Heyyy!
Olen kylla ihmeen hyvin oppinut hallitsemaan aikaa (paani sisalla).
Nytkin kello on vasta 14.15, ja mulla on viela melkein 3 tuntia aikaa oleskella kotona.
Ja olen tehnyt kaiken mita tarvitsee tehda: syonyt, jumpannut, kaynyt suihkussa, meikannut.
Outoa.
I like it.
Ja toihin menokaan ei pahemmin ahdista. Siella on ihan kivoja ihmisia, joita on mukavaa nahda joka paiva.
Silti mietin katkerana lahes joka paiva ihanaa Suomen kesaa... En luultavasti tule nakemaan Suomen kesaa tana vuonna. Ehka Suomen syksyn. Sekin on ihan kiva. Pitaa ajatella positiivisesti.
En enaa niin paljon unelmoi muihin maihin muutosta. Tiedan nyt kuinka vaikeaa se voi olla. Minulle se oli vielapa paljon helpompaa kuin monille muille. Mulla oli taalla asunto valmiiksi, jossa sain asua kuukauden ilmatteeksi. Mulla oli sisko antamassa neuvoja ja tukea, ja ystavia jotka tuki rahallisesti, kun oli vaikeuksia.
Kaikille se ei ole noin helppoa. Ja tiedan, etta muuhun maahan (kuin englantiin) muuttaminen olisi vaikeampaa, koska siella ei ole ketaan tukemassa, kuten taalla oli.
MUTTA!!! Pitka loma ulkomailla kelpaisi! Sen ajatteleminenkin saa mut hymyilemaan leveasti.
Interrail tai jotain muuta, ihan sama, tahdon Hannan (parhaan ystavani) kanssa kiertelemaan maailmaa, ilman painavaa stressia. Tuo olkoon nyt minun motivaationi tehda toita kuin hullu, ja saastaa jokaisen pikku kolikonkin.
Onhan mulla jo nyttenkin rahaa niin paljon saastossa, etta voisin ostaa Ryanairilta lennon Suomeen.
Mutta ma kaipaan enemman. Eli muutaman kuukauden paasta mina tulen varmaankin Suomeen, ja sielta lahden ystavani kanssa matkailemaan! Oh yes. (jos tama kaikki vain sopii Hannalle... Luulenpa ettei se pistaisi pahitteeksi)
Ah, mita elama olisikaan ilman unelmoimista?
Paivan sana: 1. Tes.5: 18 Give thanks in all circumstances, for this is gods will for you in Christ Jesus.
(Mulla on paljon syita olla kiitollinen!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti