Uskomatonta!
Mista loydan joka paiva ilon ja voiman elaa tallaista elamaa?
Se ihmetyttaa jopa minua.
Pari viikkoa sitten olin masentunut ja lopen uupunut, ja koti-ikava oli valtava.
Totta kai ikavoin vielakin Suomea, mutta nyt jaksan olla taalla ja jopa nautin tasta elamasta.
En loyda muuta selitysta talle elaman ilolle ja voimalle, kuin Jumala.
Rukoilin pari viikkoa sitten voimaa, ja tassa nakyy selkea rukousvastaus.
Joku voisi jalleen sanoa etta tama on vain psykologinen reaktio, jonkinlainen asenteen muutos.
Myonnan etta tuo voi olla totta, voi hyvinkin.
Joka tapauksessa, on ihanaa jalleen nauttia elamasta.
Jopa sellaisesta elamasta jossa teen toita kuin hullu, enka ikina nae kavereitani!!!
Parasta tassa minun "asenteen muutoksessani" on se, etta tiedan, vaikka minulla olisi tosi paska paiva ja paivan paatteeksi haluaisin vain vajota maan alle tai kuolla, tiedan etta elama on silti ihanaa, ja huominen on mahdollisesti parempi, seka tulevaisuuteni on aivan varmasti parempi ja taynna toivoa.
Elama on aika ihanaa ja yllattavaa!
(Anteeksi, yli-positiivinen teksti. Toivottavasti minun ylitse pursuava iloni ei arsyta teita, vaan mielummin tarttuu myos teihin tanaan! Nauttikaa tasta paivasta! I know I will! )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti