Mielenkiintoinen ajatus:
Se etta elaisi jokaisen paivan kuin se olisi viimeinen paiva jonka elaa.
Mita mina tekisin toisin, jos elaisin paivani niin?
No tietysti, mun tarvitsisi oikeasti uskoa, etta tulen kuolemaan paivan paatteeksi. Muutenhan se ei voisi toimia, ja vasyisin lopulta koko valheelliseen ajatukseen.
Jos tanaan saisin tietaa, etta kuolen paivan paatteeksi,.. Mita mina tekisin?
Ma soittaisin kaikille rakkailleni(perhe ja ystavat) pitkat puhelut, ja kertoisin miten paljon valitan heista, ja antaisin viimehetken neuvot elamaan. Hehe. Tietty, jos mulla olisi tarpeeksi rahaa kasassa, voisin yhta hyvin ottaa lennon Suomeen ja menna heita katsomaan, mutta sitten taas, haluaisinko viimeisena paivanani viettaa monta tuntia lentokentalla, lentokoneessa ja busseissa?
Luultavasti koko paiva menisikin niita puheluita soitellessa. Jos jaisi aikaa itselle, rukoilisin loppuajan.
En ole yksi niista ihmisista jotka ajattelisi etta "noniin! Nyt mun taytyy tehda jotain hullua, mita en ole koskaan tehnyt elamassani"!
Luulenpas etta olen tehnyt ihan tarpeeksi hulluja asioita jo nyt.
Viedaanpa ajatusta pitemmalle, enta jos en sitten kuolisikaan, vaan heraisin uuteen paivaan. Ja sitten uskoisin etta "okei, en kuollut eilen, mutta aivan varmasti kuolen tanaan paivan paatteeksi!"
Mita sitten tekisin? Olisin jo soittanut kaikille rakkailleni edellisena paivana, enka valttamatta haluaisi viettaa
toista paivaa samoissa puuhissa. Sanotaan nyt ainakin heti: en menisi toihin vaikka mika olisi! Luultavasti viettaisin paivan ulkosalla puistoissa, rukoillen.
Ehka testamenttaisin jotain juttuja ihmisille, Mita mulla nyt on testamentattavana? Eipa paljoa.
Ehka voisin soittaa uudelleen joillekin ihmisille, jos silta tuntuisi.
Enta jos en kuitenkaan silloinkaan kuolisi! Olisin jo vahan hammentynyt, koska valmistauduin jo kuolemaan,. Mutta tuntisin toivoa. Ehka en kuolekaan.
Enta viikon paasta, kun en vielakaan ole kuollut. Tai kuukauden paasta? Menisinko takaisin normaaliin elamaani?? Vahintaan vuoden paasta alkaisin elamaan taas sita samaa elamaa. Eli tuo ajatus ei voi toimia!
Haha, en tieda kenelle todistin mitaan noilla ajatuksilla.
Mua on vain itseani kiinnostanut kauan ajatus tuollaisesta elamasta. Ei nyt ihan kirjaimellisesti, etta uskoisi kuolevansa, mutta sellaisesta elamasta, jossa elaa joka hetkessa taysilla.
Mutta se tuntuu mahdottomalta! Miksi tahtoisin elaa toissa joka hetkessa taysilla, jos on huono paiva? Elaa siinakin hetkessa taysilla, kun arsyttava asiakas alkaa marisemaan jotain ruuastaan, kun on alyton kiire! Mita silloin tekisin, jos elaisin kuin viimeista paivaani? Loisin sita? Haha.
Jos kuitenkin elaisin joka paiva niin, etta olettaisin kuolevani pian, antaisin paljon enemman itsestani muille. Ehka se olisi ihan positiivista.
Miten te elaisitte, jos elaisitte viimeista paivaanne?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti