marisemista

Huoh.
Nyt tuntuu vahan silta etta olisin loman tarpeessa.
Olihan mulla mun loma tuossa heinakuussa, mutta se oli lontoo-turisti-loma.
Eli juuri jotain sellaista mita en toistamiseen halua. Ainakaan vahaan aikaan.
Se meinaan ei ole mikaan hermojen lepuuttamis loma.
Kaipaan lomaa, jossa en tee mitaan. Laiskottelen vain, ja teen vain juttuja joista pidan, kuten:
Lenkkeilen ja jumppaan, hengailen kavereiden kanssa, laitan ruokaa jne.

Nyt kaiken paalle olen saanut jonkun rakataudin meidan uudelta kamppikselta. Ninakin sai sen.
Ja huomenna ja ylihuomenna on ne ihanat tuplavuorot. Hrrr...
Milloinkohan tulee lopullinen burnout?

Eilen oli ihmepaiva. Olin kuumeessa, mutta tuntuu etta kaikki muutkin olisi ollut, kun kayttaytyivat niin oudosti! Asiakkaat oli tavallista raivostuttavampia.
Yksi tyokavereistani yritti suudella mua, ja sitten viela kotimatkalla joku random mies yritti ihan samaa! Ja voin sanoa, etta ma en nayta miltaan katuhuoralta toiden jalkeen (saati milloinkaan, toivon.), mun vaatteet on oikein saadylliset, ja meikit on sulanut pois naamalta. Ihme ihmisia taalla!
No ainakin eilen.


Asiasta kolmanteen. Mulla on ollut lahipaivina ikava teatteria. Niinkuin teatterin opiskelua ja teatteritunteja! Ehka eniten improvisaatio teatteria. Se on ihan alyttoman hauskaa.
Olisi hauskaa loytaa taalta jotain teatteritunteja.
Tanssitunneilla yritin jossain vaiheessa kayda. Se oli vielapa kuuluisa tanssistudio Lontoossa, mutta tunnit oli mun mielesta huonompi laatuisia kuin Porissa oli, kun siella asuin.
Opettajat on ehdottomasti huonompia, ja tunnit on tupaten taynna ihmisia. Siihen viela lisaksi niiden hinta...... Ei kiitos.

Onpas nyt kaikella tapaa negatiivinen teksti tanaan. Anteeksi.
Hyvaa paivan jatkoa kaikille!!!!! :)