Meidan kadulla asuu monia kissoja, mutta yksi niista on ihanin.
Se on pieni ja musta, ja se aina valilla saattaa mut kotoa meidan kadun paatyyn, tai sitten kun palaan toista, han saattaa mut koti ovelle.
Silla on kello kaulassa, joka aina kilisee kun se kavelee. Uskon, etta sita arsyttaa se sairaasti, kun se ei voi hiippailla aanettomasti.
Se on mun kaveri.
Ja mun toinen kaveri, joka myos asuu kadulla, on myos hirmu kiva! Tanaan sain tietaa etta hanen nimensa on John. Ihme juttu etten ollut tuota ennen tiennyt, kun ollaan jutusteltu jo monena iltana.
Toivon etta naen hanetkin pian uudestaan.
Vaikka mua aina pistaa sydamesta, jos tuhlaan pari puntaa mihin tahansa, mua ei ikina harmita yhtaan antaa Johnille rahaa. En yleensa anna sille kuin just pari puntaa, eli jotain puolet niista tipeista, joita saan yhtena iltana. (tanaan kyllakin sain paljon enemman tippeja)
Ensi kerralla jos tormaan Johniin, aion jaada juttelemaan pidemmaksi ajaksi. Olen hirvean kiinnostunut, etta miten han paatyi kadulle asumaan.
Toissakin olen saanut kavereita. Jos ei puhuta tyokavereista, niin eras asiakas rakastaa mua!
Se tulee Drunken Monkeyhin aina valilla tyttoystavansa kanssa. Sanotaan etta kerran viikossa. Se muistaa mut aina, koska ekan kerran kun olin hanen tarjoilijanaan, sekoilin sikana! Mutta hyva ettei han muista mua pahalla, vaan aina hyvalla ja kyselee etta mita kuuluu!
Ja mita tyokavereihin tulee, olen ystavystynyt nyt yhden Martynin kanssa. Se on hirvean hauska. Aina me kyllakin kinastellaan, mutta vain leikkimielisesti. Han on Puolasta kotoisin, ja puhuu huonoa englantia, mutta mua se ei hairitse tippaakaan! Han on toissa keittiolla, ja inhoaa tyotaan. Tutustuin myos hanen ystavaansa Katarinaan, joka on myos kovin mukava.
Tulen helpommin toimeen poikien kanssa, kuin tyttojen kanssa. Taalla Lontoossa sen olen todennut. Esim Drunken Monkeyssa... Kaikkien poikien kanssa mun on helppo jutella, ja voin sanoa olevani heidan kaverinsa, mutta kaikista tytoista en menisi sanomaan niin. Tytot on paljon vihamielisempia kuin pojat. Yksi tytto, Lynn, on tosi kiva. Han on kovin viaton ja lapsellinen, ehka siksi han pitaa musta. Han ei ajattele etta yritan iskea kaikki pojat tyopaikalta. Valilla meinaan tuntuu etta muut tytot vihaa mua siksi, etta tulen niin hyvin poikien kanssa toimeen. Outoa.
Mulla piti olla huomenna vapaapaiva, mutta nyt se peruuntui, koska tanaan Gwen, mun tyokaveri, sai puhelusoiton Uudesta Seelannista, kotoaan, etta hanen parasystavansa teki itsemurhan.
Tietenkin han on vapaalla muutaman paivan (siksi mina olen toissa tuuraamassa hanta). Oli tosi sydanta sarkevaa nahda hanet itkemassa pukuhuoneessa. Yritin vahan lohduttaa, mutta mita siihen voi sanoa?
Juteltiin sitten parin tyokaverin kanssa syodessa, etta joo, esim Suomessa ja Liettuassa on korkeat itsemurha luvut, ja ihmiset on hirvean masentuneita, mutta taalla Lontoossa ihmiset tuntuu olevan viela masentuneempia. Siksi niin moni Lontoossa kayttaa huumeita ja juo hullun paljon... Kun tahtoo vain paeta hetkeksi todellisuutta.
En ole siis ainoa joka on vaistonnut taman masennuksen pilven tassa kaupungissa.
Taman iltaisessa tekstissa ei ole hirveasti teemaa, ei paata eika hantaa... Ehka lyhyesti tiivistettyna voisi sanoa etta tanaan puhun uusista ystavista ja tyo draamoista...
Yon sana: Psalmi. 34:20 Monet vaivat kohtaavat vanhurskasta (uskovaista), mutta kaikista niista Herra hanet vapauttaa (oman taydellisen aikataulunsa mukaan, jotta kasvaisimme ja oppisimme)
Good night!
lauantai 29. kesäkuuta 2013
perjantai 28. kesäkuuta 2013
blaah
Hellouu!
Rakastan valokuvausta. Ikavoin valokuvausta.
Taytyy taas joskus varata ihan kokonainen paiva valokuvaukselle ja kuvien editoimiselle.
Se on jotain mita teen mieluusti yksin, koska jos olen ihmisten kanssa liikkeella, niilla on yleensa kiire, ja valokuvaukselle pitaa antaa aikaa.
Tanaan hengailin yhden tyokaverin kanssa, ennen kuin se meni toihin. Jep, pojan kanssa. Toivon ettei se saanut vaaraa kuvaa, haha. Ihan kiva poika. Sitten palasin kotiin, ja hengailin Jimmyn kanssa.
Meilla oli paljon juteltavaa, ja sitten katottiin yksi dokumentti valokuvauksesta, ja sitten aloin ikavoimaan valokuvausta. Se dokumentti kertoi naisesta, joka eli joskus 50, 60 luvulla... Ja se valokuvaili paljon kaduilla. Mutta se ei ikina nayttanyt sen valokuvia kellekaan, vaan piti ne itsellaan saastossa, tuhansia valokuvia. Se ei ikina opiskellut valokuvausta, eika se ollut ammatiltaan valokuvaaja, se vain teki sita omaksi ilokseen. Sitten silla rupesi kertymaan niin paljon niita kuvia, ja jotain muutakin roinaa, etta se vuokrasi jonkinlaisen varastotilan valokuvilleen, ja taytti loppujen lopuksi 3 vuokrattavaa varastoa roinallaan. Mutta koska han oli aika koyha, hanella ei enaa riittanyt rahat niiden vuokraan, ja han menetti ne vanhoilla paivillaan. Sitten jotkut muut sai ne varastot itselleen ja niiden sisallon myos. Sitten uusi omistaja alkoi myymaan niita valokuvia ebayssa, ja pian valokuvat kiinnitti jonkun taiteen ammattilaisen huomion!
Nyt tuo tytto on kuuluisa valokuvistaan. Han on kyllakin jo kuollut, eika saanut rahaa teoksistaan (joku muu sai rahat)... Eiko olekin kiinnostava tarina?
Jim meni jo nukkumaan, mutta mun unirytmit on sekaisin. Mulla on kyllakin huomenna tuplavuoro. Hitsi.
En ole lukenut raamattua vahaan aikaan, joten se olkoon loppuiltani suunnitelma.
Hyvaa yota kaikki!
Rakastan valokuvausta. Ikavoin valokuvausta.
Taytyy taas joskus varata ihan kokonainen paiva valokuvaukselle ja kuvien editoimiselle.
Se on jotain mita teen mieluusti yksin, koska jos olen ihmisten kanssa liikkeella, niilla on yleensa kiire, ja valokuvaukselle pitaa antaa aikaa.
Tanaan hengailin yhden tyokaverin kanssa, ennen kuin se meni toihin. Jep, pojan kanssa. Toivon ettei se saanut vaaraa kuvaa, haha. Ihan kiva poika. Sitten palasin kotiin, ja hengailin Jimmyn kanssa.
Meilla oli paljon juteltavaa, ja sitten katottiin yksi dokumentti valokuvauksesta, ja sitten aloin ikavoimaan valokuvausta. Se dokumentti kertoi naisesta, joka eli joskus 50, 60 luvulla... Ja se valokuvaili paljon kaduilla. Mutta se ei ikina nayttanyt sen valokuvia kellekaan, vaan piti ne itsellaan saastossa, tuhansia valokuvia. Se ei ikina opiskellut valokuvausta, eika se ollut ammatiltaan valokuvaaja, se vain teki sita omaksi ilokseen. Sitten silla rupesi kertymaan niin paljon niita kuvia, ja jotain muutakin roinaa, etta se vuokrasi jonkinlaisen varastotilan valokuvilleen, ja taytti loppujen lopuksi 3 vuokrattavaa varastoa roinallaan. Mutta koska han oli aika koyha, hanella ei enaa riittanyt rahat niiden vuokraan, ja han menetti ne vanhoilla paivillaan. Sitten jotkut muut sai ne varastot itselleen ja niiden sisallon myos. Sitten uusi omistaja alkoi myymaan niita valokuvia ebayssa, ja pian valokuvat kiinnitti jonkun taiteen ammattilaisen huomion!
Nyt tuo tytto on kuuluisa valokuvistaan. Han on kyllakin jo kuollut, eika saanut rahaa teoksistaan (joku muu sai rahat)... Eiko olekin kiinnostava tarina?
Jim meni jo nukkumaan, mutta mun unirytmit on sekaisin. Mulla on kyllakin huomenna tuplavuoro. Hitsi.
En ole lukenut raamattua vahaan aikaan, joten se olkoon loppuiltani suunnitelma.
Hyvaa yota kaikki!
Pöh. Jim on jättänyt tietokoneensa huoneeseensa, enkä viitsi mennä hakemaan sitä sieltä... Siksi joudun käyttämään omaa konettani, joka on kakka.
Tänään viimeinkin koitti se kauan odotettu vapaapäivä! 9 päivää putkeen töiden tekoa, ja siihen sisältyi tietenkin 3 tuplavuoroa. <3
Nyt on ihanaa vain olla ja laiskotella koko päivä. Huomenna taas tuplavuoro...
No... en aio laiskotella koko päivää. Teen tarpeelliset ruokaostokset, ja myös pakolliset vaateostokset!
Katsos mulla pitää aina olla mustat vaatteet töissä, eikä mulla ole tarpeeksi vaatteita. Ja rikoin vahingossa parhaan työmekkoni. (Sen helmaan tuli valtava reikä. Hehe. Käytin sitä silti jonkin aikaa, ennen kuin manageri huomasi. Sekin kylläkin vain nauroi, ja sanoi että "ai siksikö sä saat hyviä tippejä?")
Niin, eli menen primarkkiin tänään Leytonstoneen shoppailemaan.
Jimmyä en ole ehtinyt paljoa näkemään, töitten takia, mutta kun jotain 5 minuuttia ehdein eilen sen kanssa juttelemaan, se sanoi rakastaneensa Suomea. Se myös toi mulle paljon karkkeja!
Sori, nyt ei pysty kirjoitttaa enempäää. Liian vaikeaa tällä tietokoneella!
Have a great day!
Tänään viimeinkin koitti se kauan odotettu vapaapäivä! 9 päivää putkeen töiden tekoa, ja siihen sisältyi tietenkin 3 tuplavuoroa. <3
Nyt on ihanaa vain olla ja laiskotella koko päivä. Huomenna taas tuplavuoro...
No... en aio laiskotella koko päivää. Teen tarpeelliset ruokaostokset, ja myös pakolliset vaateostokset!
Katsos mulla pitää aina olla mustat vaatteet töissä, eikä mulla ole tarpeeksi vaatteita. Ja rikoin vahingossa parhaan työmekkoni. (Sen helmaan tuli valtava reikä. Hehe. Käytin sitä silti jonkin aikaa, ennen kuin manageri huomasi. Sekin kylläkin vain nauroi, ja sanoi että "ai siksikö sä saat hyviä tippejä?")
Niin, eli menen primarkkiin tänään Leytonstoneen shoppailemaan.
Jimmyä en ole ehtinyt paljoa näkemään, töitten takia, mutta kun jotain 5 minuuttia ehdein eilen sen kanssa juttelemaan, se sanoi rakastaneensa Suomea. Se myös toi mulle paljon karkkeja!
Sori, nyt ei pysty kirjoitttaa enempäää. Liian vaikeaa tällä tietokoneella!
Have a great day!
tiistai 25. kesäkuuta 2013
Treffi kutsuja
Okei... Nyt 4 poikaa mun tyopaikalta on kysynyt mua ulos!!!
Alan jo vahan arsyyntymaan. Toki se on imartelevaa, mutta haluaako ne pojat tahallaan tehda tyo ilmapiirista vahan nolon.
Yksi niista (baari manageri), haluaa menna mun kanssa puistoon kavelylle. Eras mies taas haluaa menna espanialaiseen ravintolaan kanssani syomaan. Yksi poika keittiolta, tahtoi menna elokuviin mun kanssa katsomaan jotain Bollywood leffaa. Ja nyt tanaan yksi baarimikoista pyysi mua drinkille kanssaan.
Huhhuh..
Mun on erittain vaikeaa ymmartaa, etta mita kiinnostavaa nuo miehet nakee mussa!
En ole suinkaan kaunein tytto Drunken Monkeyssa. Siella on paljon kauniimpiakin, ja rumimmatkin on yhta kauniita kanssani. Ja jos se ei ole ulkonako mita ne nakee, niin mita sitten?
Ihmettelen jos se on mun luonne. Totisesti, olen ehka tylsin ihminen koko baarista!
Enka sano tuota angstatakseni, silla mina tykkaan itsestani! Mun mielesta on aivan ihanaa olla mina, ja tykata tylsista asioista ja tehda itseni onnelliseksi tekemalla tylsia asioita. Mutta se on outoa, jos niin erilaiset ihmiset kuin mina, tykkaa mun persoonastani.
Mun mielesta olisi aivan ymmarrettavaa jos ne pojat kysyisi ulos muita tyttoja Drunken Monkeysta (mita ne ei tietaakseni ole tehneet). Niilla on paljon enemman yhteista keskenaan! Eli kaikilla muilla paitsi minulla. Ne kaikki tykkaa juhlimisesta... Mista ma en niinkaan tykkaa (riippuu tietysti siita, mita juhlimisella tarkoitetaan. ) Sanotaanpas nyt niin, etten pida heidan hauskan pitoaan niin hauskana. Enka usko, etta mun tyokaverit taas pitaisi mun hauskan pitoa hauskana.
Pelottaa vahan, etta kuinkakohan monta noita treffi kutsuja viela tulee? Haha.
Assistant manageri on kayttaytynyt hassusti lahi aikoina, toivon tosissaan ettei SE pyyda mua ulos! Se vasta olisi noloa.
Niin juu, ja syy miksen mene ulos noiden miesten kanssa on se, etta ne ei ole uskovaisia. Mulle usko on niin tarkeaa, etta haluan jakaa sen poikaystavani kanssa. Ja on muitakin syita! Suurin osa kysyjista ei vaikuta kovin fiksuilta. Hehe. No tuo viimeisin on fiksu ja hauska, haluan ehdottomasti pitaa sen kaverinani, muttei muuta.
Kunhan marisen tanne! Kylla elama on hirvean rankkaa kun taytyy hatistella ihailijoita kannoiltaan. Haha.
No ei, mutta arysttaa!
Alan jo vahan arsyyntymaan. Toki se on imartelevaa, mutta haluaako ne pojat tahallaan tehda tyo ilmapiirista vahan nolon.
Yksi niista (baari manageri), haluaa menna mun kanssa puistoon kavelylle. Eras mies taas haluaa menna espanialaiseen ravintolaan kanssani syomaan. Yksi poika keittiolta, tahtoi menna elokuviin mun kanssa katsomaan jotain Bollywood leffaa. Ja nyt tanaan yksi baarimikoista pyysi mua drinkille kanssaan.
Huhhuh..
Mun on erittain vaikeaa ymmartaa, etta mita kiinnostavaa nuo miehet nakee mussa!
En ole suinkaan kaunein tytto Drunken Monkeyssa. Siella on paljon kauniimpiakin, ja rumimmatkin on yhta kauniita kanssani. Ja jos se ei ole ulkonako mita ne nakee, niin mita sitten?
Ihmettelen jos se on mun luonne. Totisesti, olen ehka tylsin ihminen koko baarista!
Enka sano tuota angstatakseni, silla mina tykkaan itsestani! Mun mielesta on aivan ihanaa olla mina, ja tykata tylsista asioista ja tehda itseni onnelliseksi tekemalla tylsia asioita. Mutta se on outoa, jos niin erilaiset ihmiset kuin mina, tykkaa mun persoonastani.
Mun mielesta olisi aivan ymmarrettavaa jos ne pojat kysyisi ulos muita tyttoja Drunken Monkeysta (mita ne ei tietaakseni ole tehneet). Niilla on paljon enemman yhteista keskenaan! Eli kaikilla muilla paitsi minulla. Ne kaikki tykkaa juhlimisesta... Mista ma en niinkaan tykkaa (riippuu tietysti siita, mita juhlimisella tarkoitetaan. ) Sanotaanpas nyt niin, etten pida heidan hauskan pitoaan niin hauskana. Enka usko, etta mun tyokaverit taas pitaisi mun hauskan pitoa hauskana.
Pelottaa vahan, etta kuinkakohan monta noita treffi kutsuja viela tulee? Haha.
Assistant manageri on kayttaytynyt hassusti lahi aikoina, toivon tosissaan ettei SE pyyda mua ulos! Se vasta olisi noloa.
Niin juu, ja syy miksen mene ulos noiden miesten kanssa on se, etta ne ei ole uskovaisia. Mulle usko on niin tarkeaa, etta haluan jakaa sen poikaystavani kanssa. Ja on muitakin syita! Suurin osa kysyjista ei vaikuta kovin fiksuilta. Hehe. No tuo viimeisin on fiksu ja hauska, haluan ehdottomasti pitaa sen kaverinani, muttei muuta.
Kunhan marisen tanne! Kylla elama on hirvean rankkaa kun taytyy hatistella ihailijoita kannoiltaan. Haha.
No ei, mutta arysttaa!
Aika kuluu ihanan hitaasti.
Heyyy!
Olen kylla ihmeen hyvin oppinut hallitsemaan aikaa (paani sisalla).
Nytkin kello on vasta 14.15, ja mulla on viela melkein 3 tuntia aikaa oleskella kotona.
Ja olen tehnyt kaiken mita tarvitsee tehda: syonyt, jumpannut, kaynyt suihkussa, meikannut.
Outoa.
I like it.
Ja toihin menokaan ei pahemmin ahdista. Siella on ihan kivoja ihmisia, joita on mukavaa nahda joka paiva.
Silti mietin katkerana lahes joka paiva ihanaa Suomen kesaa... En luultavasti tule nakemaan Suomen kesaa tana vuonna. Ehka Suomen syksyn. Sekin on ihan kiva. Pitaa ajatella positiivisesti.
En enaa niin paljon unelmoi muihin maihin muutosta. Tiedan nyt kuinka vaikeaa se voi olla. Minulle se oli vielapa paljon helpompaa kuin monille muille. Mulla oli taalla asunto valmiiksi, jossa sain asua kuukauden ilmatteeksi. Mulla oli sisko antamassa neuvoja ja tukea, ja ystavia jotka tuki rahallisesti, kun oli vaikeuksia.
Kaikille se ei ole noin helppoa. Ja tiedan, etta muuhun maahan (kuin englantiin) muuttaminen olisi vaikeampaa, koska siella ei ole ketaan tukemassa, kuten taalla oli.
MUTTA!!! Pitka loma ulkomailla kelpaisi! Sen ajatteleminenkin saa mut hymyilemaan leveasti.
Interrail tai jotain muuta, ihan sama, tahdon Hannan (parhaan ystavani) kanssa kiertelemaan maailmaa, ilman painavaa stressia. Tuo olkoon nyt minun motivaationi tehda toita kuin hullu, ja saastaa jokaisen pikku kolikonkin.
Onhan mulla jo nyttenkin rahaa niin paljon saastossa, etta voisin ostaa Ryanairilta lennon Suomeen.
Mutta ma kaipaan enemman. Eli muutaman kuukauden paasta mina tulen varmaankin Suomeen, ja sielta lahden ystavani kanssa matkailemaan! Oh yes. (jos tama kaikki vain sopii Hannalle... Luulenpa ettei se pistaisi pahitteeksi)
Ah, mita elama olisikaan ilman unelmoimista?
Paivan sana: 1. Tes.5: 18 Give thanks in all circumstances, for this is gods will for you in Christ Jesus.
(Mulla on paljon syita olla kiitollinen!)
Olen kylla ihmeen hyvin oppinut hallitsemaan aikaa (paani sisalla).
Nytkin kello on vasta 14.15, ja mulla on viela melkein 3 tuntia aikaa oleskella kotona.
Ja olen tehnyt kaiken mita tarvitsee tehda: syonyt, jumpannut, kaynyt suihkussa, meikannut.
Outoa.
I like it.
Ja toihin menokaan ei pahemmin ahdista. Siella on ihan kivoja ihmisia, joita on mukavaa nahda joka paiva.
Silti mietin katkerana lahes joka paiva ihanaa Suomen kesaa... En luultavasti tule nakemaan Suomen kesaa tana vuonna. Ehka Suomen syksyn. Sekin on ihan kiva. Pitaa ajatella positiivisesti.
En enaa niin paljon unelmoi muihin maihin muutosta. Tiedan nyt kuinka vaikeaa se voi olla. Minulle se oli vielapa paljon helpompaa kuin monille muille. Mulla oli taalla asunto valmiiksi, jossa sain asua kuukauden ilmatteeksi. Mulla oli sisko antamassa neuvoja ja tukea, ja ystavia jotka tuki rahallisesti, kun oli vaikeuksia.
Kaikille se ei ole noin helppoa. Ja tiedan, etta muuhun maahan (kuin englantiin) muuttaminen olisi vaikeampaa, koska siella ei ole ketaan tukemassa, kuten taalla oli.
MUTTA!!! Pitka loma ulkomailla kelpaisi! Sen ajatteleminenkin saa mut hymyilemaan leveasti.
Interrail tai jotain muuta, ihan sama, tahdon Hannan (parhaan ystavani) kanssa kiertelemaan maailmaa, ilman painavaa stressia. Tuo olkoon nyt minun motivaationi tehda toita kuin hullu, ja saastaa jokaisen pikku kolikonkin.
Onhan mulla jo nyttenkin rahaa niin paljon saastossa, etta voisin ostaa Ryanairilta lennon Suomeen.
Mutta ma kaipaan enemman. Eli muutaman kuukauden paasta mina tulen varmaankin Suomeen, ja sielta lahden ystavani kanssa matkailemaan! Oh yes. (jos tama kaikki vain sopii Hannalle... Luulenpa ettei se pistaisi pahitteeksi)
Ah, mita elama olisikaan ilman unelmoimista?
Paivan sana: 1. Tes.5: 18 Give thanks in all circumstances, for this is gods will for you in Christ Jesus.
(Mulla on paljon syita olla kiitollinen!)
sunnuntai 23. kesäkuuta 2013
juhannus ja muuta
Hello!
Kunhan tassa lyhyesti paivitan kuulumiseni tanne.
Tulin just toista (Klo.00.29), ja istuskelen taalla meidan olkkarissa juoden teeta.
Kylla vasyttaa hurjasti. En ymmarra, mua vasyttaa aina ja koko ajan, riippumatta siita kuinka paljon nukun.
Vahan masentaa se, etta mulla oli viimeksi vapaa paiva viime tiistaina, ja seuraava vapaa paivani on (uuden lukkarin mukaan) vasta perjantaina. Eli periaatteessa 1 ja puol viikkoa toiden tekoa putkeen. Huh. Ja perjantaikin on ensiviikon ainoa vapaapaiva.
Tuohonkin silti tottuu.
Kaikkeen tottuu.
Hyva puoli on, etta saan toissa aina ihan kivasti tippeja. Varmaan asiakkaitten kay mua saaliksi kun juoksentelen ympariinsa ruokalautasia kantaen. Haha.
Olen myos saanut ystavan tyomatkallani. Tai oikeastaan, eras tyyppi sai minusta ystavan. Koditon mies.
Se varmaan joka toinen yo istuu lahella mun tyopaikkaa, ja kun lahden toista, pistan sille osan mun tipeista, tai sitten jotain evasta. Viimeksi pistin leipaa. Haha. Tana yona se ei ollut paikalla, olin vahan pettynyt.
Me aina vaihdetaan muutama sanakin siina. Se ei ole mikaan tosi nuhjuinen tyyppi, vaan suht. nuori ja puhuu selkeaa englantia, ja nayttaa aina olevan selvin pain.
Niin juu! Juhannuksesta piti viela kertoa. Mulla on toissa yksi ruotsalainen tyokaveri, se Lynn. Juttelin hanen kanssaan etta miten harmittaa kun ei paase kotimaahansa juhannukseksi (Ruotsissa Juhannus on myos iso juttu, jos ette tienneet)... Niinpa paatettiin etta mennaan Juhannus paivana, lauantaina piknikille Hydeparkkiin ( koska siella oli joku isompikin juttu Juhannusta koskien. Moni Ruotsalainen ja Suomalainen kuulemma meni Hydeparkkiin juhannusta viettamaan)... Niin, se oli suunnitelma, mutta kun lauantaina oli ihan kakka ilma, satoi, niin mentiinkin sitten vain kahville Sorditchiin eraaseen super cooliin (ja norttiin) kahvilaan nimelta Book Club. Se oli enemmankin aamupala. Pannukakkua ja capuccinoa. Se oli ihana kahvila. Hassu sisustus, ja siella oli myos pingispoyta, ja paljon kirjoja!
Aamupalan jalkeen mentiin kiertelemaan Bricklaneen,joka on siina ihan lahella, ja sitten mentiin toihin. loppu illaksi.
Ihan mukava Juhannus. Tosissaan erilainen, kuin olen ikina viettanyt.
Olen oppinut vahan hallitsemaan aikaa, jos noin voi sanoa. Ennen toita, onnistun jotenkin saamaan ajan kulumaan hitaammin, koska tahdon nauttia jokaisesta vapaa-ajan hetkestani, ja toissa saan ajan menemaan aika nopeasti. Ihan mukavaa. Mietin vain etta millanenkohan olen ulkopuolisten silmissa esim toissa, kun pistan ajan kulumaan nopeammin. Naytan varmaan aivokuolleelta, tai jonkinsortin robotilta joka vain tulee sinne tekemaan tyonsa, ja sitten haippasee. No ei vaan, olen myos tutustunut enemman tyokavereihini. Ehka siksi siella on mieluisampaa nyt. Mietin etta jos kerran joudun sinne menemaan joka paiva, parempi on sitten tehda ilmapiirista mahdollisimman mukava, eiko?
Hyvia oita kaikki!
Kunhan tassa lyhyesti paivitan kuulumiseni tanne.
Tulin just toista (Klo.00.29), ja istuskelen taalla meidan olkkarissa juoden teeta.
Kylla vasyttaa hurjasti. En ymmarra, mua vasyttaa aina ja koko ajan, riippumatta siita kuinka paljon nukun.
Vahan masentaa se, etta mulla oli viimeksi vapaa paiva viime tiistaina, ja seuraava vapaa paivani on (uuden lukkarin mukaan) vasta perjantaina. Eli periaatteessa 1 ja puol viikkoa toiden tekoa putkeen. Huh. Ja perjantaikin on ensiviikon ainoa vapaapaiva.
Tuohonkin silti tottuu.
Kaikkeen tottuu.
Hyva puoli on, etta saan toissa aina ihan kivasti tippeja. Varmaan asiakkaitten kay mua saaliksi kun juoksentelen ympariinsa ruokalautasia kantaen. Haha.
Olen myos saanut ystavan tyomatkallani. Tai oikeastaan, eras tyyppi sai minusta ystavan. Koditon mies.
Se varmaan joka toinen yo istuu lahella mun tyopaikkaa, ja kun lahden toista, pistan sille osan mun tipeista, tai sitten jotain evasta. Viimeksi pistin leipaa. Haha. Tana yona se ei ollut paikalla, olin vahan pettynyt.
Me aina vaihdetaan muutama sanakin siina. Se ei ole mikaan tosi nuhjuinen tyyppi, vaan suht. nuori ja puhuu selkeaa englantia, ja nayttaa aina olevan selvin pain.
Niin juu! Juhannuksesta piti viela kertoa. Mulla on toissa yksi ruotsalainen tyokaveri, se Lynn. Juttelin hanen kanssaan etta miten harmittaa kun ei paase kotimaahansa juhannukseksi (Ruotsissa Juhannus on myos iso juttu, jos ette tienneet)... Niinpa paatettiin etta mennaan Juhannus paivana, lauantaina piknikille Hydeparkkiin ( koska siella oli joku isompikin juttu Juhannusta koskien. Moni Ruotsalainen ja Suomalainen kuulemma meni Hydeparkkiin juhannusta viettamaan)... Niin, se oli suunnitelma, mutta kun lauantaina oli ihan kakka ilma, satoi, niin mentiinkin sitten vain kahville Sorditchiin eraaseen super cooliin (ja norttiin) kahvilaan nimelta Book Club. Se oli enemmankin aamupala. Pannukakkua ja capuccinoa. Se oli ihana kahvila. Hassu sisustus, ja siella oli myos pingispoyta, ja paljon kirjoja!
Aamupalan jalkeen mentiin kiertelemaan Bricklaneen,joka on siina ihan lahella, ja sitten mentiin toihin. loppu illaksi.
Ihan mukava Juhannus. Tosissaan erilainen, kuin olen ikina viettanyt.
Olen oppinut vahan hallitsemaan aikaa, jos noin voi sanoa. Ennen toita, onnistun jotenkin saamaan ajan kulumaan hitaammin, koska tahdon nauttia jokaisesta vapaa-ajan hetkestani, ja toissa saan ajan menemaan aika nopeasti. Ihan mukavaa. Mietin vain etta millanenkohan olen ulkopuolisten silmissa esim toissa, kun pistan ajan kulumaan nopeammin. Naytan varmaan aivokuolleelta, tai jonkinsortin robotilta joka vain tulee sinne tekemaan tyonsa, ja sitten haippasee. No ei vaan, olen myos tutustunut enemman tyokavereihini. Ehka siksi siella on mieluisampaa nyt. Mietin etta jos kerran joudun sinne menemaan joka paiva, parempi on sitten tehda ilmapiirista mahdollisimman mukava, eiko?
Hyvia oita kaikki!
torstai 20. kesäkuuta 2013
kummitus
Holla!
Laskeskelin tassa tanaan tyomatkalla, etta elokuun lopussa mulla pitais olla yli tonni rahaa saastossa!
Ja voi hyvinkin olla, etta elokuun lopussa olen jo niin kurkkuani myoten kyllastynyt tuohon tyohon ja muutenkin elamaan taalla, etta olen valmis muuttamaan! Just so you know. :)
Tuplavuoro takana, ja olo on ihan ok.
Tyokaverit ei ollut liian kiukkusia tanaan (jotkut niista on valilla tosi arsyttavia kiukkusina)...
Eilen sen sijaan sain kuulla kunniani milloin keneltakin. Ei vaan voi miellyttaa kaikkia. Esim jos Veronica antaa tietynlaisen ohjeen, mita pitaisi tehda ja miten, ihan varmana Manny sanoo mulle etta "ei noin!!!" Ja sitten taas jos kuuntelen Mannya, Vero valittaa mulle. Eli aina joku on vihainen, eika auta selittaa etta "mutta kun Manny sanoi....."
No joo... Eilen kuulin myos, etta meidan ravintolassa asustaa kummitus!!!
Kylla.
Eraana paivana (pari viikkoa sitten), kun olin keittiolla toissa, Gwen (se vahan bitchy, kaunis tytto) tuli keittioon hammentyneen nakoisena. Se oli kaynyt kellarin varastohuoneesta hakemassa jotain keittio tarvikkeita. Se kertoi mulle ja muille nahneensa jonkun tyton alakerrassa. Sitten se sanoi, ettei tama ole eka kerta kun han naki saman tyton siella. Jotain kuukautta aiemmin, han oli nahnyt saman tyton, ja oli vain ajatellut etta se on uusi tyontekija. Sitten se oli kysynyt ihmisilta etta "hei kuka se uusi tyontekija on?" ja tyypit sanoi sille etta "ei meilla ole mitaan uutta tyontekijaa..." Niin sitten se naki sen uudestaan.
Gwen uskoo sen olevan "kummitus".. Katsos Gwenin aiti on jonkin sortin noita, tai ennustaja, ja Gwen on tottunut nakemaan kaikenlaisia olentoja ja ihmisia tuon puoleisesta.
No, mina ja Vero naureskeltiin sille, koska luultiin (tai ainakin mina luulin) etta se vitsaili.
Kysyin etta "sattuiko se olemaan kiinalainen pikkutytto??" sehan olisi ollut sopivaa kiinalaiseen ravintolaan.
Se sanoi etta "ei, kun se oli jotain teini-ikainen, vaaleaihoinen ja vaalea hiuksinen."
Sitten unohdin tuon kummitustarinan joksikin aikaa.
No nyt, pari paivaa sitten meidan ravintolan siivooja, jotai ei ikina nahda, koska se tyoskentelee vain oisin, oli kertonut jollekin nahneensa myos tyton yhtena yona.
Se oli taysin yksin siivoamassa ravintolaa, ja paatti istahtaa juomaan teeta.Se istui yhteen poydista, ja siina juodessaan, se sattui vilkaisemaan oikealla olevaan peiliin, ja naki sen kautta etta sen takana olevassa poydassa istui tytto. Mutta se katosi kun han katsoi taakseen. Kuulemma tytto oli saman nakoinen kuin mita Gwen kuvaili. Siivooja silti sanoi, etta voi olla etta han vain oli niin vasynyt.
HY-Y-Y-Y-Y-YIIIII..... (2 vaihtoehtoa: joko meidan ravintolassa asustaa koditon tytto, tai sitten siella kummittelee...)
Eilisen jalkeen olen ollut saikky, enka ole uskaltanut menna tyopaikan varastohuoneeseen. Hehe.
No joo... Asiasta toiseen. Oli kerrankin ihanaa palata metrolla kotiin, kun metroasemalla oli erittain hyva banjon soittaja esiintymassa. Siina junaa odotellessani ja istuessani, mietein etta "jos en olisi nain hitsin vasynyt, kavelisin sen luokse ja pistaisin sille vaikka punnan...." Kello oli 23.30, se olisi ansainnut palkkansa siita soitosta. Erittain taidokasta klassista musiikkia. Enka ollut ainoa joka istui kuuntelemassa hymyillen ja tuijottaen tyhjyyteen. En kuitenkaan pistanyt sille rahaa. En jaksanut, ja haluan saastaa kaikki pienet hilutkin Suomea tai jotain muuta varten, ni.
Toivotaan etta huomenna on hyva paiva!
Hyvaa juhannusta ihmiset!
(kaikille joita pelottaa tuon kummitustarinan jalkeen, illan sana: Jes, en muista jakeita, mutta muistan sanat ulkoa: "ala pelkaa, mina olen sinun kanssasi. Ala arkana palyile ymparillesi, mina olen sinun Jumalasi. Mina vahvistan sinua, mina autan sinua, mina tuen sinua vakaalla lujalla kadellani. Mina, Herra, tartun sinua kadesta, ja sanon, ala pelkaa..." )
keskiviikko 19. kesäkuuta 2013
viimeinen paiva
Mielenkiintoinen ajatus:
Se etta elaisi jokaisen paivan kuin se olisi viimeinen paiva jonka elaa.
Mita mina tekisin toisin, jos elaisin paivani niin?
No tietysti, mun tarvitsisi oikeasti uskoa, etta tulen kuolemaan paivan paatteeksi. Muutenhan se ei voisi toimia, ja vasyisin lopulta koko valheelliseen ajatukseen.
Jos tanaan saisin tietaa, etta kuolen paivan paatteeksi,.. Mita mina tekisin?
Ma soittaisin kaikille rakkailleni(perhe ja ystavat) pitkat puhelut, ja kertoisin miten paljon valitan heista, ja antaisin viimehetken neuvot elamaan. Hehe. Tietty, jos mulla olisi tarpeeksi rahaa kasassa, voisin yhta hyvin ottaa lennon Suomeen ja menna heita katsomaan, mutta sitten taas, haluaisinko viimeisena paivanani viettaa monta tuntia lentokentalla, lentokoneessa ja busseissa?
Luultavasti koko paiva menisikin niita puheluita soitellessa. Jos jaisi aikaa itselle, rukoilisin loppuajan.
En ole yksi niista ihmisista jotka ajattelisi etta "noniin! Nyt mun taytyy tehda jotain hullua, mita en ole koskaan tehnyt elamassani"!
Luulenpas etta olen tehnyt ihan tarpeeksi hulluja asioita jo nyt.
Viedaanpa ajatusta pitemmalle, enta jos en sitten kuolisikaan, vaan heraisin uuteen paivaan. Ja sitten uskoisin etta "okei, en kuollut eilen, mutta aivan varmasti kuolen tanaan paivan paatteeksi!"
Mita sitten tekisin? Olisin jo soittanut kaikille rakkailleni edellisena paivana, enka valttamatta haluaisi viettaa
toista paivaa samoissa puuhissa. Sanotaan nyt ainakin heti: en menisi toihin vaikka mika olisi! Luultavasti viettaisin paivan ulkosalla puistoissa, rukoillen.
Ehka testamenttaisin jotain juttuja ihmisille, Mita mulla nyt on testamentattavana? Eipa paljoa.
Ehka voisin soittaa uudelleen joillekin ihmisille, jos silta tuntuisi.
Enta jos en kuitenkaan silloinkaan kuolisi! Olisin jo vahan hammentynyt, koska valmistauduin jo kuolemaan,. Mutta tuntisin toivoa. Ehka en kuolekaan.
Enta viikon paasta, kun en vielakaan ole kuollut. Tai kuukauden paasta? Menisinko takaisin normaaliin elamaani?? Vahintaan vuoden paasta alkaisin elamaan taas sita samaa elamaa. Eli tuo ajatus ei voi toimia!
Haha, en tieda kenelle todistin mitaan noilla ajatuksilla.
Mua on vain itseani kiinnostanut kauan ajatus tuollaisesta elamasta. Ei nyt ihan kirjaimellisesti, etta uskoisi kuolevansa, mutta sellaisesta elamasta, jossa elaa joka hetkessa taysilla.
Mutta se tuntuu mahdottomalta! Miksi tahtoisin elaa toissa joka hetkessa taysilla, jos on huono paiva? Elaa siinakin hetkessa taysilla, kun arsyttava asiakas alkaa marisemaan jotain ruuastaan, kun on alyton kiire! Mita silloin tekisin, jos elaisin kuin viimeista paivaani? Loisin sita? Haha.
Jos kuitenkin elaisin joka paiva niin, etta olettaisin kuolevani pian, antaisin paljon enemman itsestani muille. Ehka se olisi ihan positiivista.
Miten te elaisitte, jos elaisitte viimeista paivaanne?
Se etta elaisi jokaisen paivan kuin se olisi viimeinen paiva jonka elaa.
Mita mina tekisin toisin, jos elaisin paivani niin?
No tietysti, mun tarvitsisi oikeasti uskoa, etta tulen kuolemaan paivan paatteeksi. Muutenhan se ei voisi toimia, ja vasyisin lopulta koko valheelliseen ajatukseen.
Jos tanaan saisin tietaa, etta kuolen paivan paatteeksi,.. Mita mina tekisin?
Ma soittaisin kaikille rakkailleni(perhe ja ystavat) pitkat puhelut, ja kertoisin miten paljon valitan heista, ja antaisin viimehetken neuvot elamaan. Hehe. Tietty, jos mulla olisi tarpeeksi rahaa kasassa, voisin yhta hyvin ottaa lennon Suomeen ja menna heita katsomaan, mutta sitten taas, haluaisinko viimeisena paivanani viettaa monta tuntia lentokentalla, lentokoneessa ja busseissa?
Luultavasti koko paiva menisikin niita puheluita soitellessa. Jos jaisi aikaa itselle, rukoilisin loppuajan.
En ole yksi niista ihmisista jotka ajattelisi etta "noniin! Nyt mun taytyy tehda jotain hullua, mita en ole koskaan tehnyt elamassani"!
Luulenpas etta olen tehnyt ihan tarpeeksi hulluja asioita jo nyt.
Viedaanpa ajatusta pitemmalle, enta jos en sitten kuolisikaan, vaan heraisin uuteen paivaan. Ja sitten uskoisin etta "okei, en kuollut eilen, mutta aivan varmasti kuolen tanaan paivan paatteeksi!"
Mita sitten tekisin? Olisin jo soittanut kaikille rakkailleni edellisena paivana, enka valttamatta haluaisi viettaa
toista paivaa samoissa puuhissa. Sanotaan nyt ainakin heti: en menisi toihin vaikka mika olisi! Luultavasti viettaisin paivan ulkosalla puistoissa, rukoillen.
Ehka testamenttaisin jotain juttuja ihmisille, Mita mulla nyt on testamentattavana? Eipa paljoa.
Ehka voisin soittaa uudelleen joillekin ihmisille, jos silta tuntuisi.
Enta jos en kuitenkaan silloinkaan kuolisi! Olisin jo vahan hammentynyt, koska valmistauduin jo kuolemaan,. Mutta tuntisin toivoa. Ehka en kuolekaan.
Enta viikon paasta, kun en vielakaan ole kuollut. Tai kuukauden paasta? Menisinko takaisin normaaliin elamaani?? Vahintaan vuoden paasta alkaisin elamaan taas sita samaa elamaa. Eli tuo ajatus ei voi toimia!
Haha, en tieda kenelle todistin mitaan noilla ajatuksilla.
Mua on vain itseani kiinnostanut kauan ajatus tuollaisesta elamasta. Ei nyt ihan kirjaimellisesti, etta uskoisi kuolevansa, mutta sellaisesta elamasta, jossa elaa joka hetkessa taysilla.
Mutta se tuntuu mahdottomalta! Miksi tahtoisin elaa toissa joka hetkessa taysilla, jos on huono paiva? Elaa siinakin hetkessa taysilla, kun arsyttava asiakas alkaa marisemaan jotain ruuastaan, kun on alyton kiire! Mita silloin tekisin, jos elaisin kuin viimeista paivaani? Loisin sita? Haha.
Jos kuitenkin elaisin joka paiva niin, etta olettaisin kuolevani pian, antaisin paljon enemman itsestani muille. Ehka se olisi ihan positiivista.
Miten te elaisitte, jos elaisitte viimeista paivaanne?
aurinko paistaa jee, mutta
YHYY. En halua menna toihin tanaan.
On sairaan kaunis ilma, ja haluaisin vain hengailla ulkona koko paivan. Jos olisi joku kiva uimaranta, olis aika jees. En ole viela uimarantaan Lontoossa tormannyt. Brightonissa oli merenranta, mutta kukaan ei uinut, paitsi yksi "hullu" mies. Vesi oli kuulemma liian kylmaa. Pah, ei se mitaan kylmaa ollut!
Arsyttaa tietaa, etten luultavasti nae siskoani ja vuokraisantaani ennen kuin ensi viikolla joskus. Katsos ne menee Helsinkiin viikoksi, ja Nina jaa viela pitemmaksi aikaa Suomeen, kun menee perhetta katsomaan Poriin.
Eli olen yksin jotain viikon ainakin. No, on taalla Ida, mutta.......
Mulla ei oikeastaan ole muuta kirjoitettavaa kuin marisemista siita etten halua menna toihin, ja haluaisin menna pitkalle lomalle Suomeen. Tai jopa muuttaa.
Miksen Suomessa osannut arvostaa niin monia asioita?
oh, well.... En halua pilata kenenkaan paivaa marisemisella. Niin kaunis paiva viela!
(Ps. 143:3-4 hanelle mina kannan huoleni, hanelle kerron, mika minua painaa. Voimani ovat lopussa, mutta sina naet jokaisen askeleeni)
On sairaan kaunis ilma, ja haluaisin vain hengailla ulkona koko paivan. Jos olisi joku kiva uimaranta, olis aika jees. En ole viela uimarantaan Lontoossa tormannyt. Brightonissa oli merenranta, mutta kukaan ei uinut, paitsi yksi "hullu" mies. Vesi oli kuulemma liian kylmaa. Pah, ei se mitaan kylmaa ollut!
Arsyttaa tietaa, etten luultavasti nae siskoani ja vuokraisantaani ennen kuin ensi viikolla joskus. Katsos ne menee Helsinkiin viikoksi, ja Nina jaa viela pitemmaksi aikaa Suomeen, kun menee perhetta katsomaan Poriin.
Eli olen yksin jotain viikon ainakin. No, on taalla Ida, mutta.......
Mulla ei oikeastaan ole muuta kirjoitettavaa kuin marisemista siita etten halua menna toihin, ja haluaisin menna pitkalle lomalle Suomeen. Tai jopa muuttaa.
Miksen Suomessa osannut arvostaa niin monia asioita?
oh, well.... En halua pilata kenenkaan paivaa marisemisella. Niin kaunis paiva viela!
(Ps. 143:3-4 hanelle mina kannan huoleni, hanelle kerron, mika minua painaa. Voimani ovat lopussa, mutta sina naet jokaisen askeleeni)
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Voimat loppu, vai onko?
Dam dam dam... Vapaa paiva, jeeee!
On vahan rankka viikonloppu takana; perjantaina iltavuoro (of course), lauantaina tuplavuoro, sunnuntaina arsyttavan pitka vuoro (seka super tylsa ja vasynyt)...
Mutta nyt osaan todella nauttia vapaa paivistani.
Viimeksi taisin kirjoittaa jotain super negatiivista Lontoosta. Tai no, tarkemmin ajateltuna, varmaan puolet mun teksteista on jotain marisemista siita, miten kauheaa mun elama on taalla!
Viime viikolla tilanne karjistyi niin raskaaksi, etta laitoin rukouspyyntoa kahdelle parhaalle kaverilleni.
Ja arvatkaa mita! Jo seuraavana paiva mulla oli paljon parempi olo. Joku voisi sanoa etta se on psykologista, mutta ma olen paattanyt uskoa etta se on rukousvastaus.
Ei niinkaan etta mulla olisi loistava olo taalla! Tama on hassu tunne. Kylla huomaan kaikki ne negatiiviset asiat, ja huomaan miten kuivaa ja raskasta elama taalla tuntuu nyt olevan, mutta samalla huomaan etta mulla on voimaa elaa taalla, ja tunnen olevani onnellinenkin. Ja tuntuu etta nuo tunteet ei vain voi mitenkaan tulla minusta. Ne tuntuu kuin ulkopuolisen avulta. Haha.
Ristiriitaista.
Eilen menin kirkkoon ennen toita. Katsos mulla oli iltavuoro, ja normaalisti menen kirkkoon klo 18, mutta ajattelin etta kun kerran missaan sen, menenpa ennen toita. Ja se olikin aivan ihana tapa aloittaa tyopaiva.
Asiasta toiseen: mulla on ikava Suomen kesaa!
Viimeksi kun olin Suomessa, oli talvi. Ja kun naen ne kaikki ihanat kuvat joita mun kaverit pistaa facebookiin, ja joissa on kesa, kuolen ikavaan. Kaikki sanoi mulle talvella etta Lontoo on parhaimmillaan kesalla, no, se on varmasti totta... Mutta miksei kukaan hehkuta Suomen kesaa yhtaan enempaa??? Suomen kesa on aivan ihana. Suomen kesa on ihanampi kuin Lontoon kesa. Se kesan tuoksukin on paljon raikkaampi Suomessa. Taalla haisee paljon saasteisemmalle.
Pelkaan, etta kun seuraavan kerran paasen Suomessa kaymaan (tai sitten ihan muutan), on jo syksy tai talvi. Yhyy. Sitten kestaa taas yksi vuosi nahda Suomen ihana kesa.
Ok. Nyt joku tuli kotiin, taidan lopettaa kirjoittamisen.
Paaaaivan sana: Ps. 34:6-11 Ne, jotka katsovat haneen, sateilevat iloa, heidan kasvonsa eivat punastu hapeasta. Mina olin avuton ja huusin apua. herra kuuli minua ja pelasti minut kaikesta hadasta. Herran enkeli on asettunut vartioon. Han suojaa niita, jotka palvelevat Herraa, ja pelastaa heidat. Katsokaa, nahkaa omin silmin! Maistakaa, katsokaa Herran hyvyytta! Onnellinen se, joka turvaa haneen. Pelatkaa Herraa, te hanen pyhansa! Mitaan ei puutu niilta, jotka hanta pelkaavat. Nuoret leijonatkin uupuvat ja nakevat nalkaa, mutta silla, joka turvaa Herraan, on kaikkea kyllin.
(eiko olekin jopa runollinen raamatun kohta. selitan pari kohtaa niille jotka ei ymmarra tuollaista kielta. "Herran pelkaamisella" ei tarkoiteta sellaista pelkaamista, etta pitaisi pelata jonkinlaista kiukkuista Jumalaa joka vitsa kadessa vahtii teetko jotain vaarin, ei, se tarkoittaa Jumalan kunnioittamista ja rakastamista. Se on vanhaa kielta se "herran pelkaaminen". "Hanen pyhillaan" ei tarkoiteta mitaan pyhimyksia, vaan kaikki, jotka uskoo Jumalaan on "hanen pyhiaan"...vaikkei aina olo ole niin pyha. Kunhan selitan, itselle nimittain joskus nuo sanat oli outoja, ja ymmarsin ne vaarin. Ja taman raamatun kohdan pistin tanaan, koska nyt parin paivan aikana olen tuntenut etta se on aivan totta!!!)
Have a fantastic day ya all!!!
On vahan rankka viikonloppu takana; perjantaina iltavuoro (of course), lauantaina tuplavuoro, sunnuntaina arsyttavan pitka vuoro (seka super tylsa ja vasynyt)...
Mutta nyt osaan todella nauttia vapaa paivistani.
Viimeksi taisin kirjoittaa jotain super negatiivista Lontoosta. Tai no, tarkemmin ajateltuna, varmaan puolet mun teksteista on jotain marisemista siita, miten kauheaa mun elama on taalla!
Viime viikolla tilanne karjistyi niin raskaaksi, etta laitoin rukouspyyntoa kahdelle parhaalle kaverilleni.
Ja arvatkaa mita! Jo seuraavana paiva mulla oli paljon parempi olo. Joku voisi sanoa etta se on psykologista, mutta ma olen paattanyt uskoa etta se on rukousvastaus.
Ei niinkaan etta mulla olisi loistava olo taalla! Tama on hassu tunne. Kylla huomaan kaikki ne negatiiviset asiat, ja huomaan miten kuivaa ja raskasta elama taalla tuntuu nyt olevan, mutta samalla huomaan etta mulla on voimaa elaa taalla, ja tunnen olevani onnellinenkin. Ja tuntuu etta nuo tunteet ei vain voi mitenkaan tulla minusta. Ne tuntuu kuin ulkopuolisen avulta. Haha.
Ristiriitaista.
Eilen menin kirkkoon ennen toita. Katsos mulla oli iltavuoro, ja normaalisti menen kirkkoon klo 18, mutta ajattelin etta kun kerran missaan sen, menenpa ennen toita. Ja se olikin aivan ihana tapa aloittaa tyopaiva.
Asiasta toiseen: mulla on ikava Suomen kesaa!
Viimeksi kun olin Suomessa, oli talvi. Ja kun naen ne kaikki ihanat kuvat joita mun kaverit pistaa facebookiin, ja joissa on kesa, kuolen ikavaan. Kaikki sanoi mulle talvella etta Lontoo on parhaimmillaan kesalla, no, se on varmasti totta... Mutta miksei kukaan hehkuta Suomen kesaa yhtaan enempaa??? Suomen kesa on aivan ihana. Suomen kesa on ihanampi kuin Lontoon kesa. Se kesan tuoksukin on paljon raikkaampi Suomessa. Taalla haisee paljon saasteisemmalle.
Pelkaan, etta kun seuraavan kerran paasen Suomessa kaymaan (tai sitten ihan muutan), on jo syksy tai talvi. Yhyy. Sitten kestaa taas yksi vuosi nahda Suomen ihana kesa.
Ok. Nyt joku tuli kotiin, taidan lopettaa kirjoittamisen.
Paaaaivan sana: Ps. 34:6-11 Ne, jotka katsovat haneen, sateilevat iloa, heidan kasvonsa eivat punastu hapeasta. Mina olin avuton ja huusin apua. herra kuuli minua ja pelasti minut kaikesta hadasta. Herran enkeli on asettunut vartioon. Han suojaa niita, jotka palvelevat Herraa, ja pelastaa heidat. Katsokaa, nahkaa omin silmin! Maistakaa, katsokaa Herran hyvyytta! Onnellinen se, joka turvaa haneen. Pelatkaa Herraa, te hanen pyhansa! Mitaan ei puutu niilta, jotka hanta pelkaavat. Nuoret leijonatkin uupuvat ja nakevat nalkaa, mutta silla, joka turvaa Herraan, on kaikkea kyllin.
(eiko olekin jopa runollinen raamatun kohta. selitan pari kohtaa niille jotka ei ymmarra tuollaista kielta. "Herran pelkaamisella" ei tarkoiteta sellaista pelkaamista, etta pitaisi pelata jonkinlaista kiukkuista Jumalaa joka vitsa kadessa vahtii teetko jotain vaarin, ei, se tarkoittaa Jumalan kunnioittamista ja rakastamista. Se on vanhaa kielta se "herran pelkaaminen". "Hanen pyhillaan" ei tarkoiteta mitaan pyhimyksia, vaan kaikki, jotka uskoo Jumalaan on "hanen pyhiaan"...vaikkei aina olo ole niin pyha. Kunhan selitan, itselle nimittain joskus nuo sanat oli outoja, ja ymmarsin ne vaarin. Ja taman raamatun kohdan pistin tanaan, koska nyt parin paivan aikana olen tuntenut etta se on aivan totta!!!)
Have a fantastic day ya all!!!
torstai 13. kesäkuuta 2013
Voi himputti.
En tieda mika olisi nyt jarkevinta.
Kun siis olen suunnitellut menevani Suomessa kaymaan loppu kesasta tai syksylla, mutta nyt en ole enaa varma.
Jos kerran mina ja Hanna ollaan ehka muuttamassa johonkin, onko mun silloin jarkea tulla Suomeen, ennen kuin muutan pois Lontoosta? Siina tapauksessa tulisin Suomeen tavaroineni, ja sitten lahtisin jonnekin muualle. Kai.
Tai enta jos muutankin takaisin Suomeen? Silloin mun ei varsinkaan ole jarkea tulla ensin kaymaan Suomessa (ja maksaa siita matkasta itseni kipeaksi) ja sitten palata tanne joksikin aikaa ja sitten muuttaa Suomeen.
Ja tanaan mulla on ollut ihan mukava olo taalla Lontoossakin (pitkasta aikaa)... Varmaan siksi etta Ninalla on iltavuoro ja mulla on vapaapaiva, niin saatoin tavata siskoanikin tassa aamupalalla.
Huvitti vahan eilen, kun olin lahdossa toihin. Kavellessa meidan kotikadulla, tormasin Ninaan joka oli palaamassa toista. Meidana keskustelu:
"No moi!"
"Moi! Kiva nahda suakin..."
"Joo, kiva nahda, mita kuuluu?"
"Ihan hyvaa, toihin olen tassa menossa"
"joo, ma oon tulossa toista, no, nahdaan myohemmin..."
"nahdaan!"
Haha, tuo oli kyllakin ihan vitsimielinen keskustelu (vitsimielinen??)...
Huoh, ongelma on, etta tykkaan asua Ninan ja Jimmyn kanssa. Ne on niiiin kivoja. Jos vain saisin ne muuttamaan vaikka Suomeen kanssani. Hehe.
Ja vaikka ne molemmat sanoi mulle etta voisin muuttaa Amsterdamiin, tiedan ettei ne halua etta muutan viela vahaan aikaan.
Tosissaan, Nina, Jim ja pari kaveria taalla on ainoat syyt miksi haluan olla taalla. Tietysti myos tama kaupunki on aika ihana. Ainakin jotkut alueet Lontoosta.
Mutta en tiia.
Saastelenpas tassa rahaa ja mietin. En vain jaksais liian kauaa tata elaman tyylia. Etta ainoa elamani on toihin meneminen ja sitten kotiin palaaminen (ei nyt aivan pelkastaan, mutta suurinpiirtein).
Pelkaan etta nuo huomaa etta mua vahan masentaa taalla.
En tieda mista asenteen muutokseni tuli.
Ensin halusin sinnikkaasti olla taalla vaikka toissa oli viela sata kertaa vaikeampaa kuin nyt, eika ollut aikaa tai rahaa ikina. Nyt mulla on ok tyo, ystavia, aikaa itselleni ja melkein jopa muillekin, rahaa on tarpeeksi. Ja nyt en jaksa enaa olla taalla. Varmaan olen jonkinlainen masokisti ja tykkaan karsimisesta.
(paivan sana: Joos.1:9 muista etta olen sanonut sinulle: " ole rohkea ja luja, ala pelkaa alaka lannistu.Herra sinun Jumalasi on sinun kanssasi kaikilla teillasi.
Matt.11:28-30 tulkaa minun luokseni, kaikki te tyon ja kuormien uuvuttamat. Mina annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: mina olen sydameltani lempea ja noyra. Nain teidan sielunne loytaa levon. Minun ikeeni on hyva kantaa ja minun kuormani on kevyt. )
Have a fabulous day!
En tieda mika olisi nyt jarkevinta.
Kun siis olen suunnitellut menevani Suomessa kaymaan loppu kesasta tai syksylla, mutta nyt en ole enaa varma.
Jos kerran mina ja Hanna ollaan ehka muuttamassa johonkin, onko mun silloin jarkea tulla Suomeen, ennen kuin muutan pois Lontoosta? Siina tapauksessa tulisin Suomeen tavaroineni, ja sitten lahtisin jonnekin muualle. Kai.
Tai enta jos muutankin takaisin Suomeen? Silloin mun ei varsinkaan ole jarkea tulla ensin kaymaan Suomessa (ja maksaa siita matkasta itseni kipeaksi) ja sitten palata tanne joksikin aikaa ja sitten muuttaa Suomeen.
Ja tanaan mulla on ollut ihan mukava olo taalla Lontoossakin (pitkasta aikaa)... Varmaan siksi etta Ninalla on iltavuoro ja mulla on vapaapaiva, niin saatoin tavata siskoanikin tassa aamupalalla.
Huvitti vahan eilen, kun olin lahdossa toihin. Kavellessa meidan kotikadulla, tormasin Ninaan joka oli palaamassa toista. Meidana keskustelu:
"No moi!"
"Moi! Kiva nahda suakin..."
"Joo, kiva nahda, mita kuuluu?"
"Ihan hyvaa, toihin olen tassa menossa"
"joo, ma oon tulossa toista, no, nahdaan myohemmin..."
"nahdaan!"
Haha, tuo oli kyllakin ihan vitsimielinen keskustelu (vitsimielinen??)...
Huoh, ongelma on, etta tykkaan asua Ninan ja Jimmyn kanssa. Ne on niiiin kivoja. Jos vain saisin ne muuttamaan vaikka Suomeen kanssani. Hehe.
Ja vaikka ne molemmat sanoi mulle etta voisin muuttaa Amsterdamiin, tiedan ettei ne halua etta muutan viela vahaan aikaan.
Tosissaan, Nina, Jim ja pari kaveria taalla on ainoat syyt miksi haluan olla taalla. Tietysti myos tama kaupunki on aika ihana. Ainakin jotkut alueet Lontoosta.
Mutta en tiia.
Saastelenpas tassa rahaa ja mietin. En vain jaksais liian kauaa tata elaman tyylia. Etta ainoa elamani on toihin meneminen ja sitten kotiin palaaminen (ei nyt aivan pelkastaan, mutta suurinpiirtein).
Pelkaan etta nuo huomaa etta mua vahan masentaa taalla.
En tieda mista asenteen muutokseni tuli.
Ensin halusin sinnikkaasti olla taalla vaikka toissa oli viela sata kertaa vaikeampaa kuin nyt, eika ollut aikaa tai rahaa ikina. Nyt mulla on ok tyo, ystavia, aikaa itselleni ja melkein jopa muillekin, rahaa on tarpeeksi. Ja nyt en jaksa enaa olla taalla. Varmaan olen jonkinlainen masokisti ja tykkaan karsimisesta.
(paivan sana: Joos.1:9 muista etta olen sanonut sinulle: " ole rohkea ja luja, ala pelkaa alaka lannistu.Herra sinun Jumalasi on sinun kanssasi kaikilla teillasi.
Matt.11:28-30 tulkaa minun luokseni, kaikki te tyon ja kuormien uuvuttamat. Mina annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: mina olen sydameltani lempea ja noyra. Nain teidan sielunne loytaa levon. Minun ikeeni on hyva kantaa ja minun kuormani on kevyt. )
Have a fabulous day!
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Minne seuraavaksi?
Hello!
Hah, olen saanut Hannan innostumaan matkailusta. Nyt me unelmoidaan jo kolmatta paivaa yhdessa siita, etta muutettais jonnekin ulkomaille kahdestaan!
Se olis kylla upeaa, taytyy kattoa etta mihin johtopaatokseen me paadytaan.
Totta kai Lontoossa asumisessa on hienotkin puolensa. En vain tieda etta miksi yht akkia kyllastyin taysin. Se tapahtui kuin salaman iskusta. Nina ja Jim palasi Amsterdamista, ja alkoivat mulle puhumaan, etta se olisi aivan taydellinen paikka mulle asua. Naureskelin ja sanoin etta "Toisin sanoen te ootte potkimassa mut pihalle", ja ne oli silleen etta " ei ei, kun se on oikeesti vaan niin rento paikka!"
No se sai mut tajuamaan etta rentoa paikkaa just kaipaankin. Lontoo on cool, muttei rento.
Taalla kaikilla on alyton kiire ja stressi paalla koko ajan.
Ja mina inhoan kiiretta ja stressia.
Katsotaan miten kay tosiaan.
Elama on aika jannittavaa, kun ei koskaan tieda mita se tuo tullessaan ja mita seuraavaksi tapahtuu.
Nyt mua ja Hannaa molempia stressaa etta mihin pitais menna seuraavaksi. Silla on samankaltainen tilanne, ei jaksa enaa sita paikkaa jossa asuu, ja kaipaa muutosta. Ollaan mietitty nyt useita Euroopan maita ja eri kaupunkeja. Taytyis olla edullinen ja rento paikka josta loytyis toita helposti, ja plussaa olisi lampimat ilmat. Nama on toisaalta vasta unelmoimisen tasolla.
( Paivan sana: Matt.18:19-20 mina sanon teille: mita tahansa asiaa kaksi teista yhdessa sopien maan paalla rukoilee, sen he saavat minun Isaltani, joka on taivaassa. Silla missa kaksi tai kolme on koolla minun nimessani, siella mina olen heidan keskellaan. )
Hah, olen saanut Hannan innostumaan matkailusta. Nyt me unelmoidaan jo kolmatta paivaa yhdessa siita, etta muutettais jonnekin ulkomaille kahdestaan!
Se olis kylla upeaa, taytyy kattoa etta mihin johtopaatokseen me paadytaan.
Totta kai Lontoossa asumisessa on hienotkin puolensa. En vain tieda etta miksi yht akkia kyllastyin taysin. Se tapahtui kuin salaman iskusta. Nina ja Jim palasi Amsterdamista, ja alkoivat mulle puhumaan, etta se olisi aivan taydellinen paikka mulle asua. Naureskelin ja sanoin etta "Toisin sanoen te ootte potkimassa mut pihalle", ja ne oli silleen etta " ei ei, kun se on oikeesti vaan niin rento paikka!"
No se sai mut tajuamaan etta rentoa paikkaa just kaipaankin. Lontoo on cool, muttei rento.
Taalla kaikilla on alyton kiire ja stressi paalla koko ajan.
Ja mina inhoan kiiretta ja stressia.
Katsotaan miten kay tosiaan.
Elama on aika jannittavaa, kun ei koskaan tieda mita se tuo tullessaan ja mita seuraavaksi tapahtuu.
Nyt mua ja Hannaa molempia stressaa etta mihin pitais menna seuraavaksi. Silla on samankaltainen tilanne, ei jaksa enaa sita paikkaa jossa asuu, ja kaipaa muutosta. Ollaan mietitty nyt useita Euroopan maita ja eri kaupunkeja. Taytyis olla edullinen ja rento paikka josta loytyis toita helposti, ja plussaa olisi lampimat ilmat. Nama on toisaalta vasta unelmoimisen tasolla.
( Paivan sana: Matt.18:19-20 mina sanon teille: mita tahansa asiaa kaksi teista yhdessa sopien maan paalla rukoilee, sen he saavat minun Isaltani, joka on taivaassa. Silla missa kaksi tai kolme on koolla minun nimessani, siella mina olen heidan keskellaan. )
maanantai 10. kesäkuuta 2013
muutos
Mulla on outo olo.
Oon nyt miettinyt jo jonkin aikaa etta mita tekisin seuraavaksi.
Siis elamassani.
Uskon etta elan Jumalan johdatuksessa, mutta silti stressaa nama asiat aika usein.
On hassua miten Jumala valilla johdattaa. Valilla tuntuu etta han pitaisi mua paikoillaan, esim jossain tietyssa kaupungissa jonkin aikaa. Ja yleensa siihen loytyy syy pian. Yleensa mulle tulee tunne silloin, etta en voi viela lahtea, koska tiedan etta taalla tulee tapahtumaan jotain tarkeaa.
Tai sitten tapahtuu niin pain, etta tuntuu etta Jumala tonisi mua eteenpain.
Nyt mulla on sellainen olo, etta tuntuu etta jotain tulee pian tapahtumaan. Jokin suuri muutos mun elamassani. En oikein tieda etta mika se on, mutta tunne on vahva.
Mietin, etta onkohan se muuttaminen jonnekin muualle?
Tuntuu jotenkin tosi surulliseltakin tama tunne.
Surulliselta, mutta hyvalla tavalla jannittavalta ja innostavalta.
Kylla ehka unelmoinkin vahan muuttamisesta. Pois Lontoosta, mutta ei valttamatta takaisin Suomeen.
Nina ja Jim niin kehui Amsterdamia, etta mietin nyt sitakin vaihtoehtoa.
Kun vain saisin Hannan mukaani.
Mietityttaa vain etta mika on Jumalan suunnitelma ja tahto. Se on mulle tarkeaa tietaa, mutta usein kay niin, ettei Jumala kerro tahtoaan tuosta vain, vaan han tykkaa yllattaa mut.
Valilla Jumala puhuu ihmisten kautta. Lahi aikoina moni kaveri Suomesta tai Lontoosta on sanonut mulle etta mun pitaisi muuttaa. Joko takaisin Suomeen, tai jonnekin muualle.
Tuntuu nyt silta, etta tietaisin etta tulen jattamaan Lontoon piakkoin. Se surettaa (erityisesti kun tulen jattamaan ihanan siskoni ja Jimmyn), mutta samalla en malta odottaa. Jannittavaa.
Illan sana: San.3:5-6 ala jata elamaasi oman ymmarryksesi varaan, vaan turvaa koko sydamestasi Herraan. Missa kuljetkin, pida hanet mielessasi, han viitoittaa sinulle oikean tien.
Ja lisaa!!! :D Hab.2:3 naky odottaa viela toteutumistaan, mutta maaraaika lahestyy joka hetki, se hetki tulee vaajaamatta. Jos se viipyy, odota, naky toteutuu varmasti ja ajallaan.
Oon nyt miettinyt jo jonkin aikaa etta mita tekisin seuraavaksi.
Siis elamassani.
Uskon etta elan Jumalan johdatuksessa, mutta silti stressaa nama asiat aika usein.
On hassua miten Jumala valilla johdattaa. Valilla tuntuu etta han pitaisi mua paikoillaan, esim jossain tietyssa kaupungissa jonkin aikaa. Ja yleensa siihen loytyy syy pian. Yleensa mulle tulee tunne silloin, etta en voi viela lahtea, koska tiedan etta taalla tulee tapahtumaan jotain tarkeaa.
Tai sitten tapahtuu niin pain, etta tuntuu etta Jumala tonisi mua eteenpain.
Nyt mulla on sellainen olo, etta tuntuu etta jotain tulee pian tapahtumaan. Jokin suuri muutos mun elamassani. En oikein tieda etta mika se on, mutta tunne on vahva.
Mietin, etta onkohan se muuttaminen jonnekin muualle?
Tuntuu jotenkin tosi surulliseltakin tama tunne.
Surulliselta, mutta hyvalla tavalla jannittavalta ja innostavalta.
Kylla ehka unelmoinkin vahan muuttamisesta. Pois Lontoosta, mutta ei valttamatta takaisin Suomeen.
Nina ja Jim niin kehui Amsterdamia, etta mietin nyt sitakin vaihtoehtoa.
Kun vain saisin Hannan mukaani.
Mietityttaa vain etta mika on Jumalan suunnitelma ja tahto. Se on mulle tarkeaa tietaa, mutta usein kay niin, ettei Jumala kerro tahtoaan tuosta vain, vaan han tykkaa yllattaa mut.
Valilla Jumala puhuu ihmisten kautta. Lahi aikoina moni kaveri Suomesta tai Lontoosta on sanonut mulle etta mun pitaisi muuttaa. Joko takaisin Suomeen, tai jonnekin muualle.
Tuntuu nyt silta, etta tietaisin etta tulen jattamaan Lontoon piakkoin. Se surettaa (erityisesti kun tulen jattamaan ihanan siskoni ja Jimmyn), mutta samalla en malta odottaa. Jannittavaa.
Illan sana: San.3:5-6 ala jata elamaasi oman ymmarryksesi varaan, vaan turvaa koko sydamestasi Herraan. Missa kuljetkin, pida hanet mielessasi, han viitoittaa sinulle oikean tien.
Ja lisaa!!! :D Hab.2:3 naky odottaa viela toteutumistaan, mutta maaraaika lahestyy joka hetki, se hetki tulee vaajaamatta. Jos se viipyy, odota, naky toteutuu varmasti ja ajallaan.
vahan marisemista.
Huh, eilinen oli ihan hirvea paiva. Sori tuun tanne taas marisemaan.
Aamulla tunsin kylla etta jokin on vikana, kun olin niin sairaan vasynyt, enka pystynyt syomaan mitaan kun oli niin huono olo. Ajattelin kuitenkin etta varmasti se menee ohi. Jonkinlainen "aamupahoinvointi"...
No joo, se ei mennyt ohi. Paheni vain, ja toissa oli kauheaa, koska olin ainoana tarjoilijana siella, ja oksetti sikana ja pyorrytti. Ihan oikeasti, pelkasin jokaisen asiakkaan edessa, etta oksentaisin.
Lopulta Robin (assistant manageri) ja Foster (baarin manageri) lahetti mut kotiin, pari tuntia ennen kuin olisin paassyt. Mutta en voinut lahtea kotiin, vaikka olisin kuinka halunnut! Katsos meille maksetaan palkka aina viikonloppuisin, ja mulle olisi palkan maksu ollut eilen, koska lauantaina mulla oli vapaapaiva. Eli mun taytyi jaada sinne pariksi tunniksi odottamaan etta pomo saapuu paikalle, koska se on ainoa joka voi maksaa mun palkkani. Joten menin alakertaan nukkumaan.
Kun viimein sain palkkani, en voinut vielakaan lahtea kotiin, vaikka olin niin huonovointinen etta hadin tuskin pystyin kavelemaan. Katsos olin luvannut Marialle etta tapaan hanet, koska han lahti eilen illalla takaisin Espaniaan, ja han halusi tavata mut ennen sita. Totta kai minakin tahdoin tavata hanet, mutta olin niin sekaisin. Menin kuitenkin tapaamaan sita. Mentiin Knightsbridgeen kahville istumaan (ma join kyllakin vetta, kahvista olisin oksentanut. ) ja jutusteltiin varmaan tunti. Georgiakin saapui paikalle. Tosi kiva tytto. (Guessista)
Kun viimein paasin kotiin, sain tuliaiseksi Ninalta ja Jimmylta topin jossa lukee " I love Amsterdam", haha, enhan ole ikina kaynytkaan siella. Plus paaljon karkkeja. Ne olikin ainoa ruoka jota soin eilen, koska illalla mulla oli jo vahan nalka.
Tana aamuna herasin klo 10, eli nukuin ylyi 12 tuntia,..
Ja vielakin on outoa olo. En oikein pysty syomaan vielakaan.
Juttu on kuitenkin niin, etta luultavasti joudun menemaan tanaan toihin, koska jos en mene, joku joutuu mun takia tekemaan tuplavuoron. Enka halua tehda niin kellekaan. Menen varmaan nyt takaisin nukkumaan, ja toivon etta voin paremmin ennen kello viitta.
Aamulla tunsin kylla etta jokin on vikana, kun olin niin sairaan vasynyt, enka pystynyt syomaan mitaan kun oli niin huono olo. Ajattelin kuitenkin etta varmasti se menee ohi. Jonkinlainen "aamupahoinvointi"...
No joo, se ei mennyt ohi. Paheni vain, ja toissa oli kauheaa, koska olin ainoana tarjoilijana siella, ja oksetti sikana ja pyorrytti. Ihan oikeasti, pelkasin jokaisen asiakkaan edessa, etta oksentaisin.
Lopulta Robin (assistant manageri) ja Foster (baarin manageri) lahetti mut kotiin, pari tuntia ennen kuin olisin paassyt. Mutta en voinut lahtea kotiin, vaikka olisin kuinka halunnut! Katsos meille maksetaan palkka aina viikonloppuisin, ja mulle olisi palkan maksu ollut eilen, koska lauantaina mulla oli vapaapaiva. Eli mun taytyi jaada sinne pariksi tunniksi odottamaan etta pomo saapuu paikalle, koska se on ainoa joka voi maksaa mun palkkani. Joten menin alakertaan nukkumaan.
Kun viimein sain palkkani, en voinut vielakaan lahtea kotiin, vaikka olin niin huonovointinen etta hadin tuskin pystyin kavelemaan. Katsos olin luvannut Marialle etta tapaan hanet, koska han lahti eilen illalla takaisin Espaniaan, ja han halusi tavata mut ennen sita. Totta kai minakin tahdoin tavata hanet, mutta olin niin sekaisin. Menin kuitenkin tapaamaan sita. Mentiin Knightsbridgeen kahville istumaan (ma join kyllakin vetta, kahvista olisin oksentanut. ) ja jutusteltiin varmaan tunti. Georgiakin saapui paikalle. Tosi kiva tytto. (Guessista)
Kun viimein paasin kotiin, sain tuliaiseksi Ninalta ja Jimmylta topin jossa lukee " I love Amsterdam", haha, enhan ole ikina kaynytkaan siella. Plus paaljon karkkeja. Ne olikin ainoa ruoka jota soin eilen, koska illalla mulla oli jo vahan nalka.
Tana aamuna herasin klo 10, eli nukuin ylyi 12 tuntia,..
Ja vielakin on outoa olo. En oikein pysty syomaan vielakaan.
Juttu on kuitenkin niin, etta luultavasti joudun menemaan tanaan toihin, koska jos en mene, joku joutuu mun takia tekemaan tuplavuoron. Enka halua tehda niin kellekaan. Menen varmaan nyt takaisin nukkumaan, ja toivon etta voin paremmin ennen kello viitta.
lauantai 8. kesäkuuta 2013
kiva paiva
Okei, tein aivan mahtavaa omenapiirakkaa!
Pakko hehkuttaa, tassa resepti kaikille kiinnostuneille: http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/22113/Kaikkien%20kehuma%20omenapiirakka/
Hihi. Nyt aion vain herkutella tuota teen kera, ja vaikkapa lukea raamattua, ja sitten ehka katsoa jotain sarjaa.
Mulla ja Ninalla oli niin tylsaa yksi paiva, etta katsottiin kokonaan sarja nimelta Lost in Austen.
Sen juoni on, etta joku kirjailija tytto nykyajan Lontoosta jotenkin ihmeellisesti paatyi Jane Austenin "maailmaan", siihen Ylpeys ja ennakkoluulo tarinaan, ja sen tarinan Elisabeth paatyi vuorostaan taman ajan Lontooseen.
Taytta homppaa, mutta viihdytti ainakin. Haha, toivon etta loydan jotain sen veroista Netflixista.
By the way, kaikki jotka tahtoo hemmotella itseaan, suosittelen (taman omenapiirakan lisaksi tietenkin) ottamaan pitkan suihkun, pistaen kasvonaamioksi luonnollista jogurttia, tehden vartalokuorinnan kahvipuruilla ja oliivioljylla, ja tehden hiushoidon sitruuna mehulla. Noin tein tana aamuna, ja on aika ihana olo.
Jep, niin kuin ehka arvaatte, olen hulluna luonnollisiin kauneudenhoito juttuihin.
Tassa taman paivan piristavin lausahdus, jonka kuulin veljen poikani suusta (skypessa):
"Rakastan sinua Milka. Rakastan sinua kun minulla oli spiderman-pallo joka poksahti,"
ah day off
Siita tietaa, etta eilinen oli rankka paiva, kun heraa klo 12 jalkeen aamupaivalla, eika silloinkaan oikeen pysty nousemaan sangysta.
Kaikki lihakset kipeina, ja jalat varsinkin.
Perjantain tuplavuorot <3
Onneksi tanaan on vapaapaiva. En aio lahtea kotoa mihinkaan koko paivaan. Koska ei tee mieli.
Aion siivota, jumpata, syoda herkkuja (kylla. ihan koska on lauantai, ja vapaapaiva. Niin, ja koska kukaan ei ole todistamassa tuota.), aion lukea raamattua, ehka ottaa aurinkoa, skypetella rakkaan perheeni kanssa. Jeap.
Taydellinen vapaapaiva tiedossa.
Tana aamuna menin heti herattyani laheiseen corner shoppiin ostamaan aamupalaa. Ne myyjat varmaan luulee etta oon jonkinlainen tyoton alkoholisti tai jotain. Koska aina kun menen sinne, oon just herannyt joskus 12 jalkeen ja naytan ihan rajahtaneelta... Haha. Tanaan ostin pienen leivoksen ja jogurttia. Nyt on vahan huono omatunto siita leivoksesta. Ei se kallis ollut, mutta mika epaterveellinen aamupala!
Maria (Guessista) lahtee huomenna takaisin Espaniaan. Muuttaa takaisin, koska sai sielta paremman tyon.
Tapaan hanet huomenna ennen kuin han lahtee. Agne on myos suunnitellut muuttavansa takaisin Liettuaan. Diane muuttaa myos ens viikolla kesaksi takaisin USAan. Toisin sanoen kaikki mun parhaimmat Lontoo kaverit on muuttamassa. Onneksi taalla on viela Lynn ja Lidiya seka kamppikset.
Haluisin niin menna kaymaan Suomessa. Ja varsinkin kesalla. Tai edes alkusyksysta. Yritan saastaa rahaa.
Kerroinko jo, etta sain yllatykseksi 300 puntaa veronpalautuksia?? Oli kylla iloinen yllatys, nyt voin maksaa Jimmylle velkani takaisin, ja rahaa jaa ylikin. Sen loppusumman pistan saastoon, Suomen matkaa varten.
Suvi on ihana, se niin haluaa etta menen jo Suomessa kaymaan, etta sanoi etta voi pistaa mulle sita varten vahan rahaa, sitten kun ne saa rahaa. Kielsin sita kyllakin tekemasta niin. Vaikka kuinka tahtoisin menna Suomessa kaymaan, en voisi olla niin itsekas, etta ottaisin ihmisilta sita varten rahaa.
Totuus on, etta unelmoin, etta mulla olisi niin paljon rahaa, etta voisin vain matkustaa Suomeen kerran kuussa, niin etta olisin siella viikon kerralla. Tai sitten niin pain etta asuin Suomessa, ja matkustaisin tanne aina viikoksi kerran kuussa! Haha. Tuohan on taysin mahdotonta tietenkin.
Oon muuttunut aika paljon naiden 5 kuukauden aikana. Mun mielesta parempaan suuntaan. Toivon etta muidenkin mielesta. En ole enaa se epavarma ja ujo tytto. Tai no, olenhan mina, mutta itsevarmuus on lisaantynyt niin paljon. Tiedan etta kelpaan tallaisenaan. Mun ei tarvi enaa yrittaa opetella tuntemaan itseani, tuntuu etta tuntisin jo tarpeeksi. Tuntuu etta olisin aikuistunut aika paljon, suoraan sanottuna.
Eli olen iloinen naista 5 kuukaudesta, ja mahdollisista tulevista kuukausista myos.
Olen myos oppinut, etten tarvitse enempaa kuin tarpeelliset asiat. En tarvitse paljoa vaatteita, enka paljon muutakaan. Se riittaa, etta on katto paan paalla, vaatteet lammittamassa ja ruokaa sen verran kuin tarvii. Naissa olosuhteissa voi olla onnellinen. Tietysti valilla stressaa sikana kun ei voi olla varma etta saako maksettua vuokran jne, mutta ainakin tahan mennessa kaikki on mennyt yllattavan hyvin.
Paivan sana: Matt.6:31-34 alkaa siis murehtiko: mita me nyt syomme? Tai mita me juomme? Tai mista me saamme vaatteet? Tata kaikkea pakanat (suurin osa ihmisista) tavoittelevat. Teidan taivaallinen isanne tietaa kylla, etta tarvitsette kaikkea tata. Etsikaa ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja Hanen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tamakin. Alkaa siis murehtiko huomispaivasta, se kylla pitaa itsestaan huolen. Kullekin paivalle riittavat sen omat murheet.
Matt.7:11 Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvaa, niin paljon ennemmin teidan taivaallinen isanne antaa hyvaa niille, jotka sita hanelta pyytavat.
Matt.6:8 Teidan isanne kylla tietaa mita tarvitsette, jo ennen kuin olette hanelta pyytaneetkaan.
Raamattukin sanoo: chill out! Naissa tunnelmissa vietan taman lauantain.
Kaikki lihakset kipeina, ja jalat varsinkin.
Perjantain tuplavuorot <3
Onneksi tanaan on vapaapaiva. En aio lahtea kotoa mihinkaan koko paivaan. Koska ei tee mieli.
Aion siivota, jumpata, syoda herkkuja (kylla. ihan koska on lauantai, ja vapaapaiva. Niin, ja koska kukaan ei ole todistamassa tuota.), aion lukea raamattua, ehka ottaa aurinkoa, skypetella rakkaan perheeni kanssa. Jeap.
Taydellinen vapaapaiva tiedossa.
Tana aamuna menin heti herattyani laheiseen corner shoppiin ostamaan aamupalaa. Ne myyjat varmaan luulee etta oon jonkinlainen tyoton alkoholisti tai jotain. Koska aina kun menen sinne, oon just herannyt joskus 12 jalkeen ja naytan ihan rajahtaneelta... Haha. Tanaan ostin pienen leivoksen ja jogurttia. Nyt on vahan huono omatunto siita leivoksesta. Ei se kallis ollut, mutta mika epaterveellinen aamupala!
Maria (Guessista) lahtee huomenna takaisin Espaniaan. Muuttaa takaisin, koska sai sielta paremman tyon.
Tapaan hanet huomenna ennen kuin han lahtee. Agne on myos suunnitellut muuttavansa takaisin Liettuaan. Diane muuttaa myos ens viikolla kesaksi takaisin USAan. Toisin sanoen kaikki mun parhaimmat Lontoo kaverit on muuttamassa. Onneksi taalla on viela Lynn ja Lidiya seka kamppikset.
Haluisin niin menna kaymaan Suomessa. Ja varsinkin kesalla. Tai edes alkusyksysta. Yritan saastaa rahaa.
Kerroinko jo, etta sain yllatykseksi 300 puntaa veronpalautuksia?? Oli kylla iloinen yllatys, nyt voin maksaa Jimmylle velkani takaisin, ja rahaa jaa ylikin. Sen loppusumman pistan saastoon, Suomen matkaa varten.
Suvi on ihana, se niin haluaa etta menen jo Suomessa kaymaan, etta sanoi etta voi pistaa mulle sita varten vahan rahaa, sitten kun ne saa rahaa. Kielsin sita kyllakin tekemasta niin. Vaikka kuinka tahtoisin menna Suomessa kaymaan, en voisi olla niin itsekas, etta ottaisin ihmisilta sita varten rahaa.
Totuus on, etta unelmoin, etta mulla olisi niin paljon rahaa, etta voisin vain matkustaa Suomeen kerran kuussa, niin etta olisin siella viikon kerralla. Tai sitten niin pain etta asuin Suomessa, ja matkustaisin tanne aina viikoksi kerran kuussa! Haha. Tuohan on taysin mahdotonta tietenkin.
Oon muuttunut aika paljon naiden 5 kuukauden aikana. Mun mielesta parempaan suuntaan. Toivon etta muidenkin mielesta. En ole enaa se epavarma ja ujo tytto. Tai no, olenhan mina, mutta itsevarmuus on lisaantynyt niin paljon. Tiedan etta kelpaan tallaisenaan. Mun ei tarvi enaa yrittaa opetella tuntemaan itseani, tuntuu etta tuntisin jo tarpeeksi. Tuntuu etta olisin aikuistunut aika paljon, suoraan sanottuna.
Eli olen iloinen naista 5 kuukaudesta, ja mahdollisista tulevista kuukausista myos.
Olen myos oppinut, etten tarvitse enempaa kuin tarpeelliset asiat. En tarvitse paljoa vaatteita, enka paljon muutakaan. Se riittaa, etta on katto paan paalla, vaatteet lammittamassa ja ruokaa sen verran kuin tarvii. Naissa olosuhteissa voi olla onnellinen. Tietysti valilla stressaa sikana kun ei voi olla varma etta saako maksettua vuokran jne, mutta ainakin tahan mennessa kaikki on mennyt yllattavan hyvin.
Paivan sana: Matt.6:31-34 alkaa siis murehtiko: mita me nyt syomme? Tai mita me juomme? Tai mista me saamme vaatteet? Tata kaikkea pakanat (suurin osa ihmisista) tavoittelevat. Teidan taivaallinen isanne tietaa kylla, etta tarvitsette kaikkea tata. Etsikaa ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja Hanen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tamakin. Alkaa siis murehtiko huomispaivasta, se kylla pitaa itsestaan huolen. Kullekin paivalle riittavat sen omat murheet.
Matt.7:11 Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvaa, niin paljon ennemmin teidan taivaallinen isanne antaa hyvaa niille, jotka sita hanelta pyytavat.
Matt.6:8 Teidan isanne kylla tietaa mita tarvitsette, jo ennen kuin olette hanelta pyytaneetkaan.
Raamattukin sanoo: chill out! Naissa tunnelmissa vietan taman lauantain.
torstai 6. kesäkuuta 2013
uni
Nyt se sitte on, se pitka viikonloppu kun olen aivan yksin kotona.
Nina ja Jim lahti sinne Amsterdamiin, ja Ida lahti mallimatkalleen Sydneyyn.
Etukateen ajattelin etta voi miten tylsaa ja ahdistavaa, olen yksin nelja paivaa...
Mutta tana aamuna kun herasin, mulla olikin niiiiiin vapaa olo!
Tajusin tassa, etta tamahan on kuin pieni loma minullekin!
Selitan: Suomessa rakastin omaa asuntoani, koska se oli mun oma pieni paratiisi, minne muilla ei ollut asiaa, ellen kutsunut heita kylaan. Taysin yksityinen ja ihanan rauhallinen paikka.
Nyt mulla on tuo sama, neljan paivan ajan! Voin vaikka nukkua olkkarissa jos silta tuntuu (ihan kuin en voisi tehda niin muutenkin... mutta...), voin jumpata missa tahansa talon yleisista tiloista pelkaamatta etta joku tulee kotiin ja sitten se olis noloa (ei se oikeesti nyt ihan noloa olis mutta....), voin hengailla puol alasti, ottaa aurinkoa bikineissa meidan puutarhassa, kuunnella ihan oman tyylista musaa taysilla, syoda super epaterveellista ruokaa (haha, en kylla tieda haluanko tehda tuota), voin laulaa!!!!!!! (En ikina laula niin etta joku kuulisi, ja rakastan laulamista. Siina teille pieni informaatio minusta) Voin vaikka tanssiakin.
Elama on aika ihanaa nyt just.
Viime yona nain mielenkiintoisen unen. Unessa olin yhtakkia Suomessa. Herasin aitin asunnosta, ja tiesin heti etta asuin siella. Olin ihan hammentynyt ja kysyin aitilta etta miksi ma olen taalla. Aiti sanoi etta "sa muutit tanne takaisin eilen". Ma menin ihan paniikkiin. En viitsinyt sanoa kellekaan etta miten surullinen olin kun jatin Lontoon. Yritin elaa ja sopeutua Suomeen parhaani mukaan. Oli toki mukavaa hengailla taas perheen kanssa , ja tietaa etta hyvat ystavat ei ole kaukana.... Mutta mua masensi niin paljon. En aloittanut tanssimista Suomessa, koska ajattelin etta siita on liian kauan aikaa kun viimeksi tanssein. Kaikki oli ihan erilain, ja Suomessa jopa satoi lunta vaikka oli kesa! Lopulta vaan itkin siina unessa, enka suostunut puhumaan kellekaan Suomea, vaan pelkkaa englantia!!! Hahha.
Voin sanoa etta olin hammentynyt kun herasin aamulla, koska olen jo jonkin aikaa miettinyt Suomeen palaamista. Ja kun herasin, mulla oli niin helpottunut olo kun herasin Lontoosta.
No... Tuo oli vain uni... Mutta jos jotain positiivista, se sai mut tajuamaan, etta ihan turhaan olen hylannyt tanssimisen ja muut ihanat harrastukseni: piirtaminen, laulaminen, pianon soittaminen (no, mulla ei ole pianoa nyt), voin yhta hyvin harrastaa noita taalla! Varsinkin nyt kun mulla on tama tyo. Mulla on enemman aikaa paivisin menna vaikka tanssitunneille ennen toita, ja koska olen aina aamuisin yksin, voin rauhassa lauleskella ja muuta! Ja tyoni takia saan pian enemman rahaakin, joten jee!!!! Miksi luopuisin niin isosta osasta itseani vain sen takia, missa asun, ja pienien raha ongelmien takia. Suomessakin maksoin itseni aina kipeaksi laadukkaista tanssitunneista.
Joo, piti viela sanoa, etta vaikka nain tuollaisen ahdistavan unen, mulla on ihan hurjan ikava mun perhetta ja ystavia!!! Jotenkin luulin etta ikava helpottaisi ajan myota, mutta tuntuu etta ikava vain kasvaa ja kasvaa. Kunpa vain osaisin teleportata itseni Suomeen, niin voisin asua molemmissa maissa. Koska en halua hylata Ninaa ja Jimmya ja ihania ystaviani taalla, mutta ikavoin liikaa perhetta ja kavereita. Ymmarran toki, etten voi perustaa omaa elamaani toisten ihmisten varaan.... Mutta olen aina ollut sellainen, etta kiinnyn liikaa joihinkin ihmisiin. Niin aikamoinen koti-ikava on, mutta samalla tama on mun koti. Raastavaa.
Ei enempaa angstausta!!! Tanaan on kaunis ja aurinkoinen paiva, ja tunnen olevani niin vapaa!
Tassa taman tekstin teemaan sopiva raamatunkohta! (pahoittelut niille lukijoille, joita ei raamattu kiinnosta, voitte skipata seuraavan yli. Mutta varoitan etta naita saattaa tulla jatkossa lisaa paljonkin!! :) )
San.20:24 Herra ohjaa ihmisen askeleita, kukapa arvaa tiensa suunnan?
Nina ja Jim lahti sinne Amsterdamiin, ja Ida lahti mallimatkalleen Sydneyyn.
Etukateen ajattelin etta voi miten tylsaa ja ahdistavaa, olen yksin nelja paivaa...
Mutta tana aamuna kun herasin, mulla olikin niiiiiin vapaa olo!
Tajusin tassa, etta tamahan on kuin pieni loma minullekin!
Selitan: Suomessa rakastin omaa asuntoani, koska se oli mun oma pieni paratiisi, minne muilla ei ollut asiaa, ellen kutsunut heita kylaan. Taysin yksityinen ja ihanan rauhallinen paikka.
Nyt mulla on tuo sama, neljan paivan ajan! Voin vaikka nukkua olkkarissa jos silta tuntuu (ihan kuin en voisi tehda niin muutenkin... mutta...), voin jumpata missa tahansa talon yleisista tiloista pelkaamatta etta joku tulee kotiin ja sitten se olis noloa (ei se oikeesti nyt ihan noloa olis mutta....), voin hengailla puol alasti, ottaa aurinkoa bikineissa meidan puutarhassa, kuunnella ihan oman tyylista musaa taysilla, syoda super epaterveellista ruokaa (haha, en kylla tieda haluanko tehda tuota), voin laulaa!!!!!!! (En ikina laula niin etta joku kuulisi, ja rakastan laulamista. Siina teille pieni informaatio minusta) Voin vaikka tanssiakin.
Elama on aika ihanaa nyt just.
Viime yona nain mielenkiintoisen unen. Unessa olin yhtakkia Suomessa. Herasin aitin asunnosta, ja tiesin heti etta asuin siella. Olin ihan hammentynyt ja kysyin aitilta etta miksi ma olen taalla. Aiti sanoi etta "sa muutit tanne takaisin eilen". Ma menin ihan paniikkiin. En viitsinyt sanoa kellekaan etta miten surullinen olin kun jatin Lontoon. Yritin elaa ja sopeutua Suomeen parhaani mukaan. Oli toki mukavaa hengailla taas perheen kanssa , ja tietaa etta hyvat ystavat ei ole kaukana.... Mutta mua masensi niin paljon. En aloittanut tanssimista Suomessa, koska ajattelin etta siita on liian kauan aikaa kun viimeksi tanssein. Kaikki oli ihan erilain, ja Suomessa jopa satoi lunta vaikka oli kesa! Lopulta vaan itkin siina unessa, enka suostunut puhumaan kellekaan Suomea, vaan pelkkaa englantia!!! Hahha.
Voin sanoa etta olin hammentynyt kun herasin aamulla, koska olen jo jonkin aikaa miettinyt Suomeen palaamista. Ja kun herasin, mulla oli niin helpottunut olo kun herasin Lontoosta.
No... Tuo oli vain uni... Mutta jos jotain positiivista, se sai mut tajuamaan, etta ihan turhaan olen hylannyt tanssimisen ja muut ihanat harrastukseni: piirtaminen, laulaminen, pianon soittaminen (no, mulla ei ole pianoa nyt), voin yhta hyvin harrastaa noita taalla! Varsinkin nyt kun mulla on tama tyo. Mulla on enemman aikaa paivisin menna vaikka tanssitunneille ennen toita, ja koska olen aina aamuisin yksin, voin rauhassa lauleskella ja muuta! Ja tyoni takia saan pian enemman rahaakin, joten jee!!!! Miksi luopuisin niin isosta osasta itseani vain sen takia, missa asun, ja pienien raha ongelmien takia. Suomessakin maksoin itseni aina kipeaksi laadukkaista tanssitunneista.
Joo, piti viela sanoa, etta vaikka nain tuollaisen ahdistavan unen, mulla on ihan hurjan ikava mun perhetta ja ystavia!!! Jotenkin luulin etta ikava helpottaisi ajan myota, mutta tuntuu etta ikava vain kasvaa ja kasvaa. Kunpa vain osaisin teleportata itseni Suomeen, niin voisin asua molemmissa maissa. Koska en halua hylata Ninaa ja Jimmya ja ihania ystaviani taalla, mutta ikavoin liikaa perhetta ja kavereita. Ymmarran toki, etten voi perustaa omaa elamaani toisten ihmisten varaan.... Mutta olen aina ollut sellainen, etta kiinnyn liikaa joihinkin ihmisiin. Niin aikamoinen koti-ikava on, mutta samalla tama on mun koti. Raastavaa.
Ei enempaa angstausta!!! Tanaan on kaunis ja aurinkoinen paiva, ja tunnen olevani niin vapaa!
Tassa taman tekstin teemaan sopiva raamatunkohta! (pahoittelut niille lukijoille, joita ei raamattu kiinnosta, voitte skipata seuraavan yli. Mutta varoitan etta naita saattaa tulla jatkossa lisaa paljonkin!! :) )
San.20:24 Herra ohjaa ihmisen askeleita, kukapa arvaa tiensa suunnan?
lauantai 1. kesäkuuta 2013
Karkit, hammasharja ja vessapaperi
M&M... nam nam nam! Nina on tehnyt mut riippuvaiseksi naista karkeista.
Vahan mua arsyttaa, pudotin vahingossa kokonaisen vessapaperirullan vessanponttoon!
Ihan kuin meilla ei muutenkin olisi aina pulaa vessapaperista.
Piilotin sen siis syvalle roskikseen. Toivotaan etten jaa kiinni teostani!
En ole silti ainoa joka on sekoillut lahiaikoina vessassa.
Nina pudotti mun hammasharjani vessanponttoon!!!!!
Sitten se teki saman kuin mina tein tanaan, eli piilotti sen syvalle roskikseen.
Unohti sitten kertoa mulle tuosta onnettomuudesta. Luulin etta itse hukkasin hammasharjani ja siita seurasi 3 paivan hampaiden pesemattomyys!
Okei, voin selittaa. Aina aamulla olin silleen etta "hitto! taas unohdin ostaa hammasharjan. okei, ostan sen tanaan ennen toita" ja tietenkin ennen toita aina unohdin ostaa sen. Ja toitten jalkeen kaupat on kiinni, tai jos ne onkin auki, en varmasti olisi muistanut ostaa hammasharjaa! Joten taas seuraavana aamuna oli sama tilanne!
Haha. Viimein muistin ostaa hammasharjan, ja Nina tunnusti mulle etta se oli sen vikaa.
Hmm... Kertooko se, etta kirjoitan tanne niin usein, etta mulla ei ole elamaa?
Vahan mua arsyttaa, pudotin vahingossa kokonaisen vessapaperirullan vessanponttoon!
Ihan kuin meilla ei muutenkin olisi aina pulaa vessapaperista.
Piilotin sen siis syvalle roskikseen. Toivotaan etten jaa kiinni teostani!
En ole silti ainoa joka on sekoillut lahiaikoina vessassa.
Nina pudotti mun hammasharjani vessanponttoon!!!!!
Sitten se teki saman kuin mina tein tanaan, eli piilotti sen syvalle roskikseen.
Unohti sitten kertoa mulle tuosta onnettomuudesta. Luulin etta itse hukkasin hammasharjani ja siita seurasi 3 paivan hampaiden pesemattomyys!
Okei, voin selittaa. Aina aamulla olin silleen etta "hitto! taas unohdin ostaa hammasharjan. okei, ostan sen tanaan ennen toita" ja tietenkin ennen toita aina unohdin ostaa sen. Ja toitten jalkeen kaupat on kiinni, tai jos ne onkin auki, en varmasti olisi muistanut ostaa hammasharjaa! Joten taas seuraavana aamuna oli sama tilanne!
Haha. Viimein muistin ostaa hammasharjan, ja Nina tunnusti mulle etta se oli sen vikaa.
Hmm... Kertooko se, etta kirjoitan tanne niin usein, etta mulla ei ole elamaa?
lauantai aamupaiva
Yhyy, inhoon kun heraan aina niin myohaan.
Mutta vasyttaa vaan niin paljon tan tyon takia.
Haha, unohdin kertoa millaisen hassun pariskunnan sain asiakkaikseni ravintolassa torstaina.
Tosi nuori ja hyvan nakoinen pari oli.
Heti kun sain ne istumaan oikeaan poytaan, ne kysyi " onko teilla sipseja?"
Vastasin etta en usko, koska tama on kiinalainen ravintola.
Sitten ne pyysi mua tarkistamaan, koska ne on kuulemma sipsiriippuvaisia, ja jokaisessa ravintolassa jossa ne kay, ne kysyy etta onko niilla sipseja. (Joku ravintola kuulemma melkein heitti heidat ulos)
No, meilla ei ollut sipseja tietenkaan.
Sitten ne pysaytti mut aina kun kavelin kiireessa niiden ohi, ja kysyi hassuja kysymyksia.
Kuten kysyivat ruokien nimista menussa. Koska ravintolan nimi on Drunken Monkey, joidenkin ruokien nimet on hassuja, kuten "Drunken noodels" jne. Niin ne kysyi "Ummm... What is Drunken noodels? Like... is there alcohol in them???"
Kerran se nainen pysaytti mut ja sanoi " You know... My husband can do amazing stuff with his tongue."
Olin ihan sillee et kuulinko nyt vaarin ja pyysin toistamaan sen mita sanoi. Kylla kuulin oikein! Ja sen mies oli ihan silleen etta "It's true"
Sit se nainen sanoi " Honey, show her!!" Sitten sen mies laittoi kielensa ylahuulensa paalle, ja sanoi sitten, "eiko tama naytakkin nyt ihan mun ylahuulelta?" (englanniksi tietty) ja sitten teki saman alahuulen paalle. Haha. "I can do weird lips with my tongue!!"
Ne oli niin hassuja.
Mutta vasyttaa vaan niin paljon tan tyon takia.
Haha, unohdin kertoa millaisen hassun pariskunnan sain asiakkaikseni ravintolassa torstaina.
Tosi nuori ja hyvan nakoinen pari oli.
Heti kun sain ne istumaan oikeaan poytaan, ne kysyi " onko teilla sipseja?"
Vastasin etta en usko, koska tama on kiinalainen ravintola.
Sitten ne pyysi mua tarkistamaan, koska ne on kuulemma sipsiriippuvaisia, ja jokaisessa ravintolassa jossa ne kay, ne kysyy etta onko niilla sipseja. (Joku ravintola kuulemma melkein heitti heidat ulos)
No, meilla ei ollut sipseja tietenkaan.
Sitten ne pysaytti mut aina kun kavelin kiireessa niiden ohi, ja kysyi hassuja kysymyksia.
Kuten kysyivat ruokien nimista menussa. Koska ravintolan nimi on Drunken Monkey, joidenkin ruokien nimet on hassuja, kuten "Drunken noodels" jne. Niin ne kysyi "Ummm... What is Drunken noodels? Like... is there alcohol in them???"
Kerran se nainen pysaytti mut ja sanoi " You know... My husband can do amazing stuff with his tongue."
Olin ihan sillee et kuulinko nyt vaarin ja pyysin toistamaan sen mita sanoi. Kylla kuulin oikein! Ja sen mies oli ihan silleen etta "It's true"
Sit se nainen sanoi " Honey, show her!!" Sitten sen mies laittoi kielensa ylahuulensa paalle, ja sanoi sitten, "eiko tama naytakkin nyt ihan mun ylahuulelta?" (englanniksi tietty) ja sitten teki saman alahuulen paalle. Haha. "I can do weird lips with my tongue!!"
Ne oli niin hassuja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)