Väsymyksen 4 tasoa:
1. Tuntee normaalia enemmän väsymystä sekä energian puutetta
2. Kontrollin puute. Kömpelyyttä, ja välinpitämättömyyttä. Ilmenee myös outoa huumoria ja naurukohtauksia. (vähän niinkuin kännissä olisi)
3. Hysteerisyys. Kiukuttaa pienetkin asiat, ja on jatkuvasti romahtamisen partaalla. (esim. jos joutuu odottamaan normaalia pidempään bussia, alkaa melkein itkemään. Kyllä.)
4. Kuolema.
Itse olen 3 tasolla nyt. Itseasiassa, koko tämän viikon olen ollut tällä 3 tasolla.
Pian varmaan pääsen 4 tasolle! Jipii!
(Luulette varmaan että olen henkisesti tosi epävakaa. Haha. tai siis... Tiedätte?)
Töissä oli niin kurjaa etten jaksa kirjoittaa siitä, saati sitten työmatkoista!!! (Central line on osittain suljettu. Mulla menee matkoihin aina 1-2 tuntia per suunta)
Ei ihme että Lontoossa ihmiset on masentuneita ja käyttää huumeita.
Juttelin tänään yhden meidän baarimikon kanssa. Se kysyi että käytänkö mä huumeita? Kerroin etten ole koskaan kokeillutkaan. Edes ruohoa.
Hän sanoi että se on ihan hyvä (yllättävä vastaus. Usein vastaus on "Mitä? Ai miksi??")
Hän kertoi, että viime työpaikassaan Lontoossa, jotain vuosi sitten, hän joutui käyttämään kokaiinia.
Hän työskenteli tosi vilkkaassa baarissa/yökerhossa. Työmäärä ja työtunnit oli epäinhimilliset. Hän sanoi että siihen ei vain fyysisesti lopulta pysty.
Siksi kaikki siellä käytti kokaiinia. Siitä saa energiaa loppu illaksi.
Helppoakin se oli, kun itse pomo tarjosi sitä edullisesti.
Jotenkin mulla on sellainen fiilis, että kaikki täällä olisi vain orjia. Tän koko työsysteemin orjia.
Palkka ei ole hyvää, ja vaikka se olisi, matkakulut ja kaikki tulee kalliiksi. Käteen ei jää paljon rahaa, mutta töitä täytyy paiskia hulluna, koska muuten ei selviä.
Tämä olkoon vaikka viimein valitukseni töiden takia!
Varmaan ei ole mitään hauskaa luettavaa.
Nyt täytyy yrittää löytää parempi asenne. Koska vaikka mulla olisi kuinka huono päivä, en saa levittää huonoa päivääni myös muille, eikö?
Tämän päivän kohokohta oli se, kun tapasin Lidiyan ja Dianen kirkossa. Tilaisuus oli ihana jälleen, ja oli tosi kivaa nähdä Lidiyaa taas melkein parin viikon tauon jälkeen. Dianea näin nyt ensi kerran moneen kuukauteen. Outoa. Hänen kanssaan mulla ei ole paljon yhteistä. Haha. Mutta olen kiitollinen hänelle siitä, että hänen kauttaan tutustuin Lidiyaan!
Kunpa mulla olisi joku kiva ja piristävä illan sana tähän, muttei nyt ole, ja olen liian väsynyt keksimään mitään!
Tässä hassu laulu: http://www.youtube.com/watch?v=uk494O_8DtM
Öitä ja siunausta!!! <3
sunnuntai 22. syyskuuta 2013
lauantai 21. syyskuuta 2013
Yöbussissa.
Istun yöbyssissa, matkalla kotiin.
Tämän päivän jälkeen kyllä kelpaisi kylpy (kynttilöineen ja kirjoineen), selkähieronta (oikeastaan, kokovartalo hieronta.) sekä lasillinen viiniä. Kyllä. Niin rankka päivä oli. Ei mennä työpäivän yksityiskohtiin... Sanotaan vain, että yhdessä vaiheessa melkein itkin.
No, yhden kolmesta saan. Eli lasin viiniä, jonka rakkaat kämppikseni ovat jättäneet minulle.
En ole juonut pitkään aikaan taas. Ei vain tee mieli alkoholia enää.
En oikeastaan tiedä aionko edes juoda sitä.
Ajatus siitä on vain mukava. Punaviinin lisäksi kotona odottaa cous cousta sekä lammasta.
Kissakin saattaa olla valveilla vielä.
Se leikattiin tänään.
Kissa parka.
Mutta se oli pakko tehdä. Me ei haluta lisää kissoja. Ja hän osaa jo kiivetä aidan yli. Tämä tarkoittaa sitä että pian koittaa ne ajat, kun kisu katoaa pariksi päiväksi kerrallaan, ja sitten (toivottavasti) palaa takaisin. Ei me kuitenkaan haluta rajoittaa sen elämää niin, että se olisi vain sisäkissa...
Tässä taas 3 pääaihettani: työt, koti, Kissa.
Koti ja Kissa on ihan kivat aiheet, vaikka niistäkin välillä stressaan, ja pystyn vain kuvittelemaan miten kiinnostavaa se on teillekin!
Työt... Olen vähän burn out.
Tuntuu että olisin siellä 24/7. Siksi olen miettinyt, jos yrittäisin löytää toisen työn tämän lisäksi, niin että tekisin niitä molempia part-time työnä.
Ehkä niin olisi edes vaihtelua elämässä...
No,onneksi keskiviikkona mulla on vapaapäivä!
Joudun kylläkin heräämään ihmisten aikaan, koska olen tuolloin luvannut mennä tapaamaan kavereitani(pitkästä aikaa!) .
Toivokaa ja rukoilkaa kaikki, että tämä bussi olisi pian leytonstonessa, niin mä pääsen syömään ja juomaan.
Toisaalta, te olette varmaan kaikki nyt nukkumassa. Ja jos huomenna luette tän, olen jo aikoja sitten ollut kotona. Mielenkiintoinen ajatus.
Ok. Lakkaan nyt kirjoittamasta .
Bless you all!
Tämän päivän jälkeen kyllä kelpaisi kylpy (kynttilöineen ja kirjoineen), selkähieronta (oikeastaan, kokovartalo hieronta.) sekä lasillinen viiniä. Kyllä. Niin rankka päivä oli. Ei mennä työpäivän yksityiskohtiin... Sanotaan vain, että yhdessä vaiheessa melkein itkin.
No, yhden kolmesta saan. Eli lasin viiniä, jonka rakkaat kämppikseni ovat jättäneet minulle.
En ole juonut pitkään aikaan taas. Ei vain tee mieli alkoholia enää.
En oikeastaan tiedä aionko edes juoda sitä.
Ajatus siitä on vain mukava. Punaviinin lisäksi kotona odottaa cous cousta sekä lammasta.
Kissakin saattaa olla valveilla vielä.
Se leikattiin tänään.
Kissa parka.
Mutta se oli pakko tehdä. Me ei haluta lisää kissoja. Ja hän osaa jo kiivetä aidan yli. Tämä tarkoittaa sitä että pian koittaa ne ajat, kun kisu katoaa pariksi päiväksi kerrallaan, ja sitten (toivottavasti) palaa takaisin. Ei me kuitenkaan haluta rajoittaa sen elämää niin, että se olisi vain sisäkissa...
Tässä taas 3 pääaihettani: työt, koti, Kissa.
Koti ja Kissa on ihan kivat aiheet, vaikka niistäkin välillä stressaan, ja pystyn vain kuvittelemaan miten kiinnostavaa se on teillekin!
Työt... Olen vähän burn out.
Tuntuu että olisin siellä 24/7. Siksi olen miettinyt, jos yrittäisin löytää toisen työn tämän lisäksi, niin että tekisin niitä molempia part-time työnä.
Ehkä niin olisi edes vaihtelua elämässä...
No,onneksi keskiviikkona mulla on vapaapäivä!
Joudun kylläkin heräämään ihmisten aikaan, koska olen tuolloin luvannut mennä tapaamaan kavereitani(pitkästä aikaa!) .
Toivokaa ja rukoilkaa kaikki, että tämä bussi olisi pian leytonstonessa, niin mä pääsen syömään ja juomaan.
Toisaalta, te olette varmaan kaikki nyt nukkumassa. Ja jos huomenna luette tän, olen jo aikoja sitten ollut kotona. Mielenkiintoinen ajatus.
Ok. Lakkaan nyt kirjoittamasta .
Bless you all!
perjantai 20. syyskuuta 2013
Tekisi mieli vain nukkua
Muuten ei enää olo ole niin kipeä, mutta siitä sen huomaa että vielä olen, kun väsyttää niin paljon.
Jatkuvasti.
Tänään on töitä, ei hirveästi huvittaisi, hehhee, mutta minkä sille voi.
Eikä loppuviikolle heru vapaapäiviä. Onneksi sunnuntaina on silti edes aamuvuoro.
Nyt mulla on monia juttuja mielessä, mistä tekisi mieli kirjoittaa, mutten kirjoita vielä.
Myöhemmin. Se on sitten ylläri.
Nytkin väsyttää niin paljon, etten pysty edes kirjoittaa muuta.
Nyt aion pakottaa itseni jumppaamaan, vaikka tekisi mieli vain nukkua. Hmm..... Vai pitäiskö ensi ottaa pienet nokoset? Ah, sen teen.
Moikka!
(Tässä vielä päivän sana, joka saattaa kuulostaa arvoitukselliselta, varsinkin kun olen liian väsynyt selittämään sitä: Luke.12:49 Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt! )
Jatkuvasti.
Tänään on töitä, ei hirveästi huvittaisi, hehhee, mutta minkä sille voi.
Eikä loppuviikolle heru vapaapäiviä. Onneksi sunnuntaina on silti edes aamuvuoro.
Nyt mulla on monia juttuja mielessä, mistä tekisi mieli kirjoittaa, mutten kirjoita vielä.
Myöhemmin. Se on sitten ylläri.
Nytkin väsyttää niin paljon, etten pysty edes kirjoittaa muuta.
Nyt aion pakottaa itseni jumppaamaan, vaikka tekisi mieli vain nukkua. Hmm..... Vai pitäiskö ensi ottaa pienet nokoset? Ah, sen teen.
Moikka!
(Tässä vielä päivän sana, joka saattaa kuulostaa arvoitukselliselta, varsinkin kun olen liian väsynyt selittämään sitä: Luke.12:49 Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt! )
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
Ei kiinnosta
Rakastan teetä, just silleen kuin mä teen sen.
Mä teen sen näin: x mukillinen kuumaa vettä
x tee pussi (joka annetaan olla vedessä reilu tovi)
x yksi teelusikallinen sokeria
x pieni lorausmaitoa (mustanakin se on hyvää!)
Mutta usein joku muu tekee mun teeni, kuten Nina tai Jim. Tänä iltana teki uusi kämppiksemme Sara.
En tiedä mitä se teki, mutta hyi. Varmaan laittoi liikaa maitoa, se on yleinen virhe.
Tuon oudon teen lisäksi syön outoa leipää. Se on siis sitä itse leipomaani herkullista leipää, paahdoin sen vain meidän uunissa, enkä huomannut, että sen samaisen folion päällä oltiin tänään grillailtu kalaa. Sitten heitin sen leivän päälle pähkinävoita. Ihmeellinen kala-pähkinävoi-leipä. Nam nam.
Töissä oli tylsää ja rauhallista. Olin keittiöllä töissä.
En tiedä, jotenkin mun kärsivällisyys alkaa pikkuhiljaa loppumaan tuon työn suhteen.
Ne ihmiset on kivoja, mutta se työ on kyllä aika paskaa.
Ei vain kiinnostaisi olla mikään orja, tällaisella palkalla sekä tällaisissa olosuhteissa.
Mua ei vaan enää kiinnosta. Ei kiinnosta että tykkääkö mun asiakkaat musta.
Ei kiinnosta jos vien vahingossa honey chickenit väärään pöytään.
Ei kiinnosta jos chilikastike purkit on hieman liian tahmaiset.
Ei kiinnostaisi, vaikka läikyttäisin asiakkaan päälle olutta!
Ehkä mä vaan tarvin lomaa??
No, onneksi huomenna on vapaapäivä.
Jos joku mua piristi, niin Kissa, joka antoi mulle miljoona pusua kun tulin kotiin.
Huomisen päivän suunnitelmana on shoppailua ja muuta.
Arvatkaa mikä mulla soi päässä? Tämä on Mannyn vikaa. Managerikin on kerran sanonut että "älkää päästäkö Mannyä Dj boxiin!"
Hyvää yötä.
maanantai 16. syyskuuta 2013
klo.00.32
Nyt pitäis kyllä olla jo nukkumassa, koska huomenna on aamuvuoro, mutta en saa unta.
Ylläri.
Jimmy palasi tänään kotiin Tunisiasta!
Olen iloinen- nyt koti tuntuu kodimmalta.
Jimmy kuuluu tähän taloon.
Tänään olin myös aamuvuorossa. Oli yllättävän kiva vuoro. Vain minä ja Matas siellä.
Matas on oikeastaan aika kiva. Aluksi näin hänet vain omahyväisenä, mutta jotenkin nyt kun pääsin juttelemaan sen kanssa... Se muistuttaa aika paljon mun vanhempaa pikkuveljeä.
Sarkastinen, aina valmis vastaamaan kaikkeen jotenkin hauskasti.
Töiden jälkeen menin vain kotiin. Olin suunnitellut jumppaavani, vaikka se ei ole terveellistä jos on kipeänä. Luovuin siitä suunnitelmasta helposti.
Sen sijaan leivoin uuden leivän, hengailin Jimmyn, Ninan ja Kissan kanssa ja katsoin Walking Deadin ekoja jaksoja (Jim ei ole nähnyt niitä)...
Jim teki myös ricepuddingia. Se on oikeastaan melkein ihan sama asia kuin Suomalainen riisipuuro.
Nam nam.
Nyt on jotenkin koti-ikävä... Hassua sanoa "koti-ikävä". Mun koti on myös täällä. Ja hyvä koti tämä onkin.
Välillä vain se ystävien ja perheen ikävä voimistuu joksikin aikaa. Tämä on jo kestänyt jonkin aikaa. Pari viikkoa?
Huomenna olen tosiaan taas Mile endissä töissä. Outoa.
Eipä tässä muuta.
Hyvää yötä!
Ylläri.
Jimmy palasi tänään kotiin Tunisiasta!
Olen iloinen- nyt koti tuntuu kodimmalta.
Jimmy kuuluu tähän taloon.
Tänään olin myös aamuvuorossa. Oli yllättävän kiva vuoro. Vain minä ja Matas siellä.
Matas on oikeastaan aika kiva. Aluksi näin hänet vain omahyväisenä, mutta jotenkin nyt kun pääsin juttelemaan sen kanssa... Se muistuttaa aika paljon mun vanhempaa pikkuveljeä.
Sarkastinen, aina valmis vastaamaan kaikkeen jotenkin hauskasti.
Töiden jälkeen menin vain kotiin. Olin suunnitellut jumppaavani, vaikka se ei ole terveellistä jos on kipeänä. Luovuin siitä suunnitelmasta helposti.
Sen sijaan leivoin uuden leivän, hengailin Jimmyn, Ninan ja Kissan kanssa ja katsoin Walking Deadin ekoja jaksoja (Jim ei ole nähnyt niitä)...
Jim teki myös ricepuddingia. Se on oikeastaan melkein ihan sama asia kuin Suomalainen riisipuuro.
Nam nam.
Nyt on jotenkin koti-ikävä... Hassua sanoa "koti-ikävä". Mun koti on myös täällä. Ja hyvä koti tämä onkin.
Välillä vain se ystävien ja perheen ikävä voimistuu joksikin aikaa. Tämä on jo kestänyt jonkin aikaa. Pari viikkoa?
Huomenna olen tosiaan taas Mile endissä töissä. Outoa.
Eipä tässä muuta.
Hyvää yötä!
lauantai 14. syyskuuta 2013
Sori, en saa unta
Billy Graham: " kun ihminen pääsee yhteyteen Jumalan kanssa, hän ei enää koskaan ole entisensä.
Hes. 11;17,19:
" näin sanoo herra; minä annan heille uuden sydämen ja heidän sisimpäänsä uuden hengen, minä otan heidän rinnassaan kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen."
Kuinkakohan moni ihminen salaa unelmoi voivansa vain aloittaa kaiken alusta. Kuin puhtaalta pöydältä?
Kuinka monella ihmisellä onkaan tuo tunnoton kivisydän?
Tai sitten sydän, joka on vakavasti sairas saamistaan haavoista?
Jostain ehkä tuntuu, ettei sydämen paikalla ole enää mitään, vain tyhjää tilaa
Siltä musta tuntui kun olin 19 vuotta. Oikeastaan musta oli tuntunut siltä jo muutaman vuoden, mutta se kaikki kärjistyi talveen 2009. ( kutsukaa mua emoksi jos haluutte)
Tuntui totisesti kuin olisin hukannut sydämeni. Tai ainakin sen osan itsestäni joka tunsi mitään.
Mietin ,että mitä merkitystä millään on? Miksi tämä maailma on edes olemassa? En pystynyt löytämään vastausta. Ajattelin kaiken olevan turhaa. Vielä enemmän häiritsi kysymys siitä, että miksi minä synnyin tähän elämään? Oliko elämäni ainoa tarkoitus se sattuma, että äitini tuli raskaaksi?
Häiritsevintä oli se, ettei kukaan muu tuntunut antavan noille ajatuksille sekunttiakaan. Ehkä heillä on vastaukset noihin kysymyksiin, mietein. Mutta samalla ajattelin että ehkä heitä ei edes kiinnosta tietää.
Annoin noille ajatuksille vallan, ja pian ne olivatkin syöneet elämäniloni täysin.
Kun tuohon tilaan joutuu, siitä on vaikea päästä irti. Se on kuin kierre: -> mieti masentavia juttuja -> masennu lisää -> mieti vielä masentavampia juttuja-> masennu vielä lisää jne.
Lopulta tuntui siltä, kuin olisin uponnut syvän, pimeän meren pohjaan, ja mun päälläni olisi ollut tonneittain raskasta vettä. Vielä pahempaa: en tiennyt, missä suunnassa pinta oli. Olin eksynyt.
2009 vuoden alussa en tuntenut vielä jumalaa kovin hyvin, mutta rukoilen yksinkertaisen rukouksen. Se oli jotain tällaista : "jumala, jos sua kiinnostaa pätkääkään, auta mua" ( tuo rukous vaati multa jonkinlaista nöyrtymistä, sillä aiemmin olin vain nolotellut uskovaisten juttuja. Kuitenkin mä mietein että jos jumala ei mua auta, niin kukaan ei pysty siihen)
Ei kauaa tuon rukouksen jälkeen, löysin kirppikseltä kirjan. Ei se mua paljon kiinnostanut, mutta jokin sai mut ostamaan sen. ( nimi on Juokse poika juokse) se kirja ei ole hyvin kirjoitettu, mutta jokin siinä kosketti mua syvästi. Päähenkilö Nickyn elämä oli pelkkä tragedia kaikella tapaa, jo nuorella iällään hän oli kylmä ja tunteeton tappaja. Mutta jumala muutti hänen elämänsä täysin. Hetkessä, jumala antoi nickylle uuden sydämen.
Vaikka (tosi) tarinaa ei oltu kirjoitettu hyvin, kirjailija oli saanut kuvailtiin sen elämän muutoksen ymmärrettävällä tavalla. Se ilo ja rauha jonka Nicky sai, mä halusin sen myös. Enemmän kuin mitään. Aloin rukoilemaan itselleni sitä samaa muutosta, Sekä rauhaa. Samalla luin paljon samojen kirjailijoiden kirjoja. En edes tiedä tarkalleen että milloin mun elämä muuttui, mutta tiedän, että se oli noihin aikoihin.
Tuntui, kuin olisin yht äkkiä ollut täysin eri ihminen. Luultavasti kukaan muu ei nähnyt mun muuttuvan, mutta mulle se tuntui valtavalta muutokselta. Aiemmin olin ollut vain masentunut, ja yht äkkiä olin maailman onnellisin ihminen, enkä edes osannut selittää miksi!
Tiesin vain että se johtui jumalasta. Vieläkin kun muistelen sitä kevättä, tuntuu aivan siltä, kuin olisin ollut jossain huumeissa( mutta maailman parhaissa huumeissa!) .
Joka päivä olin ratketa siitä ilosta ja rauhasta, ja siitä tiedosta/ tunteesta, kun tietää miten paljon jumala rakastaa. Vaikka tuon kevään jälkeen on sattunut monia kurjia juttuja, juttuja, joista en ole pystynyt edes ystäville puhumaan... Ja vaikken ehkä ratkea riemusta nyt joka päivä, mulle on jäänyt se rauha. Ja aika ajoin saan maistaa sitä "huumetta", eli sitä ihmeellistä iloa, jonka voi saada vain jumalalta. Voin sanoa, että sitä ei voi verrata mihinkään, mitä maailmasta löytyy. Siihen jäin heti riippuvaiseksi. (Älkää nyt luulko että oon joku narkki)...
Tuosta on nyt 4 vuotta, enkä ikinä edes harkitsisi palaavani entiseen elämääni.
Jumala antoi mulle sydämen.
( kirja on Nicky Cruzin -Juokse poika juokse
Ehkä nykyaikaisempi ja paremmin kirjoitettu tosi tarina on Brian "head" Welchin - save me from myself. Suosittelen molempia kirjoja!)
En yleensä näin avaudu itsestäni, tai muutenkaan julkisesti emoile, mutta voitte syyttää mun kuumetta!
Nyt yritän mennä nukkumaan. Moi
Hes. 11;17,19:
" näin sanoo herra; minä annan heille uuden sydämen ja heidän sisimpäänsä uuden hengen, minä otan heidän rinnassaan kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen."
Kuinkakohan moni ihminen salaa unelmoi voivansa vain aloittaa kaiken alusta. Kuin puhtaalta pöydältä?
Kuinka monella ihmisellä onkaan tuo tunnoton kivisydän?
Tai sitten sydän, joka on vakavasti sairas saamistaan haavoista?
Jostain ehkä tuntuu, ettei sydämen paikalla ole enää mitään, vain tyhjää tilaa
Siltä musta tuntui kun olin 19 vuotta. Oikeastaan musta oli tuntunut siltä jo muutaman vuoden, mutta se kaikki kärjistyi talveen 2009. ( kutsukaa mua emoksi jos haluutte)
Tuntui totisesti kuin olisin hukannut sydämeni. Tai ainakin sen osan itsestäni joka tunsi mitään.
Mietin ,että mitä merkitystä millään on? Miksi tämä maailma on edes olemassa? En pystynyt löytämään vastausta. Ajattelin kaiken olevan turhaa. Vielä enemmän häiritsi kysymys siitä, että miksi minä synnyin tähän elämään? Oliko elämäni ainoa tarkoitus se sattuma, että äitini tuli raskaaksi?
Häiritsevintä oli se, ettei kukaan muu tuntunut antavan noille ajatuksille sekunttiakaan. Ehkä heillä on vastaukset noihin kysymyksiin, mietein. Mutta samalla ajattelin että ehkä heitä ei edes kiinnosta tietää.
Annoin noille ajatuksille vallan, ja pian ne olivatkin syöneet elämäniloni täysin.
Kun tuohon tilaan joutuu, siitä on vaikea päästä irti. Se on kuin kierre: -> mieti masentavia juttuja -> masennu lisää -> mieti vielä masentavampia juttuja-> masennu vielä lisää jne.
Lopulta tuntui siltä, kuin olisin uponnut syvän, pimeän meren pohjaan, ja mun päälläni olisi ollut tonneittain raskasta vettä. Vielä pahempaa: en tiennyt, missä suunnassa pinta oli. Olin eksynyt.
2009 vuoden alussa en tuntenut vielä jumalaa kovin hyvin, mutta rukoilen yksinkertaisen rukouksen. Se oli jotain tällaista : "jumala, jos sua kiinnostaa pätkääkään, auta mua" ( tuo rukous vaati multa jonkinlaista nöyrtymistä, sillä aiemmin olin vain nolotellut uskovaisten juttuja. Kuitenkin mä mietein että jos jumala ei mua auta, niin kukaan ei pysty siihen)
Ei kauaa tuon rukouksen jälkeen, löysin kirppikseltä kirjan. Ei se mua paljon kiinnostanut, mutta jokin sai mut ostamaan sen. ( nimi on Juokse poika juokse) se kirja ei ole hyvin kirjoitettu, mutta jokin siinä kosketti mua syvästi. Päähenkilö Nickyn elämä oli pelkkä tragedia kaikella tapaa, jo nuorella iällään hän oli kylmä ja tunteeton tappaja. Mutta jumala muutti hänen elämänsä täysin. Hetkessä, jumala antoi nickylle uuden sydämen.
Vaikka (tosi) tarinaa ei oltu kirjoitettu hyvin, kirjailija oli saanut kuvailtiin sen elämän muutoksen ymmärrettävällä tavalla. Se ilo ja rauha jonka Nicky sai, mä halusin sen myös. Enemmän kuin mitään. Aloin rukoilemaan itselleni sitä samaa muutosta, Sekä rauhaa. Samalla luin paljon samojen kirjailijoiden kirjoja. En edes tiedä tarkalleen että milloin mun elämä muuttui, mutta tiedän, että se oli noihin aikoihin.
Tuntui, kuin olisin yht äkkiä ollut täysin eri ihminen. Luultavasti kukaan muu ei nähnyt mun muuttuvan, mutta mulle se tuntui valtavalta muutokselta. Aiemmin olin ollut vain masentunut, ja yht äkkiä olin maailman onnellisin ihminen, enkä edes osannut selittää miksi!
Tiesin vain että se johtui jumalasta. Vieläkin kun muistelen sitä kevättä, tuntuu aivan siltä, kuin olisin ollut jossain huumeissa( mutta maailman parhaissa huumeissa!) .
Joka päivä olin ratketa siitä ilosta ja rauhasta, ja siitä tiedosta/ tunteesta, kun tietää miten paljon jumala rakastaa. Vaikka tuon kevään jälkeen on sattunut monia kurjia juttuja, juttuja, joista en ole pystynyt edes ystäville puhumaan... Ja vaikken ehkä ratkea riemusta nyt joka päivä, mulle on jäänyt se rauha. Ja aika ajoin saan maistaa sitä "huumetta", eli sitä ihmeellistä iloa, jonka voi saada vain jumalalta. Voin sanoa, että sitä ei voi verrata mihinkään, mitä maailmasta löytyy. Siihen jäin heti riippuvaiseksi. (Älkää nyt luulko että oon joku narkki)...
Tuosta on nyt 4 vuotta, enkä ikinä edes harkitsisi palaavani entiseen elämääni.
Jumala antoi mulle sydämen.
( kirja on Nicky Cruzin -Juokse poika juokse
Ehkä nykyaikaisempi ja paremmin kirjoitettu tosi tarina on Brian "head" Welchin - save me from myself. Suosittelen molempia kirjoja!)
En yleensä näin avaudu itsestäni, tai muutenkaan julkisesti emoile, mutta voitte syyttää mun kuumetta!
Nyt yritän mennä nukkumaan. Moi
Gwynethin sääret inspiroi
Milloin tämä flunssa oikeen loppuu???
Se on kestänyt jo naurettavan pitkään.
No, viikon.
Mutta mä oon aivan liian aktiivinen ihminen tällaiselle!
Jos miettii ihan vain mun työtäkin.
Ja sen lisäksi olen urheilu addikti.
Eli normaalisti en koskaan vietä kokonaista päivää vain kotona, löhöten sohvalla, katsoen 3 Ironman leffaa putkeen, juoden litroittain teetä sekä syöden herkkuja.
No onneksi en kärsi täällä yksin. Nina on yhtä kipeä kuin minä.
Mitäs me ollaan tänään leffalun lisäksi tehty?
Hmm.. Hard to say.
No, leivottiin leipää. Tai siis minä leivoin ( vihdoinkin ihan itse) !
Ja siitä tuli ihan sairaan hyvää. En oo koskaan maistanut mitään niin hyvää.
Noin mä ainakin sanoin kun maistoin sitä. Toisaalta sillä voi olla jotain tekemistä asian kanssa, että en ollut syönyt mitään moneen tuntiin, koska olin liian heikko tekemään muuta ruokaa tai menemään kauppaan.
Mitäs muuta ollaan tehty?
No, vain maristu että " yhyyyy me ollaan kipeitä!"
Kissa sen sijaan on tehnyt jotain: meidän kiusaamisen ja normaalin diivailunsa lisäksi siis... Hän löysi lempi paikkansa meidän talosta. Siellä se on nytkin.
Eli Ninan huone.
Siellä se makaa Ninan sängyllä kuin mikäkin prinsessa. Kehrää yksinään.
Varmaan se viihtyy hyvin siinä sotkuisessa pienessä huoneessa ( just saying ), se on kuin turvallinen pesä.
Ei tässä muuta. Toivottavasti Ironmanit ja herkullinen leipä oli oikea lääke tähän tautiin (pakko olla! Uskon sen toimivan tautiin kuin tautiin! Ja jos Ironman ei muuten nappaa, niin Gwyneth Paltrowin upeat sääret on hyvä ja inspiroiva syy sen leffan katsomiseen! )
Pitäiskö vain rukoilla että paranen? Ei ole mun omat lääkkeet ainakaan vielä tepsineet.
Rohkaiseva raamatun paikka: Matt. 6:8 teidän isänne kyllä tietää mitä tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään.
Jeah.
Öit.
Se on kestänyt jo naurettavan pitkään.
No, viikon.
Mutta mä oon aivan liian aktiivinen ihminen tällaiselle!
Jos miettii ihan vain mun työtäkin.
Ja sen lisäksi olen urheilu addikti.
Eli normaalisti en koskaan vietä kokonaista päivää vain kotona, löhöten sohvalla, katsoen 3 Ironman leffaa putkeen, juoden litroittain teetä sekä syöden herkkuja.
No onneksi en kärsi täällä yksin. Nina on yhtä kipeä kuin minä.
Mitäs me ollaan tänään leffalun lisäksi tehty?
Hmm.. Hard to say.
No, leivottiin leipää. Tai siis minä leivoin ( vihdoinkin ihan itse) !
Ja siitä tuli ihan sairaan hyvää. En oo koskaan maistanut mitään niin hyvää.
Noin mä ainakin sanoin kun maistoin sitä. Toisaalta sillä voi olla jotain tekemistä asian kanssa, että en ollut syönyt mitään moneen tuntiin, koska olin liian heikko tekemään muuta ruokaa tai menemään kauppaan.
Mitäs muuta ollaan tehty?
No, vain maristu että " yhyyyy me ollaan kipeitä!"
Kissa sen sijaan on tehnyt jotain: meidän kiusaamisen ja normaalin diivailunsa lisäksi siis... Hän löysi lempi paikkansa meidän talosta. Siellä se on nytkin.
Eli Ninan huone.
Siellä se makaa Ninan sängyllä kuin mikäkin prinsessa. Kehrää yksinään.
Varmaan se viihtyy hyvin siinä sotkuisessa pienessä huoneessa ( just saying ), se on kuin turvallinen pesä.
Ei tässä muuta. Toivottavasti Ironmanit ja herkullinen leipä oli oikea lääke tähän tautiin (pakko olla! Uskon sen toimivan tautiin kuin tautiin! Ja jos Ironman ei muuten nappaa, niin Gwyneth Paltrowin upeat sääret on hyvä ja inspiroiva syy sen leffan katsomiseen! )
Pitäiskö vain rukoilla että paranen? Ei ole mun omat lääkkeet ainakaan vielä tepsineet.
Rohkaiseva raamatun paikka: Matt. 6:8 teidän isänne kyllä tietää mitä tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään.
Jeah.
Öit.
torstai 12. syyskuuta 2013
Huono päivä
Tänään oli niin huono päivä, että tekee mieli itkeä tai vaikka kiljua ( jos tällä kurkulla pystyisi) .
Menin töihin kipeänä. Oli kyllä hullua, enkä liioittele.
Sain raivoisia yskäkohtauksia asiakkaitten edessä. Nice.
Ja jos yritin pidätellä yskää, mun silmät alko vuotaa. En tiedä kumpi on pahempi: kun asiakkaat luulee mun itkevän, tai näkee mun yskäkohtauksen ..
Onneksi Robin oli paras ja lähetti mut kotiin ajoissa.
Huono onni kävi vain, kun olin toivonut rentoa koti-iltaa, mutta toisin kävi!
Normaalisti niin hyväntuulinen isosiskoni oli päivän aikana muuttunut äkäpussiksi.
Ymmärrän jos on huono päivä, mutta niin oli mullakin!
Satuin sitten vielä syömään viimeisen palan leipää, ja siitä se sitten suuttuikin.
Tuli paha mieli koska olin suunnitellut uuden leivän leipomista päivällä, mutten löytänyt lähikaupasta oikeanlaisia jauhoja...
Sitten se vielä suuttui kun olen lainannut sen kenkiä, ja ne on mennyt vähän huonoon kuntoon. No tuo on kyllä täysin ymmärrettävä syy valittaa! (Yllättävää että hän mainitsi siitä vasta nyt)
Vien sen kengät huomenna suutarille. Toivottavasti ei tule kovin kalliiksi. Teki mieli muistuttaa Ninaa siitä että hän on mulle velkaa jonkin verran raha viime suomen reissultaan, mutten viitsinyt sehän olisi kuin heittäisi bensiiniä tuleen. Ja olisi se ollut lapsellistakin.
Toivottavasti huomenna on parempi päivä. Toisaalta vaikea uskoa.
Huomenna on perjantai. Työpäivä tulee ainakin olemaan ihan hirveä.
Aamupäivän käytän leipomiseen (mahdollisesti ruuan laittoon ?) sekä hyvän suutarin etsimiseen.
Illan sanaa ei heru tänään. Sori. Olen liian väsynyt.
Ei muuta kuin peace and love!
Menin töihin kipeänä. Oli kyllä hullua, enkä liioittele.
Sain raivoisia yskäkohtauksia asiakkaitten edessä. Nice.
Ja jos yritin pidätellä yskää, mun silmät alko vuotaa. En tiedä kumpi on pahempi: kun asiakkaat luulee mun itkevän, tai näkee mun yskäkohtauksen ..
Onneksi Robin oli paras ja lähetti mut kotiin ajoissa.
Huono onni kävi vain, kun olin toivonut rentoa koti-iltaa, mutta toisin kävi!
Normaalisti niin hyväntuulinen isosiskoni oli päivän aikana muuttunut äkäpussiksi.
Ymmärrän jos on huono päivä, mutta niin oli mullakin!
Satuin sitten vielä syömään viimeisen palan leipää, ja siitä se sitten suuttuikin.
Tuli paha mieli koska olin suunnitellut uuden leivän leipomista päivällä, mutten löytänyt lähikaupasta oikeanlaisia jauhoja...
Sitten se vielä suuttui kun olen lainannut sen kenkiä, ja ne on mennyt vähän huonoon kuntoon. No tuo on kyllä täysin ymmärrettävä syy valittaa! (Yllättävää että hän mainitsi siitä vasta nyt)
Vien sen kengät huomenna suutarille. Toivottavasti ei tule kovin kalliiksi. Teki mieli muistuttaa Ninaa siitä että hän on mulle velkaa jonkin verran raha viime suomen reissultaan, mutten viitsinyt sehän olisi kuin heittäisi bensiiniä tuleen. Ja olisi se ollut lapsellistakin.
Toivottavasti huomenna on parempi päivä. Toisaalta vaikea uskoa.
Huomenna on perjantai. Työpäivä tulee ainakin olemaan ihan hirveä.
Aamupäivän käytän leipomiseen (mahdollisesti ruuan laittoon ?) sekä hyvän suutarin etsimiseen.
Illan sanaa ei heru tänään. Sori. Olen liian väsynyt.
Ei muuta kuin peace and love!
keskiviikko 11. syyskuuta 2013
Ihmiskauppa. Ei mulla muuta.
Hyi mikä olo!
Olen yhäkin kipeänä.
Tässä mielenkiintoinen video:
http://www.youtube.com/watch?v=stxmmQqKL0E
(Nyt tulin ihan vainoharhaiseksi: Olenko postannut tuon videon tänne ennenkin?)
Eipäs mulla ole juuri nyt muuta sanottavaa.
Lupaan yrittää löytää aikaa huomenna tai joskus pian kirjoittaa jotain vähän järkevämpää taas. (taas? milloin viimeksi tein niin? haha)
Hyvää yötä kaikki!
Olen yhäkin kipeänä.
Tässä mielenkiintoinen video:
http://www.youtube.com/watch?v=stxmmQqKL0E
(Nyt tulin ihan vainoharhaiseksi: Olenko postannut tuon videon tänne ennenkin?)
Eipäs mulla ole juuri nyt muuta sanottavaa.
Lupaan yrittää löytää aikaa huomenna tai joskus pian kirjoittaa jotain vähän järkevämpää taas. (taas? milloin viimeksi tein niin? haha)
Hyvää yötä kaikki!
tiistai 10. syyskuuta 2013
Kaksi söpöä Suomalaista leipurityttöä!
Olen kipeänä.
Lähetin pomolleni tekstarin, etten mene tänään töihin.
Huomatkaa, tekstasin, koska puhuminen sattuu liikaa tällä hetkellä mun kurkkuuni.
Hiton uusi kämppis! Hyvän ensivaikutelman antaa, tartuttaa heti koko talon flunssaansa.
En ikinä jää pois töistä sen takia että olisin kipeänä. Nyt tuntui jotenkin tosi nololta pistää tekstaria. En tiedä mikä ongelma mulla on tän jutun kanssa. Aina Suomessakin jos olin kipeänä ja jouduin soittamaan töihin, ajattelin että ne varmasti ajattelee että mä vaan lintsaan! Sitten kun soitin pomoilleni, mun täytyi liioitella sitä miten kipeä olen, ja kuulostaa tosi kipeältä, jos mahdollista.
Mutta ei kai mun nykyinen pomo voisi luulla että mä lintsaan? Olen ehkä tunnollisin työntekijä.
Esim Martina useinkin soittaa itsensä kipeäksi, epäilyttävästi juuri sellaisena päivänä kun on joku hieno festari tai tapahtuma mihin se on aiemmin sanonut haluavansa mennä.
Kyllä ne siellä pärjää ilman mua... (Tai itseasiassa... En tiedä. Mä oon nykyisin varmaan paras tarjoilija koko paikasta. Sanoisin että minä ja Manny. Varsinkin keittiöllä työskentelystä sen huomaa. Jopa Veronica tekee keittiöllä miljoona virhettä, mutta minä en. Ja jos teenkin, saan sen näyttämään mitättömän pieneltä virheeltä, jos virheeltä lainkaan, kjähkjäh..Vielä parempi jos saan sen näyttämään jonkun muun virheeltä. No ei.)
Niin eli tänään on mun laiskottelu/ marisemis päivä.
Asiasta toiseen.
Jim on nyt veljensä häissä Tunisiassa. Viikon.
Vitsit oon kateellinen.
Muut täällä Lontoon sateisessa syksyssä kipeinä, ja se vaan ottaa aurinkoa viikon verran.
Mutta hyvä puoli tässä on se, että nyt minä ja Nina näemme, millaista elämä tässä talossa olisi ilman Jimmyä.
Jimmy on kyllä totisesti tämän talon henki. Se on aina kotona, aina mukana kaikessa.
Toisaalta, miten oudolta tämä nyt tuntuukin tämä Jimmytön talo, tämä on ihan hauskaakin.
Nyt me voidaan tehdä kaikkia tyttöjen juttuja:kuten katsoa paskoja romanttisia leffoja, tai sitten 90- luvun leffoja/sarjoja, jumpata,( vaikka sitä me teemme Jimmynkin kanssa.) Me voidaan käydä enemmän ulkona!
(Eilen Nina tuli mun työpaikalle drinkille töiden jälkeen. Oli tosi kivaa).
Me jopa keksittiin Ninan kanssa loistava bisnes idea!!!!!!
Inspiraation me saatiin toissa päivänä kun menimme Bricklanelle syömään ja shoppailemaan ennen mun töitä. Siellä on katsos monia ruokakojuja, joissa lähinnä myydään Intialaista tai kiinalaista ruokaa.
Niin me keksittiin, että me voitais vuokrata joku sellainen koju, ja myydä siellä Suomalaisia herkkuja (kuten korvapuusteja, karjalanpiirakoita, ruisleipää, ja ennen joulua glögiä ja pipareita...)!!!
Eikö olekin loistava idea?!
Me voitais kutsua itseämme leipureiksi (siis kaikkien muidenkin ammattinimikkeidemme lisäksi: mallit, näyttelijät, jumpan ohjaajat, stylistit, moni-taiteilijat, nyös leipurit! Siis minähän olen myös kirjailija, kun kirjoitan tätä erittäin mielenkiintoista blogiani,)
Olen sitä mieltä, että me suorastaan säteiltäisiin siellä niiden itämaisten ruokakojujen keskellä: Kaksi Scandinavialaista söpöä blondia myymässä jotain, joka poikkeaa kaikesta ympärillä myytävästä ruuasta!
Ainoa ongelma on, että meidän pitää itse kokata pullat ja leivät.
Toisaalta, eihän se niin iso ongelma ole. Nina on nyt innostunut leipomisesta. Nyt pitää vain soittaa äitille, ja kysyä hänen salainen korvapuusti reseptinsä.
Äitin korvapuustit on siitä parhaita, että hän tekee niistä valtavan kokoisia.
Yleensä korvapuustit on säälittävän kokoisia.
Glögi voi olla isompi ongelma. Katsos täällä ei myydä glögiä.
Pitäisikö mennä Suomeen ihan vain hakemaan glögiä? (voi olla että se tulisi lopulta niin kalliiksi, ettei glögin myymisestäkään saisi tarpeeksi voittoa...)
Katsotaan tuleeko tästä mitään. Voi olla että Jim lyttää meidän ideamme heti lyttyyn, kun palaa Lontooseen.
Hän on se realisti.
Nyt menen tekemään jotain, mikä on välttämätöntä tämän flunssan parantamiseksi: katsomaan tyttömäisiä tv-sarjoja teekupin kera.
Moikka!
Lähetin pomolleni tekstarin, etten mene tänään töihin.
Huomatkaa, tekstasin, koska puhuminen sattuu liikaa tällä hetkellä mun kurkkuuni.
Hiton uusi kämppis! Hyvän ensivaikutelman antaa, tartuttaa heti koko talon flunssaansa.
En ikinä jää pois töistä sen takia että olisin kipeänä. Nyt tuntui jotenkin tosi nololta pistää tekstaria. En tiedä mikä ongelma mulla on tän jutun kanssa. Aina Suomessakin jos olin kipeänä ja jouduin soittamaan töihin, ajattelin että ne varmasti ajattelee että mä vaan lintsaan! Sitten kun soitin pomoilleni, mun täytyi liioitella sitä miten kipeä olen, ja kuulostaa tosi kipeältä, jos mahdollista.
Mutta ei kai mun nykyinen pomo voisi luulla että mä lintsaan? Olen ehkä tunnollisin työntekijä.
Esim Martina useinkin soittaa itsensä kipeäksi, epäilyttävästi juuri sellaisena päivänä kun on joku hieno festari tai tapahtuma mihin se on aiemmin sanonut haluavansa mennä.
Kyllä ne siellä pärjää ilman mua... (Tai itseasiassa... En tiedä. Mä oon nykyisin varmaan paras tarjoilija koko paikasta. Sanoisin että minä ja Manny. Varsinkin keittiöllä työskentelystä sen huomaa. Jopa Veronica tekee keittiöllä miljoona virhettä, mutta minä en. Ja jos teenkin, saan sen näyttämään mitättömän pieneltä virheeltä, jos virheeltä lainkaan, kjähkjäh..Vielä parempi jos saan sen näyttämään jonkun muun virheeltä. No ei.)
Niin eli tänään on mun laiskottelu/ marisemis päivä.
Asiasta toiseen.
Jim on nyt veljensä häissä Tunisiassa. Viikon.
Vitsit oon kateellinen.
Muut täällä Lontoon sateisessa syksyssä kipeinä, ja se vaan ottaa aurinkoa viikon verran.
Mutta hyvä puoli tässä on se, että nyt minä ja Nina näemme, millaista elämä tässä talossa olisi ilman Jimmyä.
Jimmy on kyllä totisesti tämän talon henki. Se on aina kotona, aina mukana kaikessa.
Toisaalta, miten oudolta tämä nyt tuntuukin tämä Jimmytön talo, tämä on ihan hauskaakin.
Nyt me voidaan tehdä kaikkia tyttöjen juttuja:kuten katsoa paskoja romanttisia leffoja, tai sitten 90- luvun leffoja/sarjoja, jumpata,( vaikka sitä me teemme Jimmynkin kanssa.) Me voidaan käydä enemmän ulkona!
(Eilen Nina tuli mun työpaikalle drinkille töiden jälkeen. Oli tosi kivaa).
Me jopa keksittiin Ninan kanssa loistava bisnes idea!!!!!!
Inspiraation me saatiin toissa päivänä kun menimme Bricklanelle syömään ja shoppailemaan ennen mun töitä. Siellä on katsos monia ruokakojuja, joissa lähinnä myydään Intialaista tai kiinalaista ruokaa.
Niin me keksittiin, että me voitais vuokrata joku sellainen koju, ja myydä siellä Suomalaisia herkkuja (kuten korvapuusteja, karjalanpiirakoita, ruisleipää, ja ennen joulua glögiä ja pipareita...)!!!
Eikö olekin loistava idea?!
Me voitais kutsua itseämme leipureiksi (siis kaikkien muidenkin ammattinimikkeidemme lisäksi: mallit, näyttelijät, jumpan ohjaajat, stylistit, moni-taiteilijat, nyös leipurit! Siis minähän olen myös kirjailija, kun kirjoitan tätä erittäin mielenkiintoista blogiani,)
Olen sitä mieltä, että me suorastaan säteiltäisiin siellä niiden itämaisten ruokakojujen keskellä: Kaksi Scandinavialaista söpöä blondia myymässä jotain, joka poikkeaa kaikesta ympärillä myytävästä ruuasta!
Ainoa ongelma on, että meidän pitää itse kokata pullat ja leivät.
Toisaalta, eihän se niin iso ongelma ole. Nina on nyt innostunut leipomisesta. Nyt pitää vain soittaa äitille, ja kysyä hänen salainen korvapuusti reseptinsä.
Äitin korvapuustit on siitä parhaita, että hän tekee niistä valtavan kokoisia.
Yleensä korvapuustit on säälittävän kokoisia.
Glögi voi olla isompi ongelma. Katsos täällä ei myydä glögiä.
Pitäisikö mennä Suomeen ihan vain hakemaan glögiä? (voi olla että se tulisi lopulta niin kalliiksi, ettei glögin myymisestäkään saisi tarpeeksi voittoa...)
Katsotaan tuleeko tästä mitään. Voi olla että Jim lyttää meidän ideamme heti lyttyyn, kun palaa Lontooseen.
Hän on se realisti.
Nyt menen tekemään jotain, mikä on välttämätöntä tämän flunssan parantamiseksi: katsomaan tyttömäisiä tv-sarjoja teekupin kera.
Moikka!
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
Jee! Huomenna maanantai!
Kissa maukuu ihan levotomana täällä!
Se haluaisi mennä ulos, raukka. Me ei voida päästää sitä vielä yksinään ulos, koska sitä ei olla vielä leikattu. Ja me ei haluta kissanpentuja...
Puutarhan se jo tuntee kuin taskunsa, mutta meidän pihan ulkopuolelle se ei ole vielä uskaltanut mennä.
Se olisi hänelle helppoakin, kiivetä vain aidan yli.
Kyllä sekin päivä vielä tulee.
Nyt se on vihainen mulle, koska kirjoitan tässä tietokoneella blogiani, enkä leiki sen kanssaan. Leikein kyllä jo! Varmaan 15 minuuttia kaikenlaisia leikkejä. Kissa on hassu tapaus. Se on kyllä itsepäinen kuin kissat yleensä, mutta se tykkää leikkiä kuin koira. (ehkä vähän hurjemmin vain)... Se tykkää että jahtaan sitä ympäri taloa, ja sitten vuorostaan se jahtaa mua.
Se voittaa joka kerta!
Ihanaa että viikonloppu on takana! Ihanaa! Huomenna on maanantai!
Minuakin vähän yllättää, että se päivä todella koitti, kun sanon nuo sanat.
Nykyinen työni on vain hulluimmillaan juuri viikonloppuisin.
Tänään kun mietein, että mitä kirjottaisin blogiini, tajusin, että eipäs tässä ole paljon kirjoitettavaa.
Ainoat asiat mistä ikinä kirjoitan, on Drunken Monkey, sekä välillä Kissa. Siinä 2 kuuminta aihetta!
Sitten välillä jotain randomeita syvällisiä tekotaiteellisia ajatuksia. Hyvä hyvä!
Drunken Monkeystä lähinnä.
Se kai johtuu siitä, että melkein asun Drunken Monkeyssä. Melkein mun koko elämäni on siellä.
Huvittavaa ajatella, että mun elämäni pyörii jonkun ympärillä, jonka nimi on känninen apina.
En olisi arvannut.
Se on silti totta. Olen aina töissä, ja kun en ole, puhun töistä, ja kun en puhu, ajattelen töitä.
Hulluutta.
Kuinka kauan jaksan tätä?
No kyllä mulla on mun harrastukset, ja ihanat ystävä sekä maailman parhaat kämppikset upean talon kera!
(Kissa kämppiksiin mukaan luettuna)
En saa valittaa...
Mun työmoraalit on muuttunut valtavasti Lontoossa!
Suomessa en ikinä tehnyt näin raskaita töitä enkä näin paljon. Silti se tuntui silloin raskaalta, ja marisin milloin mistäkin. Luojan kiitos, mä oon saanut opetuksen tuosta.
Jos/ kun Suomeen palaan, töidenteko tuntuu varmasti oikein mukavalta.
Niin... Tämän mietinnän lopputuloksena on se, että luultavasti alan kirjoittelemaan enemmän vapaapäivieni toiminnasta, sekä sitten enemmän niitä syvällisiä tekotaiteellisia ja uskovaisia ajatuksia!
Vai kiinnostaako teitä enemmän Drunken Monkeyn kuumimmat juorut? (lupaan kertoa jos jotain jännää tapahtuu. Tavallista perjantai-illan -kaaosta jännittävämpää...
Illan sana: Ps.16:9-11 Sen tähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa. Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, etkä anna hurskaan nähdä kuolemaa.
Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä.
(Tuo on totta! Kaikissa elämäni tilanteissa löydän ilon Jumalalta. Vaikka sitten tekisin vain töitä kuin hullu.)
Se haluaisi mennä ulos, raukka. Me ei voida päästää sitä vielä yksinään ulos, koska sitä ei olla vielä leikattu. Ja me ei haluta kissanpentuja...
Puutarhan se jo tuntee kuin taskunsa, mutta meidän pihan ulkopuolelle se ei ole vielä uskaltanut mennä.
Se olisi hänelle helppoakin, kiivetä vain aidan yli.
Kyllä sekin päivä vielä tulee.
Nyt se on vihainen mulle, koska kirjoitan tässä tietokoneella blogiani, enkä leiki sen kanssaan. Leikein kyllä jo! Varmaan 15 minuuttia kaikenlaisia leikkejä. Kissa on hassu tapaus. Se on kyllä itsepäinen kuin kissat yleensä, mutta se tykkää leikkiä kuin koira. (ehkä vähän hurjemmin vain)... Se tykkää että jahtaan sitä ympäri taloa, ja sitten vuorostaan se jahtaa mua.
Se voittaa joka kerta!
Ihanaa että viikonloppu on takana! Ihanaa! Huomenna on maanantai!
Minuakin vähän yllättää, että se päivä todella koitti, kun sanon nuo sanat.
Nykyinen työni on vain hulluimmillaan juuri viikonloppuisin.
Tänään kun mietein, että mitä kirjottaisin blogiini, tajusin, että eipäs tässä ole paljon kirjoitettavaa.
Ainoat asiat mistä ikinä kirjoitan, on Drunken Monkey, sekä välillä Kissa. Siinä 2 kuuminta aihetta!
Sitten välillä jotain randomeita syvällisiä tekotaiteellisia ajatuksia. Hyvä hyvä!
Drunken Monkeystä lähinnä.
Se kai johtuu siitä, että melkein asun Drunken Monkeyssä. Melkein mun koko elämäni on siellä.
Huvittavaa ajatella, että mun elämäni pyörii jonkun ympärillä, jonka nimi on känninen apina.
En olisi arvannut.
Se on silti totta. Olen aina töissä, ja kun en ole, puhun töistä, ja kun en puhu, ajattelen töitä.
Hulluutta.
Kuinka kauan jaksan tätä?
No kyllä mulla on mun harrastukset, ja ihanat ystävä sekä maailman parhaat kämppikset upean talon kera!
(Kissa kämppiksiin mukaan luettuna)
En saa valittaa...
Mun työmoraalit on muuttunut valtavasti Lontoossa!
Suomessa en ikinä tehnyt näin raskaita töitä enkä näin paljon. Silti se tuntui silloin raskaalta, ja marisin milloin mistäkin. Luojan kiitos, mä oon saanut opetuksen tuosta.
Jos/ kun Suomeen palaan, töidenteko tuntuu varmasti oikein mukavalta.
Niin... Tämän mietinnän lopputuloksena on se, että luultavasti alan kirjoittelemaan enemmän vapaapäivieni toiminnasta, sekä sitten enemmän niitä syvällisiä tekotaiteellisia ja uskovaisia ajatuksia!
Vai kiinnostaako teitä enemmän Drunken Monkeyn kuumimmat juorut? (lupaan kertoa jos jotain jännää tapahtuu. Tavallista perjantai-illan -kaaosta jännittävämpää...
Illan sana: Ps.16:9-11 Sen tähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa. Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, etkä anna hurskaan nähdä kuolemaa.
Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä.
(Tuo on totta! Kaikissa elämäni tilanteissa löydän ilon Jumalalta. Vaikka sitten tekisin vain töitä kuin hullu.)
torstai 5. syyskuuta 2013
marisemista
Huoh.
Nyt tuntuu vahan silta etta olisin loman tarpeessa.
Olihan mulla mun loma tuossa heinakuussa, mutta se oli lontoo-turisti-loma.
Eli juuri jotain sellaista mita en toistamiseen halua. Ainakaan vahaan aikaan.
Se meinaan ei ole mikaan hermojen lepuuttamis loma.
Kaipaan lomaa, jossa en tee mitaan. Laiskottelen vain, ja teen vain juttuja joista pidan, kuten:
Lenkkeilen ja jumppaan, hengailen kavereiden kanssa, laitan ruokaa jne.
Nyt kaiken paalle olen saanut jonkun rakataudin meidan uudelta kamppikselta. Ninakin sai sen.
Ja huomenna ja ylihuomenna on ne ihanat tuplavuorot. Hrrr...
Milloinkohan tulee lopullinen burnout?
Eilen oli ihmepaiva. Olin kuumeessa, mutta tuntuu etta kaikki muutkin olisi ollut, kun kayttaytyivat niin oudosti! Asiakkaat oli tavallista raivostuttavampia.
Yksi tyokavereistani yritti suudella mua, ja sitten viela kotimatkalla joku random mies yritti ihan samaa! Ja voin sanoa, etta ma en nayta miltaan katuhuoralta toiden jalkeen (saati milloinkaan, toivon.), mun vaatteet on oikein saadylliset, ja meikit on sulanut pois naamalta. Ihme ihmisia taalla!
No ainakin eilen.
Asiasta kolmanteen. Mulla on ollut lahipaivina ikava teatteria. Niinkuin teatterin opiskelua ja teatteritunteja! Ehka eniten improvisaatio teatteria. Se on ihan alyttoman hauskaa.
Olisi hauskaa loytaa taalta jotain teatteritunteja.
Tanssitunneilla yritin jossain vaiheessa kayda. Se oli vielapa kuuluisa tanssistudio Lontoossa, mutta tunnit oli mun mielesta huonompi laatuisia kuin Porissa oli, kun siella asuin.
Opettajat on ehdottomasti huonompia, ja tunnit on tupaten taynna ihmisia. Siihen viela lisaksi niiden hinta...... Ei kiitos.
Onpas nyt kaikella tapaa negatiivinen teksti tanaan. Anteeksi.
Hyvaa paivan jatkoa kaikille!!!!! :)
Nyt tuntuu vahan silta etta olisin loman tarpeessa.
Olihan mulla mun loma tuossa heinakuussa, mutta se oli lontoo-turisti-loma.
Eli juuri jotain sellaista mita en toistamiseen halua. Ainakaan vahaan aikaan.
Se meinaan ei ole mikaan hermojen lepuuttamis loma.
Kaipaan lomaa, jossa en tee mitaan. Laiskottelen vain, ja teen vain juttuja joista pidan, kuten:
Lenkkeilen ja jumppaan, hengailen kavereiden kanssa, laitan ruokaa jne.
Nyt kaiken paalle olen saanut jonkun rakataudin meidan uudelta kamppikselta. Ninakin sai sen.
Ja huomenna ja ylihuomenna on ne ihanat tuplavuorot. Hrrr...
Milloinkohan tulee lopullinen burnout?
Eilen oli ihmepaiva. Olin kuumeessa, mutta tuntuu etta kaikki muutkin olisi ollut, kun kayttaytyivat niin oudosti! Asiakkaat oli tavallista raivostuttavampia.
Yksi tyokavereistani yritti suudella mua, ja sitten viela kotimatkalla joku random mies yritti ihan samaa! Ja voin sanoa, etta ma en nayta miltaan katuhuoralta toiden jalkeen (saati milloinkaan, toivon.), mun vaatteet on oikein saadylliset, ja meikit on sulanut pois naamalta. Ihme ihmisia taalla!
No ainakin eilen.
Asiasta kolmanteen. Mulla on ollut lahipaivina ikava teatteria. Niinkuin teatterin opiskelua ja teatteritunteja! Ehka eniten improvisaatio teatteria. Se on ihan alyttoman hauskaa.
Olisi hauskaa loytaa taalta jotain teatteritunteja.
Tanssitunneilla yritin jossain vaiheessa kayda. Se oli vielapa kuuluisa tanssistudio Lontoossa, mutta tunnit oli mun mielesta huonompi laatuisia kuin Porissa oli, kun siella asuin.
Opettajat on ehdottomasti huonompia, ja tunnit on tupaten taynna ihmisia. Siihen viela lisaksi niiden hinta...... Ei kiitos.
Onpas nyt kaikella tapaa negatiivinen teksti tanaan. Anteeksi.
Hyvaa paivan jatkoa kaikille!!!!! :)
maanantai 2. syyskuuta 2013
ihminen
Mulla on hassu olo.
Tavallaan surullinen... Ja ehkä yksinäinen, mutta samalla kuitenkin... Ihan hyvä.
Ehkä se tuntuu siksi hyvältä, että se tunne on tuttu ja turvallinen. Olen tuntenut tämän täysin saman tunteen usein, aina tietyin väliajoin.
Se tuo mieleen muistoja siitä, miksi joskus olen tuntenut tämän tunteen. Niiden muistojen syvyyksiin voisi melkein upota ja sitten hitaasti palaa tämän tunteen tulessa, mutta samalla se kuitenkin tuntuu ihan hyvältä.
Nyt en tiedä syytä, miksi tunnen näin.
Mietin, että varmaan siihen on jokin syy, mutten pysty näkemään sitä, se on piilossa mun aivoissani, monimutkaisessa mielessäni. Mieli on kuin labyrintti. Sen tutkiminen on mahtavaa.
Usein oman mielensä tutkiminen on kuitenkin vaikeampaa kuin muiden mielen tutkiminen. Hassua, koska kuitenkin elän tässä mielessä.
Pari vuotta sitten käytin jopa aikaa mieleni tutkimiseen. Mietein paljon tapojani ajatella, käyttäytyä ja tuntea, ja yritin löytää syyt ja ratkaisut niihin.
Kai se on ihan hyvä joskus tutkiskella itseään vähän. Niin sitä voi oppia itsestään jotain uutta, tai ymmärtää jotain tärkeää.
Se itsetutkiskelu on kuitenkin jotain, missä kääntyy vain sisäänpäin ja keskittyy vain itseensä.
Ehkä sitä ei kannata liian pitkällä ajanjaksolla tehdä.
Voinko nyt sanoa kaiken tuon itsetutkiskelun jälkeen, että tunnen itseni?
En tiedä.
Itseni tunteminen on jotain, mistä en koskaan voi saada täysin otetta. Luulen että se on siksi, että muutun jatkuvasti. Minä olen jotain paljon suurempaa, kuin pystyn edes ymmärtämään (en välttämättä siis fyysisesti)...Tämä mieli, joka on pistetty tähän ruumiiseen. Ja tuota mieltä ei pysty täysin kontrolloimaan tai vangitsemaan. Se on osittain kesymätön, mutta se osa jonka siitä näytän muille, ja se osa minkä itse jo tunnen, nuo osat olen jo saanut melkein kontrolliin. Olen kesyttänyt ne. ( tai sitten myös muut ihmiset, sekä Jumala! Rohkenen väittää että Jumala on kesyttänyt mua eniten. Vähän hionut niitä teräviä särmiä pois, ja muokannut pehmeämmäksi)
Miten ihmeellinen ja kiinnostava onkaan ihminen? Totisesti luomakunnan kruunu.
Mielestäni suurenmoista, miten tämä mieli ja "sielu" on kiinni näissä lihaksissa, joita kutsutaan aivoiksi.
Ja jokaisen mieli ja persoona on erilainen. Jo vauvasta asti jokainen on uniikki.
Kiinnostavaa on myös huomata, miten viattomia ja puhtaita vauvat ovat. Nuo ihmisen alut.
Hauraita ja haavoittuvia ja puhtaita. Kun ihminen kasvaa ja aikuistuu, jossain vaiheessa maailma saastuttaa ihmisen mielen. Kuitenkin väitän että jokaisessa on jäljellä edes vähän tuota haurasta ja haavoittuvaa ihmisen alkua.
Tuosta tulikin mieleen, miten Jumala sanoo raamatussa, että "lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta".
Se ei mielestäni tarkoita, että vain hiton lapselliset pääsee taivaaseen. Mielestäni se tarkoittaa sitä, että ne, jotka luopuvat ylpeydestään ja nöyrtynyt uskomaan tuohon "hulluuteen" kuin lapset, ja ovat antaneet Jumalan puhdistaa maailman saastuttaneen mielensä taas puhtaaksi, yhtä puhtaaksi kuin vauvoilla (sellaiseksi, kuin Jumala sen alunperin loi)... Ne pääsee taivaaseen.
En siis väitä että mulla olisi mitään valtuuksia sanoa että kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei. Sitä en voisi tietää!
Sanon vain että Jumala tarkoitti taivaan jokaiselle, mutta ihmiset eivät halua sinne.
Ihmiset valitsee mielummin omat tiensä, jotka lopulta vain rikkoo heitä ja muita....
Mutta tuo onkin jo aivan toinen puheenaihe. Ehkä mun ei pitäisi aloittaa tuota aihetta tällä kertaa, tekstistä tulisi aivan liian pitkä.
Jos tässä nyt oli jokin pointti, niin se että ihmisen mieli on suurenmoinen! Aivan nerokas ja taitavasti suunniteltu.
Vieläkin on levoton ja hassu olo. Surullinen, mutta hyvä.
Luultavasti en tule saamaan unta.
Tavallaan surullinen... Ja ehkä yksinäinen, mutta samalla kuitenkin... Ihan hyvä.
Ehkä se tuntuu siksi hyvältä, että se tunne on tuttu ja turvallinen. Olen tuntenut tämän täysin saman tunteen usein, aina tietyin väliajoin.
Se tuo mieleen muistoja siitä, miksi joskus olen tuntenut tämän tunteen. Niiden muistojen syvyyksiin voisi melkein upota ja sitten hitaasti palaa tämän tunteen tulessa, mutta samalla se kuitenkin tuntuu ihan hyvältä.
Nyt en tiedä syytä, miksi tunnen näin.
Mietin, että varmaan siihen on jokin syy, mutten pysty näkemään sitä, se on piilossa mun aivoissani, monimutkaisessa mielessäni. Mieli on kuin labyrintti. Sen tutkiminen on mahtavaa.
Usein oman mielensä tutkiminen on kuitenkin vaikeampaa kuin muiden mielen tutkiminen. Hassua, koska kuitenkin elän tässä mielessä.
Pari vuotta sitten käytin jopa aikaa mieleni tutkimiseen. Mietein paljon tapojani ajatella, käyttäytyä ja tuntea, ja yritin löytää syyt ja ratkaisut niihin.
Kai se on ihan hyvä joskus tutkiskella itseään vähän. Niin sitä voi oppia itsestään jotain uutta, tai ymmärtää jotain tärkeää.
Se itsetutkiskelu on kuitenkin jotain, missä kääntyy vain sisäänpäin ja keskittyy vain itseensä.
Ehkä sitä ei kannata liian pitkällä ajanjaksolla tehdä.
Voinko nyt sanoa kaiken tuon itsetutkiskelun jälkeen, että tunnen itseni?
En tiedä.
Itseni tunteminen on jotain, mistä en koskaan voi saada täysin otetta. Luulen että se on siksi, että muutun jatkuvasti. Minä olen jotain paljon suurempaa, kuin pystyn edes ymmärtämään (en välttämättä siis fyysisesti)...Tämä mieli, joka on pistetty tähän ruumiiseen. Ja tuota mieltä ei pysty täysin kontrolloimaan tai vangitsemaan. Se on osittain kesymätön, mutta se osa jonka siitä näytän muille, ja se osa minkä itse jo tunnen, nuo osat olen jo saanut melkein kontrolliin. Olen kesyttänyt ne. ( tai sitten myös muut ihmiset, sekä Jumala! Rohkenen väittää että Jumala on kesyttänyt mua eniten. Vähän hionut niitä teräviä särmiä pois, ja muokannut pehmeämmäksi)
Miten ihmeellinen ja kiinnostava onkaan ihminen? Totisesti luomakunnan kruunu.
Mielestäni suurenmoista, miten tämä mieli ja "sielu" on kiinni näissä lihaksissa, joita kutsutaan aivoiksi.
Ja jokaisen mieli ja persoona on erilainen. Jo vauvasta asti jokainen on uniikki.
Kiinnostavaa on myös huomata, miten viattomia ja puhtaita vauvat ovat. Nuo ihmisen alut.
Hauraita ja haavoittuvia ja puhtaita. Kun ihminen kasvaa ja aikuistuu, jossain vaiheessa maailma saastuttaa ihmisen mielen. Kuitenkin väitän että jokaisessa on jäljellä edes vähän tuota haurasta ja haavoittuvaa ihmisen alkua.
Tuosta tulikin mieleen, miten Jumala sanoo raamatussa, että "lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta".
Se ei mielestäni tarkoita, että vain hiton lapselliset pääsee taivaaseen. Mielestäni se tarkoittaa sitä, että ne, jotka luopuvat ylpeydestään ja nöyrtynyt uskomaan tuohon "hulluuteen" kuin lapset, ja ovat antaneet Jumalan puhdistaa maailman saastuttaneen mielensä taas puhtaaksi, yhtä puhtaaksi kuin vauvoilla (sellaiseksi, kuin Jumala sen alunperin loi)... Ne pääsee taivaaseen.
En siis väitä että mulla olisi mitään valtuuksia sanoa että kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei. Sitä en voisi tietää!
Sanon vain että Jumala tarkoitti taivaan jokaiselle, mutta ihmiset eivät halua sinne.
Ihmiset valitsee mielummin omat tiensä, jotka lopulta vain rikkoo heitä ja muita....
Mutta tuo onkin jo aivan toinen puheenaihe. Ehkä mun ei pitäisi aloittaa tuota aihetta tällä kertaa, tekstistä tulisi aivan liian pitkä.
Jos tässä nyt oli jokin pointti, niin se että ihmisen mieli on suurenmoinen! Aivan nerokas ja taitavasti suunniteltu.
Vieläkin on levoton ja hassu olo. Surullinen, mutta hyvä.
Luultavasti en tule saamaan unta.
sunnuntai 1. syyskuuta 2013
Työbileitä ja kirkkoa
Huomenta! Kello on 00.30!
Istun tavalliseen tapaani keittiössä Ninan läppärin kera.
Kissa tuijottelee mua sohvalta kiukkuisen näköisenä. Sitä ärsyttää kun lopetin sen silittämisen ja käänsin huomioni tietokoneeseen.
Huh mikä viikonloppu takana! Kaikella tapaa... Perjantai, lauantai ja sunnuntai!
Nyt alkaa mun oikea viikonloppu! Eli maanantai ja tiistai vapaa. Täydellistä.
Tai no... Enpä tiedä, tuosta syystä he kai antoivat mulle tuplavuoron sekä tulevalle perjantaille että lauantaille.
Aika hullua, sanon minä.
Perjantaina oli ihan hirveä päivä Monkeyssä. Kaikki oli huonolla tuulella, sekä asiakkaat että työntekijät. Onneksi se on jo menneisyydessä. Perjantain kohokohta oli kai se, kun törmäsin Johniin, kun olin lähdössä töistä! Sille kuuluu ihan hyvää kuulemma! Se sai sen työpaikan ja sillä menee siellä ihan hyvinkin!
(John on se kaveri joka asuu kadulla)
Junassa myös kotimatkalla tein uuden tuttavan. Sellanen hassu mies rupesi juttelemaan mulle kun näki mun katselevan hiiriä, jotka etsi ruokaa Liverpoolstreet stationin lattialta. Se sanoi pitävänsä eläimistä, ja mä sanoin että mun käy sääliksi niitä hiiriä... Siitä hauskaa juttuseuraa junamatkallekin! Ja oli oikein virkistävää ettei se pyytänyt mun yhteystietoja. Just tuollaisesta mä pidän. Spontaani keskustelu tuntemattoman kanssa, eikä tarvi edes vaihtaa numeroja! Toivottaa vain hyvää loppuelämää. Heh. Saatiin siihen hiirikeskusteluun muitakin ihmisiä mukaan... Eräs mies sanoi "On erittäin epäenglantilaista jutella näin tuntemattomalle junassa, mutta mun on pakko liittyä tähän keskusteluun..."
Lauantaina mulla oli tuplavuoro Mile endissä. Kokonaisuutena päivä siellä oli tylsä ja pitkä. Yksi parhaita asioita Mile endissä on sen paikan hassu kokki. Hänen nimensä on Dong. Hänellä on tosi outo huumorintaju sekä tyttömäinen tapa nauraa. Ja siinä on kokki, joka rakastaa työtään aidosti. jos pyydän siltä, että voisko se antaa mulle syötäväksi vaikkapa vain pelkkää riisiä, niin se tekee siitä aivan taideteoksen näköisen, koristellen sen kaikenlaisilla vihanneksilla ja muuta. Viimeksi se teki mulle munakkaan, johon se piirsi hymynaaman.
Työpäivän jälkeen mun piti mennä ulos työkavereiden kanssa, koska Silvialla oli läksiäiset. Hän muuttaa takaisin Italiaan. Eli matkustin Chrisin kanssa Shorditchiin Monkeyhin, jossa pirskeet aloitettiin. Hmm.
2 viikkoa olin juomatta alkoholia, ja nyt kun otin pari drinkkiä, menin ihan naurettavan sekaisin. Oi voi. Varmaan se saattoi vähän vaikuttaa asiaan, kun en syönyt kunnolla koko päivään, ja olin muutenkin ihan puhki töiden takia. En silti ollut aivan yhtä nolo kuin Martina, joka oksensi julkisella paikalla, tai Fanni.... Ne näytti mulle videon tänään... Mä olin jo mennyt kotiin, kun he jatkoivat juhlia Fannin luona. Video todisti, että kaikki olivat super väsyneitä ja kiukkuisia ja melkein jo selvinpäin. Kaikki istui sohvilla hiljaa puoliunessa, kaikki paitsi Fanni, joka tanssi ympäri huonetta kaikkien edessä yrittäen saada muut mukaan. En osaa kuvailla miten hauska se video oli. Se pitäis pistää youtubeen oikeasti.
Niin... tuo ilta oli ihan hauska.
(Jälleen.. Ei alkoholia mulle enää, kiitos.)
Sunnuntaina, eli tänään kaikilla oli krapula. Töissä oli tylsää.
Ennen töitä mulla oli kuitenkin ihan loistopäivä!
Heräsin suhteellisen ajoissa (Kiitos siskolle), aamupalan ja suihkun jälkeen lähdin tapaamaan Lidiyaa. Lidiya on niin paras. Hän on vasta 18 vuotta, kovin fiksu ja hauska tyttö! Me aina jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Me mentiin myös kirkkoon. Olipas taas virkistävää. 2 vai 3 viikkoa on jäänyt välistä! (liian kiireinen kun olen...)
Aina ehdin jo unohtamaan, miten ihania ne kokoukset on. Hyvät musiikit ja puheet ja kivat ihmiset. Kävisin siellä vaikken olisi uskovainen.
Oon niin iloinen että oon uskovainen (ei millään pahalla kaikille ei-uskoville! ), se vaan tuo niin paljon iloa mun elämään. Tiedän eron, koska en ole aina ollut uskovainen (kyllä!).
Eikä mua enää kiinnosta, mitä ihmiset ajattelee mun uskostani!
Vaikka Jumalaa ei olisikaan olemassa, ja saisin sen tietää kun kuolen, niin en katuisi lainkaan elämääni uskovana. Ajattelisin vain että, "No... Ainakin se teki mut onnelliseksi...Mitä sitten jos ihmiset ajattelee että olen hölmö uskoessani jotain hullua. Onko sillä väliä?"
Huvittavaa, että joku voisi ajatella että usko rajoittaa mun elämääni jotenkin.
Se on yksi tapa nähdä asiat. Mulle ne "rajat" on kuitenkin vain ohjeita onnellisempaan ja parempaan ja terveempään elämään. Siinä ei ole mitään vikaa.
Ei ihmekään kun niin moni ihminen voi huonosti. Siis kun niillä ei ole tätä samaa kuin mulla on.
Kuulostaa omahyväiseltä, mutta enhän mä siitä kiitäkään itseäni.
En enää palaisi ei-uskovan elämään vaikka millainen tarjous tulisi. Maailmasta ei löydy mitään, mihin voisin verrata tätä rauhaa joka mulla on. Mun ei tarvi pelätä mitään. Mun ei tarvi yrittää etsiä elämälleni tarkoitusta. Tuntuu että mulla olisi maailman paras isä/ ystävä joka pitää musta huolen.
Sori kun mainostan, mutta sitten taas, miksen mainostaisi aina välillä?
Mulla on vain jotain niin siistiä elämässäni, että tahdon jakaa sen muiden kanssa. Tuntuisi kovin itsekkäältä pitää tämä kaikki onni vain itselläni, kuin salaisuutena.
Taidan mennä nukkumaan. Kissa on nukahtanut sohvalle.
Tässä vielä illan kevennys:
http://www.youtube.com/watch?v=0Bmhjf0rKe8
Istun tavalliseen tapaani keittiössä Ninan läppärin kera.
Kissa tuijottelee mua sohvalta kiukkuisen näköisenä. Sitä ärsyttää kun lopetin sen silittämisen ja käänsin huomioni tietokoneeseen.
Huh mikä viikonloppu takana! Kaikella tapaa... Perjantai, lauantai ja sunnuntai!
Nyt alkaa mun oikea viikonloppu! Eli maanantai ja tiistai vapaa. Täydellistä.
Tai no... Enpä tiedä, tuosta syystä he kai antoivat mulle tuplavuoron sekä tulevalle perjantaille että lauantaille.
Aika hullua, sanon minä.
Perjantaina oli ihan hirveä päivä Monkeyssä. Kaikki oli huonolla tuulella, sekä asiakkaat että työntekijät. Onneksi se on jo menneisyydessä. Perjantain kohokohta oli kai se, kun törmäsin Johniin, kun olin lähdössä töistä! Sille kuuluu ihan hyvää kuulemma! Se sai sen työpaikan ja sillä menee siellä ihan hyvinkin!
(John on se kaveri joka asuu kadulla)
Junassa myös kotimatkalla tein uuden tuttavan. Sellanen hassu mies rupesi juttelemaan mulle kun näki mun katselevan hiiriä, jotka etsi ruokaa Liverpoolstreet stationin lattialta. Se sanoi pitävänsä eläimistä, ja mä sanoin että mun käy sääliksi niitä hiiriä... Siitä hauskaa juttuseuraa junamatkallekin! Ja oli oikein virkistävää ettei se pyytänyt mun yhteystietoja. Just tuollaisesta mä pidän. Spontaani keskustelu tuntemattoman kanssa, eikä tarvi edes vaihtaa numeroja! Toivottaa vain hyvää loppuelämää. Heh. Saatiin siihen hiirikeskusteluun muitakin ihmisiä mukaan... Eräs mies sanoi "On erittäin epäenglantilaista jutella näin tuntemattomalle junassa, mutta mun on pakko liittyä tähän keskusteluun..."
Lauantaina mulla oli tuplavuoro Mile endissä. Kokonaisuutena päivä siellä oli tylsä ja pitkä. Yksi parhaita asioita Mile endissä on sen paikan hassu kokki. Hänen nimensä on Dong. Hänellä on tosi outo huumorintaju sekä tyttömäinen tapa nauraa. Ja siinä on kokki, joka rakastaa työtään aidosti. jos pyydän siltä, että voisko se antaa mulle syötäväksi vaikkapa vain pelkkää riisiä, niin se tekee siitä aivan taideteoksen näköisen, koristellen sen kaikenlaisilla vihanneksilla ja muuta. Viimeksi se teki mulle munakkaan, johon se piirsi hymynaaman.
Työpäivän jälkeen mun piti mennä ulos työkavereiden kanssa, koska Silvialla oli läksiäiset. Hän muuttaa takaisin Italiaan. Eli matkustin Chrisin kanssa Shorditchiin Monkeyhin, jossa pirskeet aloitettiin. Hmm.
2 viikkoa olin juomatta alkoholia, ja nyt kun otin pari drinkkiä, menin ihan naurettavan sekaisin. Oi voi. Varmaan se saattoi vähän vaikuttaa asiaan, kun en syönyt kunnolla koko päivään, ja olin muutenkin ihan puhki töiden takia. En silti ollut aivan yhtä nolo kuin Martina, joka oksensi julkisella paikalla, tai Fanni.... Ne näytti mulle videon tänään... Mä olin jo mennyt kotiin, kun he jatkoivat juhlia Fannin luona. Video todisti, että kaikki olivat super väsyneitä ja kiukkuisia ja melkein jo selvinpäin. Kaikki istui sohvilla hiljaa puoliunessa, kaikki paitsi Fanni, joka tanssi ympäri huonetta kaikkien edessä yrittäen saada muut mukaan. En osaa kuvailla miten hauska se video oli. Se pitäis pistää youtubeen oikeasti.
Niin... tuo ilta oli ihan hauska.
(Jälleen.. Ei alkoholia mulle enää, kiitos.)
Sunnuntaina, eli tänään kaikilla oli krapula. Töissä oli tylsää.
Ennen töitä mulla oli kuitenkin ihan loistopäivä!
Heräsin suhteellisen ajoissa (Kiitos siskolle), aamupalan ja suihkun jälkeen lähdin tapaamaan Lidiyaa. Lidiya on niin paras. Hän on vasta 18 vuotta, kovin fiksu ja hauska tyttö! Me aina jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Me mentiin myös kirkkoon. Olipas taas virkistävää. 2 vai 3 viikkoa on jäänyt välistä! (liian kiireinen kun olen...)
Aina ehdin jo unohtamaan, miten ihania ne kokoukset on. Hyvät musiikit ja puheet ja kivat ihmiset. Kävisin siellä vaikken olisi uskovainen.
Oon niin iloinen että oon uskovainen (ei millään pahalla kaikille ei-uskoville! ), se vaan tuo niin paljon iloa mun elämään. Tiedän eron, koska en ole aina ollut uskovainen (kyllä!).
Eikä mua enää kiinnosta, mitä ihmiset ajattelee mun uskostani!
Vaikka Jumalaa ei olisikaan olemassa, ja saisin sen tietää kun kuolen, niin en katuisi lainkaan elämääni uskovana. Ajattelisin vain että, "No... Ainakin se teki mut onnelliseksi...Mitä sitten jos ihmiset ajattelee että olen hölmö uskoessani jotain hullua. Onko sillä väliä?"
Huvittavaa, että joku voisi ajatella että usko rajoittaa mun elämääni jotenkin.
Se on yksi tapa nähdä asiat. Mulle ne "rajat" on kuitenkin vain ohjeita onnellisempaan ja parempaan ja terveempään elämään. Siinä ei ole mitään vikaa.
Ei ihmekään kun niin moni ihminen voi huonosti. Siis kun niillä ei ole tätä samaa kuin mulla on.
Kuulostaa omahyväiseltä, mutta enhän mä siitä kiitäkään itseäni.
En enää palaisi ei-uskovan elämään vaikka millainen tarjous tulisi. Maailmasta ei löydy mitään, mihin voisin verrata tätä rauhaa joka mulla on. Mun ei tarvi pelätä mitään. Mun ei tarvi yrittää etsiä elämälleni tarkoitusta. Tuntuu että mulla olisi maailman paras isä/ ystävä joka pitää musta huolen.
Sori kun mainostan, mutta sitten taas, miksen mainostaisi aina välillä?
Mulla on vain jotain niin siistiä elämässäni, että tahdon jakaa sen muiden kanssa. Tuntuisi kovin itsekkäältä pitää tämä kaikki onni vain itselläni, kuin salaisuutena.
Taidan mennä nukkumaan. Kissa on nukahtanut sohvalle.
Tässä vielä illan kevennys:
http://www.youtube.com/watch?v=0Bmhjf0rKe8
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)