehka jopa viisastun!
Niin... En siis ole kiinnostunut ihmisista vain siksi, etta voisin tutkia heita kuin jonkinlaisia psykologisia kohteita. Myonnan etta se on salainen harrastukseni, mutta ihmisten seura on aika upeaa!
Jos loytaa sellaista ihmisseuraa, jossa voi vapaasti olla oma itsensa ja rentoutua, onko mitaan parempaa? (No saattaa olla jotain parempaakin, mutta ei nyt menna siihen...)
Mielestani on erittain kiinnostavaa, etta kaksi ihmista, jotka on eri puolilta maailmaa kotoisin, taysin erilaisista perheista ja tilanteista, tulee toimeen hyvin, huumori pelaa ja ajatukset kay yhteen!
Niin minulle on kaynyt taalla jo muutamaan otteeseen, ja se tuntuu upealta! Kaikista herkullisinta kuitenkin on, kun pitkan ystavyyden kautta paasee tutkimaan niita ihmisen syvimpia kerroksia.
Nyt olen paattanyt, etta aina jos minulla on mahdollisuus tutustua ihmisiin, ja "tutkia" heita ja hengailla heidan kanssaan, en jata tilaisuutta kayttamatta. Silla joskus olen jattanyt noita arvokkaita tilaisuuksia kayttamatta, miten surullista. Onko parempaa kirjaa, kuin tosi elaman tarinat? Ja niita tarinoita on yhta monta kuin ihmisiakin!
En ole viela taituri sosiaalisissa tilanteissa, mutta enkohan pian ole talla asenteella?
En tahdo enaa haaskata aikaa, kun on niin monia helmia loydettavana.
Illan sana: "Rauta rautaa hioo, ihminen hioo ihmista" (sananlaskut, en muista mika luku tai jae, mutta tuli spontaanisti mieleen)
En saa unta, joten varautukaa taas erittain fiksuun tekstiin, taynna pelkkaa asiaa! (Turhaa edes mainita etta tuo oli sarkasmia, heh.)
Olen lahipaivina huomannut etta olen alkanut kiinnostumaan ihmisista aivan uudella tavalla.
Se on minulle outoa, koska olen aina pelannyt ihmisia, ja jopa kartellut heita jos mahdollista.
Olen aina ollut ujo, ja varsinkin nuorempana pelkasin sosiaalisia tilanteita.
Lapsena lempipuuhiani oli menna yksi kavelylle, tai istua puunlatvassa unelmoimassa, piilossa maailmalta.
Olin silti myos tosi yksinainen ja valittelin miten tylsaa elama on.
Teini-ikaisenakin olin ujo, ja sosiaaliset tilanteet vaati minulta suorastaan kovaa yrittamista.
Kun muutin Lontooseen, olin silloinkin ujo.
Nyt mietin, mita pelkasin?
Olen varmaan vielakin ujo, mutten koe itseani enaa ihmispelkoiseksi.
Ja nyt sosiaalisten tilanteitten pakenemisen sijaan yritan etsia niita.
En ole koskaan ollut nain kiinnostunut ihmisista. Haluan tutkia heita kuin kirjoja, ja siten ehka loytaa myos todellisia helmia.
Ihmiset ovat kuin taideteoksia. Kaikista kiinnostavimpaa, kauneimpaa, innostavimpaa ja syvimpaa taidetta.
Eika ihme! Siis jos miettii etta taiteilijana on itse Jumala.
Mua kiinnostaa ihmisten kayttaytyminen eri tilanteissa. Miten he kayttaytyvat uusien ihmisten kanssa. Millaisen ensivaikutelman he haluavat / osaavat antaa itsestaan. Miksi he kayttaytyvat tietyilla tavoilla eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa. Ihmisilla on vahan kuin monia kerroksia, jos niin voi sanoa. Ulommainen kerros on vain pintakerros. Se on jotain mita ihminen haluaa nayttaa muille. Jotain mista tama persoona ajattelee, etta se on arvostettavaa tai coolia.. Mutta aina sen alla on toinen kerros, ja useampikin! Miten kiinnostavaa! Ja nuo kerrokset rakoilee, ja sielta voi aina nahda vilauksen jotain syvempaa. Joskus ihmiset kayttaytyy niin hassusti (mielestani) etta se saa minut miettimaan etta miksi ? Ja kun tuota kysymysta, miksi, miettii jonkin aikaa, voi yleensa loytaa vastauksen aika helposti. Yleensa voi loytaa ainakin 3 mahdollista vastausta.
Miksi, on jotain mita useat ihmiset eivat halua/ jaksa ajatella. He nakevat vain sen uloimman kerroksen, ja paattelevat etta sellainen se ihminen on. Mutta eihan se ole totta! Harva ihminen on oikeasti avoin. Jos joku vaikuttaakin avoimelta, se saattaa olla vain roolia. Mielestani kysymys, miksi, on jotain mita kaikkien pitaisi miettia. Se on hyvaa aivojumppaa. Ei vain tutkiessa muita ihmisia, vaan myos tutkiessa omaa itseaan tai maailman tapahtumia. Joskus on vaikeaa ymmartaa edes itseaan. Joskus paahan palkahtaa ajatus, etta miksi mina kayttaydyn tietyssa tilanteessa nain tai miksi esim pelkaan jotain juttuja. Kun noita juttuja miettii, pitaa menna taas kerrosta syvemmalle kaivelemaan. Helppoa se ei ole, ja se voi jopa sattua, mutta luulenpa etta lopulta se palkitaan. Ajatteleminen ja pohdiskelu on hyvaksi, varsinkin jos muiden ihmisten kanssa yhdessa pohdiskelee. Silloin voi mieli minullakin vahan avartua, ja ehka jopa viisastun!
Niin... En siis ole kiinnostunut ihmisista vain siksi, etta voisin tutkia heita kuin jonkinlaisia psykologisia kohteita. Myonnan etta se on salainen harrastukseni, mutta ihmisten seura on aika upeaa!
Jos loytaa sellaista ihmisseuraa, jossa voi vapaasti olla oma itsensa ja rentoutua, onko mitaan parempaa? (No saattaa olla jotain parempaakin, mutta ei nyt menna siihen...)
Mielestani on erittain kiinnostavaa, etta kaksi ihmista, jotka on eri puolilta maailmaa kotoisin, taysin erilaisista perheista ja tilanteista, tulee toimeen hyvin, huumori pelaa ja ajatukset kay yhteen!
Niin minulle on kaynyt taalla jo muutamaan otteeseen, ja se tuntuu upealta! Kaikista herkullisinta kuitenkin on, kun pitkan ystavyyden kautta paasee tutkimaan niita ihmisen syvimpia kerroksia.
Nyt olen paattanyt, etta aina jos minulla on mahdollisuus tutustua ihmisiin, ja "tutkia" heita ja hengailla heidan kanssaan, en jata tilaisuutta kayttamatta. Silla joskus olen jattanyt noita arvokkaita tilaisuuksia kayttamatta, miten surullista. Onko parempaa kirjaa, kuin tosi elaman tarinat? Ja niita tarinoita on yhta monta kuin ihmisiakin!
En ole viela taituri sosiaalisissa tilanteissa, mutta enkohan pian ole talla asenteella?
En tahdo enaa haaskata aikaa, kun on niin monia helmia loydettavana.
Illan sana: "Rauta rautaa hioo, ihminen hioo ihmista" (sananlaskut, en muista mika luku tai jae, mutta tuli spontaanisti mieleen)
perjantai 2. elokuuta 2013
Massiiviset tipit
Tanaan mut soitettiin toihin.
Ihana tapa herata. Heh. Vahingossa vastaa puhelimeen, kun ei aamulla osaa ajatella.
Sitten kun tajuaa etta siella on pomo, on silleen etta ei hitto! Miksi ma vastasin?
No joo, ei se ollut paha.
Tai siis oli, tavallaan.
Meilla oli yli 200 varausta, eli oli toisin sanoen oli ihan hullua.
Onneksi mun alueeni silti oli alakerta. Se on mun lemppari. Ja vaikka juoksentelin ympariinsa heitellen olutta asiakkaitten paalle, hien virratessa (oikeasti............), mun asiakkaat tykkasi musta ja antoi tosi paljon tippeja. Jee!
Yksi poytani antoi mulle jotain yli 10 puntaa. Ne oli ruotsalaisia ja norjalaisia. Hirvean kivoja. Ja jostain syysta he pitivat minusta (kaikesta juoksemisesta ja hiesta huolimatta). He kutsuivat mua aina kauniiksi tytoksi (nimi, jolla kaikkien pitaisi kutsua minua... No ei)
Yksi ruotsalainen nainen heista halasi mua ainakin kahdesti, ja kun he lahtivat, he jattivat poydalle ison kasan kolikoita ja lapun jossa luki, etta "jos tahdot joskus hengailla kanssamme, niin tekstaa meille!" Siina oli tietty myos numero. Haha. Outoa.
Toisessa poydassa taas oli myos kivoja tyyppeja. Ne ei aluksi jattanyt tippeja, mutta kun ne oli jo lahtenyt, yksi heista palasi ja antoi myos jotain melkein 10 puntaa!
Olinpas onnekas.
Huomenna pitaa myos menna toihin. Yritin saada sen vapaaksi, mutten saanut.
Katsos meilla on grillibileet huomenna! Se oli Jimmyn idea. Hauska idea onkin, harmi etten paase.
Mietein tanaan, etta olen muuttunut paljon Lontoossa.
Mun asenne on muuttunut.
En olisi ikina Suomessa ajatellutkaan olevani sellainen vahan lellitty tytto.
En vielakaan ehka sanoisi noin vahvasti, mutta jotain sinne pain.
En usko etta kukaan perheestani oikeastaan erehtyisi sanomaan itseaan lellityksi.
Se mita yritan sanoa, on etta kun tulin Lontooseen, jouduin ottamaan itseani niskasta kiinni.
Musta on kasvanut hyvalla tavalla kova, ja hyvalla tavalla pehmea. Heh, jos noin voi sanoa.
Suomessa elaessani, en ajatellut elamani olevan helppoa. Toki siellakin oli omat vaikeudet, enka sentaan kylpenyt rahassa. Mutta taalla vaikeudet on aivan toisella tasolla.
Nyt kun katson taaksepain tammikuuhun, tekisi mieli matkustaa ajassa ja ravistella vahan itseani ja sanoa "get over it!"
Se tekee vain hyvaa elaa jonkinaikaa mukavuusalueen ulkopuolella. Suosittelen lampimasti.
Tietysti tassa on viela muuttumista. Toivon etta saan viela paremman asenteen tulevina kuukausina.
Ihan nolottaa jos luen joskus vanhoja blogi kirjoituksiani, miten niista paistaa sen lellityn tyton ajatukset. Ja superhuono asenne. Huh. (Ei kannata lukea mun vanhoja teksteja!! Houkutus on suuri poistaa ne, mutten tee sita.)
Anyway, hyvaa yota! Kello on jo 01.37. Pitaa menna nukkumaan.
Ps. pitaisko tekstata niille ruotsalaisille ja norjalaisille asiakkaille?
Matt. 10.:30-31
Teidan jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Alkaa siis pelatko. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset (tekstissa oli aiemmin jotain puhetta varpusista... )
torstai 1. elokuuta 2013
Nyt on jo elokuu
Hello!
Anteeksi, vahaan aikaan en ole kirjoittanut mitaan.
Mulle tuli katsos ystavia kaymaan Lontoossa, enka viitsinyt tuhlata minuuttiakaan pienesta ajastamme kirjoittamiseen.
Nyt he kuitenkin lahtivat jo, ja voin kirjoitella rauhassa.
Hanna ja Marjut tuli tanne viime lauantaina. Menin heita vastaan Heatrown lentokentalle.
Oli aika hullua, koska he unohtivat kertoa mulle etta mihin terminaaliin he tulevat ja milla lentoyhtiolla lentavat, joten oli aika vaikeaa loytaa oikea paikka mihin menna vastaan. Sitten heidan lentonsa oli viela tunnin myohassa, niin se ei helpottanut tilannetta. Hehe. Mutta lopulta loysin heidat!
Oli ihanaa nahda heita 7 kuukauden jalkeen.
Ekana paivana mentiin vain kotiin. Varmaan ensivaikutelma Lontoosta ei ollut heille haappoinen. Ensin matkustettiin piiitka matka junalla kotiin, ja kun lopulta paastiin ulos junasta, alkoi rankkasade.
Mutta haettiin matkan varrella ruoka tarpeita ja viinipullo.
Kotona oli odottamassa Jim ja Ida. Oli oikein mukavaa hengailla eka ilta heidan kanssaan. Nina parka oli toissa, mutta saapui kotiin kuitenkin suhteellisen ajoissa.
Tytot toi meille tuliaisiksi paljon karkkeja, seka minulle upean mukin, jossa on kuva minusta, Hannasta ja Marusta.
Tokana paivana mentiin Central Lontooseen. Keskustaan. Katsos tytot halusi shoppailla.
Primark oli iso juttu.
Sen jalkeen mentiin kaymaan Hillsongissa, jossa oli cool tilaisuus, siella tavattiin myos Lidiyaa. Tilaisuuden jalkeen suunnattiin Drunken Monkeyhin syomaan. Tytot tykkasi, paitsi musiikki oli kuulemma liian kovalla.
Kolmantena paivana vietettiin tyttojen kanssa sellanen hippipaiva. Mentiin Bricklaneen kiertelemaan vintagekaupoissa, kaytiin siella myos kahvilla. Sielta suunnattiin Camden Towniin, joka oli valitettavan taynna ihmisia. Siina menikin koko paiva aika hyvin.
Neljantena paivana vein tytot Natural History Museumiin katsomaan dinosauruksia.
Se oli kauheaa. Jonot oli tosi pitkat. Siis tosi pitkat.
Kylla meilla jonottaessakin hauskaa oli, mutta en tieda oliko se sen arvoista. Lopulta kun paastiin itse museoon sisalle, dinosauruksia katsomaan olisi pitanyt myos jonottaa erikseen, joten kierrettiin kaikki muut paikat museossa ja jatettiin dinosaurukset rauhaan.
Museon jalkeen matkattiin St.Paulsiin, Sielta kaveltiin Millenium siltaa pitkin South Bankiin.
Kun oltiin valokuvailtu tarpeeksemme, menimme Mile endiin pelailemaan pingista.
Ja eilen me pidettiin shoppailu paiva jalleen. Mentiin Stratfordiin aamulla (ajattelin etta ehka se ei ole aamuisin niin taynna ihmisia... olin vaarassa), kun tytot oli shoppaillut tarpeekseen, menimme syomaan, ja sen jalkeen mentiin viela Shorditchiin drinkeille.
Menipas aika tosi nopeasti. Onneksi otettiin miljoona valokuvaa!
Nyt tuntuu hassullta ajatella, etten luultavasti tule nakemaan tyttoja pitkaan aikaan.
Olin ajatellut koko kesan, etta pian ehka muutan pois Lontoosta, mutta nyt on taas sellainen fiilis, etta ehka voin jaada tanne viela joksikin aikaa. Esim Jouluun asti. Enpa osaa sanoa.
Mun loma jatkuu viela taman ja huomisen, mutta sitten palaan takaisin toihin.
Taalla on super kuuma!!!
Nyt aion jumpata ja hengailla kisun kanssa.
Ihanaa paivaa kaikille lukijoille!
Anteeksi, vahaan aikaan en ole kirjoittanut mitaan.
Mulle tuli katsos ystavia kaymaan Lontoossa, enka viitsinyt tuhlata minuuttiakaan pienesta ajastamme kirjoittamiseen.
Nyt he kuitenkin lahtivat jo, ja voin kirjoitella rauhassa.
Hanna ja Marjut tuli tanne viime lauantaina. Menin heita vastaan Heatrown lentokentalle.
Oli aika hullua, koska he unohtivat kertoa mulle etta mihin terminaaliin he tulevat ja milla lentoyhtiolla lentavat, joten oli aika vaikeaa loytaa oikea paikka mihin menna vastaan. Sitten heidan lentonsa oli viela tunnin myohassa, niin se ei helpottanut tilannetta. Hehe. Mutta lopulta loysin heidat!
Oli ihanaa nahda heita 7 kuukauden jalkeen.
Ekana paivana mentiin vain kotiin. Varmaan ensivaikutelma Lontoosta ei ollut heille haappoinen. Ensin matkustettiin piiitka matka junalla kotiin, ja kun lopulta paastiin ulos junasta, alkoi rankkasade.
Mutta haettiin matkan varrella ruoka tarpeita ja viinipullo.
Kotona oli odottamassa Jim ja Ida. Oli oikein mukavaa hengailla eka ilta heidan kanssaan. Nina parka oli toissa, mutta saapui kotiin kuitenkin suhteellisen ajoissa.
Tytot toi meille tuliaisiksi paljon karkkeja, seka minulle upean mukin, jossa on kuva minusta, Hannasta ja Marusta.
Tokana paivana mentiin Central Lontooseen. Keskustaan. Katsos tytot halusi shoppailla.
Primark oli iso juttu.
Sen jalkeen mentiin kaymaan Hillsongissa, jossa oli cool tilaisuus, siella tavattiin myos Lidiyaa. Tilaisuuden jalkeen suunnattiin Drunken Monkeyhin syomaan. Tytot tykkasi, paitsi musiikki oli kuulemma liian kovalla.
Kolmantena paivana vietettiin tyttojen kanssa sellanen hippipaiva. Mentiin Bricklaneen kiertelemaan vintagekaupoissa, kaytiin siella myos kahvilla. Sielta suunnattiin Camden Towniin, joka oli valitettavan taynna ihmisia. Siina menikin koko paiva aika hyvin.
Neljantena paivana vein tytot Natural History Museumiin katsomaan dinosauruksia.
Se oli kauheaa. Jonot oli tosi pitkat. Siis tosi pitkat.
Kylla meilla jonottaessakin hauskaa oli, mutta en tieda oliko se sen arvoista. Lopulta kun paastiin itse museoon sisalle, dinosauruksia katsomaan olisi pitanyt myos jonottaa erikseen, joten kierrettiin kaikki muut paikat museossa ja jatettiin dinosaurukset rauhaan.
Museon jalkeen matkattiin St.Paulsiin, Sielta kaveltiin Millenium siltaa pitkin South Bankiin.
Kun oltiin valokuvailtu tarpeeksemme, menimme Mile endiin pelailemaan pingista.
Ja eilen me pidettiin shoppailu paiva jalleen. Mentiin Stratfordiin aamulla (ajattelin etta ehka se ei ole aamuisin niin taynna ihmisia... olin vaarassa), kun tytot oli shoppaillut tarpeekseen, menimme syomaan, ja sen jalkeen mentiin viela Shorditchiin drinkeille.
Menipas aika tosi nopeasti. Onneksi otettiin miljoona valokuvaa!
Nyt tuntuu hassullta ajatella, etten luultavasti tule nakemaan tyttoja pitkaan aikaan.
Olin ajatellut koko kesan, etta pian ehka muutan pois Lontoosta, mutta nyt on taas sellainen fiilis, etta ehka voin jaada tanne viela joksikin aikaa. Esim Jouluun asti. Enpa osaa sanoa.
Mun loma jatkuu viela taman ja huomisen, mutta sitten palaan takaisin toihin.
Taalla on super kuuma!!!
Nyt aion jumpata ja hengailla kisun kanssa.
Ihanaa paivaa kaikille lukijoille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)