Billy Graham: " kun ihminen pääsee yhteyteen Jumalan kanssa, hän ei enää koskaan ole entisensä.
Hes. 11;17,19:
" näin sanoo herra; minä annan heille uuden sydämen ja heidän sisimpäänsä uuden hengen, minä otan heidän rinnassaan kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen."
Kuinkakohan moni ihminen salaa unelmoi voivansa vain aloittaa kaiken alusta. Kuin puhtaalta pöydältä?
Kuinka monella ihmisellä onkaan tuo tunnoton kivisydän?
Tai sitten sydän, joka on vakavasti sairas saamistaan haavoista?
Jostain ehkä tuntuu, ettei sydämen paikalla ole enää mitään, vain tyhjää tilaa
Siltä musta tuntui kun olin 19 vuotta. Oikeastaan musta oli tuntunut siltä jo muutaman vuoden, mutta se kaikki kärjistyi talveen 2009. ( kutsukaa mua emoksi jos haluutte)
Tuntui totisesti kuin olisin hukannut sydämeni. Tai ainakin sen osan itsestäni joka tunsi mitään.
Mietin ,että mitä merkitystä millään on? Miksi tämä maailma on edes olemassa? En pystynyt löytämään vastausta. Ajattelin kaiken olevan turhaa. Vielä enemmän häiritsi kysymys siitä, että miksi minä synnyin tähän elämään? Oliko elämäni ainoa tarkoitus se sattuma, että äitini tuli raskaaksi?
Häiritsevintä oli se, ettei kukaan muu tuntunut antavan noille ajatuksille sekunttiakaan. Ehkä heillä on vastaukset noihin kysymyksiin, mietein. Mutta samalla ajattelin että ehkä heitä ei edes kiinnosta tietää.
Annoin noille ajatuksille vallan, ja pian ne olivatkin syöneet elämäniloni täysin.
Kun tuohon tilaan joutuu, siitä on vaikea päästä irti. Se on kuin kierre: -> mieti masentavia juttuja -> masennu lisää -> mieti vielä masentavampia juttuja-> masennu vielä lisää jne.
Lopulta tuntui siltä, kuin olisin uponnut syvän, pimeän meren pohjaan, ja mun päälläni olisi ollut tonneittain raskasta vettä. Vielä pahempaa: en tiennyt, missä suunnassa pinta oli. Olin eksynyt.
2009 vuoden alussa en tuntenut vielä jumalaa kovin hyvin, mutta rukoilen yksinkertaisen rukouksen. Se oli jotain tällaista : "jumala, jos sua kiinnostaa pätkääkään, auta mua" ( tuo rukous vaati multa jonkinlaista nöyrtymistä, sillä aiemmin olin vain nolotellut uskovaisten juttuja. Kuitenkin mä mietein että jos jumala ei mua auta, niin kukaan ei pysty siihen)
Ei kauaa tuon rukouksen jälkeen, löysin kirppikseltä kirjan. Ei se mua paljon kiinnostanut, mutta jokin sai mut ostamaan sen. ( nimi on Juokse poika juokse) se kirja ei ole hyvin kirjoitettu, mutta jokin siinä kosketti mua syvästi. Päähenkilö Nickyn elämä oli pelkkä tragedia kaikella tapaa, jo nuorella iällään hän oli kylmä ja tunteeton tappaja. Mutta jumala muutti hänen elämänsä täysin. Hetkessä, jumala antoi nickylle uuden sydämen.
Vaikka (tosi) tarinaa ei oltu kirjoitettu hyvin, kirjailija oli saanut kuvailtiin sen elämän muutoksen ymmärrettävällä tavalla. Se ilo ja rauha jonka Nicky sai, mä halusin sen myös. Enemmän kuin mitään. Aloin rukoilemaan itselleni sitä samaa muutosta, Sekä rauhaa. Samalla luin paljon samojen kirjailijoiden kirjoja. En edes tiedä tarkalleen että milloin mun elämä muuttui, mutta tiedän, että se oli noihin aikoihin.
Tuntui, kuin olisin yht äkkiä ollut täysin eri ihminen. Luultavasti kukaan muu ei nähnyt mun muuttuvan, mutta mulle se tuntui valtavalta muutokselta. Aiemmin olin ollut vain masentunut, ja yht äkkiä olin maailman onnellisin ihminen, enkä edes osannut selittää miksi!
Tiesin vain että se johtui jumalasta. Vieläkin kun muistelen sitä kevättä, tuntuu aivan siltä, kuin olisin ollut jossain huumeissa( mutta maailman parhaissa huumeissa!) .
Joka päivä olin ratketa siitä ilosta ja rauhasta, ja siitä tiedosta/ tunteesta, kun tietää miten paljon jumala rakastaa. Vaikka tuon kevään jälkeen on sattunut monia kurjia juttuja, juttuja, joista en ole pystynyt edes ystäville puhumaan... Ja vaikken ehkä ratkea riemusta nyt joka päivä, mulle on jäänyt se rauha. Ja aika ajoin saan maistaa sitä "huumetta", eli sitä ihmeellistä iloa, jonka voi saada vain jumalalta. Voin sanoa, että sitä ei voi verrata mihinkään, mitä maailmasta löytyy. Siihen jäin heti riippuvaiseksi. (Älkää nyt luulko että oon joku narkki)...
Tuosta on nyt 4 vuotta, enkä ikinä edes harkitsisi palaavani entiseen elämääni.
Jumala antoi mulle sydämen.
( kirja on Nicky Cruzin -Juokse poika juokse
Ehkä nykyaikaisempi ja paremmin kirjoitettu tosi tarina on Brian "head" Welchin - save me from myself. Suosittelen molempia kirjoja!)
En yleensä näin avaudu itsestäni, tai muutenkaan julkisesti emoile, mutta voitte syyttää mun kuumetta!
Nyt yritän mennä nukkumaan. Moi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti