Huh mika paiva!
Olen ihan puhki.
Tama oli ehka pahin tyopaiva tahan mennessa, Drunken Monkeyssa.
Mulla oli tupla vuoro. Olin heti aamusta sairaan vasynyt, kun en saanut unta viime yona.
Aamupaiva meni hitaasti ja tylsasti ohi, mutta loppuilta oli ihan kauhea. Oli niiiiiin kiireista.
Ja jostain syysta ma sain kaikki vaikeimmat asiakkaat. Silta ainakin tuntui.
Tulee mieleen etta kuka haluaa menna keskiviikko iltana syomaan ja juomaan johonkin Drunken Monkeyhin. Onko se niin spesiaali paikka tosiaan? Kai se sitten on, kun on niin suosittu. Asiakkaita tulvi paikalle niin paljon, ettei poytia enaa riittanyt. Avattiin alakertakin asiakkaita varten (joka oli hullua, koska tarjoilijoita ei ollut tarpeeksi).Ja sitten oli viela odotuslista asiakkaille, jotka tahtoi odottaa jotain 30 min- 60 min jotta saisi poydan jossa syoda(jotkut odotti 2 tuntia...) Mielisairasta, sanon mina.
Nyt olen onnellisesti kotona, ja syon ihanaa salaattia ja itseleivottua leipaa pimeassa keittiossa.
Enaa kaksi paivaa, ja sitten mulla alkaa viikon loma!!!! En malta odottaa!
Asiaan ehka vain vahan liittyen, on kummallista kuulla kaikista pelottavista jutuista mita lontoossa tapahtuu...
Itse olen ollut taalla jo 6 kuukautta, eika ikina ole tapahtunut mitaan kauheaa. Ei minulle, eika ihmisille ymparillani.
Silti kuulen jarkyttavia juttuja. Kuten Chriss kertoi, etta Mile endissa joku yo, ihan lahella meidan tyopaikkaa, joku tytto yritettiin raiskata. Se oli vielapa kiireinen katu jossa kulki paljon ihmisia, joku opiskelija tytto istui bussipysakilla odottamassa bussia, kun joku Bangladeshilais mies porukka hyokkasi hanen kimppuunsa.
Onneksi ohikulkijat auttoivat tyttoa, eika pahempaa haaveria sattunut.
Itse kuljen aina Mile endissa yksin yolla. Heh.
Sitten viela tapahtui toinenkin juttu ihan vahan aikaa sitten Stratfordissa (joka on myos lahella Leytonstonea), keskella paivaa, Stratfordin asemalla joku puukotettiin. Ihan randomisti vain joku sekopaa valitsi uhrinsa.
On kylla pelottavaa kuulla tuollaisia juttuja. Mitaan ei silti tapahtunut minulle taalla.
Toisaalta, ma olen tosi varovainen luonnostanikin.
Ja vainoharhainen.
Tai ehka se on jonkinlainen vaisto, mika mulla on tietyista ihmisista ja ilmapiireista. Joskus vain tiedan etta nyt pitaa olla varovainen. Olen ehka hullun vainoharhainen, mutta joskus bussissa matkalla kotiin, tarkkailen salaa etta millaisia ihmisia siina yobussissa on. Aika usein siella on vahintaan joku yksi epailyttava tyyppi, joka saattaa tuijotella minua oudosti. Jos siella on joku outoa, en ikina paina stop merkkia bussissa. Tiette kai, sita mika saa bussin pysahtymaan seuraavalla pysakilla. Yleensa bussi pysahtyy joka tapauksessa joka pysakilla. Ja kun olen omalla pysakillani, nousen ihan viimeisena pois bussista. Silla jos painaisin stop merkkia, joku hullu voisi katsoa etta "jaa tuo tytto asuu jossain tassa lahella... Voisinpa itsekin jaada talla pysakilla..." ja jos nousen ensimmaisten joukossa bussista, sen hullun on helppoa seurata saalistaan.
Hullua, eiko? Olen tosi vainoharhainen. Toisaalta, on parempi olla tosi varovainen, kuin joutua katumaan myohemmin. Ja toisaalta, mulla on aina ollut tosi vahvat vaistot ihmisista, ja aika usein ne osuu oikeaan. Luotan vaistoihini, vaikka muut sanoisivat minun olevan vainoharhainen.
Kaikesta huolimatta, mulla on suhteellisen turvallinen olo taalla. En yleensa pelkaa mitaan. Tarkkailen vain, jos on jotain epailyttavia ihmisia.
Pitaisi kai menna nukkumaan. Tana yona saan helposti unen paasta kiinni.
Randomi illan sana: Ps. 119:92
Ellei lakisi olisi ollut minun ilonani, olisin menehtynyt kurjuuteen.
( Totta. Lailla tassa kohtaa tarkoitetaan ihan vain raamattua)
Hyvaa yota!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti