Meidan kadulla asuu monia kissoja, mutta yksi niista on ihanin.
Se on pieni ja musta, ja se aina valilla saattaa mut kotoa meidan kadun paatyyn, tai sitten kun palaan toista, han saattaa mut koti ovelle.
Silla on kello kaulassa, joka aina kilisee kun se kavelee. Uskon, etta sita arsyttaa se sairaasti, kun se ei voi hiippailla aanettomasti.
Se on mun kaveri.
Ja mun toinen kaveri, joka myos asuu kadulla, on myos hirmu kiva! Tanaan sain tietaa etta hanen nimensa on John. Ihme juttu etten ollut tuota ennen tiennyt, kun ollaan jutusteltu jo monena iltana.
Toivon etta naen hanetkin pian uudestaan.
Vaikka mua aina pistaa sydamesta, jos tuhlaan pari puntaa mihin tahansa, mua ei ikina harmita yhtaan antaa Johnille rahaa. En yleensa anna sille kuin just pari puntaa, eli jotain puolet niista tipeista, joita saan yhtena iltana. (tanaan kyllakin sain paljon enemman tippeja)
Ensi kerralla jos tormaan Johniin, aion jaada juttelemaan pidemmaksi ajaksi. Olen hirvean kiinnostunut, etta miten han paatyi kadulle asumaan.
Toissakin olen saanut kavereita. Jos ei puhuta tyokavereista, niin eras asiakas rakastaa mua!
Se tulee Drunken Monkeyhin aina valilla tyttoystavansa kanssa. Sanotaan etta kerran viikossa. Se muistaa mut aina, koska ekan kerran kun olin hanen tarjoilijanaan, sekoilin sikana! Mutta hyva ettei han muista mua pahalla, vaan aina hyvalla ja kyselee etta mita kuuluu!
Ja mita tyokavereihin tulee, olen ystavystynyt nyt yhden Martynin kanssa. Se on hirvean hauska. Aina me kyllakin kinastellaan, mutta vain leikkimielisesti. Han on Puolasta kotoisin, ja puhuu huonoa englantia, mutta mua se ei hairitse tippaakaan! Han on toissa keittiolla, ja inhoaa tyotaan. Tutustuin myos hanen ystavaansa Katarinaan, joka on myos kovin mukava.
Tulen helpommin toimeen poikien kanssa, kuin tyttojen kanssa. Taalla Lontoossa sen olen todennut. Esim Drunken Monkeyssa... Kaikkien poikien kanssa mun on helppo jutella, ja voin sanoa olevani heidan kaverinsa, mutta kaikista tytoista en menisi sanomaan niin. Tytot on paljon vihamielisempia kuin pojat. Yksi tytto, Lynn, on tosi kiva. Han on kovin viaton ja lapsellinen, ehka siksi han pitaa musta. Han ei ajattele etta yritan iskea kaikki pojat tyopaikalta. Valilla meinaan tuntuu etta muut tytot vihaa mua siksi, etta tulen niin hyvin poikien kanssa toimeen. Outoa.
Mulla piti olla huomenna vapaapaiva, mutta nyt se peruuntui, koska tanaan Gwen, mun tyokaveri, sai puhelusoiton Uudesta Seelannista, kotoaan, etta hanen parasystavansa teki itsemurhan.
Tietenkin han on vapaalla muutaman paivan (siksi mina olen toissa tuuraamassa hanta). Oli tosi sydanta sarkevaa nahda hanet itkemassa pukuhuoneessa. Yritin vahan lohduttaa, mutta mita siihen voi sanoa?
Juteltiin sitten parin tyokaverin kanssa syodessa, etta joo, esim Suomessa ja Liettuassa on korkeat itsemurha luvut, ja ihmiset on hirvean masentuneita, mutta taalla Lontoossa ihmiset tuntuu olevan viela masentuneempia. Siksi niin moni Lontoossa kayttaa huumeita ja juo hullun paljon... Kun tahtoo vain paeta hetkeksi todellisuutta.
En ole siis ainoa joka on vaistonnut taman masennuksen pilven tassa kaupungissa.
Taman iltaisessa tekstissa ei ole hirveasti teemaa, ei paata eika hantaa... Ehka lyhyesti tiivistettyna voisi sanoa etta tanaan puhun uusista ystavista ja tyo draamoista...
Yon sana: Psalmi. 34:20 Monet vaivat kohtaavat vanhurskasta (uskovaista), mutta kaikista niista Herra hanet vapauttaa (oman taydellisen aikataulunsa mukaan, jotta kasvaisimme ja oppisimme)
Good night!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti