Olen kipeänä.
Lähetin pomolleni tekstarin, etten mene tänään töihin.
Huomatkaa, tekstasin, koska puhuminen sattuu liikaa tällä hetkellä mun kurkkuuni.
Hiton uusi kämppis! Hyvän ensivaikutelman antaa, tartuttaa heti koko talon flunssaansa.
En ikinä jää pois töistä sen takia että olisin kipeänä. Nyt tuntui jotenkin tosi nololta pistää tekstaria. En tiedä mikä ongelma mulla on tän jutun kanssa. Aina Suomessakin jos olin kipeänä ja jouduin soittamaan töihin, ajattelin että ne varmasti ajattelee että mä vaan lintsaan! Sitten kun soitin pomoilleni, mun täytyi liioitella sitä miten kipeä olen, ja kuulostaa tosi kipeältä, jos mahdollista.
Mutta ei kai mun nykyinen pomo voisi luulla että mä lintsaan? Olen ehkä tunnollisin työntekijä.
Esim Martina useinkin soittaa itsensä kipeäksi, epäilyttävästi juuri sellaisena päivänä kun on joku hieno festari tai tapahtuma mihin se on aiemmin sanonut haluavansa mennä.
Kyllä ne siellä pärjää ilman mua... (Tai itseasiassa... En tiedä. Mä oon nykyisin varmaan paras tarjoilija koko paikasta. Sanoisin että minä ja Manny. Varsinkin keittiöllä työskentelystä sen huomaa. Jopa Veronica tekee keittiöllä miljoona virhettä, mutta minä en. Ja jos teenkin, saan sen näyttämään mitättömän pieneltä virheeltä, jos virheeltä lainkaan, kjähkjäh..Vielä parempi jos saan sen näyttämään jonkun muun virheeltä. No ei.)
Niin eli tänään on mun laiskottelu/ marisemis päivä.
Asiasta toiseen.
Jim on nyt veljensä häissä Tunisiassa. Viikon.
Vitsit oon kateellinen.
Muut täällä Lontoon sateisessa syksyssä kipeinä, ja se vaan ottaa aurinkoa viikon verran.
Mutta hyvä puoli tässä on se, että nyt minä ja Nina näemme, millaista elämä tässä talossa olisi ilman Jimmyä.
Jimmy on kyllä totisesti tämän talon henki. Se on aina kotona, aina mukana kaikessa.
Toisaalta, miten oudolta tämä nyt tuntuukin tämä Jimmytön talo, tämä on ihan hauskaakin.
Nyt me voidaan tehdä kaikkia tyttöjen juttuja:kuten katsoa paskoja romanttisia leffoja, tai sitten 90- luvun leffoja/sarjoja, jumpata,( vaikka sitä me teemme Jimmynkin kanssa.) Me voidaan käydä enemmän ulkona!
(Eilen Nina tuli mun työpaikalle drinkille töiden jälkeen. Oli tosi kivaa).
Me jopa keksittiin Ninan kanssa loistava bisnes idea!!!!!!
Inspiraation me saatiin toissa päivänä kun menimme Bricklanelle syömään ja shoppailemaan ennen mun töitä. Siellä on katsos monia ruokakojuja, joissa lähinnä myydään Intialaista tai kiinalaista ruokaa.
Niin me keksittiin, että me voitais vuokrata joku sellainen koju, ja myydä siellä Suomalaisia herkkuja (kuten korvapuusteja, karjalanpiirakoita, ruisleipää, ja ennen joulua glögiä ja pipareita...)!!!
Eikö olekin loistava idea?!
Me voitais kutsua itseämme leipureiksi (siis kaikkien muidenkin ammattinimikkeidemme lisäksi: mallit, näyttelijät, jumpan ohjaajat, stylistit, moni-taiteilijat, nyös leipurit! Siis minähän olen myös kirjailija, kun kirjoitan tätä erittäin mielenkiintoista blogiani,)
Olen sitä mieltä, että me suorastaan säteiltäisiin siellä niiden itämaisten ruokakojujen keskellä: Kaksi Scandinavialaista söpöä blondia myymässä jotain, joka poikkeaa kaikesta ympärillä myytävästä ruuasta!
Ainoa ongelma on, että meidän pitää itse kokata pullat ja leivät.
Toisaalta, eihän se niin iso ongelma ole. Nina on nyt innostunut leipomisesta. Nyt pitää vain soittaa äitille, ja kysyä hänen salainen korvapuusti reseptinsä.
Äitin korvapuustit on siitä parhaita, että hän tekee niistä valtavan kokoisia.
Yleensä korvapuustit on säälittävän kokoisia.
Glögi voi olla isompi ongelma. Katsos täällä ei myydä glögiä.
Pitäisikö mennä Suomeen ihan vain hakemaan glögiä? (voi olla että se tulisi lopulta niin kalliiksi, ettei glögin myymisestäkään saisi tarpeeksi voittoa...)
Katsotaan tuleeko tästä mitään. Voi olla että Jim lyttää meidän ideamme heti lyttyyn, kun palaa Lontooseen.
Hän on se realisti.
Nyt menen tekemään jotain, mikä on välttämätöntä tämän flunssan parantamiseksi: katsomaan tyttömäisiä tv-sarjoja teekupin kera.
Moikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti