Päivä ei alkanut niin kivasti, kun kaikki tuntui olevan pahalla päällä, minä mukaan lukien.
Mutta päivä päättyi ihan kivasti.
Tälle päivälle mulla ei ollut muita suunnitelmia kuin järjestää mun illallinen.
Menu:
-Alkupalana kasvis-sosekeitto (bataatti, peruna, porkkana )
-Pääruokana lohta kasvisgratiinin ja lohkoperunoiden kera
- Jälkiruoaksi yksinkertaisesti vaniljajäätelöä murskattujen pipareiden ja itsetehdyn suklaakastikkeen kera.
Illan teemana Suomalainen ruoka.
Pukukoodi: jouluiset villapaidat.
Jännitin suoraan sanottuna mun illallis vuoroa vähän, koska en ollut varma noista ruoista enkä teemasta. En ole ennen tehnyt kasvis-sosekeittoa tai kasvisgratiinia. Joten en ollut varma tuloksesta.
Mulla on myös ollut ihme ongelmana ruuan laittaminen tässä talossa koko tämän ajan, joka on outoa, koska Suomessa laitoin ruokaa jatkuvasti pikkuveljille ja äitille!
Täällä vaan tiesin, että talossa asuu loistavia kokkeja (ei ammatiltaan, mutta amatööristi).
Se teki mut epävarmaksi.
Plus mun itsetunto on sellainen hassu, että mun täytyy tehdä kaikki täydellisesti, tai muuten musta tuntuu etten ole hyvä tai riittävä (psykologiaa psykologiaa!), eli jos joudun tilanteeseen, jossa tiedän että on suuri mahdollisuus että mokaan jotenkin, se pelottaa mua, ja yleensä livistän.
Tuohon on monia syitä, joita en nyt jaa tässä, mutta on hyvä että tunnistan ja myönnän ongelmani, niin voin oppia pääsemään sen yli. :)
Tämä oli siis taas yksi askel kohti parempaa itsetuntoa: tein jotain, missä olisi ollut suuri mahdollisuus mokata, enkä mokannut. (paitsi poltin lohen vähän... Oh well. Täytyy antaa se itselleen anteeksi)
Ja vaikka kaikki oli aluksi pahalla päällä, kyllä me sitten hyvän ruuan ja viinin avulla lämmettiin toisillemme. ;)
Ruoka oli omasta mielestänikin herkullista. Olen ikävöinyt Suomalaisia herkkuja. Kämppiksetkin söi itsensä ihan ähkyyn!
Tämä on nyt ehkä vähän ilkeää, mutta yksi syy miksi tämä ilta oli myös onnistunut, on se että kukaan muu ei saapunut paikalle paitsi mun lempi ihmiset: Nina ja Jim.
Haha. Onneksi tiedän ettei mun kämppikset lue tätä blogia, ne vois loukkaantua. (Nyt tulin vainoharhaiseksi. Jos luette tätä! En tarkoita pahalla, mä vaan tykkään välillä hengailla vain siskoni ja veljeni seurassa, thats all! Sorry...)
Anyway, huomenna on töitä. Ei oo liian paha, sunnuntait on yleensä helppoja. Yleensä. Viime sunnuntai ei ollut: kassakone lakkasi toimimasta, ja jouduttiin tekemään tilaukset kirjoittamalla vain paperille juomien ja ruokien nimet. Kiva virhe tapahtui kun kirjoitin baarille että 1 Stella olut pöytään 10, ja Juliana ymmärsi sen niin päin että 10 Stella olutta pöytään 1......
Nyt menen nukkumaan, rakkaat 3 lukijaani! Kirjoitellaan ja luetaan myöhemmin! :) (en oikeasti ole varma kuinka monta lukijaa mulla on, tuo oli villi veikkaus. )
Illan sanana Sananlaskuja taas vaihteeksi :
San. 4:18-23
Mutta vanhurskasten (uskovien) polku on kuin aamunrusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka. Jumalattomain tie on kuin pimeys: eivät he tiedä, mihin kompastuvat.
Poikani, kuuntele minun opetustani, kallista korvasi sanoilleni.
Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään, sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.
Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.
Hyvää Joulukuuta! (meidän Joulukuusi ei ole ihan noin siisti, mutta on sekin ihan ok. )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti