Dam dam dam... Vapaa paiva, jeeee!
On vahan rankka viikonloppu takana; perjantaina iltavuoro (of course), lauantaina tuplavuoro, sunnuntaina arsyttavan pitka vuoro (seka super tylsa ja vasynyt)...
Mutta nyt osaan todella nauttia vapaa paivistani.
Viimeksi taisin kirjoittaa jotain super negatiivista Lontoosta. Tai no, tarkemmin ajateltuna, varmaan puolet mun teksteista on jotain marisemista siita, miten kauheaa mun elama on taalla!
Viime viikolla tilanne karjistyi niin raskaaksi, etta laitoin rukouspyyntoa kahdelle parhaalle kaverilleni.
Ja arvatkaa mita! Jo seuraavana paiva mulla oli paljon parempi olo. Joku voisi sanoa etta se on psykologista, mutta ma olen paattanyt uskoa etta se on rukousvastaus.
Ei niinkaan etta mulla olisi loistava olo taalla! Tama on hassu tunne. Kylla huomaan kaikki ne negatiiviset asiat, ja huomaan miten kuivaa ja raskasta elama taalla tuntuu nyt olevan, mutta samalla huomaan etta mulla on voimaa elaa taalla, ja tunnen olevani onnellinenkin. Ja tuntuu etta nuo tunteet ei vain voi mitenkaan tulla minusta. Ne tuntuu kuin ulkopuolisen avulta. Haha.
Ristiriitaista.
Eilen menin kirkkoon ennen toita. Katsos mulla oli iltavuoro, ja normaalisti menen kirkkoon klo 18, mutta ajattelin etta kun kerran missaan sen, menenpa ennen toita. Ja se olikin aivan ihana tapa aloittaa tyopaiva.
Asiasta toiseen: mulla on ikava Suomen kesaa!
Viimeksi kun olin Suomessa, oli talvi. Ja kun naen ne kaikki ihanat kuvat joita mun kaverit pistaa facebookiin, ja joissa on kesa, kuolen ikavaan. Kaikki sanoi mulle talvella etta Lontoo on parhaimmillaan kesalla, no, se on varmasti totta... Mutta miksei kukaan hehkuta Suomen kesaa yhtaan enempaa??? Suomen kesa on aivan ihana. Suomen kesa on ihanampi kuin Lontoon kesa. Se kesan tuoksukin on paljon raikkaampi Suomessa. Taalla haisee paljon saasteisemmalle.
Pelkaan, etta kun seuraavan kerran paasen Suomessa kaymaan (tai sitten ihan muutan), on jo syksy tai talvi. Yhyy. Sitten kestaa taas yksi vuosi nahda Suomen ihana kesa.
Ok. Nyt joku tuli kotiin, taidan lopettaa kirjoittamisen.
Paaaaivan sana: Ps. 34:6-11 Ne, jotka katsovat haneen, sateilevat iloa, heidan kasvonsa eivat punastu hapeasta. Mina olin avuton ja huusin apua. herra kuuli minua ja pelasti minut kaikesta hadasta. Herran enkeli on asettunut vartioon. Han suojaa niita, jotka palvelevat Herraa, ja pelastaa heidat. Katsokaa, nahkaa omin silmin! Maistakaa, katsokaa Herran hyvyytta! Onnellinen se, joka turvaa haneen. Pelatkaa Herraa, te hanen pyhansa! Mitaan ei puutu niilta, jotka hanta pelkaavat. Nuoret leijonatkin uupuvat ja nakevat nalkaa, mutta silla, joka turvaa Herraan, on kaikkea kyllin.
(eiko olekin jopa runollinen raamatun kohta. selitan pari kohtaa niille jotka ei ymmarra tuollaista kielta. "Herran pelkaamisella" ei tarkoiteta sellaista pelkaamista, etta pitaisi pelata jonkinlaista kiukkuista Jumalaa joka vitsa kadessa vahtii teetko jotain vaarin, ei, se tarkoittaa Jumalan kunnioittamista ja rakastamista. Se on vanhaa kielta se "herran pelkaaminen". "Hanen pyhillaan" ei tarkoiteta mitaan pyhimyksia, vaan kaikki, jotka uskoo Jumalaan on "hanen pyhiaan"...vaikkei aina olo ole niin pyha. Kunhan selitan, itselle nimittain joskus nuo sanat oli outoja, ja ymmarsin ne vaarin. Ja taman raamatun kohdan pistin tanaan, koska nyt parin paivan aikana olen tuntenut etta se on aivan totta!!!)
Have a fantastic day ya all!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti