Vaihteeksi oli taas sellainen paiva, etta sain juoksennella ympariinsa (toissa).
Aluksi soitin itseni kipeaksi, mutta joskus klo 16 aikaan, Chriss tekstasi mulle ja kysyi etta voisinko kuitenkin menna toihin tanaan.
Vastasin myontavasti, koska tiedan miten hurjaa siella olisi ollut ilman minua.
(Olenhan ainoa tarjoilija Mile endissa, ja kukaan ei paassyt tuuraamaan mua)
Nyt olen kuitenkin viimein kotona! Kylla se aika loppujen lopuksi menee kovin nopeasti.
Koti matkalla joku mies skootterin selasta huusi mulle jotain. En ole vielakaan varma etta mita se huusi, mutta kuulin vain etta "Chicken fried rice!" ja mietein etta olenko tullut hulluksi, vai yrittaako ihmiset todella tilata multa ruokia myos ravintolan ulkopuolella.
Sitten ajattelin etta ei siina kylla ole mitaan jarkea, etta se olisi huutanut niin. Ehka han siis huusi "You need a ride?" tai "You look nice" ( Aika omahyvaista olettaa noin. Haha. )
Huolestuttavaa silti etta kuulen meidan menun ruokien nimia kaduilla, sopii kysya etta olenko viettanyt liikaa aikaa toissa?
Jalleen yon tarkeat selitykset. Kello on 01.31.
Huomenna Hanna ja Marjut tulee meille kylaan!
En malta odottaa.
Ennen kuin ne saapuu tanne, siivoan koko talon.
Sitten menen niita vastaan Heatrowhin.
Hyvaa yota kaikki!
Random yon sana: Jes. 40:29-31 Han virvoittaa vasyneen ja antaa heikolle voimaa. Nuoretkin vasyvat ja naantyvat, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivatka uuvu, he vaeltavat eivatka vasy.
(En muista etta olenko kirjoittanut taman tanne jo aiemminkin, mutta tama on yksi lemppari kohdistani raamatusta, eika sita voi painottaa liikaa.)
perjantai 26. heinäkuuta 2013
keskiviikko 24. heinäkuuta 2013
Kiireinen paiva ja vainoharhaista tarkkailua.
Huh mika paiva!
Olen ihan puhki.
Tama oli ehka pahin tyopaiva tahan mennessa, Drunken Monkeyssa.
Mulla oli tupla vuoro. Olin heti aamusta sairaan vasynyt, kun en saanut unta viime yona.
Aamupaiva meni hitaasti ja tylsasti ohi, mutta loppuilta oli ihan kauhea. Oli niiiiiin kiireista.
Ja jostain syysta ma sain kaikki vaikeimmat asiakkaat. Silta ainakin tuntui.
Tulee mieleen etta kuka haluaa menna keskiviikko iltana syomaan ja juomaan johonkin Drunken Monkeyhin. Onko se niin spesiaali paikka tosiaan? Kai se sitten on, kun on niin suosittu. Asiakkaita tulvi paikalle niin paljon, ettei poytia enaa riittanyt. Avattiin alakertakin asiakkaita varten (joka oli hullua, koska tarjoilijoita ei ollut tarpeeksi).Ja sitten oli viela odotuslista asiakkaille, jotka tahtoi odottaa jotain 30 min- 60 min jotta saisi poydan jossa syoda(jotkut odotti 2 tuntia...) Mielisairasta, sanon mina.
Nyt olen onnellisesti kotona, ja syon ihanaa salaattia ja itseleivottua leipaa pimeassa keittiossa.
Enaa kaksi paivaa, ja sitten mulla alkaa viikon loma!!!! En malta odottaa!
Asiaan ehka vain vahan liittyen, on kummallista kuulla kaikista pelottavista jutuista mita lontoossa tapahtuu...
Itse olen ollut taalla jo 6 kuukautta, eika ikina ole tapahtunut mitaan kauheaa. Ei minulle, eika ihmisille ymparillani.
Silti kuulen jarkyttavia juttuja. Kuten Chriss kertoi, etta Mile endissa joku yo, ihan lahella meidan tyopaikkaa, joku tytto yritettiin raiskata. Se oli vielapa kiireinen katu jossa kulki paljon ihmisia, joku opiskelija tytto istui bussipysakilla odottamassa bussia, kun joku Bangladeshilais mies porukka hyokkasi hanen kimppuunsa.
Onneksi ohikulkijat auttoivat tyttoa, eika pahempaa haaveria sattunut.
Itse kuljen aina Mile endissa yksin yolla. Heh.
Sitten viela tapahtui toinenkin juttu ihan vahan aikaa sitten Stratfordissa (joka on myos lahella Leytonstonea), keskella paivaa, Stratfordin asemalla joku puukotettiin. Ihan randomisti vain joku sekopaa valitsi uhrinsa.
On kylla pelottavaa kuulla tuollaisia juttuja. Mitaan ei silti tapahtunut minulle taalla.
Toisaalta, ma olen tosi varovainen luonnostanikin.
Ja vainoharhainen.
Tai ehka se on jonkinlainen vaisto, mika mulla on tietyista ihmisista ja ilmapiireista. Joskus vain tiedan etta nyt pitaa olla varovainen. Olen ehka hullun vainoharhainen, mutta joskus bussissa matkalla kotiin, tarkkailen salaa etta millaisia ihmisia siina yobussissa on. Aika usein siella on vahintaan joku yksi epailyttava tyyppi, joka saattaa tuijotella minua oudosti. Jos siella on joku outoa, en ikina paina stop merkkia bussissa. Tiette kai, sita mika saa bussin pysahtymaan seuraavalla pysakilla. Yleensa bussi pysahtyy joka tapauksessa joka pysakilla. Ja kun olen omalla pysakillani, nousen ihan viimeisena pois bussista. Silla jos painaisin stop merkkia, joku hullu voisi katsoa etta "jaa tuo tytto asuu jossain tassa lahella... Voisinpa itsekin jaada talla pysakilla..." ja jos nousen ensimmaisten joukossa bussista, sen hullun on helppoa seurata saalistaan.
Hullua, eiko? Olen tosi vainoharhainen. Toisaalta, on parempi olla tosi varovainen, kuin joutua katumaan myohemmin. Ja toisaalta, mulla on aina ollut tosi vahvat vaistot ihmisista, ja aika usein ne osuu oikeaan. Luotan vaistoihini, vaikka muut sanoisivat minun olevan vainoharhainen.
Kaikesta huolimatta, mulla on suhteellisen turvallinen olo taalla. En yleensa pelkaa mitaan. Tarkkailen vain, jos on jotain epailyttavia ihmisia.
Pitaisi kai menna nukkumaan. Tana yona saan helposti unen paasta kiinni.
Randomi illan sana: Ps. 119:92
Ellei lakisi olisi ollut minun ilonani, olisin menehtynyt kurjuuteen.
( Totta. Lailla tassa kohtaa tarkoitetaan ihan vain raamattua)
Hyvaa yota!
Olen ihan puhki.
Tama oli ehka pahin tyopaiva tahan mennessa, Drunken Monkeyssa.
Mulla oli tupla vuoro. Olin heti aamusta sairaan vasynyt, kun en saanut unta viime yona.
Aamupaiva meni hitaasti ja tylsasti ohi, mutta loppuilta oli ihan kauhea. Oli niiiiiin kiireista.
Ja jostain syysta ma sain kaikki vaikeimmat asiakkaat. Silta ainakin tuntui.
Tulee mieleen etta kuka haluaa menna keskiviikko iltana syomaan ja juomaan johonkin Drunken Monkeyhin. Onko se niin spesiaali paikka tosiaan? Kai se sitten on, kun on niin suosittu. Asiakkaita tulvi paikalle niin paljon, ettei poytia enaa riittanyt. Avattiin alakertakin asiakkaita varten (joka oli hullua, koska tarjoilijoita ei ollut tarpeeksi).Ja sitten oli viela odotuslista asiakkaille, jotka tahtoi odottaa jotain 30 min- 60 min jotta saisi poydan jossa syoda(jotkut odotti 2 tuntia...) Mielisairasta, sanon mina.
Nyt olen onnellisesti kotona, ja syon ihanaa salaattia ja itseleivottua leipaa pimeassa keittiossa.
Enaa kaksi paivaa, ja sitten mulla alkaa viikon loma!!!! En malta odottaa!
Asiaan ehka vain vahan liittyen, on kummallista kuulla kaikista pelottavista jutuista mita lontoossa tapahtuu...
Itse olen ollut taalla jo 6 kuukautta, eika ikina ole tapahtunut mitaan kauheaa. Ei minulle, eika ihmisille ymparillani.
Silti kuulen jarkyttavia juttuja. Kuten Chriss kertoi, etta Mile endissa joku yo, ihan lahella meidan tyopaikkaa, joku tytto yritettiin raiskata. Se oli vielapa kiireinen katu jossa kulki paljon ihmisia, joku opiskelija tytto istui bussipysakilla odottamassa bussia, kun joku Bangladeshilais mies porukka hyokkasi hanen kimppuunsa.
Onneksi ohikulkijat auttoivat tyttoa, eika pahempaa haaveria sattunut.
Itse kuljen aina Mile endissa yksin yolla. Heh.
Sitten viela tapahtui toinenkin juttu ihan vahan aikaa sitten Stratfordissa (joka on myos lahella Leytonstonea), keskella paivaa, Stratfordin asemalla joku puukotettiin. Ihan randomisti vain joku sekopaa valitsi uhrinsa.
On kylla pelottavaa kuulla tuollaisia juttuja. Mitaan ei silti tapahtunut minulle taalla.
Toisaalta, ma olen tosi varovainen luonnostanikin.
Ja vainoharhainen.
Tai ehka se on jonkinlainen vaisto, mika mulla on tietyista ihmisista ja ilmapiireista. Joskus vain tiedan etta nyt pitaa olla varovainen. Olen ehka hullun vainoharhainen, mutta joskus bussissa matkalla kotiin, tarkkailen salaa etta millaisia ihmisia siina yobussissa on. Aika usein siella on vahintaan joku yksi epailyttava tyyppi, joka saattaa tuijotella minua oudosti. Jos siella on joku outoa, en ikina paina stop merkkia bussissa. Tiette kai, sita mika saa bussin pysahtymaan seuraavalla pysakilla. Yleensa bussi pysahtyy joka tapauksessa joka pysakilla. Ja kun olen omalla pysakillani, nousen ihan viimeisena pois bussista. Silla jos painaisin stop merkkia, joku hullu voisi katsoa etta "jaa tuo tytto asuu jossain tassa lahella... Voisinpa itsekin jaada talla pysakilla..." ja jos nousen ensimmaisten joukossa bussista, sen hullun on helppoa seurata saalistaan.
Hullua, eiko? Olen tosi vainoharhainen. Toisaalta, on parempi olla tosi varovainen, kuin joutua katumaan myohemmin. Ja toisaalta, mulla on aina ollut tosi vahvat vaistot ihmisista, ja aika usein ne osuu oikeaan. Luotan vaistoihini, vaikka muut sanoisivat minun olevan vainoharhainen.
Kaikesta huolimatta, mulla on suhteellisen turvallinen olo taalla. En yleensa pelkaa mitaan. Tarkkailen vain, jos on jotain epailyttavia ihmisia.
Pitaisi kai menna nukkumaan. Tana yona saan helposti unen paasta kiinni.
Randomi illan sana: Ps. 119:92
Ellei lakisi olisi ollut minun ilonani, olisin menehtynyt kurjuuteen.
( Totta. Lailla tassa kohtaa tarkoitetaan ihan vain raamattua)
Hyvaa yota!
tiistai 23. heinäkuuta 2013
randomit ajatukset ja kuulumiset.
Menin tanaan toihin Mile endiin. Heti kun saavuin paikalle, tiesin etta tulee olemaan aika rento paiva, baarimikot joi kolmansia oluitaan. Aika rentoa.
Chriss heti paikalla sanoi mulle etta " sori mutta tanaan me ei tarvita sua taalla, voit menna takaisin kotiin. Liian vahan asiakkaita."
Ajattelin etta jes! Vapaapaiva, viimein!
Sitten Chriss muutti yllattaen mielensa ja kysyi jos voisin tyoskennella pari tuntia, pesten ikkunoita. Sanoin etta totta kai... (Saanhan siita rahaa, plus tykkaan ikkunoiden pesemisesta seka kaikenlaisesta asioiden puhdistamisesta. En tieda miksi.)
Oma vikani kun jain sinne vapaaehtoisesti, silla kun olin juuri pessyt ikkunat ja lahdossa kotiin, ravintolaan ryntasi kamala maara ihmisia syomaan. Se sama perus, mita aina tapahtuu.
Joten jainkin loppupaivaksi toihin. Eihan se olisi arsyttanyt tippaakaan, ellei Chriss olisi lupaillut aiemmin etta paasisin kotiin. Heh.
Tykkaan silti tyoskennella Mile endissa. Se on paljon rennompaa jollain tavalla.
Yhyy olen hammentynyt. En tieda enaa yhtaan mita haluan. Tosi arsyttava tunne.
En tieda haluanko muuttaa Helsinkiin vai jaada tanne vai menna jonnekin muualle.
Taalla on talla hetkella ihan mukavaa... Silti myos ajatus Helsingista on aika vetoava. Arsyttava epatietoisuuden tunne.
En ole koskaan ennen ollut tallaisessa tilanteessa.
Tykkaan siita kun tiedan kaiken mita haluan, ja voin suunnitella kaiken valmiiksi. Tiedan, vahan ehka tylsaa, mutta sellainen olen. Nyt en tieda yhtaan mitaan.
Tunnen itseni kylla, ja tiedan etta millaista elamaa tahdon elaa... Tahdon elaa just niinkuin tahdon. Jos se tarkoittaa sita etta opiskelen jotain outoa ja taiteellista, mista ei toden nakoisesti saa hyvapalkkaista tyota, niin teen sen. Onhan tama minun elamani, ja teen just niin kuin minua huvittaa, koska tama on minun elamani. Tai jos se tarkoittaa etten opiskele, vaan teen toita kuin hullu saastaakseni vaikka matkusteluun, teen just niin, koska tama on mun elamani ja tahdon nauttia elamasta viela kun elan taalla. Heh. Tai jos se tarkoittaa sita etta hankin itselleni sellaisen elaman kuin kaikilla muillakin tuntuu olevan, niin sekin on tervetullutta (vaikkakin epatodennakoista)... Tuntuu vain etta yhteiskunta nykyaan painostaa kaikenlaisiin juttuihin... Ja ihmiset elaa jonkinlaisen ihme pelon alla, ja tottelee yhteiskunnan "vaatimuksia"...
Yhteiskunta painostaa siihen etta pitaa olla menestynyt. Pitaa opiskella monta vuotta ja ankea tietoa ja taitoja aivoihinsa mahdollisimman paljon, jotta sitten myohemmin voisi saada mahdollisimman suuripalkkaisen tyon, ja voisi menestya urallaan. Ja sitten kun tuo on hallussa, pitaa menna naimisiin ja hankkia lapsi tai kaksi, ja kasvattaa heidatkin siihen uskoon etta kannattaa tehda toita kuin hullu ja opiskella kuin hullu. Mutta miksi kaikki tuo vaiva? Varsinkin jos ei nauti siita. Eiko olisikin mahtavaa jos kaikki tekisi sellaista tyota josta nauttii tai iloitsee? Maailmassa on monenlaisia ihmisia. On ihmisia jotka nauttii siivoamisesta (jossain maarin. Esim mina.) ihmisia jotka nauttii vanhusten hoitamisesta, ihmisia jotka nauttii opettamisesta jne. Ja sitten jos olisi jokin paskaduuni jota kukaan ei tahdo tehda, jokaisen pitaisi tehda vaikkapa tunnin sita per viikko.
Olen nero!
Valitettavasti maailma ei toimi nain.
En oikeastaan edes tieda miten maailma toimii. Tuntuu kuin "maailma" olisi ottanut ohjat kasiinsa, ja ihmiset olisi menettanyt otteensa, ja tottelee nyt vain kiltisti maailmaa.
Ma oon ottanut sellaisen elaman asenteen, etten oikein valita rahasta pakollista enempaa.
Miksi tuhlaisin koko elamani juosten rahan perassa. Tekeeko se minut onnelliseksi?
Mielummin tahdon ottaa selvaa, mita tahdon oikeasti tehda tyokseni, tai mita ylipaansa tahdon tehda elamani aikana. Silla elama on tosi lyhyt. Se on kuin yksi lyhyt hetki, joka vierahtaa vain ohi. Mita tahdon siina lyhyessa ajassa tehda?
Se on se juttu. En tieda.
Tuntuu etta juoksentelisin ympariinsa etsien mita tahdon tehda. Toivottavasti loydan sen ennen kuin kuolen.
Mita jarkea siina sitten olisi, elaa koko elamansa etsien kutsumustaan. Sitten kuolee pois eika toista mahdollisuutta ole. Hyi mika ajatus.
No, onneksi sentaan osaan iloita ja nauttia elamasta, vaikken "kutsumustani" ole viela loytanytkaan.
Se loytyy viela, odotan karsivallisesti. Ja jos kuolenkin huomenna, ei se mitaan, silla onhan minulla aika upea elama ollut (kaikki ei ehka sanoisi elamastani noin, mutta itse osaan arvostaa, plus mielestani se on jo nyt kokonaisuutena hieno tarina) ...
Jalleen kerran... yon jarkevat mietiskelyt. Kello on 01.58, menenpas tasta nukkumaan.
Tassa randomisti valittu sana: Hepr. 4:12-13
Jumalan sana on elava ja vakeva. Se on teravampi kuin mikaan kaksiterainen miekka, se iskee syvaan ja viiltaa halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmat aikeemme ja ajatuksemme. Jumalalta ei voi salata mitaan. Kaikki, mika on luotu, on avointa ja alastonta hanelle, jolle meidan on tehtava tili.
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Yon randomit ajatukset jalleen kerran.
Ukkostaa. Wuhuu.
Tulin just toista. Oli aika ihme paiva taas vaihteeksi. 33 astetta lamminta, ainoina tarjoilijoina tyoskenneltiin mina ja Manny. Hmm.. No, se ei ollut oikeastaan yhtaan paha. Me ei vaan olla kavereita, mutta kohteliaita me ollaan nykyaan toisillemme. Aluksi oli niin hiljainen paiva etta vaan istuskeltiin baarissa tylsistyneina. Ei yhtakaan asiakasta. Sitten yhtakkia kaikki ryntasi meidan baariin. Aika perus.
(Wou! Nyt valahti salama!!)
Baarimikkona oli Matas, han on kiva, managerina oli Robin, hankin on kiva, vahan outo vain.
Noiden lisaksi Enrique oli toissa, han on myos kiva. Ja sitten viela keittiohenkilokunta! He ovat kivoja. ( Lopetanko hokemasta sanaa: kiva? )
Keittion vaki rakastaa mua. En voi ymmartaa miksi.
Niilla on aina paljon sanottavaa mulle. Eika ne puhu englantia!
Ja jostain syysta kiinalaiset pitaa mua kauniina. Tanaankin keittio tytto sanoi etta sen mielesta ma olen kovin kaunis. Tai siis, tytto, han on 35 vuotias (nayttaa vain tosi nuorelta), eika han sanonut sita mulle suoraan, kun ei osaa puhua englantia. Yksi keittiolla tyoskenteleva mies osaa vahan paremmin englantia, ja se kaansi mulle heidan puheitaan.
Keittiolla on myos uusi tyontekija. En tieda sen nimea, eika se tieda mun nimea, eika se osaa puhua englantia, mutta silti se onnistui jotenkin kertomaan mulle tykkaavansa musta ja pyysi mun puhelin numeroa!
Siina han onnistui nain: han kirjoitti alypuhelimeensa kiinaksi jotain, sitten kaansi sen jonkinlaisella kaantajalla englanniksi, ja teksti sanoi: "I like you a lot" ja sitten viela "do you have a boyfriend?"
vastasin kirjoittamalla hanen puhelimeensa " Yes, I have a boyfriend...."
Kuten varmaan voitte arvata, valehtelin. Mutta taman paatoksen tein jo jonkin aikaa sitten... On parempi kertoa pieni valkoinen valhe kuin karsia ehka pitkankin aikaa kannoilla roikkuvasta epatoivotusta ihailijasta.
Joka tapauksessa, ehka keittio henkilokunta tykkaa musta siksi, etta olen ystavallinen heille. Kaikki tarjoilijat eivat ole. Jotkut kayttaytyy kuin he olisivat jotenkin meidan alapuolellamme. Jonkin sortin orjia.
En voi ymmartaa tuota. Ihan kuin heidan tyonsa ei olisi tarpeeksi paskaa muutenkin (rehellisesti sanottuna)...
Lahiaikoina olen pistanyt tuollaiset asiat herkemmin merkille. Ihmisten kayttaytyminen.
Ihmiset kayttaytyy hassusti. Ihmiset kayttaa monenlaisia rooleja, tehdakseen vaikutuksen ihmisiin. Miksi?
Ne on vain ihmisia. Kukaan ei ole kenenkaan ylapuolella, kaikki on samalla viivalla. Miksi siis yrittaa tehda vaikutus?
Tuntuu etta ihmiset olisi luoneet suuren illuusion, niin suuren etta se tuntuu hyvin todelta.
Se saa meidat unohtamaan etta me olemme kaikki ihmisia, samaa lajia toistemme kanssa. Ei ole alempi arvoisia eika ylempi arvoisia ihmisia olemassakaan. Mika antaa ihmiselle arvon? Raha? Ja sekin on vain yksi illuusio. Ei, raha ei anna ihmiselle arvoa. Enta onko kadulla asuva ihminen alempi arvoisempi kuin esim mina? Ei todellakaan. Silti jos joku koditon kuolisi, hanesta ei valttamatta tehtaisi niin isoa haloota kuin esim jos mina kuolisin. Enta jos joku rikas ja vaikutusvaltainen kuolisi? Olisiko se surullisempaa kuin jos mina, tai kadulla asuva kuolisi? Tiedan yhden miehen joka asuu kadulla... Sen vaimo heitti hanet pihalle pari vuotta sitten, ja han menetti tyonsa. Niinpa han vietti pari yota kadulla miettien etta pian han on taas jaloillaan, mutta han paatyi elamaan niin parin vuoden ajan, ja elaa vielakin. Siita tilanteesta voi olla tosi vaikea irtaantua. Onko se mies jotenkin halveksittava? Mun mielesta ei.
Mulla on myos Suomessa kaveri joka on kehitysvammainen. Tyoskentelin pari kuukautta hanen henkilokohtaisena avustajanaan. Hanen jalkansa ovat syntymasta asti halvaantuneet, ja on muitakin vammoja. Yhta hyvin mina voisin olla siina tilanteessa. Han ei ole mitenkaan vahemman kuin mina tai sina. Hanen elamansa on aivan yhta tarkea. En tieda kenelle oikeastaan suuntaan taman saarnan, heh, mutta mua on alkanut arsyttamaan ihmisten jakaminen tiettyihin "tasoihin". Joku on ylemmalla tasolla, joku alemmalla.
Ja tuo tasojen portaikko, se on ihmisten luoma illuusio. Jos se murtuisi, kaikki nakisi ettei siita ollut muuta kuin haittaa.
Jos mina jaan toitten jalkeen juttelemaan sen kadulla asuvan pojan kanssa, mua katsotaan kuin hullua. Ihan oikeasti, lahes jokainen ohikuljija tuijottaa mua. Eihan se mua esta, vain yllyttaa lisaa!
Ehka olen vahan outo, mutta naen asiat just nain, ja hyvin selkeasti.
Raha ei anna ihmiselle arvoa, eika edes se, kuinka rakastettu ihminen on. Minun mielestani jokainen on arvokas siita hetkesta asti kun hanen luunsa on rakentunut aitinsa kohdussa, siihen asti kun han makaa haudassa, ja sen jalkeenkin!
Jokaisella on oma henki ja sielu ja elama, ja tapa katsoa elamaa. Oma tarinansa.
Sama suhtautuminen mulla on ikaan. Ika on vain jotain mita kannattaa laskea siksi, etta tietaa vahan etta missa vaiheessa elamaa ollaan menossa, mutta oikeasti ian ei pitaisi erotella nuoria ja vanhoja. Naen kaikki nuorina. Suorastaan lapsina. Ihminen saa kasvaessaan vain lisaa kokemuksia ja viisautta. Mutta silti noiden kokemusten ja ajatusten alla han on viela sama ihminen. Lapsi. Herkka ja haavoittuva ja naiivi. Vanhetessaan ihminen vain oppii piilottamaan nuo asiat, tai kovettamaan itsensa.
Toki vanhemmilla ihmisilla on enemman viisautta ja tarinoita kerrottavana ( tai riippuu kylla...)
Niin, mista me puhuttiinkaan? Meni varmaan ohi aiheen ainakin sata kertaa, vai oliko meilla edes aihetta?
Olen vahan vasynyt.
Ulkona jyrisee ukkonen ja taalla on tosi kuuma.
Taidan menna nukkumaan.
En malta odottaa etta naen taas huomenna uuden kamppiksemme: kissan. (Vielakaan ei olla sopivaa nimea loydetty)
Illan sana: Matt. 10.26 alkaa siis pelatko ihmisia.Ei ole katkoa, joka ei paljastuisi, eika salaisuutta, joka ei tulisi ilmi.
Ja viela John witherspoonin sanat: "Ainoastaan Jumalan pelko voi vapauttaa meidat ihmispelosta" ,..
(Jumalan pelolla ei tarkoiteta jonkinlaista hermostunutta jannittamista, vaan Jumalan kunnioittamista. )
Ja mita on ihmispelko? (Miksi edes kysyn? Minun ,kaikista ihmisista, pitaisi tietaa,..) Miksi pelata ihmisia, jotka on kaikki samalla tasolla kuin mina. Lapsia kaikki.
Hyvaa yota ihmiset!
Tulin just toista. Oli aika ihme paiva taas vaihteeksi. 33 astetta lamminta, ainoina tarjoilijoina tyoskenneltiin mina ja Manny. Hmm.. No, se ei ollut oikeastaan yhtaan paha. Me ei vaan olla kavereita, mutta kohteliaita me ollaan nykyaan toisillemme. Aluksi oli niin hiljainen paiva etta vaan istuskeltiin baarissa tylsistyneina. Ei yhtakaan asiakasta. Sitten yhtakkia kaikki ryntasi meidan baariin. Aika perus.
(Wou! Nyt valahti salama!!)
Baarimikkona oli Matas, han on kiva, managerina oli Robin, hankin on kiva, vahan outo vain.
Noiden lisaksi Enrique oli toissa, han on myos kiva. Ja sitten viela keittiohenkilokunta! He ovat kivoja. ( Lopetanko hokemasta sanaa: kiva? )
Keittion vaki rakastaa mua. En voi ymmartaa miksi.
Niilla on aina paljon sanottavaa mulle. Eika ne puhu englantia!
Ja jostain syysta kiinalaiset pitaa mua kauniina. Tanaankin keittio tytto sanoi etta sen mielesta ma olen kovin kaunis. Tai siis, tytto, han on 35 vuotias (nayttaa vain tosi nuorelta), eika han sanonut sita mulle suoraan, kun ei osaa puhua englantia. Yksi keittiolla tyoskenteleva mies osaa vahan paremmin englantia, ja se kaansi mulle heidan puheitaan.
Keittiolla on myos uusi tyontekija. En tieda sen nimea, eika se tieda mun nimea, eika se osaa puhua englantia, mutta silti se onnistui jotenkin kertomaan mulle tykkaavansa musta ja pyysi mun puhelin numeroa!
Siina han onnistui nain: han kirjoitti alypuhelimeensa kiinaksi jotain, sitten kaansi sen jonkinlaisella kaantajalla englanniksi, ja teksti sanoi: "I like you a lot" ja sitten viela "do you have a boyfriend?"
vastasin kirjoittamalla hanen puhelimeensa " Yes, I have a boyfriend...."
Kuten varmaan voitte arvata, valehtelin. Mutta taman paatoksen tein jo jonkin aikaa sitten... On parempi kertoa pieni valkoinen valhe kuin karsia ehka pitkankin aikaa kannoilla roikkuvasta epatoivotusta ihailijasta.
Joka tapauksessa, ehka keittio henkilokunta tykkaa musta siksi, etta olen ystavallinen heille. Kaikki tarjoilijat eivat ole. Jotkut kayttaytyy kuin he olisivat jotenkin meidan alapuolellamme. Jonkin sortin orjia.
En voi ymmartaa tuota. Ihan kuin heidan tyonsa ei olisi tarpeeksi paskaa muutenkin (rehellisesti sanottuna)...
Lahiaikoina olen pistanyt tuollaiset asiat herkemmin merkille. Ihmisten kayttaytyminen.
Ihmiset kayttaytyy hassusti. Ihmiset kayttaa monenlaisia rooleja, tehdakseen vaikutuksen ihmisiin. Miksi?
Ne on vain ihmisia. Kukaan ei ole kenenkaan ylapuolella, kaikki on samalla viivalla. Miksi siis yrittaa tehda vaikutus?
Tuntuu etta ihmiset olisi luoneet suuren illuusion, niin suuren etta se tuntuu hyvin todelta.
Se saa meidat unohtamaan etta me olemme kaikki ihmisia, samaa lajia toistemme kanssa. Ei ole alempi arvoisia eika ylempi arvoisia ihmisia olemassakaan. Mika antaa ihmiselle arvon? Raha? Ja sekin on vain yksi illuusio. Ei, raha ei anna ihmiselle arvoa. Enta onko kadulla asuva ihminen alempi arvoisempi kuin esim mina? Ei todellakaan. Silti jos joku koditon kuolisi, hanesta ei valttamatta tehtaisi niin isoa haloota kuin esim jos mina kuolisin. Enta jos joku rikas ja vaikutusvaltainen kuolisi? Olisiko se surullisempaa kuin jos mina, tai kadulla asuva kuolisi? Tiedan yhden miehen joka asuu kadulla... Sen vaimo heitti hanet pihalle pari vuotta sitten, ja han menetti tyonsa. Niinpa han vietti pari yota kadulla miettien etta pian han on taas jaloillaan, mutta han paatyi elamaan niin parin vuoden ajan, ja elaa vielakin. Siita tilanteesta voi olla tosi vaikea irtaantua. Onko se mies jotenkin halveksittava? Mun mielesta ei.
Mulla on myos Suomessa kaveri joka on kehitysvammainen. Tyoskentelin pari kuukautta hanen henkilokohtaisena avustajanaan. Hanen jalkansa ovat syntymasta asti halvaantuneet, ja on muitakin vammoja. Yhta hyvin mina voisin olla siina tilanteessa. Han ei ole mitenkaan vahemman kuin mina tai sina. Hanen elamansa on aivan yhta tarkea. En tieda kenelle oikeastaan suuntaan taman saarnan, heh, mutta mua on alkanut arsyttamaan ihmisten jakaminen tiettyihin "tasoihin". Joku on ylemmalla tasolla, joku alemmalla.
Ja tuo tasojen portaikko, se on ihmisten luoma illuusio. Jos se murtuisi, kaikki nakisi ettei siita ollut muuta kuin haittaa.
Jos mina jaan toitten jalkeen juttelemaan sen kadulla asuvan pojan kanssa, mua katsotaan kuin hullua. Ihan oikeasti, lahes jokainen ohikuljija tuijottaa mua. Eihan se mua esta, vain yllyttaa lisaa!
Ehka olen vahan outo, mutta naen asiat just nain, ja hyvin selkeasti.
Raha ei anna ihmiselle arvoa, eika edes se, kuinka rakastettu ihminen on. Minun mielestani jokainen on arvokas siita hetkesta asti kun hanen luunsa on rakentunut aitinsa kohdussa, siihen asti kun han makaa haudassa, ja sen jalkeenkin!
Jokaisella on oma henki ja sielu ja elama, ja tapa katsoa elamaa. Oma tarinansa.
Sama suhtautuminen mulla on ikaan. Ika on vain jotain mita kannattaa laskea siksi, etta tietaa vahan etta missa vaiheessa elamaa ollaan menossa, mutta oikeasti ian ei pitaisi erotella nuoria ja vanhoja. Naen kaikki nuorina. Suorastaan lapsina. Ihminen saa kasvaessaan vain lisaa kokemuksia ja viisautta. Mutta silti noiden kokemusten ja ajatusten alla han on viela sama ihminen. Lapsi. Herkka ja haavoittuva ja naiivi. Vanhetessaan ihminen vain oppii piilottamaan nuo asiat, tai kovettamaan itsensa.
Toki vanhemmilla ihmisilla on enemman viisautta ja tarinoita kerrottavana ( tai riippuu kylla...)
Niin, mista me puhuttiinkaan? Meni varmaan ohi aiheen ainakin sata kertaa, vai oliko meilla edes aihetta?
Olen vahan vasynyt.
Ulkona jyrisee ukkonen ja taalla on tosi kuuma.
Taidan menna nukkumaan.
En malta odottaa etta naen taas huomenna uuden kamppiksemme: kissan. (Vielakaan ei olla sopivaa nimea loydetty)
Illan sana: Matt. 10.26 alkaa siis pelatko ihmisia.Ei ole katkoa, joka ei paljastuisi, eika salaisuutta, joka ei tulisi ilmi.
Ja viela John witherspoonin sanat: "Ainoastaan Jumalan pelko voi vapauttaa meidat ihmispelosta" ,..
(Jumalan pelolla ei tarkoiteta jonkinlaista hermostunutta jannittamista, vaan Jumalan kunnioittamista. )
Ja mita on ihmispelko? (Miksi edes kysyn? Minun ,kaikista ihmisista, pitaisi tietaa,..) Miksi pelata ihmisia, jotka on kaikki samalla tasolla kuin mina. Lapsia kaikki.
Hyvaa yota ihmiset!
sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
Kissa.
Me hankittiin kissanpentu!!!
Nina ja Jim naki tana aamuna kauppareissullaan ilmoituksen, jossa sanottiin etta myydaan kissanpentu 25 punnalla. Myyjat asuvat samalla kadulla kanssamme, joten kaikki kavi helposti. Se oli kaikista spontaanein ostos.
Se on maailman sopoin musta kissa, jolla on vihreat silmat. Hanella on myos mielenkiintoinen luonne.
Kotimatkalla tanaan odotin etta paasen nakemaan taas meidan kissamme, mutta ilmeisesti jompikumpi noista oli ottanut sen huoneeseensa yoksi. No ehka ihan hyva niin, ettei kissan tarvi olla yksikseen koko yota.
Viela tarvii loytaa osuva nimi uudelle perheenjasenelle.
Itse olen laiska tassa asiassa. Mietin vain etta kunhan kutsutaan kissaa samalla nimella kaikki, niin hyva.
Ja kunhan se nimi ei ole mikaan arsyttavan tavallinen lemmikin nimi.
Annan noiden valita sen nimen.
Huh. Vasyttaa kylla.
Viime vapaapaivani oli tiistaina, ja seuraava on ens viikon lauantaina.
Ja siihen tietysti sisaltyy ainakin 3 tuplavuoroa.
Pomon selitys oli, etta koska mulla alkaa lauantaina loma, mun kannattaa tehda sita ennen mahdollisimman paljon rahaa. No... Jos han sanoo niin. Ja onhan se totta. Vasyttaa vaan.....
Meilla on Drunken Monkeyssa sellainen tapa, etta joka 3 kuukausi saa palkallisen loman. Viikon mittaisen. Mutta ma olen tyoskennellyt Drunken Monkeyssa vasta 2 kuukautta... Ja tietysti haluan loman kun mun kaverit tulee tanne. Joten kysyin tanaan pomolta, etta sopisko jos saisin palkallisen lomani nyt, ja sen jalkeen voin odottaa vaikka seuraavat 4 tai 5 kuukautta seuraavaa palkallista lomaa. Se sanoi etta joo se kysyy Stevelta (paikan omistajalta). En silti ymmarra etta mika se ongelma siina olisi.
Haluan palkallisen loman!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ja hitto vie, ma oon aika hyva tyontekija kuitenkin. En ole viela pyytanyt mitaan tiettyja paivia vapaaksi, mita kaikki muut on tehnyt. Ma oon aina mennyt toihin jos on soitettu. Ja nyt tyoskentelen myos Mile endin baarissa 2-3 vuoroa viikossa (joka on tavallaan raskaampaa kuin Shorditchissa), joten ansaitsen 10 pistetta ja papukaija merkin seka palkallisen lomani!!
OK. Oon niin vasynyt etta menen nukkumaan.
Harmi etten nahnyt uutta ystavaani tana iltana. Huomen aamulla sitten taas, jee!
Kunpa mulla olisi joku mielenkiintoinen iltasatu / yon sana teille annettavana, mutta ei taida talla kertaa olla.
Okei, tassa! (on ehka vahan ristiriidassa elamantyylini kanssa...) Sananlaskut.23:4-5 Ala rehki rikastuaksesi, ala tuhlaa ajatuksiasi siihen. Kun kiinnitat katseesi rikkauteen, se on jo poissa. Se on saanut siivet ja lentanyt taivaalle kuin kotka. (tuo on niin totta, ja silti yritan epatoivoisesti saastaa rahaa! heh)
Ps. Jimmy antoi mulle vanhan alypuhelimensa! Jee! Taytyy viela etsia siihen sopiva sim-kortti. Mutta ihanasti tehty Jimmylta.
\pps. Hyvaa yota kaikki!
Nina ja Jim naki tana aamuna kauppareissullaan ilmoituksen, jossa sanottiin etta myydaan kissanpentu 25 punnalla. Myyjat asuvat samalla kadulla kanssamme, joten kaikki kavi helposti. Se oli kaikista spontaanein ostos.
Se on maailman sopoin musta kissa, jolla on vihreat silmat. Hanella on myos mielenkiintoinen luonne.
Kotimatkalla tanaan odotin etta paasen nakemaan taas meidan kissamme, mutta ilmeisesti jompikumpi noista oli ottanut sen huoneeseensa yoksi. No ehka ihan hyva niin, ettei kissan tarvi olla yksikseen koko yota.
Viela tarvii loytaa osuva nimi uudelle perheenjasenelle.
Itse olen laiska tassa asiassa. Mietin vain etta kunhan kutsutaan kissaa samalla nimella kaikki, niin hyva.
Ja kunhan se nimi ei ole mikaan arsyttavan tavallinen lemmikin nimi.
Annan noiden valita sen nimen.
Huh. Vasyttaa kylla.
Viime vapaapaivani oli tiistaina, ja seuraava on ens viikon lauantaina.
Ja siihen tietysti sisaltyy ainakin 3 tuplavuoroa.
Pomon selitys oli, etta koska mulla alkaa lauantaina loma, mun kannattaa tehda sita ennen mahdollisimman paljon rahaa. No... Jos han sanoo niin. Ja onhan se totta. Vasyttaa vaan.....
Meilla on Drunken Monkeyssa sellainen tapa, etta joka 3 kuukausi saa palkallisen loman. Viikon mittaisen. Mutta ma olen tyoskennellyt Drunken Monkeyssa vasta 2 kuukautta... Ja tietysti haluan loman kun mun kaverit tulee tanne. Joten kysyin tanaan pomolta, etta sopisko jos saisin palkallisen lomani nyt, ja sen jalkeen voin odottaa vaikka seuraavat 4 tai 5 kuukautta seuraavaa palkallista lomaa. Se sanoi etta joo se kysyy Stevelta (paikan omistajalta). En silti ymmarra etta mika se ongelma siina olisi.
Haluan palkallisen loman!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ja hitto vie, ma oon aika hyva tyontekija kuitenkin. En ole viela pyytanyt mitaan tiettyja paivia vapaaksi, mita kaikki muut on tehnyt. Ma oon aina mennyt toihin jos on soitettu. Ja nyt tyoskentelen myos Mile endin baarissa 2-3 vuoroa viikossa (joka on tavallaan raskaampaa kuin Shorditchissa), joten ansaitsen 10 pistetta ja papukaija merkin seka palkallisen lomani!!
OK. Oon niin vasynyt etta menen nukkumaan.
Harmi etten nahnyt uutta ystavaani tana iltana. Huomen aamulla sitten taas, jee!
Kunpa mulla olisi joku mielenkiintoinen iltasatu / yon sana teille annettavana, mutta ei taida talla kertaa olla.
Okei, tassa! (on ehka vahan ristiriidassa elamantyylini kanssa...) Sananlaskut.23:4-5 Ala rehki rikastuaksesi, ala tuhlaa ajatuksiasi siihen. Kun kiinnitat katseesi rikkauteen, se on jo poissa. Se on saanut siivet ja lentanyt taivaalle kuin kotka. (tuo on niin totta, ja silti yritan epatoivoisesti saastaa rahaa! heh)
Ps. Jimmy antoi mulle vanhan alypuhelimensa! Jee! Taytyy viela etsia siihen sopiva sim-kortti. Mutta ihanasti tehty Jimmylta.
\pps. Hyvaa yota kaikki!
perjantai 19. heinäkuuta 2013
rukousvastaus vai asenteenmuutos?
Uskomatonta!
Mista loydan joka paiva ilon ja voiman elaa tallaista elamaa?
Se ihmetyttaa jopa minua.
Pari viikkoa sitten olin masentunut ja lopen uupunut, ja koti-ikava oli valtava.
Totta kai ikavoin vielakin Suomea, mutta nyt jaksan olla taalla ja jopa nautin tasta elamasta.
En loyda muuta selitysta talle elaman ilolle ja voimalle, kuin Jumala.
Rukoilin pari viikkoa sitten voimaa, ja tassa nakyy selkea rukousvastaus.
Joku voisi jalleen sanoa etta tama on vain psykologinen reaktio, jonkinlainen asenteen muutos.
Myonnan etta tuo voi olla totta, voi hyvinkin.
Joka tapauksessa, on ihanaa jalleen nauttia elamasta.
Jopa sellaisesta elamasta jossa teen toita kuin hullu, enka ikina nae kavereitani!!!
Parasta tassa minun "asenteen muutoksessani" on se, etta tiedan, vaikka minulla olisi tosi paska paiva ja paivan paatteeksi haluaisin vain vajota maan alle tai kuolla, tiedan etta elama on silti ihanaa, ja huominen on mahdollisesti parempi, seka tulevaisuuteni on aivan varmasti parempi ja taynna toivoa.
Elama on aika ihanaa ja yllattavaa!
(Anteeksi, yli-positiivinen teksti. Toivottavasti minun ylitse pursuava iloni ei arsyta teita, vaan mielummin tarttuu myos teihin tanaan! Nauttikaa tasta paivasta! I know I will! )
Mista loydan joka paiva ilon ja voiman elaa tallaista elamaa?
Se ihmetyttaa jopa minua.
Pari viikkoa sitten olin masentunut ja lopen uupunut, ja koti-ikava oli valtava.
Totta kai ikavoin vielakin Suomea, mutta nyt jaksan olla taalla ja jopa nautin tasta elamasta.
En loyda muuta selitysta talle elaman ilolle ja voimalle, kuin Jumala.
Rukoilin pari viikkoa sitten voimaa, ja tassa nakyy selkea rukousvastaus.
Joku voisi jalleen sanoa etta tama on vain psykologinen reaktio, jonkinlainen asenteen muutos.
Myonnan etta tuo voi olla totta, voi hyvinkin.
Joka tapauksessa, on ihanaa jalleen nauttia elamasta.
Jopa sellaisesta elamasta jossa teen toita kuin hullu, enka ikina nae kavereitani!!!
Parasta tassa minun "asenteen muutoksessani" on se, etta tiedan, vaikka minulla olisi tosi paska paiva ja paivan paatteeksi haluaisin vain vajota maan alle tai kuolla, tiedan etta elama on silti ihanaa, ja huominen on mahdollisesti parempi, seka tulevaisuuteni on aivan varmasti parempi ja taynna toivoa.
Elama on aika ihanaa ja yllattavaa!
(Anteeksi, yli-positiivinen teksti. Toivottavasti minun ylitse pursuava iloni ei arsyta teita, vaan mielummin tarttuu myos teihin tanaan! Nauttikaa tasta paivasta! I know I will! )
torstai 18. heinäkuuta 2013
kaunispaiva ja toinen kanninen apina.
Nyyh...
Alyttoman kaunis hellepaiva.
Ja olen yksin.
Istun meidan olkkarissa ja ovi on auki puutarhaan, jotta ilma vahan virtaisi. Taalla on kuuma!!!!!
Olispa ihanaa jos kamppikset olisi taalla viettamassa paivaa kanssani.
Luultavasti ehdin lahtea toihin jo ennen kuin ne palaa kotiin.
Oikeasti. Tuntuu etta asuisin tassa isossa talossa yksin.
Kurjaa se on varsinkin siksi, koska tiedan etta mun kanssa asuu ihania ihmisia, mutta en vain nae niita!
Varsinkin siskon kanssa olisi hauskaa hengailla enemman.
Vaikka me ollaan siskokset, musta tuntuu etta me ei tunneta toisiamme viela hirvean hyvin.
Nina on tosi hauska tytto. Heh, hassua sanoa noin siskostaan. Se on totta silti. Harvalla ihmisella on sellainen huumorintaju kuin hanella. Han pystyy vitsailemaan itsestaan ja nauramaan itselleen vapaasti. Se on tosi positiivinen piirre ihmisessa. Mun mielesta. No nyt meilla on kaikenlaisia suunnitelmia Ninan kanssa, etta etsittais joku yhteinen harrastus tai jotain .Se olis ihan mahtavaa, mutta kattoo tapahtuuko se ikina.
Asiasta toiseen: Eilen oli erikoinen paiva. Tyoskentelin talla kertaa Mile endin Drunken Monkeyssa.
Se oli sellasen kanaalin vieressa. Tosi natti paikka. Paljon valoisampi kuin Shorditchin baari.
Tuossa ravintolassa oli valtavat seinan kokoiset ikkunat kanaalin suuntaan, ja siita saattoi katsella veneita jotka kulki ohi, ja veneita jotka vaan hengaili siina kanaalin syrjassa. Siina oli pari venetta joilla oli hieno bisnes. Toinen vene kutsui itseaan kahvilaksi, ja sinne saattoi ilmeisesti menna kahville/ teelle / virvokkeille. Mun mielesta hauska idea. Ja sen vieressa oli toinen vene kilpailemassa, ja sielta saattoi ostaa viinia, niin kuulin tyokaveriltani.
Tyopaiva oli outo. Olin ainoa tarjoilija. Mun lisaksi oli 1 baarimikko ja 2 kokkia. Tuo on tosi vahan henkilokuntaa! Ja me pyoritettiin koko paikkaa. Jotkut jutut on paljon vaikeampia ja vanhanaikaisempia kuin toisessa baarissa. Esim kassa. Voi hyvanen aika, oikeasti. Tosi vanha mummo kassakone! Menin ihan paniikkiin jossain vaiheessa kun Chris katosi jonnekin ja olin yksin sen kassakoneen ja asiakas jonon kanssa.
Mulla piti olla eilen 3 tunnin tauko, koska oli aika hiljaista, mutta sitten Simon (paikan omistaja/ kokki) pyysi etten pitaisi muuta taukoa kuin sen verran etta syon jotain, koska se halusi etta opettelen sen paikan jutut hyvin ja etta opettelisin tekemaan joitakin drinkkeja Chrissin opastuksella.
No, opein tekemaan ehka 2 drinkkia, enka niitakaan kunnolla kun Chris ei ollut mikaan paras opettaja.
Chrissilla oli hermot tosi kirealla koko paivan ja pysyttelin mielellani poissa sen tielta, jos mahdollista pienessa ravintolassa. Haha. Mutta loppuillasta kun kaikki asiakkaat oli havinneet, me juotiin pari olutta (jep, join vain siksi kun oli niin pitka ja stressaava paiva enka pystynyt muuten rentoutumaan. Selitan koska en halua enaa juoda... Olin pari viikkoa juomatta yhtakaan drinkkia, ja mun olo oli tosi hyva ja terve ja terava), sitten kun saatiin liike suljettua, mentiin pelaamaan pingista. Katsos ravintolan pihalla on pingispoyta.
Voitin sen.
Silloin kello oli kylla jo niin paljon etta jouduin ottamaan yobussin junan sijaan.
Nyt olen iloinen, koska Chris ei enaa luule etta meista tulisi mitaan muuta kuin kavereita. Nyt silla on tyttoystava! Good for him and good for me... Hehe.
paivan sana: Billy Graham (kirjassa tanaan on toivoa :D )
Avain onnettomuuden ymmartamiseen on sen alkuperan ymmartaminen. Kuolema, tuska ja kaikki muut murhenaytelmat tulivat tahan maailmaan synnin seurauksena. Kun Aadam ja Eeva lankesivat syntiin Eedenin puutarhassa, he eivat ainoastaan tehneet jotakin sellaista, mita Jumala oli kieltanyt. He nousivat avoimeen kapinaan- ajatuksissaan, sanoissaan ja teoissaan- heidat luonutta ja heidan kaikista tarpeistaan huolehtinutta Jumalaa vastaan. Itse asiassa he sanoivat, etta Jumala oli valehtelija, ja uskoivat Hanen sijaansa saatanaan. Tama oli antautumista houkutukseen olla "niinkuin Jumala". Kaikki hautausmaat, sairaalat , vankilat ja oikeusistuimet ovat todisteita taman kapinan kauhistuttavasta perinnosta. Ei, en todellakaan ymmarra, miksi Jumala sallii pahan. Pahoja asioita kuitenkin tapahtuu, koska me elamme pahassa maailmassa. Ala ikina aliarvioi synnin tuhoisia vaikutuksia.
Mika sitten oli suurin synnin aiheuttama murhenaytelma? se oli risti- silla jos syntia ei olisi ollut, Jeesuksen ei olisi koskaan taytynyt kuolla. Mutta Jeesus sai voiton tragediasta- ja niin myos me Jeesuksen ansiosta.
Aivan mahtavaa paivan jatkoa kaikille!!! <3
Alyttoman kaunis hellepaiva.
Ja olen yksin.
Istun meidan olkkarissa ja ovi on auki puutarhaan, jotta ilma vahan virtaisi. Taalla on kuuma!!!!!
Olispa ihanaa jos kamppikset olisi taalla viettamassa paivaa kanssani.
Luultavasti ehdin lahtea toihin jo ennen kuin ne palaa kotiin.
Oikeasti. Tuntuu etta asuisin tassa isossa talossa yksin.
Kurjaa se on varsinkin siksi, koska tiedan etta mun kanssa asuu ihania ihmisia, mutta en vain nae niita!
Varsinkin siskon kanssa olisi hauskaa hengailla enemman.
Vaikka me ollaan siskokset, musta tuntuu etta me ei tunneta toisiamme viela hirvean hyvin.
Nina on tosi hauska tytto. Heh, hassua sanoa noin siskostaan. Se on totta silti. Harvalla ihmisella on sellainen huumorintaju kuin hanella. Han pystyy vitsailemaan itsestaan ja nauramaan itselleen vapaasti. Se on tosi positiivinen piirre ihmisessa. Mun mielesta. No nyt meilla on kaikenlaisia suunnitelmia Ninan kanssa, etta etsittais joku yhteinen harrastus tai jotain .Se olis ihan mahtavaa, mutta kattoo tapahtuuko se ikina.
Asiasta toiseen: Eilen oli erikoinen paiva. Tyoskentelin talla kertaa Mile endin Drunken Monkeyssa.
Se oli sellasen kanaalin vieressa. Tosi natti paikka. Paljon valoisampi kuin Shorditchin baari.
Tuossa ravintolassa oli valtavat seinan kokoiset ikkunat kanaalin suuntaan, ja siita saattoi katsella veneita jotka kulki ohi, ja veneita jotka vaan hengaili siina kanaalin syrjassa. Siina oli pari venetta joilla oli hieno bisnes. Toinen vene kutsui itseaan kahvilaksi, ja sinne saattoi ilmeisesti menna kahville/ teelle / virvokkeille. Mun mielesta hauska idea. Ja sen vieressa oli toinen vene kilpailemassa, ja sielta saattoi ostaa viinia, niin kuulin tyokaveriltani.
Tyopaiva oli outo. Olin ainoa tarjoilija. Mun lisaksi oli 1 baarimikko ja 2 kokkia. Tuo on tosi vahan henkilokuntaa! Ja me pyoritettiin koko paikkaa. Jotkut jutut on paljon vaikeampia ja vanhanaikaisempia kuin toisessa baarissa. Esim kassa. Voi hyvanen aika, oikeasti. Tosi vanha mummo kassakone! Menin ihan paniikkiin jossain vaiheessa kun Chris katosi jonnekin ja olin yksin sen kassakoneen ja asiakas jonon kanssa.
Mulla piti olla eilen 3 tunnin tauko, koska oli aika hiljaista, mutta sitten Simon (paikan omistaja/ kokki) pyysi etten pitaisi muuta taukoa kuin sen verran etta syon jotain, koska se halusi etta opettelen sen paikan jutut hyvin ja etta opettelisin tekemaan joitakin drinkkeja Chrissin opastuksella.
No, opein tekemaan ehka 2 drinkkia, enka niitakaan kunnolla kun Chris ei ollut mikaan paras opettaja.
Chrissilla oli hermot tosi kirealla koko paivan ja pysyttelin mielellani poissa sen tielta, jos mahdollista pienessa ravintolassa. Haha. Mutta loppuillasta kun kaikki asiakkaat oli havinneet, me juotiin pari olutta (jep, join vain siksi kun oli niin pitka ja stressaava paiva enka pystynyt muuten rentoutumaan. Selitan koska en halua enaa juoda... Olin pari viikkoa juomatta yhtakaan drinkkia, ja mun olo oli tosi hyva ja terve ja terava), sitten kun saatiin liike suljettua, mentiin pelaamaan pingista. Katsos ravintolan pihalla on pingispoyta.
Voitin sen.
Silloin kello oli kylla jo niin paljon etta jouduin ottamaan yobussin junan sijaan.
Nyt olen iloinen, koska Chris ei enaa luule etta meista tulisi mitaan muuta kuin kavereita. Nyt silla on tyttoystava! Good for him and good for me... Hehe.
paivan sana: Billy Graham (kirjassa tanaan on toivoa :D )
Avain onnettomuuden ymmartamiseen on sen alkuperan ymmartaminen. Kuolema, tuska ja kaikki muut murhenaytelmat tulivat tahan maailmaan synnin seurauksena. Kun Aadam ja Eeva lankesivat syntiin Eedenin puutarhassa, he eivat ainoastaan tehneet jotakin sellaista, mita Jumala oli kieltanyt. He nousivat avoimeen kapinaan- ajatuksissaan, sanoissaan ja teoissaan- heidat luonutta ja heidan kaikista tarpeistaan huolehtinutta Jumalaa vastaan. Itse asiassa he sanoivat, etta Jumala oli valehtelija, ja uskoivat Hanen sijaansa saatanaan. Tama oli antautumista houkutukseen olla "niinkuin Jumala". Kaikki hautausmaat, sairaalat , vankilat ja oikeusistuimet ovat todisteita taman kapinan kauhistuttavasta perinnosta. Ei, en todellakaan ymmarra, miksi Jumala sallii pahan. Pahoja asioita kuitenkin tapahtuu, koska me elamme pahassa maailmassa. Ala ikina aliarvioi synnin tuhoisia vaikutuksia.
Mika sitten oli suurin synnin aiheuttama murhenaytelma? se oli risti- silla jos syntia ei olisi ollut, Jeesuksen ei olisi koskaan taytynyt kuolla. Mutta Jeesus sai voiton tragediasta- ja niin myos me Jeesuksen ansiosta.
Aivan mahtavaa paivan jatkoa kaikille!!! <3
tiistai 16. heinäkuuta 2013
Illan sana: Tuhlaaja poika
Tadaa! Tassa eras suosikki tarinoistani raamatusta, ja sitten viela omin sanoin selventamista:
(Luuk.15:11-32)
Eraalla miehella oli kaksi poikaa. Nuorempi heista sanoi isalleen: " Isa, anna minulle osuuteni omaisuudestasi" Isa jakoi omaisuutensa poikiensa kesken.
Jo muutaman paivan paasta nuorempi kokosi kaikki varansa ja lahti kauas vieraille maille. Siella han tuhlasi koko omaisuutensa viettaen holtitonta elamaa.
Kun han oli pannut kaiken menemaan, siihen maahan tuli ankara nalanhata, ja han joutui karsimaan puutetta.
Silloin han meni eraan miehen palvelukseen, ja tama lahetti hanet tiluksilleen sikopaimeneksi.
Nalkaansa han olisi halunnut syoda palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitakaan ei hanelle annettu.
Silloin poika meni itseensa ja ajatteli: "minun isani palkkalaisilla on kaikilla kyllin ruokaa, mutta mina naannyn taalla nalkaan. Ei, nyt mina lahden isani luo ja sanon hanelle:" Isa, mina olen tehnyt syntia taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enaa sen arvoinen, etta minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon."
Niin han lahti isansa luo.
Kun poika viela oli kaukana, isa naki hanet ja heltyi. Han juoksi poikaa vastaan, sulki hanet syliinsa ja suuteli hanta.
Poika sanoi hanelle: " Isa, mina olen tehnyt syntia taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enaa sen arvoinen, etta minua kutsutaan pojaksesi".
Mutta isa sanoi palvelijoilleen: "Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hanet niihin, pankaa hanelle sormus sormeen ja kengat jalkaan. Tuokaa syottovasikka ja teurastakaa se. Nyt syodaan ja vietetaan juhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta herasi eloon, han oli kadoksissa, mutta nyt han on loytynyt."
Niin alkoi iloinen juhla.
Vanhempi poika oli pellolla. Kun han sielta palatessaan lahestyi kotia, han kuuli laulun, soiton ja tanssin. Han huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mita oli tekeilla. Palvelija vastasi: "veljesi tuli kotiin, ja isasi kaski teurastaa syottovasikan, kun sai hanet terveena takaisin."
Silloin vanhempi poika suuttui eika halunnut menna sisaan. Isa tuli ulos ja suostutteli hanta, mutta han vastasi: " Kaikki nama vuodet mina olen raatanut sinun hyvaksesi enka ole kertaakaan jattanyt kaskyjasi tayttamatta. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystavieni kanssa.
Mutta kun tama sinun poikasi tulee, tama, joka on havittanyt omaisuutesi porttojen parissa, sina teurastat hanelle syottovasikan! "
Isa vastasi hanelle: "Poikani, sina olet aina minun luonani, ja kaikki, mika on minun, on sinun.
Mutta onhan nyt taysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta herasi eloon, han oli kadoksissa mutta on nyt loytynyt."
Jeesus kertoi tuon tarinan vertauskuvana. Varmaan ei ole vaikeaa arvata, etta tarinan isa kuvastaa Jumalaa.
Raamatun tarinat on joskus vaikea ymmartaa, koska ne on niin "vaha sanaisia". Ei ole kylla ylimaaraisilla korusanoilla pilattu. Jos tarinoita oltaisiin yksityiskohtaisemmin kuvailtu raamattuun, raamattu olisi aivan liian paksu kirja (mita se joidenkin mielesta on jo nyt!)
Selitan vahan tasta tarinasta yksityiskohtia, jotka on rivien valissa.
Oli varakas ja hyva mies jolla oli kaksi poikaa. Nuorempi heista sanoo isalleen jotain tosi loukkaavaa ja royhkeaa: "Isa, anna minulle osuuteni omaisuudestasi" ,Toisin sanoen : " Isa, toivoisin etta olisit jo kuollut, niin saisin perintoni, mutta nyt kun et nakojaan kuole viela, voitko antaa mulle ne rahat etukateen?"
Moni isa ei vastaisi tuohon myontavasti. Tama isa kuitenkin jakoi perinnon poikien kesken. Luultavasti han kuitenkin yritti ensi suostutella poikaa jarkiinsa, mutta myontyi kun poika oli itsepainen.
Poika muutti pois rahoineen ja tuhlasi kaiken hetkessa turhuuksiin. Tarina ei kerro, kuinka kauan aikaa poika asui muualla, mutta luultavasti pari vuotta.
Tarina ei myoskaan kerro etta mihin maahan poika muutti, mutta sille maalle kavi huono tuuri, ja tuli nalanhata (tarkoittaen kai jonkinlaista kuivaa kautta tai rahan romahtamista), ja poika sai nopeasti ongelmia. Mista nyt saada rahaa ruokaan? Ei kai se kehtaa menna isansa luokse pyytamaan apua, ja myontaa etta nyt mokasin. Han joutuu paiskimaan raskasta tyota eika saa siita melkein yhtaan palkkaa.
Jossain vaiheessa kuitenkin poika saa hermoromahduksen.
Han ei enaa nae muuta vaihtoehtoa kuin noyrtya ja menna anelemaan isalta anteeksi antoa, tai edes sen verran saalia, etta han saisi olla yksi hanen palvelijoistaan. Han suunnitteli paassaan mita sanoisi isalleen.
Kun han oli viela kaukana isansa talosta, isa naki hanet ( han oli varmaankin odotellut poikaa, silla jo kaukaa han tunnisti pojan), ja han juoksi poikaa vastaan. Juoksi. Niin innoissaan han oli, varakas ja hieno ja luultavasti vanha mies. Ja han halasi ja suuteli tuota poikaa, joka tuhlasi hanen omaisuutensa (suuteli.hmm. Se oli kai se kulttuuri ). Poika heti sanoi hanelle sen mita oli suunnitellut paassaan, anteeksi pyynto ja anelu. Poika oli varmaan hammentynyt isansa reaktiosta. Han oli odottanut vihaista huutamista, ja sitten ehka pitkan anelun jalkeen leppymista, ja hanen palkkaamistaan palvelijakseen. Isan reaktio oli kuitenkin aivan eri, han pyysi palvelijansa heti palvelemaan poikaa, ja jarjesti suuret bileet pojalleen.
Vanhempi poika, se uskollinen joka oli jaanyt isansa antaman omaisuuden kanssa isansa luokse, ja palvellut hanta omasta tahdostaan, suuttui. Varmaan han oli jo jonkin aikaa ollut vihainen veljelleen, ja nyt kun han palasi takaisin, isa antoi kaiken anteeksi tuosta vain. Taysin ansaitsemattomasti.
Isa kuitenkin leppyytti vanhemman pojan sanoen ""Poikani, sina olet aina minun luonani, ja kaikki, mika on minun, on sinun. Mutta onhan nyt taysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta herasi eloon, han oli kadoksissa mutta on nyt loytynyt."
Eihan se poika oikeasti ollut fyysisesti kuollut, mutta se kuvaa hyvin tilannetta. Poika eli niin itsekasta elamaa isansa kustannuksella, valinpitamattomasti. Sitten han palasi isansa luokse takaisin pyytaen anteeksi. Viimeiin ymmartaen etta teki vaarin.
Tarinan isa kuvaa Jumalaa, tarinan vanhempi poika kuvaa uskovaista, joka ei hylkaa Jumalaa, ja nuorempi poika kuvaa ihmista, joka hylkaa Jumalan syysta tai toisesta, ja viimein palaa takaisin.
Sori, pitka teksti. Ehka joku voisi sanoa mun olevan jonkinlainen raamattu-nortti. Se taitaa itseasiassa olla totta! Haha, olen innoissani naista tarinoista.
Hyvaa yota kaikki!
(Luuk.15:11-32)
Eraalla miehella oli kaksi poikaa. Nuorempi heista sanoi isalleen: " Isa, anna minulle osuuteni omaisuudestasi" Isa jakoi omaisuutensa poikiensa kesken.
Jo muutaman paivan paasta nuorempi kokosi kaikki varansa ja lahti kauas vieraille maille. Siella han tuhlasi koko omaisuutensa viettaen holtitonta elamaa.
Kun han oli pannut kaiken menemaan, siihen maahan tuli ankara nalanhata, ja han joutui karsimaan puutetta.
Silloin han meni eraan miehen palvelukseen, ja tama lahetti hanet tiluksilleen sikopaimeneksi.
Nalkaansa han olisi halunnut syoda palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitakaan ei hanelle annettu.
Silloin poika meni itseensa ja ajatteli: "minun isani palkkalaisilla on kaikilla kyllin ruokaa, mutta mina naannyn taalla nalkaan. Ei, nyt mina lahden isani luo ja sanon hanelle:" Isa, mina olen tehnyt syntia taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enaa sen arvoinen, etta minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon."
Niin han lahti isansa luo.
Kun poika viela oli kaukana, isa naki hanet ja heltyi. Han juoksi poikaa vastaan, sulki hanet syliinsa ja suuteli hanta.
Poika sanoi hanelle: " Isa, mina olen tehnyt syntia taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enaa sen arvoinen, etta minua kutsutaan pojaksesi".
Mutta isa sanoi palvelijoilleen: "Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hanet niihin, pankaa hanelle sormus sormeen ja kengat jalkaan. Tuokaa syottovasikka ja teurastakaa se. Nyt syodaan ja vietetaan juhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta herasi eloon, han oli kadoksissa, mutta nyt han on loytynyt."
Niin alkoi iloinen juhla.
Vanhempi poika oli pellolla. Kun han sielta palatessaan lahestyi kotia, han kuuli laulun, soiton ja tanssin. Han huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mita oli tekeilla. Palvelija vastasi: "veljesi tuli kotiin, ja isasi kaski teurastaa syottovasikan, kun sai hanet terveena takaisin."
Silloin vanhempi poika suuttui eika halunnut menna sisaan. Isa tuli ulos ja suostutteli hanta, mutta han vastasi: " Kaikki nama vuodet mina olen raatanut sinun hyvaksesi enka ole kertaakaan jattanyt kaskyjasi tayttamatta. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystavieni kanssa.
Mutta kun tama sinun poikasi tulee, tama, joka on havittanyt omaisuutesi porttojen parissa, sina teurastat hanelle syottovasikan! "
Isa vastasi hanelle: "Poikani, sina olet aina minun luonani, ja kaikki, mika on minun, on sinun.
Mutta onhan nyt taysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta herasi eloon, han oli kadoksissa mutta on nyt loytynyt."
Jeesus kertoi tuon tarinan vertauskuvana. Varmaan ei ole vaikeaa arvata, etta tarinan isa kuvastaa Jumalaa.
Raamatun tarinat on joskus vaikea ymmartaa, koska ne on niin "vaha sanaisia". Ei ole kylla ylimaaraisilla korusanoilla pilattu. Jos tarinoita oltaisiin yksityiskohtaisemmin kuvailtu raamattuun, raamattu olisi aivan liian paksu kirja (mita se joidenkin mielesta on jo nyt!)
Selitan vahan tasta tarinasta yksityiskohtia, jotka on rivien valissa.
Oli varakas ja hyva mies jolla oli kaksi poikaa. Nuorempi heista sanoo isalleen jotain tosi loukkaavaa ja royhkeaa: "Isa, anna minulle osuuteni omaisuudestasi" ,Toisin sanoen : " Isa, toivoisin etta olisit jo kuollut, niin saisin perintoni, mutta nyt kun et nakojaan kuole viela, voitko antaa mulle ne rahat etukateen?"
Moni isa ei vastaisi tuohon myontavasti. Tama isa kuitenkin jakoi perinnon poikien kesken. Luultavasti han kuitenkin yritti ensi suostutella poikaa jarkiinsa, mutta myontyi kun poika oli itsepainen.
Poika muutti pois rahoineen ja tuhlasi kaiken hetkessa turhuuksiin. Tarina ei kerro, kuinka kauan aikaa poika asui muualla, mutta luultavasti pari vuotta.
Tarina ei myoskaan kerro etta mihin maahan poika muutti, mutta sille maalle kavi huono tuuri, ja tuli nalanhata (tarkoittaen kai jonkinlaista kuivaa kautta tai rahan romahtamista), ja poika sai nopeasti ongelmia. Mista nyt saada rahaa ruokaan? Ei kai se kehtaa menna isansa luokse pyytamaan apua, ja myontaa etta nyt mokasin. Han joutuu paiskimaan raskasta tyota eika saa siita melkein yhtaan palkkaa.
Jossain vaiheessa kuitenkin poika saa hermoromahduksen.
Han ei enaa nae muuta vaihtoehtoa kuin noyrtya ja menna anelemaan isalta anteeksi antoa, tai edes sen verran saalia, etta han saisi olla yksi hanen palvelijoistaan. Han suunnitteli paassaan mita sanoisi isalleen.
Kun han oli viela kaukana isansa talosta, isa naki hanet ( han oli varmaankin odotellut poikaa, silla jo kaukaa han tunnisti pojan), ja han juoksi poikaa vastaan. Juoksi. Niin innoissaan han oli, varakas ja hieno ja luultavasti vanha mies. Ja han halasi ja suuteli tuota poikaa, joka tuhlasi hanen omaisuutensa (suuteli.hmm. Se oli kai se kulttuuri ). Poika heti sanoi hanelle sen mita oli suunnitellut paassaan, anteeksi pyynto ja anelu. Poika oli varmaan hammentynyt isansa reaktiosta. Han oli odottanut vihaista huutamista, ja sitten ehka pitkan anelun jalkeen leppymista, ja hanen palkkaamistaan palvelijakseen. Isan reaktio oli kuitenkin aivan eri, han pyysi palvelijansa heti palvelemaan poikaa, ja jarjesti suuret bileet pojalleen.
Vanhempi poika, se uskollinen joka oli jaanyt isansa antaman omaisuuden kanssa isansa luokse, ja palvellut hanta omasta tahdostaan, suuttui. Varmaan han oli jo jonkin aikaa ollut vihainen veljelleen, ja nyt kun han palasi takaisin, isa antoi kaiken anteeksi tuosta vain. Taysin ansaitsemattomasti.
Isa kuitenkin leppyytti vanhemman pojan sanoen ""Poikani, sina olet aina minun luonani, ja kaikki, mika on minun, on sinun. Mutta onhan nyt taysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta herasi eloon, han oli kadoksissa mutta on nyt loytynyt."
Eihan se poika oikeasti ollut fyysisesti kuollut, mutta se kuvaa hyvin tilannetta. Poika eli niin itsekasta elamaa isansa kustannuksella, valinpitamattomasti. Sitten han palasi isansa luokse takaisin pyytaen anteeksi. Viimeiin ymmartaen etta teki vaarin.
Tarinan isa kuvaa Jumalaa, tarinan vanhempi poika kuvaa uskovaista, joka ei hylkaa Jumalaa, ja nuorempi poika kuvaa ihmista, joka hylkaa Jumalan syysta tai toisesta, ja viimein palaa takaisin.
Sori, pitka teksti. Ehka joku voisi sanoa mun olevan jonkinlainen raamattu-nortti. Se taitaa itseasiassa olla totta! Haha, olen innoissani naista tarinoista.
Hyvaa yota kaikki!
Hikinen paiva ja bisnesidea
Hej!
Tanaan mulla oli vapaapaiva, ja vietin sen ihastuttavan ruotsalaisen ystavani kanssa!
Me mentiin maauimalaan Hackneyhin, ja sen jalkeen puistoon evaiden ja kirjojen kera.
Maauimala ei tietenkaan ollut mitaan verrattuna Porin maikkalaan! (Olen vakavissani)
Siella oli vain yksi allas, taynna ihmisia, ja altaan ymparilla oli erittain rajallinen maara tilaa... Taynna ihmisia.
Aika hikista.
Se oli myos ihan ylihinnoiteltu!
Anteeksi. Negatiivinen Milka kirjoitti tuon... Mulla oli oikeasti hirvean hauskaa ystavani kanssa!
Ja silla alueella oli niin hauskoja kahviloita ja muita.
Hauskat kahvilat ja ravintolat on jotain, mita Suomessa ei ole niin paljoa. Taalla niita on paaaaaljon.
Siita bisnes ideaa kiinnostuneille! (Kannattaa panostaa sisustukseen paljon... Jotain nuorekasta tai hippia tai tosi persoonallista, ja sitten jotain outoakin; kuten pingispoyta! tai jotain muuta.. Luulen etta menestyisi, ja voisi viela olla baarikin iltaisin.)
Jep, mutta nyt olen vain vasynyt... Taidan oikeasti menna tanaan aikaisin nukkumaan...
Ainiin! Unohdin kertoa etta Hanna ja Maru on tulossa tanne kylailemaan! Ensi viikon lauantaina. Olen niin innoissani. Luulin jo ettei ketaan ole tulossa tanne.
Enka ole nahnyt noita tyttoja puoleen vuoteen. Ah.
Toivotaan etta helle jatkuu!
(Illan sana taas erillisena tekstina)
Tanaan mulla oli vapaapaiva, ja vietin sen ihastuttavan ruotsalaisen ystavani kanssa!
Me mentiin maauimalaan Hackneyhin, ja sen jalkeen puistoon evaiden ja kirjojen kera.
Maauimala ei tietenkaan ollut mitaan verrattuna Porin maikkalaan! (Olen vakavissani)
Siella oli vain yksi allas, taynna ihmisia, ja altaan ymparilla oli erittain rajallinen maara tilaa... Taynna ihmisia.
Aika hikista.
Se oli myos ihan ylihinnoiteltu!
Anteeksi. Negatiivinen Milka kirjoitti tuon... Mulla oli oikeasti hirvean hauskaa ystavani kanssa!
Ja silla alueella oli niin hauskoja kahviloita ja muita.
Hauskat kahvilat ja ravintolat on jotain, mita Suomessa ei ole niin paljoa. Taalla niita on paaaaaljon.
Siita bisnes ideaa kiinnostuneille! (Kannattaa panostaa sisustukseen paljon... Jotain nuorekasta tai hippia tai tosi persoonallista, ja sitten jotain outoakin; kuten pingispoyta! tai jotain muuta.. Luulen etta menestyisi, ja voisi viela olla baarikin iltaisin.)
Jep, mutta nyt olen vain vasynyt... Taidan oikeasti menna tanaan aikaisin nukkumaan...
Ainiin! Unohdin kertoa etta Hanna ja Maru on tulossa tanne kylailemaan! Ensi viikon lauantaina. Olen niin innoissani. Luulin jo ettei ketaan ole tulossa tanne.
Enka ole nahnyt noita tyttoja puoleen vuoteen. Ah.
Toivotaan etta helle jatkuu!
(Illan sana taas erillisena tekstina)
sunnuntai 14. heinäkuuta 2013
Yon sana: Jumalan tuomitseminen
Inspiroiduin nyt kirjoittamaan ajatuksiani eraasta aiheesta, josta on tullut valilla puhe kavereitten kanssa. Silla mulla on useita kavereita jotka ei usko Jumalaan, ja aina jossain vaiheessa ne saa tietaa etta mina uskon, ja se tuntuu hairitsevan (tai jopa loukkaavan ) heita. Toivottavasti mun vahvat mielipiteeni ei suututa ketaan... Tama on mun blogi, ja tama on mita ma ajattelen.
Mua kiinnostaa kun jotkut ihmiset luulee tuntevansa Jumalan vain parin asian perusteella.
Ja nuo pari asiaa he ovat luultavasti kuulleet muilta ihmisilta.
Sehan on sama asia, kuin vaittaisin tuntevani jonkun ihmisen sen perusteella, mita olen kuullut tai lukenut muilta ihmisilta.
Vaikka olisi ihmisia, jotka ovat tuon henkilon ystavia, ja he kertoisivat minulle juttuja hanesta, en vaittaisi tuntevani tuota juorujen kohdetta. Tietaisin vain minimaalisen pienen osan hanta, ja sekin olisi toisen ihmisen silmien lapi.
Ja kun juorut leviavat, faktat muuttuvat fiktioksi.
Mita jos jostain ihmisesta alunperin positiiviseksi tarkoitettu asia muuttuukin negatiiviseksi, kun se ollaan koeteltu monella negatiivisella mielella, ja sitten noita negatiiviseksi muuttuneita juttuja pidetaan faktoina.
Mika on ihminen tuomitsemaan Jumalan? (Varsinkin ihminen, joka ei tunne Jumalaa, silla kukaan joka oikeasti tuntee Jumalan, ei voisi hanta tuomita)
Moni ihminen tuntuu ajattelevan, etta Jumala on juuri sellainen, mita he haluavat uskoa Jumalan olevan.
Vaikka erilainen kaikille.
Mita jarkea siina on?
Eihan noin voisi sanoa yhdestakaan persoonasta.
Jumala on juuri sellainen kuin on, eika ihminen voi hanen luonnettaan muuttaa.
Mista mina taman tiedan? En minakaan vaita tuntevani Jumalaa kokonaan. Jumala on liian "iso luonne" tunteakseni hanet heti kokonaan. Aina opin hanesta jotain uutta.
Nyt kuitenkin tunnen jo sen verran, etta tunnistan mitka ihmisten puheet hanesta on valhetta ja mitka ei.
Jumala ei piilottele luonnettaan. Kaiken han on itsestaan kertonut raamatussa.
Sita kirjaa voi lukea uudestaan ja uudestaan vaikka koko elamansa, ja silti aina oppii jotain uutta.
Puolustan mieluusti Jumalaa, koska tiedan hanen ajattelevan niin hyvia asioita ihmisista. Niistakin jotka hanta vihaavat.
Voiko ihminen omassa viisaudessaan vaittaa Jumalan olevan tunteeton ja holmo ja valinpitamaton sen perusteella, mita maailmassa tapahtuu esim. koyhyys, vakivallat, sodat... Jumala antoi ihmisille oman vapaan tahdon,( jottemme olisi robotteja jotka on pakotettu rakastamaan Jumalaa. ) ja nayttaa silta, etta ihmisen tahto on johtanut itsekkaisiin ja pahoihin asioihin.
Jos lahtee tuomitsemaan Jumalaa, pitaa ensin olettaa ja uskoa hanen olevan todellinen (koska miksi lahtea tuomitsemaan jotain, mika ei ole olemassa ja mihin ei usko tippaakaan. Sehan on sama, kuin lahtisi tuomitsemaan Joulupukkia maailmassa tapahtuvista surullisista asioista)
Sitten voi miettia, etta jos Jumala on totta, niin raamatun tarinatkin on totta. Ja jos raamatun tarinat on totta, se tarkoittaa etta Jumala on luonut koko maailman ja ihmiset.
Jos joku on niin viisas ja luova, etta voi luoda koko universumin, niin voimmeko vaittaa olevamme hanta viisaampia millaan tavalla?
Silloin voimme paatella, etta emme ehka tieda/ ymmarra viela kaikkea rajallisilla ihmisen aivoillamme.
Sitten on viela ihmisia, jotka sanoo uskovansa vain korkeampaan voimaan. Johonkin joka on luonut maailman kylla, mutta ei ole oikeastaan persoona. Aika kiinnostava ajatus,.. Mietin vain, etta miten joku aivoton voima voisi luoda koko maailman. Heh.
Jos katsoo maailmaa, on pakko ajatella etta sen luoja on todellinen taiteilija, jolla on syvia ajatuksia. Hanella on myos huumorintajua (jos katsoo vaikkapa eri nakoisia elaimia, ne on jotkut niin hassun nakoisia etta niiden luojalla on kylla ollut pilketta silmakulmassa)
Ihmiset eivat pida Jumalasta, koska han haastaa meita erilaiseen elamaan, han haaastaa meita olemaan epaitsekkaita ja kasvamaan toisenlaiseen mielenlaatuun... Mutta ihmiset eivat taida ymmartaa, miten tuokin mielenmuutos loppujen lopuksi tapahtuu. En mina voi itse muuttaa itseani, se on liian raskasta minulle. Kaiken voiman, tiedon ja avun muuttumiseen saan Jumalalta (esim lukemalla raamattua), minun ei edes tarvi paljon miettia muuttumistani, se tapahtuu luonnostaan.
Miten helpoksi kaikki ollaan loppujen lopuksi tehtykaan meille... Ainoa mita tarvitsee tehda, on opetella tuntemaan Jumala.
Ps. Tama ei ole mikaan viha puhe ei-uskovia kohtaan. Haha. Naa on vain mun yollisia ajatuksiani
Mua kiinnostaa kun jotkut ihmiset luulee tuntevansa Jumalan vain parin asian perusteella.
Ja nuo pari asiaa he ovat luultavasti kuulleet muilta ihmisilta.
Sehan on sama asia, kuin vaittaisin tuntevani jonkun ihmisen sen perusteella, mita olen kuullut tai lukenut muilta ihmisilta.
Vaikka olisi ihmisia, jotka ovat tuon henkilon ystavia, ja he kertoisivat minulle juttuja hanesta, en vaittaisi tuntevani tuota juorujen kohdetta. Tietaisin vain minimaalisen pienen osan hanta, ja sekin olisi toisen ihmisen silmien lapi.
Ja kun juorut leviavat, faktat muuttuvat fiktioksi.
Mita jos jostain ihmisesta alunperin positiiviseksi tarkoitettu asia muuttuukin negatiiviseksi, kun se ollaan koeteltu monella negatiivisella mielella, ja sitten noita negatiiviseksi muuttuneita juttuja pidetaan faktoina.
Mika on ihminen tuomitsemaan Jumalan? (Varsinkin ihminen, joka ei tunne Jumalaa, silla kukaan joka oikeasti tuntee Jumalan, ei voisi hanta tuomita)
Moni ihminen tuntuu ajattelevan, etta Jumala on juuri sellainen, mita he haluavat uskoa Jumalan olevan.
Vaikka erilainen kaikille.
Mita jarkea siina on?
Eihan noin voisi sanoa yhdestakaan persoonasta.
Jumala on juuri sellainen kuin on, eika ihminen voi hanen luonnettaan muuttaa.
Mista mina taman tiedan? En minakaan vaita tuntevani Jumalaa kokonaan. Jumala on liian "iso luonne" tunteakseni hanet heti kokonaan. Aina opin hanesta jotain uutta.
Nyt kuitenkin tunnen jo sen verran, etta tunnistan mitka ihmisten puheet hanesta on valhetta ja mitka ei.
Jumala ei piilottele luonnettaan. Kaiken han on itsestaan kertonut raamatussa.
Sita kirjaa voi lukea uudestaan ja uudestaan vaikka koko elamansa, ja silti aina oppii jotain uutta.
Puolustan mieluusti Jumalaa, koska tiedan hanen ajattelevan niin hyvia asioita ihmisista. Niistakin jotka hanta vihaavat.
Voiko ihminen omassa viisaudessaan vaittaa Jumalan olevan tunteeton ja holmo ja valinpitamaton sen perusteella, mita maailmassa tapahtuu esim. koyhyys, vakivallat, sodat... Jumala antoi ihmisille oman vapaan tahdon,( jottemme olisi robotteja jotka on pakotettu rakastamaan Jumalaa. ) ja nayttaa silta, etta ihmisen tahto on johtanut itsekkaisiin ja pahoihin asioihin.
Jos lahtee tuomitsemaan Jumalaa, pitaa ensin olettaa ja uskoa hanen olevan todellinen (koska miksi lahtea tuomitsemaan jotain, mika ei ole olemassa ja mihin ei usko tippaakaan. Sehan on sama, kuin lahtisi tuomitsemaan Joulupukkia maailmassa tapahtuvista surullisista asioista)
Sitten voi miettia, etta jos Jumala on totta, niin raamatun tarinatkin on totta. Ja jos raamatun tarinat on totta, se tarkoittaa etta Jumala on luonut koko maailman ja ihmiset.
Jos joku on niin viisas ja luova, etta voi luoda koko universumin, niin voimmeko vaittaa olevamme hanta viisaampia millaan tavalla?
Silloin voimme paatella, etta emme ehka tieda/ ymmarra viela kaikkea rajallisilla ihmisen aivoillamme.
Sitten on viela ihmisia, jotka sanoo uskovansa vain korkeampaan voimaan. Johonkin joka on luonut maailman kylla, mutta ei ole oikeastaan persoona. Aika kiinnostava ajatus,.. Mietin vain, etta miten joku aivoton voima voisi luoda koko maailman. Heh.
Jos katsoo maailmaa, on pakko ajatella etta sen luoja on todellinen taiteilija, jolla on syvia ajatuksia. Hanella on myos huumorintajua (jos katsoo vaikkapa eri nakoisia elaimia, ne on jotkut niin hassun nakoisia etta niiden luojalla on kylla ollut pilketta silmakulmassa)
Ihmiset eivat pida Jumalasta, koska han haastaa meita erilaiseen elamaan, han haaastaa meita olemaan epaitsekkaita ja kasvamaan toisenlaiseen mielenlaatuun... Mutta ihmiset eivat taida ymmartaa, miten tuokin mielenmuutos loppujen lopuksi tapahtuu. En mina voi itse muuttaa itseani, se on liian raskasta minulle. Kaiken voiman, tiedon ja avun muuttumiseen saan Jumalalta (esim lukemalla raamattua), minun ei edes tarvi paljon miettia muuttumistani, se tapahtuu luonnostaan.
Miten helpoksi kaikki ollaan loppujen lopuksi tehtykaan meille... Ainoa mita tarvitsee tehda, on opetella tuntemaan Jumala.
Ps. Tama ei ole mikaan viha puhe ei-uskovia kohtaan. Haha. Naa on vain mun yollisia ajatuksiani
lentokone unet
En mitenkaan kovin usein tarkkaile ihmisia kaduilla, mutta tana yona koti matkalla jostain syysta tarkkailin, ja havaitsin etta yllattavan moni yksin kulkeva ihminen puhuu tai laulaa itsekseen. Outoa, eiko?
Ehka se vain johtui kellon ajasta.
Toissa oli laiskan mukava paiva. Managerina oli Robin, eli ei tarvinnut olla liian varpasillaan, ja tyokaverina mulla oli Lynn (jonka kanssa paatettiin menna maauimalaan tiistaina),..Baarimikotkin oli oikein mukavaa seuraa.
Robin sanoi etta mun pitaisi pyytaa Christianilta, etta mut siirrettaisiin baarin puolelle toihin.
Mielenkiintoinen ajatus.
Nyt olen kotona, eika vasyta. Nukuin viime yona liian paljon.
Tanaan ei kylla tehnyt mieli menna toihin. Kaikki kamppikset oli menossa Hyde parkiin viettamaan paivaa, ja mina lahdin toihin...
En koskaan voi hengailla niiden kanssa.
Toki mun tyokaveritkin on kivaa seuraa, mutta ei niita voi verrata mun kamppiksia.
Esim en koskaan saa toissa niin hyvia nauruja kuin kotona Ninan ja Jimmyn seurassa. Moh moh...
Oon lahiaikoina nahnyt paljon (joka yo) unia lentokoneista ja laivoista. Aina olen kiirehtimassa lentokoneeseen tai laivaan joka on matkalla Suomeen. Olen jo melkein myohastymassa, ja jos ehdinkin lentokoneeseen, siina koneessa on jotain vikaa tai se on jotenkin epailyttava (esim tosi pieni), ja pelkaan etta se putoaa taivaalta.
Viime yona nain unta etta mina ja Nina oltiin Suomessa yhta aikaa, ja oli talvi ja me mentiin h&m:lle ettimaan joululahjoja.
Mietin etta yrittaako alitajuntani sanoa mulle jotain...
Silti, nyt olen taas alkanut viihtymaan taalla paremmin. Ehka se oli oma asenteen muutokseni.
On ihan hyva kokemus mulle, etta jonkin aikaa mun elamani ei ole helppoa ja mukavaa.
Nyt mulla on ihan sellainen olo, etta tahdon piirtaa pitkasta aikaa!
On vain hulluutta, etta olen jattanyt kaikki harrastukseni puoleksi vuodeksi. Nyt otan itseani niskasta kiinni ja etsin jonkun tanssitunnin itselleni, ja alan piirtamaankin enemman!
(illan sanan pistan erillisena blogina, koska ei vasyta, ja on paljon ajatuksia!)
:)
Ehka se vain johtui kellon ajasta.
Toissa oli laiskan mukava paiva. Managerina oli Robin, eli ei tarvinnut olla liian varpasillaan, ja tyokaverina mulla oli Lynn (jonka kanssa paatettiin menna maauimalaan tiistaina),..Baarimikotkin oli oikein mukavaa seuraa.
Robin sanoi etta mun pitaisi pyytaa Christianilta, etta mut siirrettaisiin baarin puolelle toihin.
Mielenkiintoinen ajatus.
Nyt olen kotona, eika vasyta. Nukuin viime yona liian paljon.
Tanaan ei kylla tehnyt mieli menna toihin. Kaikki kamppikset oli menossa Hyde parkiin viettamaan paivaa, ja mina lahdin toihin...
En koskaan voi hengailla niiden kanssa.
Toki mun tyokaveritkin on kivaa seuraa, mutta ei niita voi verrata mun kamppiksia.
Esim en koskaan saa toissa niin hyvia nauruja kuin kotona Ninan ja Jimmyn seurassa. Moh moh...
Oon lahiaikoina nahnyt paljon (joka yo) unia lentokoneista ja laivoista. Aina olen kiirehtimassa lentokoneeseen tai laivaan joka on matkalla Suomeen. Olen jo melkein myohastymassa, ja jos ehdinkin lentokoneeseen, siina koneessa on jotain vikaa tai se on jotenkin epailyttava (esim tosi pieni), ja pelkaan etta se putoaa taivaalta.
Viime yona nain unta etta mina ja Nina oltiin Suomessa yhta aikaa, ja oli talvi ja me mentiin h&m:lle ettimaan joululahjoja.
Mietin etta yrittaako alitajuntani sanoa mulle jotain...
Silti, nyt olen taas alkanut viihtymaan taalla paremmin. Ehka se oli oma asenteen muutokseni.
On ihan hyva kokemus mulle, etta jonkin aikaa mun elamani ei ole helppoa ja mukavaa.
Nyt mulla on ihan sellainen olo, etta tahdon piirtaa pitkasta aikaa!
On vain hulluutta, etta olen jattanyt kaikki harrastukseni puoleksi vuodeksi. Nyt otan itseani niskasta kiinni ja etsin jonkun tanssitunnin itselleni, ja alan piirtamaankin enemman!
(illan sanan pistan erillisena blogina, koska ei vasyta, ja on paljon ajatuksia!)
:)
torstai 11. heinäkuuta 2013
Tulipaloja ja kauneutta
Hmmm...
En ole vahaan aikaan kirjoittanut mitaan. Vai olenko? En edes muista.
Eli jos musta ei ole kuulunut, olen yha elossa, vahan laiskistunut vain.
Tanaan oli aamuvuoro pitkasta aikaa. Naita on noin kerran kahdessa viikossa. Ajattelin etta se olisi mukavaa, ja olihan se tavallaan... (toissa oli mukavaa. Tykkaan olla vastuussa kaikesta yksin, ja tehda tyot just niin kuin mun mielesta on parasta). Mun piti toitten jalkeen tavata Agnea pitkasta aikaa. En ole edes jutellut hanen kanssaan kahteen kuukauteen. Jos ette muista kuka Agne on, han on se Liettualainen tytto Guess-liikkeesta. Oikein ihastuttava.
Niin, mutta juttu olikin niin, etta hanet soitettiin tyohaastatteluun tanaan, ja se oli just niihin aikoihin kuin meidan piti tavata. Too bad. For me.
Menin sitten vain kotiin.
En tiia... Jotenkin tuntuu, etta kaikki on jo niin tottunut siihen, etten ikina ole kotona, etta jos tulenkin kotiin yllattaen, kaikki on vaan silleen etta "ai, toi tuli kotiin..." Ei pelkastaan mun kamppikset, vaan mina myos.
En tiia osaanko selittaa tuota tunnetta.
Tuntuu etta ihmiset tykkaa musta kylla, kunhan olen tietyissa rajoissa. Esim tiettyyn aikaan kotona, mutta tiettyyn aikaan en. Kuulostaako hullulta?
Naah, voi olla etta olen vain mennyt astetta hullummaksi vainoharhaisuudessani.
Joka tapauksessa, kun tulin kotiin, mulla oli... Vainoharhainen... olo. Ja myos vahan arsyyntynyt kun en paassyt Agnea tapaamaan, joten menin kunnon juoksulenkille lahipuistoon.
Oli kylla aivan ihanaa taas jalleen, mutta puistossa havaitsin, etta siella oli tulipalo. Juoksin eraan ison lammen ohi, ja katoin etta kyllapas tuo puu tuossa savuaa... Sitten tajusin etta se on tulessa. No, mulla ei ollut puhelinta soittaa mitaan palokuntaa, ja olisinko edes tiennyt numeroa? mutta siina oli muitakin ihmisia jotka naki sen tulipalon.
Kun katsoin lammen toiselta puolelta, paloi jo 2 tai 3 puuta. Myohemmin, puiston ulkopuolella, eras lenkkeilija kysyi multa etta tiedanko mitaan siita tulipalosta, han sanoi nahneensa valtavia liekkeja puistossa.
No... Tuo olikin jannittavinta mita tanaan tapahtui, luulisin.
Olen vielakin ihan hammentynyt kun ajattelen tulevaa... En osaa vielakaan sanoa, etta missa olen muutaman kuukauden paasta. En halua myoskaan liikaa stressata sita. En edes ajatella, koska mita enemman ajattelen, sita hammentyneemmaksi tulen.
Tassa viela ILLAN AJATELMA:
Mika on kaunista? Mita on kauneus?
Tuntuu etta nykyaan kauneudella tarkoitetaan lahinna naisten ulkonakoa. Kauneusihanteita. Maailma tuntuu sanovan, etta kaunista on jos on treenattu vartalo, hyva iho, paksut ja tyylikkaat hiukset, taytyy osaa laittautua seka pitaa seurata muotia, ja sitten pitaa viela erottua joukosta! se on kauneutta. Onko?
Olen miettinyt kauneutta aika paljon. Se on jotain mita olen tavoitellut (pakkomielteisestikin), kauneus.
Eraan ystavani kanssa juttelin muutama paiva sitten ulkonaosta, ja han sanoi jotain mika jai mieleen (en edes tieda miksi jai mieleen, olen kuullut saman ennenkin. Ehka talla kertaa se viimein kolahti)
Kirjaa ei voi tuomita kansien perusteella.
Kirjasta ei pideta kansien perusteella.
Kirjaa ei kehuta kauniiksi, kansien perusteella.
Jos loydat mitaan sanomattoman nakoisen kirjan jostain, mutta syysta tai toisesta paatat lukea sita, ja huomaat etta kirja onkin aivan ihana, et valita tippaakaan sen kansista!
No, mita jos loytaisitkin kirjan, jolla on mita kauneimmat kannet, mutta kun alat lukemaan sita, se on jotain mista et pida....
Kuulostaa jopa arsyttavalta, mutta kauneus taitaa tosiaan olla ihmisen sisalla.
Mulla ei ole mitaan ulkonaista kauneutta vastaan! Ihmiset on kuin taideteoksia, kaikki taysin uniikkeja, kaikissa jotain kaunista. Mutta sama patee myos ihmisen sisimpaan.
Tassa viela sopiva raamatun kohta:
1.piet.3:4 Teidan kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydamen ihminen, lempea ja savyisa henki. Tama on Jumalan silmissa kallisarvoista.
En ole vahaan aikaan kirjoittanut mitaan. Vai olenko? En edes muista.
Eli jos musta ei ole kuulunut, olen yha elossa, vahan laiskistunut vain.
Tanaan oli aamuvuoro pitkasta aikaa. Naita on noin kerran kahdessa viikossa. Ajattelin etta se olisi mukavaa, ja olihan se tavallaan... (toissa oli mukavaa. Tykkaan olla vastuussa kaikesta yksin, ja tehda tyot just niin kuin mun mielesta on parasta). Mun piti toitten jalkeen tavata Agnea pitkasta aikaa. En ole edes jutellut hanen kanssaan kahteen kuukauteen. Jos ette muista kuka Agne on, han on se Liettualainen tytto Guess-liikkeesta. Oikein ihastuttava.
Niin, mutta juttu olikin niin, etta hanet soitettiin tyohaastatteluun tanaan, ja se oli just niihin aikoihin kuin meidan piti tavata. Too bad. For me.
Menin sitten vain kotiin.
En tiia... Jotenkin tuntuu, etta kaikki on jo niin tottunut siihen, etten ikina ole kotona, etta jos tulenkin kotiin yllattaen, kaikki on vaan silleen etta "ai, toi tuli kotiin..." Ei pelkastaan mun kamppikset, vaan mina myos.
En tiia osaanko selittaa tuota tunnetta.
Tuntuu etta ihmiset tykkaa musta kylla, kunhan olen tietyissa rajoissa. Esim tiettyyn aikaan kotona, mutta tiettyyn aikaan en. Kuulostaako hullulta?
Naah, voi olla etta olen vain mennyt astetta hullummaksi vainoharhaisuudessani.
Joka tapauksessa, kun tulin kotiin, mulla oli... Vainoharhainen... olo. Ja myos vahan arsyyntynyt kun en paassyt Agnea tapaamaan, joten menin kunnon juoksulenkille lahipuistoon.
Oli kylla aivan ihanaa taas jalleen, mutta puistossa havaitsin, etta siella oli tulipalo. Juoksin eraan ison lammen ohi, ja katoin etta kyllapas tuo puu tuossa savuaa... Sitten tajusin etta se on tulessa. No, mulla ei ollut puhelinta soittaa mitaan palokuntaa, ja olisinko edes tiennyt numeroa? mutta siina oli muitakin ihmisia jotka naki sen tulipalon.
Kun katsoin lammen toiselta puolelta, paloi jo 2 tai 3 puuta. Myohemmin, puiston ulkopuolella, eras lenkkeilija kysyi multa etta tiedanko mitaan siita tulipalosta, han sanoi nahneensa valtavia liekkeja puistossa.
No... Tuo olikin jannittavinta mita tanaan tapahtui, luulisin.
Olen vielakin ihan hammentynyt kun ajattelen tulevaa... En osaa vielakaan sanoa, etta missa olen muutaman kuukauden paasta. En halua myoskaan liikaa stressata sita. En edes ajatella, koska mita enemman ajattelen, sita hammentyneemmaksi tulen.
Tassa viela ILLAN AJATELMA:
Mika on kaunista? Mita on kauneus?
Tuntuu etta nykyaan kauneudella tarkoitetaan lahinna naisten ulkonakoa. Kauneusihanteita. Maailma tuntuu sanovan, etta kaunista on jos on treenattu vartalo, hyva iho, paksut ja tyylikkaat hiukset, taytyy osaa laittautua seka pitaa seurata muotia, ja sitten pitaa viela erottua joukosta! se on kauneutta. Onko?
Olen miettinyt kauneutta aika paljon. Se on jotain mita olen tavoitellut (pakkomielteisestikin), kauneus.
Eraan ystavani kanssa juttelin muutama paiva sitten ulkonaosta, ja han sanoi jotain mika jai mieleen (en edes tieda miksi jai mieleen, olen kuullut saman ennenkin. Ehka talla kertaa se viimein kolahti)
Kirjaa ei voi tuomita kansien perusteella.
Kirjasta ei pideta kansien perusteella.
Kirjaa ei kehuta kauniiksi, kansien perusteella.
Jos loydat mitaan sanomattoman nakoisen kirjan jostain, mutta syysta tai toisesta paatat lukea sita, ja huomaat etta kirja onkin aivan ihana, et valita tippaakaan sen kansista!
No, mita jos loytaisitkin kirjan, jolla on mita kauneimmat kannet, mutta kun alat lukemaan sita, se on jotain mista et pida....
Kuulostaa jopa arsyttavalta, mutta kauneus taitaa tosiaan olla ihmisen sisalla.
Mulla ei ole mitaan ulkonaista kauneutta vastaan! Ihmiset on kuin taideteoksia, kaikki taysin uniikkeja, kaikissa jotain kaunista. Mutta sama patee myos ihmisen sisimpaan.
Tassa viela sopiva raamatun kohta:
1.piet.3:4 Teidan kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydamen ihminen, lempea ja savyisa henki. Tama on Jumalan silmissa kallisarvoista.
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Olen nuori, asun Lontoossa ja on kesa
Moi. En olekaan vahaan aikaan kirjoittanut mitaan.
VIIMEINKIN kesa ilmat saapuivat myos Lontooseen! Taalla on ollut nyt helletta jotain viikon verran, olen niin onnellinen.
Kerronpas tahan lyhyesti kuulumiseni parilta paivalta.
Eilen oli aika normi paiva toissa.
Aluksi ei ollut paljoa asiakkaita, koska ulkona oli niin ihana ilma. Kuka haluaisi menna ravintolaan syomaan, kun voi menna piknikillekin!?
Oli suorastaan niin hiljaista toissa, etta ehdittiin jo tyokavereitten kanssa ihan laiskistua, ja sitten BOOM! klo. 20 varmaan kaikki Sorditchin lahettyvilta ryntasi Drunken Monkeyhin juomaan ja syomaan.
Huhhuh.
Toissa eras tyokaveri (se samainen joka pyysi mua ulos, ja jonka kanssa menin ulos) kutsui mut eraan kaverinsa laksiais juhliin.
Se sen kaveri tyoskenteli toisessa Drunken Monkeyssa kokkina, ja on nyt muuttamassa Kreikkaan.
En tuntenut koko tyyppia, mutta kun Chris kertoi etta ne laksiais bileet on Leytonstonessa. Mietein etta nyt olisi noloa sanoa joku tekosyy etta miksen voisi menna sinne, kun asun niin lahella, ja ainahan voin menna bileista kotiin heti kun huvittaa. Oletinkin etta viihtyisin siella luultavasti jotain tunnin, jutustellen kiusallisia ja kankeita small talkkeja. Hehe.
Noin siis oletin.
Suunnattiin sitten yhdessa Leytonstonen asemalta Chrissin kanssa sinne kotibileisiin. Kavikin ilmi, etta ne sen kaverit on ihan tosi kivoja! Super rentoja ja taiteellisia tyyppeja. Fiksujakin.
Mulla oli niin hauskaa, etten huomannut ajan kulua yhtaan. Ekan kerran kun katsoin kelloa, se oli jotain yksi yolla, tokan kerran kun katsoin, se oli 3, ja kolmannen kerran kun katsoin, se oli puoli viisi. Silloin rupesin harkitsemaan kotiin pain lahtemista. Loppujen lopuksi paasin kotiin vasta klo 6, ja silloin Nina ja Jim heraili toihin.
En muista etta milloin viimeksi mulla olisi ollut noin hauska ja rento olo!
Rusty, se poika joka muuttaa Kreikkaan, asuu sellasessa taiteilijoitten talossa. Se on iso talo, ja kaikilla on omat huoneet/ huoneistot, mutta yhteisessa kaytossa on vessat ja suihkut, seka monet monet kaytavat taynna taideteoksia! Niiden kaytavien seinat oli taynna mita taidokkaampia maalauksia ja piirroksia. Ah.
Oli myos outoja taideteoksia, kuten eraassa kaytavassa oli 3 isoa rotta pehmolelua piirissa. Hmm.
Toisessa kaytavassa taas oli kaksi keinua roikkumassa katosta.
Hauskaa tuolla bileissa oli se, etta en tuntenut oloani yhtaan ulkopuoliseksi. Usein nimittain tunnen.
Kaikki halusi oppia tuntemaan mut, ja ma halusin oppia tuntemaan kaikki! Rusty on muusikko, Andrea on valokuvaaja, Andrean sisko on jonkin sortin taiteilija, sitten oli viela 2 tyokaveria. Kivoimmat pojat koko baarista! Jep, enempaa en viitsi hehkuttaa. Mainitsen viela, etta ma en juonut kuin 2 kaljaa 5 tunnin sisalla. Muut kylla joi.
Tanaan herasin joskus 11-12 aikaan. Eli nukuin vahan paalle 5 tuntia.
Aamulla mulla napsahti paassa, ihan oikeasti. En loytanyt vaatekaapistani MITAAN mita haluaisin/ voisin pistaa paalleni. Kesti pitka tovi ennen kuin loysin yhden vaate yhdistelman jota en vihannut yhta paljon kuin muita vaate yhdistelmia. Ja tama on tapahtunut jo useana paivana aiemminkin, joten paatin menna Stratfordiin shoppailemaan. Menin Primarkkiin ja ostin kaksi hametta, toisen toita varten (ja vapaatakin varten, se on kiva, musta ja liehuva), toisen pelkkaaa vapaata varten, pitka maxi vyotaro hame, ihanan sini-vihrean varinen, aika hippi kylla. Sitten ostin viela yhden toisenkin mustan trikoo hameen toihin, niita ei voi olla tarpeeksi. Ostokset ei olleet liian kalliita. Primark<3
Ihan sama jos tuhlasin vahan rahaa! Jos tama tekee mut onnellisemmaksi, se on sen arvoista. Ihan turhaan koyhistelen ja naytan rumalta rumissa vaatteissani! Enhan osta vaatteita melkein koskaan. Nyt oli jo aikakin.
Niin, sitten palasin kotiin, ja loppu paivan hengailin Ninan ja Jimmyn kanssa.
Piirsin heista molemmista kuvat (jotka ei nayta heilta, haha.) ja hengailin heidan kanssaan takapihan puutarhassa. :)
Kun ilma alkoi jo vahan viileta, ja ilta hamartaa, me sytytettiin sellanen nuotio...(? tai jonkinlainen ulkotakka, miksi sita nyt kutsutaan?) ja sitten istuskeltiin sen ymparilla jutustellen. Kun kamppikset meni nukkumaan, mina tietysti viela jatkoin valvomista (unirytmi kun on eri), ja jain viela pitkaksi aikaa nuotion aarelle, lisaillen sinne vahan valia lisaa puita. Siina oli ihanaa istuskella ja miettia ja rukoillakin. Tuntui kuin olisi ollut jossain ihan muualla kuin suurkaupungissa. Jossain leirilla tai luonnossa.
Sori vahan pitka teksti, viela sanon, etta olen parin paivan aikana miettinyt, etta okei, joo mulla on ikava Suomea ja kotia ja sita mukavaa ja tuttua elamaa. Mulla on ikava niita asioita joista Suomessa nautein aina kesaisin.
Mutta NYT ma olen taalla. Nyt mun elamani on taalla. Ja se on aika jannaa. Ma olen nuori, asun Lontoossa, ja on kesa! En ole ottanut viela tarpeeksi irti tasta paikasta. Ja se mun pitaa tehda, ennen kuin paatan lahtea taalta. Muuten tulen katumaan. Mita jarkea on muuttaa tanne ja vain marista miten kurjaa ja vaikeaa on! Ehka tama ei ole helppoa ja mukavaa, mutta sehan on vain hyva ja opettava kokemus mulle.
On hyva valilla lahtea mukavuusalueeltaan.
Ja totisesti, mita valitettavaa mulla muka on? Mulla on ruokaa, on katto paan paalla (eika vain katto, vaan aivan ihana talo johon olen jo hyvin kiintynyt), niin, ja nyt on myos vaatteet! ;) Ja tuon lisaksi kiva tyopaikka ja ystavia. Parempia kamppiksiakin voisin etsia kissojen ja koirien kanssa, enka varmasti loytaisi! <3
Pitaa tasta lahin keskittya niihin ihaniin asioihin, mita mulla on, eika niihin negatiivisiin juttuihin, tai juttuihin mita mulla oli Suomessa, mutta ei taalla.
Illan sana: Kirje Heprealaisille.5:7-8 Ihmiselamansa paivina Jeesus aaneen itkien rukoili ja huusi avukseen hanta, jolla on valta pelastaa hanet kuolemasta, ja hanen rukouksensa kuultiin, koska han taipui Jumalan tahtoon. Vaikka han oli (Jumalan) Poika, han joutui karsimyksista oppimaan, mita on kuuliaisuus.
Hepr. 2:18 Koska han on itse kaynyt lapi karsimykset ja kiusaukset, han kykenee auttamaan niita, joita koetellaan.
(Illan sana ei nyt oikein liity tekstin teemaan, mutta puhutteli minua.)
Erittain hyvia unia kaikille, seka mahtavaa ja aurinkoista paivaa huomiselle!
VIIMEINKIN kesa ilmat saapuivat myos Lontooseen! Taalla on ollut nyt helletta jotain viikon verran, olen niin onnellinen.
Kerronpas tahan lyhyesti kuulumiseni parilta paivalta.
Eilen oli aika normi paiva toissa.
Aluksi ei ollut paljoa asiakkaita, koska ulkona oli niin ihana ilma. Kuka haluaisi menna ravintolaan syomaan, kun voi menna piknikillekin!?
Oli suorastaan niin hiljaista toissa, etta ehdittiin jo tyokavereitten kanssa ihan laiskistua, ja sitten BOOM! klo. 20 varmaan kaikki Sorditchin lahettyvilta ryntasi Drunken Monkeyhin juomaan ja syomaan.
Huhhuh.
Toissa eras tyokaveri (se samainen joka pyysi mua ulos, ja jonka kanssa menin ulos) kutsui mut eraan kaverinsa laksiais juhliin.
Se sen kaveri tyoskenteli toisessa Drunken Monkeyssa kokkina, ja on nyt muuttamassa Kreikkaan.
En tuntenut koko tyyppia, mutta kun Chris kertoi etta ne laksiais bileet on Leytonstonessa. Mietein etta nyt olisi noloa sanoa joku tekosyy etta miksen voisi menna sinne, kun asun niin lahella, ja ainahan voin menna bileista kotiin heti kun huvittaa. Oletinkin etta viihtyisin siella luultavasti jotain tunnin, jutustellen kiusallisia ja kankeita small talkkeja. Hehe.
Noin siis oletin.
Suunnattiin sitten yhdessa Leytonstonen asemalta Chrissin kanssa sinne kotibileisiin. Kavikin ilmi, etta ne sen kaverit on ihan tosi kivoja! Super rentoja ja taiteellisia tyyppeja. Fiksujakin.
Mulla oli niin hauskaa, etten huomannut ajan kulua yhtaan. Ekan kerran kun katsoin kelloa, se oli jotain yksi yolla, tokan kerran kun katsoin, se oli 3, ja kolmannen kerran kun katsoin, se oli puoli viisi. Silloin rupesin harkitsemaan kotiin pain lahtemista. Loppujen lopuksi paasin kotiin vasta klo 6, ja silloin Nina ja Jim heraili toihin.
En muista etta milloin viimeksi mulla olisi ollut noin hauska ja rento olo!
Rusty, se poika joka muuttaa Kreikkaan, asuu sellasessa taiteilijoitten talossa. Se on iso talo, ja kaikilla on omat huoneet/ huoneistot, mutta yhteisessa kaytossa on vessat ja suihkut, seka monet monet kaytavat taynna taideteoksia! Niiden kaytavien seinat oli taynna mita taidokkaampia maalauksia ja piirroksia. Ah.
Oli myos outoja taideteoksia, kuten eraassa kaytavassa oli 3 isoa rotta pehmolelua piirissa. Hmm.
Toisessa kaytavassa taas oli kaksi keinua roikkumassa katosta.
Hauskaa tuolla bileissa oli se, etta en tuntenut oloani yhtaan ulkopuoliseksi. Usein nimittain tunnen.
Kaikki halusi oppia tuntemaan mut, ja ma halusin oppia tuntemaan kaikki! Rusty on muusikko, Andrea on valokuvaaja, Andrean sisko on jonkin sortin taiteilija, sitten oli viela 2 tyokaveria. Kivoimmat pojat koko baarista! Jep, enempaa en viitsi hehkuttaa. Mainitsen viela, etta ma en juonut kuin 2 kaljaa 5 tunnin sisalla. Muut kylla joi.
Tanaan herasin joskus 11-12 aikaan. Eli nukuin vahan paalle 5 tuntia.
Aamulla mulla napsahti paassa, ihan oikeasti. En loytanyt vaatekaapistani MITAAN mita haluaisin/ voisin pistaa paalleni. Kesti pitka tovi ennen kuin loysin yhden vaate yhdistelman jota en vihannut yhta paljon kuin muita vaate yhdistelmia. Ja tama on tapahtunut jo useana paivana aiemminkin, joten paatin menna Stratfordiin shoppailemaan. Menin Primarkkiin ja ostin kaksi hametta, toisen toita varten (ja vapaatakin varten, se on kiva, musta ja liehuva), toisen pelkkaaa vapaata varten, pitka maxi vyotaro hame, ihanan sini-vihrean varinen, aika hippi kylla. Sitten ostin viela yhden toisenkin mustan trikoo hameen toihin, niita ei voi olla tarpeeksi. Ostokset ei olleet liian kalliita. Primark<3
Ihan sama jos tuhlasin vahan rahaa! Jos tama tekee mut onnellisemmaksi, se on sen arvoista. Ihan turhaan koyhistelen ja naytan rumalta rumissa vaatteissani! Enhan osta vaatteita melkein koskaan. Nyt oli jo aikakin.
Niin, sitten palasin kotiin, ja loppu paivan hengailin Ninan ja Jimmyn kanssa.
Piirsin heista molemmista kuvat (jotka ei nayta heilta, haha.) ja hengailin heidan kanssaan takapihan puutarhassa. :)
Kun ilma alkoi jo vahan viileta, ja ilta hamartaa, me sytytettiin sellanen nuotio...(? tai jonkinlainen ulkotakka, miksi sita nyt kutsutaan?) ja sitten istuskeltiin sen ymparilla jutustellen. Kun kamppikset meni nukkumaan, mina tietysti viela jatkoin valvomista (unirytmi kun on eri), ja jain viela pitkaksi aikaa nuotion aarelle, lisaillen sinne vahan valia lisaa puita. Siina oli ihanaa istuskella ja miettia ja rukoillakin. Tuntui kuin olisi ollut jossain ihan muualla kuin suurkaupungissa. Jossain leirilla tai luonnossa.
Sori vahan pitka teksti, viela sanon, etta olen parin paivan aikana miettinyt, etta okei, joo mulla on ikava Suomea ja kotia ja sita mukavaa ja tuttua elamaa. Mulla on ikava niita asioita joista Suomessa nautein aina kesaisin.
Mutta NYT ma olen taalla. Nyt mun elamani on taalla. Ja se on aika jannaa. Ma olen nuori, asun Lontoossa, ja on kesa! En ole ottanut viela tarpeeksi irti tasta paikasta. Ja se mun pitaa tehda, ennen kuin paatan lahtea taalta. Muuten tulen katumaan. Mita jarkea on muuttaa tanne ja vain marista miten kurjaa ja vaikeaa on! Ehka tama ei ole helppoa ja mukavaa, mutta sehan on vain hyva ja opettava kokemus mulle.
On hyva valilla lahtea mukavuusalueeltaan.
Ja totisesti, mita valitettavaa mulla muka on? Mulla on ruokaa, on katto paan paalla (eika vain katto, vaan aivan ihana talo johon olen jo hyvin kiintynyt), niin, ja nyt on myos vaatteet! ;) Ja tuon lisaksi kiva tyopaikka ja ystavia. Parempia kamppiksiakin voisin etsia kissojen ja koirien kanssa, enka varmasti loytaisi! <3
Pitaa tasta lahin keskittya niihin ihaniin asioihin, mita mulla on, eika niihin negatiivisiin juttuihin, tai juttuihin mita mulla oli Suomessa, mutta ei taalla.
Illan sana: Kirje Heprealaisille.5:7-8 Ihmiselamansa paivina Jeesus aaneen itkien rukoili ja huusi avukseen hanta, jolla on valta pelastaa hanet kuolemasta, ja hanen rukouksensa kuultiin, koska han taipui Jumalan tahtoon. Vaikka han oli (Jumalan) Poika, han joutui karsimyksista oppimaan, mita on kuuliaisuus.
Hepr. 2:18 Koska han on itse kaynyt lapi karsimykset ja kiusaukset, han kykenee auttamaan niita, joita koetellaan.
(Illan sana ei nyt oikein liity tekstin teemaan, mutta puhutteli minua.)
Erittain hyvia unia kaikille, seka mahtavaa ja aurinkoista paivaa huomiselle!
perjantai 5. heinäkuuta 2013
yon randomi
Hihi, en tieda miksi ihmiset haluaa tehda lauluja minusta!
No, ainakin 3 ihmista lauleskelee mun nimea.
Yksi on Jimmy. Sen laulun nimi on "Littele one" ja nuo onkin sen biisin ainoat sanat. (Aivan kuin se ei olisi jo tarpeeksi arsyttavaa, kun se kutsuu mua nimella Little one, mutta sen kun laulaa viela rasittavalla savelella, haha) Se ei oikeastaan hirveasti arsyta mua, lahinna huvittaa, mutta Ninaa ja Idaa se tuntuu arsyttavan.
Niin, ja toinen joka laulaa minusta on assistant manageri Robin, toissa. Se aina laulaa "Milkaaaaaaaaaaaa" sellasella korkealla hevimetalli aanella. Han on katsos kasittanyt etta kaikki Suomessa kuuntelee vain heavy metallia. Sitten on viela yksi tyokaveri... mutta se on lahinna vain kannustus huuto, mita se aina mulle hokee. eli : " Milka! Milka! Milka! Milka!! " Se kannustaa mua, mita ikina teenkin, kuten sytytan kynttiloita tai kannan astioita... Heh.
Huomenna pitaisi olla oikein kiva ilma! Ihanaa, voin ottaa aurinkoa ennen toita. Alan jo tosissaan tottumaan toihin. Mua ei enaa hirveasti vasyta toissa, mutta aamuisin sen sijaan vasyttaa. Sanoinko aamuisin? Tarkoitan klo 12, kun heraan!
Jos jostain pitaa marista, niin mua vahan stressaa/ arsyttaa raha asiat taas jalleen.
Kun aloitin tan tyon, ajattelin etta "JEE! Nyt mulla on isompi palkka ja enemman tunteja, se tietaa rahaa, ja voin saastaa rahaa muuttoon tai matkusteluun" jne.
EI Milka... Nakojaan ei. Sen on pakko olla jokin huono tuuri, tai vain tama Lontoo elama, mutta ihan sama millainen tyo mulla on, kuinka paljon tunteja, kuinka iso palkka, mulla ei silti ole koskaan ylimaaraista rahaa! Aina jostain tulee lisa kuluja. Nyt teen toita kuin hullu, ihan oikeasti, kuin hullu... En ikina shoppaile itselleni mitaan. Kaytan aina samoja rumia vaatteita... Ja kaiken tuon teen siksi, etta saisin vahan saastettua rahaa, jotta mulla olisi mahdollisuuksia. Ja silti tuntuu etta mitaan ei ole saastossa. Vahan on vain epareilu olo.
Tulee mieleen etta onko tassa jarkea? Tai siis... Mita pointtia tassa on tosiaan.
Suomessa saisin tyottomanakin enemman saastettya rahaa kuin taalla, tehden toita 6 paivaa viikossa.
Kunhan marisen.
Tassa viela jotain positiivisempaa:
Ma olen tosissaan oppinut tykkaamaan itsestani.
Rakastan itseani!
Vaikka saisin valita, en olisi ketaan muu koko maailmasta, kuin mina.
En sano etta olisin cool, ja etta kaikki tykkais musta. Ei todellakaan. Haha. Naen kylla erittain selkeasti omat vikani, mutta osaan hyvaksya ne! Tiedan missa voin kehittya, ja pyrin siihen, ja tiedan mita en pysty muuttamaan, ja hyvaksyn ne asiat.
Hienoa, vai mita.
Tassa viela linkki mielenkiintoiseen videoon. Eras ystava laittoi sen mulle facebookissa (yritti selkeasti vihjaista jotain) :
http://www.youtube.com/watch?v=vhhgI4tSMwc
Tuossa on jarkea.
(Tassa viela yon sana: Psalmi.4:8-9 Mutta sina annat sydameeni suuremman ilon kuin kukaan saa viinin ja viljan runsaudesta. Rauhassa menen levolle ja nukahdan.Sina Herra, sina yksin olet minun suojani, mina saan elaa turvassa.)
Good night everyone!
No, ainakin 3 ihmista lauleskelee mun nimea.
Yksi on Jimmy. Sen laulun nimi on "Littele one" ja nuo onkin sen biisin ainoat sanat. (Aivan kuin se ei olisi jo tarpeeksi arsyttavaa, kun se kutsuu mua nimella Little one, mutta sen kun laulaa viela rasittavalla savelella, haha) Se ei oikeastaan hirveasti arsyta mua, lahinna huvittaa, mutta Ninaa ja Idaa se tuntuu arsyttavan.
Niin, ja toinen joka laulaa minusta on assistant manageri Robin, toissa. Se aina laulaa "Milkaaaaaaaaaaaa" sellasella korkealla hevimetalli aanella. Han on katsos kasittanyt etta kaikki Suomessa kuuntelee vain heavy metallia. Sitten on viela yksi tyokaveri... mutta se on lahinna vain kannustus huuto, mita se aina mulle hokee. eli : " Milka! Milka! Milka! Milka!! " Se kannustaa mua, mita ikina teenkin, kuten sytytan kynttiloita tai kannan astioita... Heh.
Huomenna pitaisi olla oikein kiva ilma! Ihanaa, voin ottaa aurinkoa ennen toita. Alan jo tosissaan tottumaan toihin. Mua ei enaa hirveasti vasyta toissa, mutta aamuisin sen sijaan vasyttaa. Sanoinko aamuisin? Tarkoitan klo 12, kun heraan!
Jos jostain pitaa marista, niin mua vahan stressaa/ arsyttaa raha asiat taas jalleen.
Kun aloitin tan tyon, ajattelin etta "JEE! Nyt mulla on isompi palkka ja enemman tunteja, se tietaa rahaa, ja voin saastaa rahaa muuttoon tai matkusteluun" jne.
EI Milka... Nakojaan ei. Sen on pakko olla jokin huono tuuri, tai vain tama Lontoo elama, mutta ihan sama millainen tyo mulla on, kuinka paljon tunteja, kuinka iso palkka, mulla ei silti ole koskaan ylimaaraista rahaa! Aina jostain tulee lisa kuluja. Nyt teen toita kuin hullu, ihan oikeasti, kuin hullu... En ikina shoppaile itselleni mitaan. Kaytan aina samoja rumia vaatteita... Ja kaiken tuon teen siksi, etta saisin vahan saastettua rahaa, jotta mulla olisi mahdollisuuksia. Ja silti tuntuu etta mitaan ei ole saastossa. Vahan on vain epareilu olo.
Tulee mieleen etta onko tassa jarkea? Tai siis... Mita pointtia tassa on tosiaan.
Suomessa saisin tyottomanakin enemman saastettya rahaa kuin taalla, tehden toita 6 paivaa viikossa.
Kunhan marisen.
Tassa viela jotain positiivisempaa:
Ma olen tosissaan oppinut tykkaamaan itsestani.
Rakastan itseani!
Vaikka saisin valita, en olisi ketaan muu koko maailmasta, kuin mina.
En sano etta olisin cool, ja etta kaikki tykkais musta. Ei todellakaan. Haha. Naen kylla erittain selkeasti omat vikani, mutta osaan hyvaksya ne! Tiedan missa voin kehittya, ja pyrin siihen, ja tiedan mita en pysty muuttamaan, ja hyvaksyn ne asiat.
Hienoa, vai mita.
Tassa viela linkki mielenkiintoiseen videoon. Eras ystava laittoi sen mulle facebookissa (yritti selkeasti vihjaista jotain) :
http://www.youtube.com/watch?v=vhhgI4tSMwc
Tuossa on jarkea.
(Tassa viela yon sana: Psalmi.4:8-9 Mutta sina annat sydameeni suuremman ilon kuin kukaan saa viinin ja viljan runsaudesta. Rauhassa menen levolle ja nukahdan.Sina Herra, sina yksin olet minun suojani, mina saan elaa turvassa.)
Good night everyone!
tiistai 2. heinäkuuta 2013
klo. 01.00
Paivan oudot hetket:
Toissa, kun yhteensa 3 naista kehui mun ulkonakoa eri tavoin. Haha. Yksi kehui meikkia. Yksi kehui korvakoruja, yksi sanoi etta mulla on kauniit silmat.
Se on mun mielesta viela imartelevampaa jos nainen kehuu mun ulkonakoa, kuin mies. Koska jos nainen kehuu tuntematonta tyttoa, esim tarjoilijaa, se tarkoittaa, etta han tosiaan tarkoittaa sita. Olipas hirvean piristavaa. Ja toissa viela on niin kakka olo, kun on kaljan ja kastikkeen peitossa, ja ihan hikinen.
Outoa oli myos se, etta tyoskentelin tanaan keittiolla. En ole tyoskennellyt keittiolla varmaan kahteen viikkoon. Keittiolla tyoskentely tarkoittaa sita etta juoksen ruokien kanssa sinne tanne. Tarjoilijana olo on helpompaa, jos tietaa mita tekee. No, ainakin kivempaa se on. Ja kun mun manageri viela tuli sanomaan mulle, (viidelta kun aloitin tyot), tosi pahoittelevaan savyyn etta ma tyoskentelen tanaan keittiolla. Se oli hassua.
Ja outoa oli myos se, etta Manny oli tanaan mulle mukava. Jopa jaatiin yhdessa toitten jalkeen drinkille, ja kaveltiin yhtamatkaa junalle, ja vielapa mentiin samalla junalla kotiin. OUTOA. Se on ihan kiinnostava tapaus. Silla on kylla niin vahva rooli paalla, ja tosi uskottavasti esitetty, etta varmaan han itsekin uskoo sen. Kaikki uskoo sen, paitsi mina.
Yhta vahva rooli kuin Robinilla, assistant managerilla. Kaikki luulee etta se on tosi pinnallinen aalio, mutta naen etta han on tosi epavarma.
Yksi mun lempi puuhistani on ihmisten analysoiminen. Teen sita huomaamattani. Olen analysoinut varmaan kaikki tyokaverini, seka kaverini ja kamppikseni.
Mua aidosti kiinnostaa ihmiset.
Niin, mitas muuta outoa tapahtui tanaan. No outoa oli myos se, etta olin yllattynyt kun Ninan matkalaukku oli kotona, kun palasin kotiin. Ehdein jo toissa unohtaa etta han tuli tanaan kotiin. Ja keittion poydalla odotti karkki pusseja! Jee!
Han toi myos lapsuuden valokuvia. Naureskelin ihan aaneen joitakin kuvia itsestani. Mulla oli lapsena kylla sellanen Grumpy face. Haha. Nina hymyilee soposti kaikissa kuvissa, ja ma naytan kiukkuiselta kaikissa. Hehhe. Noissa valokuvissa nakyy meidan todelliset luonteet.
Toissa, kun yhteensa 3 naista kehui mun ulkonakoa eri tavoin. Haha. Yksi kehui meikkia. Yksi kehui korvakoruja, yksi sanoi etta mulla on kauniit silmat.
Se on mun mielesta viela imartelevampaa jos nainen kehuu mun ulkonakoa, kuin mies. Koska jos nainen kehuu tuntematonta tyttoa, esim tarjoilijaa, se tarkoittaa, etta han tosiaan tarkoittaa sita. Olipas hirvean piristavaa. Ja toissa viela on niin kakka olo, kun on kaljan ja kastikkeen peitossa, ja ihan hikinen.
Outoa oli myos se, etta tyoskentelin tanaan keittiolla. En ole tyoskennellyt keittiolla varmaan kahteen viikkoon. Keittiolla tyoskentely tarkoittaa sita etta juoksen ruokien kanssa sinne tanne. Tarjoilijana olo on helpompaa, jos tietaa mita tekee. No, ainakin kivempaa se on. Ja kun mun manageri viela tuli sanomaan mulle, (viidelta kun aloitin tyot), tosi pahoittelevaan savyyn etta ma tyoskentelen tanaan keittiolla. Se oli hassua.
Ja outoa oli myos se, etta Manny oli tanaan mulle mukava. Jopa jaatiin yhdessa toitten jalkeen drinkille, ja kaveltiin yhtamatkaa junalle, ja vielapa mentiin samalla junalla kotiin. OUTOA. Se on ihan kiinnostava tapaus. Silla on kylla niin vahva rooli paalla, ja tosi uskottavasti esitetty, etta varmaan han itsekin uskoo sen. Kaikki uskoo sen, paitsi mina.
Yhta vahva rooli kuin Robinilla, assistant managerilla. Kaikki luulee etta se on tosi pinnallinen aalio, mutta naen etta han on tosi epavarma.
Yksi mun lempi puuhistani on ihmisten analysoiminen. Teen sita huomaamattani. Olen analysoinut varmaan kaikki tyokaverini, seka kaverini ja kamppikseni.
Mua aidosti kiinnostaa ihmiset.
Niin, mitas muuta outoa tapahtui tanaan. No outoa oli myos se, etta olin yllattynyt kun Ninan matkalaukku oli kotona, kun palasin kotiin. Ehdein jo toissa unohtaa etta han tuli tanaan kotiin. Ja keittion poydalla odotti karkki pusseja! Jee!
Han toi myos lapsuuden valokuvia. Naureskelin ihan aaneen joitakin kuvia itsestani. Mulla oli lapsena kylla sellanen Grumpy face. Haha. Nina hymyilee soposti kaikissa kuvissa, ja ma naytan kiukkuiselta kaikissa. Hehhe. Noissa valokuvissa nakyy meidan todelliset luonteet.
Pian menen kauppaan hakemaan karkkeja (Kylla.)
Ah. Mika taydellinen tapa aloittaa paiva:
Ensin syoda aamupala kaikessa rauhassa, lueskellen samalla raamattua (vaihtoehtoisesti jokin muukin hyva kirja kay!)
Sitten kun on tarpeeksi pitkan aamupalan viettanyt, menee jumppaamaan Tracy Andersson jumpan. Ihan kunnolla sen videon mukaan! Ei mitaan laiskaa versiota. Sitten menee suihkuun ja sitten tekee mita lystaa, ennen kuin pitaa menna toihin.
Ei muuten hullumpaa tama iltatoiden tekeminen. Jos nyt ei ajatella niita negatiivisia puolia, niin ainakin saan nukkua aina just niin paljon/ vahan kuin haluan... Ja ma rakastan pitkia aamuja, siis kun voi vaan kaikessa rauhassa syoda ja lukea (mika taydellinen yhdistelma).
Jee! Tanaan Nina palaa kotiin. Joskus illalla kyllakin, ties millon ma tuun nakemaan hanet seuraavaksi, koska aina olen toissa siihen aikaan kun se on kotona.
Mulla on jo pari kertaa ollut suuri kiusaus ostaa sille uusi muki! Kun Ida rikkoi Ninan spesiaalin mukin vahingossa, ja lupaili ostaa uuden pian. Ei ole viela ostanut. Mutta ma en viitti ostaa, ennen kuin varmistun ettei Ida ole ostamassa uutta mukia. Olisi vain hauskaa etsia joku super cool muki, ja kun tiedan suurin piirtein Ninan tyylinkin. Ehka voin ostaa sille mukin joka tapauksessa?
Asiasta toiseen. Kerroin etta hengailin joku paiva yhden pojan kanssa (tyokaveri).
No, me oltiin juteltu etta mennaan kahville, koska silla oli joku perhetragedia tapahtunut, ja kysyin etta mika se on, ja se sanoi etta "jos me mennaan vaikka kahville, niin kerron sitten", ja olin niin kiinnostunut etta sanoin etta okei. Ja kun mulla oli muutenkin niin tylsaa silloin, kun kamppikset oli Suomessa ja kaikki kaverit muutti takaisin kotimaihinsa! (mika huono tuuri) No kuitenkin, ilmeisesti se poika kasitti etta ne oli treffit. Hahha. Sita vahan pelkasinkin. Ja nyt se on tekstaillut mulle, mutta en ole jaksanut vastata. Nyt mua nolottaa... Ehka vastaan sille tanaan ja sanon etta "sori, huomasin sun viestin vasta nyt." Mutta toisaalta, sitten se voi saada uutta toivoa. Taidan joka tapauksessa tekstata sille, en pysty olemaan toykea.
(paivan sana:1.kirje timoteukselle.6:6-?:" juuri rikkauden lahde usko kylla onkin, kun tyydymme siihen mita meilla on. Emme me ole tuoneet mitaan mukanamme maailmaan emmeka voi vieda mitaan taalta pois. Kun meilla on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyvaisia."
Hyva rento asenne elamaan eiko? Taalla olen oppinut elamaan paljon vaatimattomammin. Suomessa tuhlasin paljon enemman rahaa vaatteisiin ja meikkeihin ja ties mihin, taalla... taalla mulla on vain just ruoka ja vaatteet ja katto paan paalla. Se riittaa nyt. Tuo raamatun kohta myos sanoo periaatteessa, etta Jumalan mielesta on tarkeaa etta meilla ON ruoka ja vaatteet, perustarpeet. )
Ensin syoda aamupala kaikessa rauhassa, lueskellen samalla raamattua (vaihtoehtoisesti jokin muukin hyva kirja kay!)
Sitten kun on tarpeeksi pitkan aamupalan viettanyt, menee jumppaamaan Tracy Andersson jumpan. Ihan kunnolla sen videon mukaan! Ei mitaan laiskaa versiota. Sitten menee suihkuun ja sitten tekee mita lystaa, ennen kuin pitaa menna toihin.
Ei muuten hullumpaa tama iltatoiden tekeminen. Jos nyt ei ajatella niita negatiivisia puolia, niin ainakin saan nukkua aina just niin paljon/ vahan kuin haluan... Ja ma rakastan pitkia aamuja, siis kun voi vaan kaikessa rauhassa syoda ja lukea (mika taydellinen yhdistelma).
Jee! Tanaan Nina palaa kotiin. Joskus illalla kyllakin, ties millon ma tuun nakemaan hanet seuraavaksi, koska aina olen toissa siihen aikaan kun se on kotona.
Mulla on jo pari kertaa ollut suuri kiusaus ostaa sille uusi muki! Kun Ida rikkoi Ninan spesiaalin mukin vahingossa, ja lupaili ostaa uuden pian. Ei ole viela ostanut. Mutta ma en viitti ostaa, ennen kuin varmistun ettei Ida ole ostamassa uutta mukia. Olisi vain hauskaa etsia joku super cool muki, ja kun tiedan suurin piirtein Ninan tyylinkin. Ehka voin ostaa sille mukin joka tapauksessa?
Asiasta toiseen. Kerroin etta hengailin joku paiva yhden pojan kanssa (tyokaveri).
No, me oltiin juteltu etta mennaan kahville, koska silla oli joku perhetragedia tapahtunut, ja kysyin etta mika se on, ja se sanoi etta "jos me mennaan vaikka kahville, niin kerron sitten", ja olin niin kiinnostunut etta sanoin etta okei. Ja kun mulla oli muutenkin niin tylsaa silloin, kun kamppikset oli Suomessa ja kaikki kaverit muutti takaisin kotimaihinsa! (mika huono tuuri) No kuitenkin, ilmeisesti se poika kasitti etta ne oli treffit. Hahha. Sita vahan pelkasinkin. Ja nyt se on tekstaillut mulle, mutta en ole jaksanut vastata. Nyt mua nolottaa... Ehka vastaan sille tanaan ja sanon etta "sori, huomasin sun viestin vasta nyt." Mutta toisaalta, sitten se voi saada uutta toivoa. Taidan joka tapauksessa tekstata sille, en pysty olemaan toykea.
(paivan sana:1.kirje timoteukselle.6:6-?:" juuri rikkauden lahde usko kylla onkin, kun tyydymme siihen mita meilla on. Emme me ole tuoneet mitaan mukanamme maailmaan emmeka voi vieda mitaan taalta pois. Kun meilla on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyvaisia."
Hyva rento asenne elamaan eiko? Taalla olen oppinut elamaan paljon vaatimattomammin. Suomessa tuhlasin paljon enemman rahaa vaatteisiin ja meikkeihin ja ties mihin, taalla... taalla mulla on vain just ruoka ja vaatteet ja katto paan paalla. Se riittaa nyt. Tuo raamatun kohta myos sanoo periaatteessa, etta Jumalan mielesta on tarkeaa etta meilla ON ruoka ja vaatteet, perustarpeet. )
maanantai 1. heinäkuuta 2013
siskoa ikava
Hello!
Tanaan on ollut mukava ja pitka paiva.
Ainoa syy, miksi menin ulos, oli koska mun piti menna pankissa kaymaan. Sitten sain palata kotiin.
Ei, menin myos myohemmin Jimmyn kanssa corner shoppiin hakemaan sinappia ( peruna salaattia varten).
On ollut tosi kivaa ja rentoa, ja aurinkokin paistoi. Jimmyn sain helposti taivuteltua pysymaan kotona, sen sijaan etta se olisi mennyt tekemaan ylitoita. Haha.
Nyt se on jalkapallossa.
Mun pitaisi jumpata.
Nyt pitaa kylla sanoa etta on ikava isosiskoa!
Olin niin tottunut etta se on aina paikalla, jos mulla on vapaapaiva..
. Ja yllattavan mukavaa on sekin, jos haneen tormaa kotikadulla ennen toihinmenoa. Taalla on kylla aika yksinaista ilman hanta. Ja esim nyt, jos han olisi taalla, me luultavasti katottaisiin yhdessa Buffy vampyyrin tappajaa, tai jotain yhta laadukasta, ja syotais varmaankin M&M:sseja... Yhyy.
Nyt han on ollut varmaan 2 viikkoa Suomessa (olen kateellinen)... Tai siis... varmaan 1 ja puoli viikkoa, mutten nahnyt hanta pariin paivaan ennen kuin han lahti. TylsaaaaaaaAAAA.
Tietysti toivon etta hanella on hirvean hauskaa Suomessa.
Ja toivon myos, etta han tuo mulle karkkeja tai jotain. Haha.
Outoa on myos se, etten ole paassyt juttelemaan Ninan kanssa suomea. Tai muutenkaan juttelemaan ja juoruilemaan hanen kanssaan kaikesta. Haha.
Nyt taalla on vain vuokraisanta............... No ei, haha, Jimmyn kanssa on hauskaa. Idaa en ole hirveasti tosiaan nahnyt. Tuossa se kavi asken laittamassa vaatteitaan pesukoneeseen.
Eipa tassa mitaan jarkevaa ole sanottavaa...
Btw, tietteko mita sain selville! Olen toissa syonyt kaikenlaisia ruokia kyseenalaistamatta etta mita ne oikeasti on. Syon vain niita ruokia, jotka on minusta hyvia. Olen siis maistanut kaikkea. Ja sain juuri selville, etta olen syonyt mustekalaa, ja paljon! Haha.
Mielenkiintoista, koska en olisi koskaan valttamatta maistanut mustekalaa, jos olisin tiennyt mita se on.
Kun siis, sen herkun nimi on chili squid. Olisi kai pitanyt tietaa, tai ottaa selville.
Joka tapauksessa, nyt kun tiedan sen olevan herkullista, en aio lopettaa sen syomista, vaikka jotenkin allottaakin.
Hyvaa yota ihmiset! Ma menen jumppaamaan. (Vai menisinko hakemaan karkkeja? hmm)
Tanaan on ollut mukava ja pitka paiva.
Ainoa syy, miksi menin ulos, oli koska mun piti menna pankissa kaymaan. Sitten sain palata kotiin.
Ei, menin myos myohemmin Jimmyn kanssa corner shoppiin hakemaan sinappia ( peruna salaattia varten).
On ollut tosi kivaa ja rentoa, ja aurinkokin paistoi. Jimmyn sain helposti taivuteltua pysymaan kotona, sen sijaan etta se olisi mennyt tekemaan ylitoita. Haha.
Nyt se on jalkapallossa.
Mun pitaisi jumpata.
Nyt pitaa kylla sanoa etta on ikava isosiskoa!
Olin niin tottunut etta se on aina paikalla, jos mulla on vapaapaiva..
. Ja yllattavan mukavaa on sekin, jos haneen tormaa kotikadulla ennen toihinmenoa. Taalla on kylla aika yksinaista ilman hanta. Ja esim nyt, jos han olisi taalla, me luultavasti katottaisiin yhdessa Buffy vampyyrin tappajaa, tai jotain yhta laadukasta, ja syotais varmaankin M&M:sseja... Yhyy.
Nyt han on ollut varmaan 2 viikkoa Suomessa (olen kateellinen)... Tai siis... varmaan 1 ja puoli viikkoa, mutten nahnyt hanta pariin paivaan ennen kuin han lahti. TylsaaaaaaaAAAA.
Tietysti toivon etta hanella on hirvean hauskaa Suomessa.
Ja toivon myos, etta han tuo mulle karkkeja tai jotain. Haha.
Outoa on myos se, etten ole paassyt juttelemaan Ninan kanssa suomea. Tai muutenkaan juttelemaan ja juoruilemaan hanen kanssaan kaikesta. Haha.
Nyt taalla on vain vuokraisanta............... No ei, haha, Jimmyn kanssa on hauskaa. Idaa en ole hirveasti tosiaan nahnyt. Tuossa se kavi asken laittamassa vaatteitaan pesukoneeseen.
Eipa tassa mitaan jarkevaa ole sanottavaa...
Btw, tietteko mita sain selville! Olen toissa syonyt kaikenlaisia ruokia kyseenalaistamatta etta mita ne oikeasti on. Syon vain niita ruokia, jotka on minusta hyvia. Olen siis maistanut kaikkea. Ja sain juuri selville, etta olen syonyt mustekalaa, ja paljon! Haha.
Mielenkiintoista, koska en olisi koskaan valttamatta maistanut mustekalaa, jos olisin tiennyt mita se on.
Kun siis, sen herkun nimi on chili squid. Olisi kai pitanyt tietaa, tai ottaa selville.
Joka tapauksessa, nyt kun tiedan sen olevan herkullista, en aio lopettaa sen syomista, vaikka jotenkin allottaakin.
Hyvaa yota ihmiset! Ma menen jumppaamaan. (Vai menisinko hakemaan karkkeja? hmm)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)