(Luuk.15:11-32)
Eraalla miehella oli kaksi poikaa. Nuorempi heista sanoi isalleen: " Isa, anna minulle osuuteni omaisuudestasi" Isa jakoi omaisuutensa poikiensa kesken.
Jo muutaman paivan paasta nuorempi kokosi kaikki varansa ja lahti kauas vieraille maille. Siella han tuhlasi koko omaisuutensa viettaen holtitonta elamaa.
Kun han oli pannut kaiken menemaan, siihen maahan tuli ankara nalanhata, ja han joutui karsimaan puutetta.
Silloin han meni eraan miehen palvelukseen, ja tama lahetti hanet tiluksilleen sikopaimeneksi.
Nalkaansa han olisi halunnut syoda palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitakaan ei hanelle annettu.
Silloin poika meni itseensa ja ajatteli: "minun isani palkkalaisilla on kaikilla kyllin ruokaa, mutta mina naannyn taalla nalkaan. Ei, nyt mina lahden isani luo ja sanon hanelle:" Isa, mina olen tehnyt syntia taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enaa sen arvoinen, etta minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon."
Niin han lahti isansa luo.
Kun poika viela oli kaukana, isa naki hanet ja heltyi. Han juoksi poikaa vastaan, sulki hanet syliinsa ja suuteli hanta.
Poika sanoi hanelle: " Isa, mina olen tehnyt syntia taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enaa sen arvoinen, etta minua kutsutaan pojaksesi".
Mutta isa sanoi palvelijoilleen: "Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hanet niihin, pankaa hanelle sormus sormeen ja kengat jalkaan. Tuokaa syottovasikka ja teurastakaa se. Nyt syodaan ja vietetaan juhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta herasi eloon, han oli kadoksissa, mutta nyt han on loytynyt."
Niin alkoi iloinen juhla.
Vanhempi poika oli pellolla. Kun han sielta palatessaan lahestyi kotia, han kuuli laulun, soiton ja tanssin. Han huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mita oli tekeilla. Palvelija vastasi: "veljesi tuli kotiin, ja isasi kaski teurastaa syottovasikan, kun sai hanet terveena takaisin."
Silloin vanhempi poika suuttui eika halunnut menna sisaan. Isa tuli ulos ja suostutteli hanta, mutta han vastasi: " Kaikki nama vuodet mina olen raatanut sinun hyvaksesi enka ole kertaakaan jattanyt kaskyjasi tayttamatta. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystavieni kanssa.
Mutta kun tama sinun poikasi tulee, tama, joka on havittanyt omaisuutesi porttojen parissa, sina teurastat hanelle syottovasikan! "
Isa vastasi hanelle: "Poikani, sina olet aina minun luonani, ja kaikki, mika on minun, on sinun.
Mutta onhan nyt taysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta herasi eloon, han oli kadoksissa mutta on nyt loytynyt."
Jeesus kertoi tuon tarinan vertauskuvana. Varmaan ei ole vaikeaa arvata, etta tarinan isa kuvastaa Jumalaa.
Raamatun tarinat on joskus vaikea ymmartaa, koska ne on niin "vaha sanaisia". Ei ole kylla ylimaaraisilla korusanoilla pilattu. Jos tarinoita oltaisiin yksityiskohtaisemmin kuvailtu raamattuun, raamattu olisi aivan liian paksu kirja (mita se joidenkin mielesta on jo nyt!)
Selitan vahan tasta tarinasta yksityiskohtia, jotka on rivien valissa.
Oli varakas ja hyva mies jolla oli kaksi poikaa. Nuorempi heista sanoo isalleen jotain tosi loukkaavaa ja royhkeaa: "Isa, anna minulle osuuteni omaisuudestasi" ,Toisin sanoen : " Isa, toivoisin etta olisit jo kuollut, niin saisin perintoni, mutta nyt kun et nakojaan kuole viela, voitko antaa mulle ne rahat etukateen?"
Moni isa ei vastaisi tuohon myontavasti. Tama isa kuitenkin jakoi perinnon poikien kesken. Luultavasti han kuitenkin yritti ensi suostutella poikaa jarkiinsa, mutta myontyi kun poika oli itsepainen.
Poika muutti pois rahoineen ja tuhlasi kaiken hetkessa turhuuksiin. Tarina ei kerro, kuinka kauan aikaa poika asui muualla, mutta luultavasti pari vuotta.
Tarina ei myoskaan kerro etta mihin maahan poika muutti, mutta sille maalle kavi huono tuuri, ja tuli nalanhata (tarkoittaen kai jonkinlaista kuivaa kautta tai rahan romahtamista), ja poika sai nopeasti ongelmia. Mista nyt saada rahaa ruokaan? Ei kai se kehtaa menna isansa luokse pyytamaan apua, ja myontaa etta nyt mokasin. Han joutuu paiskimaan raskasta tyota eika saa siita melkein yhtaan palkkaa.
Jossain vaiheessa kuitenkin poika saa hermoromahduksen.
Han ei enaa nae muuta vaihtoehtoa kuin noyrtya ja menna anelemaan isalta anteeksi antoa, tai edes sen verran saalia, etta han saisi olla yksi hanen palvelijoistaan. Han suunnitteli paassaan mita sanoisi isalleen.
Kun han oli viela kaukana isansa talosta, isa naki hanet ( han oli varmaankin odotellut poikaa, silla jo kaukaa han tunnisti pojan), ja han juoksi poikaa vastaan. Juoksi. Niin innoissaan han oli, varakas ja hieno ja luultavasti vanha mies. Ja han halasi ja suuteli tuota poikaa, joka tuhlasi hanen omaisuutensa (suuteli.hmm. Se oli kai se kulttuuri ). Poika heti sanoi hanelle sen mita oli suunnitellut paassaan, anteeksi pyynto ja anelu. Poika oli varmaan hammentynyt isansa reaktiosta. Han oli odottanut vihaista huutamista, ja sitten ehka pitkan anelun jalkeen leppymista, ja hanen palkkaamistaan palvelijakseen. Isan reaktio oli kuitenkin aivan eri, han pyysi palvelijansa heti palvelemaan poikaa, ja jarjesti suuret bileet pojalleen.
Vanhempi poika, se uskollinen joka oli jaanyt isansa antaman omaisuuden kanssa isansa luokse, ja palvellut hanta omasta tahdostaan, suuttui. Varmaan han oli jo jonkin aikaa ollut vihainen veljelleen, ja nyt kun han palasi takaisin, isa antoi kaiken anteeksi tuosta vain. Taysin ansaitsemattomasti.
Isa kuitenkin leppyytti vanhemman pojan sanoen ""Poikani, sina olet aina minun luonani, ja kaikki, mika on minun, on sinun. Mutta onhan nyt taysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta herasi eloon, han oli kadoksissa mutta on nyt loytynyt."
Eihan se poika oikeasti ollut fyysisesti kuollut, mutta se kuvaa hyvin tilannetta. Poika eli niin itsekasta elamaa isansa kustannuksella, valinpitamattomasti. Sitten han palasi isansa luokse takaisin pyytaen anteeksi. Viimeiin ymmartaen etta teki vaarin.
Tarinan isa kuvaa Jumalaa, tarinan vanhempi poika kuvaa uskovaista, joka ei hylkaa Jumalaa, ja nuorempi poika kuvaa ihmista, joka hylkaa Jumalan syysta tai toisesta, ja viimein palaa takaisin.
Sori, pitka teksti. Ehka joku voisi sanoa mun olevan jonkinlainen raamattu-nortti. Se taitaa itseasiassa olla totta! Haha, olen innoissani naista tarinoista.
Hyvaa yota kaikki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti