Lauantait on hyvällä tuurilla kivoja

Tänä aamuna ajattelin että "tänään mä jumppaan ja pesen pyykkiä".
Hehe.
Arvatkaa vaan teinkö kumpaakaan.

Tuosta huolimatta mulla oli loistava päivä.
Me lähdettiin jopa ulos tästä talosta Ninan ja Jimmyn kanssa.
Me mentiin ensin Covent Gardeniin shoppailemaan (kukaan ei ostanut mitään... Eikun itseasiassa Nina taisi löytää kirppikseltä takin.. Niin se olikin), shoppailun jälkeen me etsittiin kiva Italialainen ravintola, jossa sain omahyväisenä seurata vierestä ei niin kokenutta ja hyvää tarjoilijaa.

Kun olimme syöneet, suuntasimme Ruotsalaiseen karkkikauppaan nimeltä Sugar sin.
Ja karkkien kanssa suuntasimme elokuvateatteriin.

Valitsimme elokuvan Blue is the warmest colour.
Emme vain arvanneet että elokuva kestää 3 ja puoli tuntia.
Olimme myös kuulleet että elokuva sisältää kiusallisen pitkiä seksikohtauksia, emme vain arvanneet että kuinka kiusallisia ja kuinka pitkiä.
Noista huolimatta elokuva oli ihan hyvä.

Elokuvan jälkeen suuntasimme takaisin kotiin päin.
Hauska päivä, joka ei sisältänyt minkäänlaista riitelemistä (taivaan ihme!)

Nyt Nina ja Jim menivät nukkumaan, Mr. Catsby myös, ja oho! Kello onkin jo 01.25.
Jospa itsekin menisin suosiolla nukkumaan.


Jutellaan myöhemmin, moi!












Tässä vielä mielenkiintoinen teksti:




Ja tässä vielä söpö linkki (sori, en mennyt vielä nukkumaan ja nyt löydän monta hauskaa kristillistä kuvaa tai linkkiä!) :
http://www.christianfunnypictures.com/2013/12/is-there-life-after-birth.html

Kaikenlaisia Joulu kuulumisia

25.12.13

Joulu päivä on täällä Englannissa se juhlituin päivä Joulun aikaan.

Sain viettää erilaisen joulun tänä vuonna.
Olen tottunut viettämään joulun perheeni kanssa Suomessa, hyvin rauhallisissa merkeissä: syömistä ja leffailua.

Tänä vuonna Joulu päivä alkoi siivoamisella ja ruuan laittamisella.
Tunnelma oli vähän kireä jostain syystä, mutta se onkin mulle tuttua, että joulu aamuna riidellään.

Päivä kului lähinnä valmistellessa juttuja iltaa varten.
Kun viimein saimme illallisen valmiiksi, sanoisin että siitä se joulu vasta lähti käyntiin.

Oli Suomalaista ruokaa, Englantilaista ruokaa sekä Tsekkiläistä ruokaa, sekä paljon juotavaa.

Vieraana meillä oli Lidiya (jee!), Elinan kaveri sekä Saran pikkusisko.
Eli kaikkiaan 8 ihmistä.
Ehkä vähän liian isot pirskeet Jouluksi. Ainakin siinä mielessä etten tunne niitä kaikkia kovinkaan hyvin.
Mun mielestä Joulua pitää viettää tuttujen ihmisten kanssa.

Sain ihania lahjoja: päiväkirjan ja muistivihkosen, kameran objektiivien kera(jos muistatte kun Jim antoi ne mulle aiemmin ...), huulipunan ja kännykän "kuoren", ja muutakin, en nyt jaksa muistaa.

Kaikki sai kivoja lahjoja!
Annoin Ninalle meikkejä ja muuta, Jim oli mun salainen joulupukki, joten annoin sille pari ottamaamme kuvaa kehyksissä..


Loppu ilta kului aika nopeasti. Jotkut meni aikaisin nukkumaan, ja nuoret jatkoi melko myöhään.
Minä olin viimeinen valveilla.

26.12.13

Boxing day, niinkuin täällä sanotaan.
Kaikki heräsi myöhään, ja sitten vain syötiin ja katsottiin telkkaria koko päivä.
Ei yhtään läski olo.

Itse asiassa, oon yllättynyt etten lihonnut Joulun aikana, päin vastoin laihduin yhden kilon.
Mielenkiintoista.
Menin mä kerran lenkille.

Toisaalta, täällä nämä joulu suklaat ja muut ei ole niin herkullisia kuin Suomessa...
Ehkä Suomen joulu suklaat on mun joka jouluinen syyni lihoamiseen, tai sitten olen vihdoinkin oppinut hillitsemään syömistäni?


27.12.13

Aamulla talo oli ihanan hiljainen, kun kaikki muut oli töissä tai koulussa tai ulkona, kuin minä ja Jim.
Niinpä sain viettää ihanan levollisen aamun pitkästä aikaa. Tarkoitan että sellaisen aamun, kun paikalla ei ole uusimpia asukkaitamme sekä heidän ystäviään, ja sitten pitäisi keksiä jotain small talkkia siinä aamu tuimaan.
En pysty siihen.

Töihin menin neljäksi.
Töissä oli tosi hiljaista.
Veronica ja Gwen ei enää työskentele siellä, ja joitakin muitakin vanhoja työntekijöitä on eronnut tai on saanut potkut.
Niinpä minä olen nyt se "old dog" Drunken Monkeyssä.
Minä ja Martina.
Harmi ettei minä ja Marti melkein ikinä enää työskennellä samoina päivinä. Kun mulla on vapaapäivä, Martin täytyy mennä vahtimaan uusia tarjoilijoita, ja päinvastoin.

Noin kuukausi sitten löysin oivan keinon tarkoilijan työhöni. Tuo keino auttaa mua pitämään hermoni, ja saa useimmat asiakkaat rakastamaan mua.
Se on mun tarjoilijan roolini.

Eli en ole oma itseni vaan näyttelen.
 Jos työskentelen keittiöllä, en tarvi moista roolia, mutta kun mulla on oma "alue", tarvitsen kyllä.

Selitän: Jos mulla on huono päivä, tai ravintola on hullun kiireinen, en voi antaa huonon tuuleni näkyä ulos päin.
Niinpä pistän päälle "Milka-tarjoilija"roolin, joka ei hermostu mistään, on aina reipas ja iloinen ja tosi ystävällinen kaikille.


Kun tuon keksein, sain heti enemmän tippejä.
Ja nyt se on mulle luonnollista.
Oon saanut varmaan tuplasti enemmän tippejä, ja usein mun työkavereidenkin asiakkaat tulee kiittämään mua kun ne lähtee ravintolasta. Hehe.

Tänään yksi mun pöydistä sanoi mulle että "sä oot meen lemppari kaikista tarjoilijoista! Sä oot niinkuin tämän paikan emäntä!"

En tarkoita että olisin ikinä antanut huonon tuuleni näkyä asiakkaille, mutta jos olen ollut stressaantunut, olen kohdellut asiakkaita vain normaalisti niinkuin asiakkaita.
Nyt kohtelen heitä kuin ystäviä.

Tuossa vinkki kaikkeen asiakaspalvelu työhön jos tahtoo menestyä.
Ja hyvää teatteri harjoittelua. ;)


Hassua että Joulu on jo ohi.
Pian on kuitenkin uusi vuosi.
Mun uuden vuoden aaton suunnitelmat on mennä töihin.


Mutta joko tämän vuoden viimeisinä päivinä, tai ensi vuoden ekoina päivinä mulla on ilmeisesti muutto edessä.
Muutan siis pois ihanasta huoneestani pienempään huoneeseen väliaikaisesti.
Katsos Elina ottaa mun huoneeni, ja minä otan hänen huoneensa siihen asti että muutan Suomeen.

Ja 11.1.14 me lähdetäänkin sinne Thaimaahan! Jännää.


Tällaiset kuulumiset nyt. Moikka.

Lupasin Joulu evankeliumin.

Luuk. 2.

Jeesuksen syntymä:

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano.
Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana.

Kaikki menivät kirjautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Beethlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun.

Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta.
Heidän siellä ollessaan, tuli Marian synnyttämisen aika,
ja hän synnytti pojan, esikoisensa.
Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heillä ei ollut tilaa majapaikassa.

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa.
Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet,
mutta enkeli sanoi heille:
"älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.
Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.
Tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä"

Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
-Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.


Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen:
"nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti"

He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä.

Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu.
Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään.
Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkiskeli sitä.

Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet.
Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.





Mulla oli suuri kiusaus selittää joitakin kohtia tuosta joulu evankeliumista, mutta sitten ajattelin että voittehan te käyttää omaa mielikuvitustanne.
No voishan sitä nopeasti täytellä tätä tarinaa vähäsen.

Jätin nyt pois sen kohdan, jossa Marialle ilmeistyi enkeli, joka kertoi että hän tulee raskaaksi, ja se lapsi on oleva Jumalan poika.
Ja Maria oli silleen että "mitä? miten mä voisin tulla raskaaksi kun oon neitsyt vielä",
Ja enkeli sanoi että "Jumalalle kaikki on mahdollista"...

Niinpä Maria tuli raskaaksi, ja kertoi lapsesta kihlatulleen Joosefille, joka ei tietenkään uskonut koko tarinaa.
Hän ajatteli että tietenkin Maria on pettänyt häntä, niinpä hän päätti purkaa kihlauksen kaikessa hiljaisuudessa, jotta Maria ei joutuisi kuitenkaan häpeään.

Yöllä Jumalan enkeli kuitenkin ilmestyi Joosefille unessa ja sanoi jotain tällaista "Joosef, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi, sillä se lapsi jota hän odottaa, on lähtöisin Jumalasta..."
(ei ihan noilla sanoilla ehkä)
Ja Joosef heräsi ja uskoi.
Tuo on siis aloitus tälle tarinalle, ja sitten he lähtivät sinne verollepanoon.

Ja Milkan selitykset jatkuu:

Kun he saapuivat Betlehemiin, se kaupunki oli ihan tupaten täynnä ihmisiä,, koska kaikkien piti tehdä se verollepano.
Niinpä paikallisissa "hotelleissa" ei ollut enää yhtäkään huonetta vapaana nuorelle parille, vaikka nainen oli viimeisillään raskaana!

Niinpä joku ystävällinen antoi heidän yöpyä tallissaan eläintensä kanssa.
Kun he siellä yöpyivät, Marian synnytys alkoi, ja hän synnytti sinne talliin Jumalan pojan.

Sanoisin että aika vaatimaton syntymä Kaikkivaltiaalle Jumalalle.


Ihanaa Jeesuksen syntymäpäivää kaikki!

(vaikkakin tutkitusti tämä ei oikeasti ole Jeesuksen syntymäpäivä.
En ole varma että milloin se oikeasti on.
Jotkut sanoo että Joulu on lähtöisin jostain pakanajuhlasta.... En siitä tiedä, voi olla tottakin, mutten välitä, koska mulle Joulun merkitys on tuossa Jouluevankeliumissa jonka tänne kirjoitin.)

what ever. I'm the star.

Tänään oli aika hurja päivä.
Menin töihin aamuvuoroon. Töiden jälkeen lähdin suoraan ostoksille keskustaan.
Ilmeisesti kaikilla muillakin oli sama idea.
Kotona olin vasta puol kymmenen maissa.
Kaikesta tuon shoppailun hulluudesta huolimatta, sain ostettua kaiken tarvittavan.
Jouduin tekemään pari kompromissia, mutta ihan sama.


Huomenna herätään aikaisin leipomaan ja kokkaamaan. Jee!
Joulu on ihana.

Olen nyt vain epävarma lahjoistani.
En yleensä ole kovin epävarma niistä, mutta se johtuu siitä että saan yleensä suorat toiveet että mitä veljet ja muut tahtoo lahjaksi. Tällä kertaa en saanut suoria toiveita, enkä edes ehdotuksia.
Ja jos jotain vinkkejä nappasin, niin sellaisia lahjoja ei kyllä löytynyt etsimälläkään.

Olisipa hauskaa joskus viettää sellainen Joulu, ettei kukaan osta lahjoja. Tai sitten pitää itse tehdä lahjat. Askarrella, piirtää, kirjoittaa, leipoa, laulaa, mitä ikinä.
Se säästäisi rahan käytöltä ja shoppailu stressiltä.

Joka tapauksessa, hyvää Joulua kaikki!!! <3



PS. muistakaa lukea joulu evankeliumi huomenna. Kirjoitan sen tänne!

väsyny päivä

Awwww...
Nyt mulle tuli huono omatunto siitä, kun en mennyt johonkin Ninan kaverin Suomalaisiin pikkujoulu bileisiin.

Katsos aluksi sanoin että menen, vaikken ollut niistä kovinkaan innoissani, mutta tänä aamuna kun heräsin, tunsin heti että nyt on jokin vikana. Ja sellainen tunne on jatkunut koko päivän. Olen ihan poikki, ja päätä särkee.

Nyt juuri heräsin kahden tunnin päikkäreiltä.
Eli siis en mennyt sinne bileisiin.

Mahdanko pystyä menemään huomenna edes töihin. Aika pakko on.

Tiettekö mitä mä taisin unohtaa?!
Kertoa teille Ninan illallisesta, jonka hän järjesti viime tiistaina.

No hän järjesti 70 luvun teema illallisen. Hehe.
Oli hauskaa kun kaikki panosti vaatteisiinsa ja meikkeihinsä.

Ruuaksi oli: alkupalana "prawn cocktail", eli suoraan suomennettuna katkarapu cocktaili.

Pääruuaksi oli pihviä ja bataatti lohkoperunoita, sienikastikkeen kera. Nam.

Jälkiruuaksi oli itsetehtyä fudgea jäätelön ja vadelmien kera.

viihteenä oli sitten monopolin pelaamista.

Meidän piti arvostella se. Mä en ole vieläkään ihan varma antamastani numerosta, mutta annoin aika hyvät pisteet, koska ilta oli kokonaisuutena hyvä ja hauska, sekä ruoka oli hyvää. (niin, siis söin lihaa tiistaina, ja eilen vähän lisää! Oon alkanut lipsumaan ruokavaliostani. Päätin silti että voin kyllä syödä lihaa aina silloin tällöin, nyt ainakin täällä Lontoossa. Suomessa voin sitten aloittaa kunnolla ruokavalioni uudestaan)

Julkaisen sitten myöhemmin kaikkien pisteet, kun Jim on järjestänyt illallisensa. Hihii, jännää!

Kyllä mä luulen silti että Nina voittaa ainakin minut, koska hänen teemansa oli niin vahva, ja minä menin polttamaan lohen vähän.


Tää on ihan liian hauskaa, kannattaa kokeilla kaveriporukalla tai perheen kesken.
Siinä on myös hyvä syy viettää iltaa yhdessä.

Huomenna mun on kyllä ihan pakko mennä töihin, koska töiden jälkeen mun pitää muutenkin mennä kaupungille viimehetken ostoksille. Miksi, Milka, miksi aina täytyy jättää kaikki viime tinkaan?


Tänään en jaksa keksiä mitään järkevää illan sanaa tai mitään, ehkä huomenna sit taas. Moi.

And always look on the bright side of christmas...

Hui!

Nyt on jo 19.12, eli enää 5 päivää Joulu aattoon!
Miten aika menee näin nopeasti?

Olen nyt jo vähän joulu mielellä.
Mä oon aina ollut meidän perheen Joulu sekopää...
Mä oon pienestä asti pitänyt huolen että jokainen saa haluamansa lahjat.
 Olen itse jopa ostanut niistä suurimman osan.
Mä oon se joka muistuttaa Joulu aamuna, että "muistakaa että Jouluna ei saa riidellä..." (kertaakaan tuo lause ei ole toiminut, hehe, good times.)

Tästä Joulusta tulee silti erilainen. Koskaan ennen en ole viettänyt Joulua pois kotoa.
Onhan tämä mun koti nyt, mutta on se silti erilaista kun täällä ei ole äitiä ja pikkuveljiä ja isoveljen perhettä ja meidän tuttua Joulurutiinia.
Mielenkiintoista on sitten tietää että miten mun suomiperheen Joulu menee ilman mua, kun en ole siellä hössöttämässä. Varmaan itseasiassa aika rennosti.


Mielenkiinnolla odottelen myös meidän Lontoojoulua.
Kaikki tämän talon asukkaat viettää Joulun täällä. Ja useimmille tulee kaveri vieraaksi. Eli tästä Joulusta tulee kai iso juhla.



Tästä Joulusta tulee myös tavallaaan surullinen.
Koska tiedän muuttavani pian takaisin Suomeen.
Totta kai on surullista viettää Joulu jossain muissa ympyröissä kuin siinä vanhassa tutussa porukassa, jossa olen sen tottunut viettämään... Mutta kyllä niiitä Jouluja heidän kanssaan ehtii viettämään loppu elämäni ajan.

Tämä porukka taas... En tiedä.
Lahjoja paketoidessa tulee ihan suru puseroon.





Tää ei nyt liity oikein mihinkään, mutta aina kun pääsen töistä iltavuorosta, Liverpoolstreet stationilla on aina joku muusikko soittelemassa tai laulamassa, ja ihmiset antaa niille rahaa.
No tosi usein siellä on yksi heppu laulamassa, säestäen itse kitaralla, sekä omalla pienellä rumpu viritelmällään, mitä se soittaa jaloillaan. Se on aika huippu ja lahjakas.
Mutta  aika usein hän soittaa vain muutamaa biisiä. Mä muistan ne jo ulkoa, kun niin usein olen kuullut.
Tämä biisi on soinut päässä jo pari päivää, eikä helpolla lähde. Mikäs siinä, hyvät sanat:

http://www.youtube.com/watch?v=jHPOzQzk9Qo

Bilehileen negatiivisten ajatusten jakamista (sekä puhutteleva linkki!)

Ihme viikonloppu takana.

Sunnuntaina meillä oli Drunken Monkeyn pikkujoulu bileet.
En ollut mitenkään hirmu innostunut niistä bileistä.
Vaikka olen tällaisessa suurkaupungissa asunut jo lähes vuoden, en ole vieläkään muuttunut bilehileeksi (joidenkin kavereiden yrityksistä huolimatta).

Menin sinne bileisiin kuitenkin, koska halusin antaa lahjani Cassielle, ja halusin tietää että kuka antaa mulle lahjan (se oli sitten Robin! Hän antoi mulle kaikenlaista taiteellista krääsää sekä kivan kortin).
Kyllähän mulla loppujen lopuksi oli ihan kivaakin siellä. Huono tuuri kävi vain siinä, että sunnuntaina kaikki Monkeyn parhaat tyypit oli töissä iltavuorossa, ja saapui paikalle myöhään.

Tuo ilta, ja kaikki Lontoon yöelämässä viettämäni illat ovat saaneet minut tajuamaan että bilettäminen ei vain ole mun juttuni. Varmaan moni mun työkaveri oudoksuisi tällaista puhetta, jopa ärsyyntyisi.
Hyvä että olen rehellinen itselleni kuitenkin ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen.

Laitetaan asia näin päin: Jos mä tykkäisin bilettämisestä, ja mulla olisi hyvä ystävä joka ei yhtään tykkää, pakottaisinko ystäväni Lontoon yöelämään?
vastaus: en ikinä!

Miksi siis pakottaisin itseni?
Tästä me päästään taas siihen aiheeseen, että on hyvä olla ystävä itsensä kanssa.
On hyvä tuntea itsensä, hyväksyä itsensä, ja opetella elämään itsensä kanssa.

Nyt kukaan muukaan ei pysty enää painostaa mua bilettämään.
Rakastan liikaa itseäni kiduttaakseni itseäni sillä tavalla. Hehe.

Eniten noissa Monkeyn bileissä pidin niistä randomeista ja syvällisistä keskusteluista, joita sain keskustella työkavereitteni kanssa. Mutta niitähän mä tykkään keskustella selvinkin päin!
Näköjään moni muu ei tykkää siitä selvinpäin.

Ehkä olen vähän erilainen, mutta jos sitä miettii, vähän olisi tylsää jos kaikki olisi samanlaisia ja tykkäisi kaikki samoista jutuista: kuten bilettämisestä.



Valvoin siis tuona yönä pitkään, ja seuraavana aamuna heräsin aikaisin, sillä minä olin se huonotuurinen jolla oli maanantain aamuvuoro. Ehdein töihin juuri ja juuri.
Töissä oli kurjaa, ja töiden jälkeen mun piti tavata ystävää kaupungilla, mutta peruin koska olin niin rättiväsynyt.

Ajattelin siis että menenpäs kotiin mielummin rentoutumaan.
No kävikin ilmi, ettei kotona niin vain rentoilla jos erästä äkäpussia kiukuttaa. Joten se siitä rentoilusta. Sai pysytellä varpaillaan loppu illan ettei vain suututa siskoa.

Huono päivä tänään.

Nyt jaan tätä ihanaa negatiivista, pahaa mieltä eteen päin! Olkaa hyvät!

Anteeksi.
Te ootte ihania kun jaksatte mua! Toisaalta, kenelle muulle voisin kertoa kurjasta päivästäni?





Tässä mielenkiintoinen linkki täynnä asiaa!:

http://www.upworthy.com/5-minutes-of-what-the-media-actually-does-to-women-8

winter wonderland

Tänään mulla oli vapaa päivä.
Menin aluksi Oxford circusille päin shoppailemaan.
Mun piti etsiä Joululahja mun "secret santalle". :D
Meillä on Drunken Monkeyssä joulujuhlat sunnuntaina, ja jokaisen tulee ostaa yhdelle henkilölle lahja. Niin jokainen saa yhden lahjan.

Ostin upean poro jumpsuitin, sekä tuoksukynttilän.
Mun piti käyttää 20 puntaa, mutta käytin vasta vain 14 puntaa. Pitänee siis löytää vielä jotain.
Mun secret santa on sellainen uusi tyttö, Cassie.
En oikein tunne sitä vielä hyvin, ja se vaikuttaa vähän tosikolta, mutta eiköhän se siitä jumpsuitista lämpene!


Shoppailun jälkeen tapasin Ninan, ja me mentiin yhdessä Winter wonderlandiin.
Se on Hyde parkissa.
Mulle tuli siitä lähinnä mieleen linnanmäki, tai joku vastaava huvi puisto.

No käveltiin se ympäri ja syötiin yli kalliita karkkeja sekä juotiin vähän mulled wineä (englantilaisten versio glögistä)

Ainoa huono puoli matkassa oli sade.
Sade kasteli mun primark- paperi pussin, jossa oli se hirvipuku ja muuta, ja se pussi hajosi.
Ei tullut yhtään pulsu olo kantaessa sellaista repelöistä primarkin paperipussia (pussin sisältö ei auttanut asiaa).


Anyway, oli ihan kiva tehdä jotain siskon kanssa kahdestaan.
Nyt ollaan kotona, ja onpas aika vierähtänyt nopeasti! Kello on jo 00:00.

Huomenna aion lintsata töistä. Mulla on jo nyt älyttömän huono omatunto asiasta.
Tiedän ettei ne kuole, jos soitan itseni kipeäksi, mutta... se on valehtelemista!

Katsos Ninalla on tärkeät suunnitelmat huomiselle. Eli hänen illallisensa.
En voi missata tuota.
Muuten olisi järjestetty sunnuntaina, mutta kun on ne mun työ-pikkujoulut, jonne mun on ihan pakko mennä, tai mun työkaverit teurastaa mut.

Joo... Kyllä mun täytyy Ninan illallisella olla paikalla. Mun täytyy arvostellakin se, ja antaa pisteet. Miten voisin tehdä sen ellen ole itse viettämässä iltaa?
Nää, ei nuo selittelyt auta mun omantunnon kolkutukseen.
Huoh.


Illan sanaksi, tällaisia juttuja joita olen lähiaikoina mietiskellyt.
Veikkaan että suurin osa lukoista ei tykkää, mutta mua itseäni kiinnostaa :)

http://www.reijotelaranta.fi/reijon_blogi/hatkahdyttavan_tarkka_profetia_on_toteutumassa/

http://www.reijotelaranta.fi/reijon_blogi/david_wilkerson_tulossa_on_talouden_ja_moraalin_raju_romahdus/

Mr. Catsbyn seikkailut osa 10

Huh, mitä draamaa.

Meillä oli oikein mukava leffailta menossa. Katsoimme jopa Suomalaista elokuvaa: Lapsia ja aikuisia.
Sitten Jim lähti jalkapalloon.
Juuri sen jälkeen kun hän lähti, Nina kuuli ulkoa kissan miukumista.
Menimme ulos katsomaan että onko Catsbyllä joku hätänä, koska kyllähän se osaa kissanluukkua käyttää itsekin.

No löydettiin se sitten puun latvasta.
Siellä se oli ollut jo jonkin aikaa, koska Nina oli kuullut sen miukuvan aiemminkin, mutta ajatteli että kyllä se sieltä osaa itse tulla sisälle.

Kyseessä on tosi korkea puu, jossa ei ole oksia, paitsi ihan latvassa.
Ja se kyseinen puu on myöskin naapurimme pihassa.
Sinne se oli varmaan kiivennyt oravien perässä.

Ensin me yritimme houkutella sitä kiipeämään alas, esim näyttämällä hänen ruokakuppiaan (se on toiminut joskus), ja kutsumalla häntä.
Sieltä se vain miukui takaisin.

No minä ja siskonihan olemme varsinaisia neiti etsiviä, joten me löydettiin monia "melkein ratkaisuja" ongelmaamme. Kävimme naapurissamme katsomassa jos heidän pihan kauttaan saisi kissan tikkailla alas.
Mutta se puu on liian korkea, ja se puu ei itseasiassa ollut heidän pihallaan, vaan toisella kadulla asuvan naapurimme pihassa.
Niinpä etsimme toisen naapurimme talon kovalla vaivalla, ja soitimme ovikelloa, mutta he eivät avanneet ovea, kun olivat niin vainoharhaisia. (oli tuossa muitakin mutkia matkassa, mutten vaan jaksa selittää niitä, plus ne on aika noloja.)

Lopulta päädyimme takaisin kotiin, ja kiipesimme Jimmyn vajan katolle (se puu on ihan sen vajan vieressä), ja yritimme kutsua kissaa sieltä.
Ei onnistunut.


Oli vieläpä tosi kylmä ja kostea ilma, ja se puu oli liukas. Ei ihmekään ettei kissa halunnut itse kiivetä alas.

Kiitos Jumalalle, Jim viimeinkin palasi jalkapallosta, ja pienen draaman jälkeen hän haki oikeanlaiset tikkaat ja taikoi Catsbyn alas puusta.

Nyt pieni kissamme on kovin uupunut monen tunnin puussa notkumisestaan.
Ensin hän söi nopeasti ja ruokahalulla, ja heti sen jälkeen meni nukkumaan.
Mutta hän on kuitenkin vaatinut kokoajan huomiota. Jos joku lopettaa silittelemisen, hän avaa silmänsä ja vaatii lisää lohdutusta. Hehe.
Nyt hän nukkuu sikeästi sängyssäni.



Onko kuvassa Jeesus vai Jim kissaa pelastamassa? En ole varma, mutta kiitän molempia.

Kauhea draama.

Pommiin nukkuminen on outo sanonta

Tänä aamuna nukuin pommiin.

Ensin heräsin kuuden aikaan pirteänä siihen, että Kissa puri mun naamaani.
No eipäs nyt osoiteta syyttävällä sormella Kissaa... Ensin hän luultavasti yritti herättää mua jonkin aikaa pusuillaan, mutta kun nukuin liian sikeästi, hänen oli pakko ottaa järeämmät aseet käyttöön.

Niinpä nousin ja avasin Kissalle oveni. Hän ei kuitenkaan suostunut lähtemään huoneestani, joten kannoin hänet alakertaan keittiöön (se oli luultavasti hänen suunnitelmansa).

Sitten menin takaisin nukkumaan. Heräsin uudestaan kello kahdeksan aikaan, jälleen pirteänä, mutta ajattelin että "miksi heräisin jo nyt? voin nukkua vielä ainakin tunnin."

Sitten nukahdin uudelleen, ja näin toden tuntuista unta siitä, että nukuin pommiin; ja heräsin kymmeneltä, ja että menin töihin noin 10 minuuttia myöhässä.

Ja juuri niin tapahtui! Heräsin kymmeneltä, ja saavuin työpaikalle 10 minuuttia myöhässä.
Sattumaako? I dont think so! Mä oon varmaan jonkin sortin ennustaja?


Tänään oli ihan ok työpäivä.
Kysyin pomoltani, että saisinko vielä palkatun loman ennen kuin lopetan työni, ja hän suostui siihen. Jee! Eli olen töissä Jouluun asti, 24-26 päivä olen vapaalla, sitten olen taas töissä uuteen vuoteen asti, ja sen jälkeen saan palkatun viikon lomani. Mun mielestä ihan kohtuullista.




Sitten vielä illan sana:

Billy Graham:
"edes mennyt brittiläinen historijoitsija Arnold Toynbee jätti maailmalle henkilökohtaisen iskulauseen: "pidä kiinni ja toivo".
Tällä hän tarkoitti, että kaikki ne ihanteet, joita meillä muutama vuosi sitten oli, ovat murenemassa; mutta hän neuvoi ihmiskuntaa pitämään kiinni ja toivomaan.
Mistä meidän tulisi sitten pitää kiinni?
Miljoonat ihmiset pitävät itsepintaisesti kiinni sekasotkusta, joksi he ovat elämänsä muuttaneet, ja uskovat, ettei heillä ole mitään tai ketään, jonka puoleen kääntyä.
Toiset pitävät kiinni vääristä ideologioista tai pettävistä kulteista, toiset taas omaisuudestan, ihmissuhteistaan tai nautinnoistaan.
Kyllä, "pidä kiinni ja toivo"- mutta entä jos pidät kiinni jostain sellaisesta, mikä on uppoamassa?
Kaikesta huolimatta tuhannet ihmiset löytävät yhä maailman myrskyjen keskellä itselleen turvapaikan elävästä uskosta elävään Jumalaan.
Tällaisena aikana Jumalan puoleen kääntyminen ei ole todellisuudenpakoa. Tuhannet ovat huomanneet, että usko Jumalaan on mitä parhain lääke tämän ajan paineisiin.
Todellinen kristitty tekee paljon enemmän kuin vain "pitää kiinni ja toivoo". Hän tietää että Jumalan kanssa hän on turvassa ikuisesti"


Öitääääää!!!

You know what

... Mulla oli aika kiva päivä.

Päivä ei alkanut niin kivasti, kun kaikki tuntui olevan pahalla päällä, minä mukaan lukien.
Mutta päivä päättyi ihan kivasti.


Tälle päivälle mulla ei ollut muita suunnitelmia kuin järjestää mun illallinen.
Menu:

-Alkupalana kasvis-sosekeitto (bataatti, peruna, porkkana )

-Pääruokana lohta kasvisgratiinin ja lohkoperunoiden kera

- Jälkiruoaksi yksinkertaisesti vaniljajäätelöä murskattujen pipareiden ja itsetehdyn suklaakastikkeen kera.


Illan teemana Suomalainen  ruoka.
Pukukoodi: jouluiset villapaidat.


Jännitin suoraan sanottuna mun illallis vuoroa vähän, koska en ollut varma noista ruoista enkä teemasta. En ole ennen tehnyt kasvis-sosekeittoa tai kasvisgratiinia. Joten en ollut varma tuloksesta.
Mulla on myös ollut ihme ongelmana ruuan laittaminen tässä talossa koko tämän ajan, joka on outoa, koska Suomessa laitoin ruokaa jatkuvasti pikkuveljille ja äitille!

Täällä vaan tiesin, että talossa asuu loistavia kokkeja (ei ammatiltaan, mutta amatööristi).
Se teki mut epävarmaksi.
Plus mun itsetunto on sellainen hassu, että mun täytyy tehdä kaikki täydellisesti, tai muuten musta tuntuu etten ole hyvä tai riittävä (psykologiaa psykologiaa!), eli jos joudun tilanteeseen, jossa tiedän että on suuri mahdollisuus että mokaan jotenkin, se pelottaa mua, ja yleensä livistän.
Tuohon on monia syitä, joita en nyt jaa tässä, mutta on hyvä että tunnistan ja myönnän ongelmani, niin voin oppia pääsemään sen yli. :)

Tämä oli siis taas yksi askel kohti parempaa itsetuntoa: tein jotain, missä olisi ollut suuri mahdollisuus mokata, enkä mokannut. (paitsi poltin lohen vähän... Oh well. Täytyy antaa se itselleen anteeksi)


Ja vaikka kaikki oli aluksi pahalla päällä, kyllä me sitten hyvän ruuan ja viinin avulla lämmettiin toisillemme. ;)
Ruoka oli omasta mielestänikin herkullista. Olen ikävöinyt Suomalaisia herkkuja. Kämppiksetkin söi itsensä ihan ähkyyn!

Tämä on nyt ehkä vähän ilkeää, mutta yksi syy miksi tämä ilta oli myös onnistunut, on se että kukaan muu ei saapunut paikalle paitsi mun lempi ihmiset: Nina ja Jim.
Haha. Onneksi tiedän ettei mun kämppikset lue tätä blogia, ne vois loukkaantua. (Nyt tulin vainoharhaiseksi. Jos luette tätä! En tarkoita pahalla, mä vaan tykkään välillä hengailla vain siskoni ja veljeni seurassa, thats all! Sorry...)

Anyway, huomenna on töitä. Ei oo liian paha, sunnuntait on yleensä helppoja. Yleensä. Viime sunnuntai ei ollut: kassakone lakkasi toimimasta, ja jouduttiin tekemään tilaukset kirjoittamalla vain paperille juomien ja ruokien nimet. Kiva virhe tapahtui kun kirjoitin baarille että 1 Stella olut pöytään 10, ja Juliana ymmärsi sen niin päin että 10 Stella olutta pöytään 1......


Nyt menen nukkumaan, rakkaat 3 lukijaani!  Kirjoitellaan ja luetaan myöhemmin! :) (en oikeasti ole varma kuinka monta lukijaa mulla on, tuo oli villi veikkaus. )



Illan sanana Sananlaskuja taas vaihteeksi :

San. 4:18-23
Mutta vanhurskasten (uskovien) polku on kuin aamunrusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka. Jumalattomain tie on kuin pimeys: eivät he tiedä, mihin kompastuvat.
Poikani, kuuntele minun opetustani, kallista korvasi sanoilleni.
Älkööt ne  väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään, sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.
Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.




Hyvää Joulukuuta! (meidän Joulukuusi ei ole ihan noin siisti, mutta on sekin ihan ok. )

enjoying my moment

Höhöö.


Olen jo vähän oppinut hellittämään "listani" obsessiivisesta seuraamisesta.
Tänään kylläkin jumppasin, siivosin, juttelin veljen kanssa puhelimessa, laitoin  ruokaa, koristelin taloa Jimmyn kanssa joulu jutuilla. (ekat kolme oli listallani)

Me laitettiin joulukuusi jo! Tiedän, äitin katon alla se tapahtuisi vasta viikkoa ennen Joulua, jos silloinkaan.
Mutta me täällä ollaan kärsimättömiä.



Mitä en ole tänään tehnyt?
Hengaillut omassa rauhassa yksikseni (paitsi aamulla hetken).
Rakastan ihania ystäviäni ja hengailen heidän kanssaan mielellään.
Mutta tarvitsen joka päiväisen annoksen yksinäisyyttä. Yksinäisyys kuulostaa turhan kurjalta, tarkoitan  hiljaisuutta ja omaa rauhaa.
Nyt on se hetki.

Mitä teen nyt tässä yksityisessä hetkessäni?
No, ilmeisesti kirjoitan tätä blogia (blogi on vähän tyhmä sana tälle kirjoitukselle. Kutsuisin mielummin tätä mun hyvin sensuroiduksi päiväkirjakseni, tai uutiskirjeeksi...)
Kuuntelen musiikkia kynttilän valossa.
En ole omassa huoneessani, olen keittiössä, mutta kaikki muut meni jo nukkumaan.




Enää kolme viikkoa Jouluun!
Ja Joulun jälkeen pari viikkoa, ja me mennään Thaimaaseen.
Very nice.

Huomenna on minun illalliseni.
Julkaisen illalliseni menun piakkoin. En ole vielä 100% varma.
Ne on kyllä kaikki ruokia, joita en ole ennen tehnyt, jänskää.

Nyt menen nukkuu (pienen lukemisen ja muun jälkeen)


Ps. mitä te teette omassa yksityisessä, rauhan hetkessänne?

Psalmi 34 true story

Minä tahdon aina ylistää Herraa, lakkaamatta laulaa hänelle kiitosta. Herran hyvyyden tähden minä ylistän itseäni onnelliseksi. Maan hiljaiset kuulevat sen ja iloitsevat.

(ja tässä syitä miksi iloitsen:)
Minä käännyin Herran puoleen ja hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikesta pelosta. (tuo on kirjaimellisesti tapahtunut. Pelko voi olla tosi vahva juttu. Itsellä oli vaikka mitä pelkoja pari vuotta sitten. Hassunkin kuuloisia, mutta voin sanoa, silloin ne ei tuntunut hauskoilta. Pelkäsin esim pimeää, ja yksin nukkumista, koska näin toden tuntuisia painajaisia. Lopulta menin rukoiltavaksi asian puolesta, ja pelot hävisi saman tien, eikä ole palannut takaisin)

Ja psalmi jatkuu: Minä olin avuton ja huusin apua. Herra kuuli minua ja pelasti minut kaikesta hädästä. Herran enkeli on asettunut vartioon. Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa ja pelastaa heidät.

Katsokaa, nähkää omin silmin! Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä! onnellinen se, joka turvaa häneen.
Pelätkää (eli kunnioittakaa) häntä te hänen pyhänsä (eli uskovaiset)- Mitään ei puutu niiltä, jotka häntä pelkäävät.
Nuoret leijonatkin uupuvat ja näkevät nälkää, mutta sillä, joka turvaa Herraan, on kaikkea kyllin (ei liikaa, ei liian vähän, mutta kyllin.)

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.
Monet vaivat kohtaavat vanhurskasta (eli uskovaa), mutta kaikista niistä Herra hänet vapauttaa.

Smurffi

Hello.

Mattia, mun hius-stailisti sai taas inspiraatiokohtauksen ja värjäsi hiukseni sinisiksi.
Aluksi olin vähän järkyttynyt, kun näytin niin erilaiselta, mutta nyt kun olen jo tottunut näihin, alan ihan pitämään näistä.

Ensimmäiset ystävien mielipiteet jotka sain hiuksistani ei ollut kovinkaan rohkaisevia:
Jim ei sanonut mitään, ja lopulta se kysyi multa että "menitkö sä sinne kampaajalle vai mitä tapahtui?"
Sara: " well... this is...different", sitten se sanoi että mä näytän ihan siltä uusimman lesboleffan tähdeltä.. En ollut varma että mistä leffasta on kyse, niin ajattelin vain että "Noniin..... loistavaa."
Nyt tiedän että se leffa mitä hän tarkoitti, on nimeltään Blue is the warmest colour, ja se tyttö näyttää tältä:



Mun hiukset ei ole ihan noin kirkkaan siniset, mutta siniset ovat kyllä.
Töissä sitten sain paljon positiivista palautetta kaikilta työkavereilta ja joiltain asiakkailtakin. Hehe.
Sekä keittiön henkilökunnalta. Ne on niin hassuja. Yksi niistä naisista kun näki mut keittiössä huudahti: "Oooh! Beautiful!" huonolla englannilla,. Ja sitten se kutsui muutkin keittiöläiset katsomaan mun hiuksia, ja sitten ne osotteli mua sieltä ja keskusteli kiinaksi jotain.

En aio kirjoittaa enempää hiuksistani. Muuten itsekin kuolen tylsyyteen.



Tänään me varattiin hotelli Thaimaan Koh samui saarelta. Jee!
Se oli yllättävän halpa hotelli, ja ihan kivan näköinen. Se on vieläpä vähän kauempana turistirysä rannoista. Se on toisella puolella saarta, jossa on vähän yksityisempi ranta.
Jännittävää!

Tänään on ollut kiva päivä. Vapaapäivä.
Sain veronpalautukset Suomesta. Helpottaa vähän tilannetta, ja tulevaa lomaa.
Muuten olen vain hengaillut kotona.
Onneksi olen silti saanut vähän siivoiltua ja pestyä pyykkiä. Jotain niistä mun listani jutuista voin yliviivata merkiksi siitä että olen tehnyt ne.

Ihme juttu, kun tulen niin helposti levottomaksi. Mun tarvii aina tehdä jotain tärkeää, jotta voisin rentoutua tai säilyttää itsekunnioitukseni.
Mistähän tämäkin juontaa juurensa? Tulen levottomaksi esim telkkarin katsomisesta, joten mielummin rentoudun opiskelemalla jotain mielenkiintoista psykologian tai historian kirjaa. Tai sitten tekemällä jotain luovaa ja taiteellista (mitä en ikinä näe ajan haaskauksena ;) ) Tai sitten menemällä ihan kävelylle. Sekin on parempi kuin istua sohvalla.

Ehkä mun pitäisi vain oppia rentoutumaan ja olemaan vähän vähemmän vaativa itseäni kohtaan.  (tuo on jotain mitä olen oppinut psykologian kirjasta. Se että olen vaativa ja ankara itseäni kohtaan, on merkki huonosta itsetunnosta. Älyttömän mielenkiintoinen kirja. Overcoming low self-esteem (cognitiivisen psykologian tekniikoita käyttäen), -melanie fennel )

Tällaisia ajatuksia tänä iltana. Illan sana seuraa erillisenä tekstinä.



http://www.viralnova.com/hidden-dam/

1.12.13, kello 22:17

Kello on vasta päälle kymmenen illalla, ja olen rättiväsynyt.
Tänään oli aamuvuoro, joten heräsin aiemmin. Huomenna on myös aaumuvuoro.
Tiistaina on iltavuoro, mutta herään vapaaehtoisesti super aikaisin, koska menen taas hiusmalleilemaan.
Ja sitten jee, mulla on koko viikonloppu vapaata!
Tätä ei ole tapahtunut sitten Suomen lomani jälkeen.
Ihanaa.

Muistatteko kun kerroin että mulla on lista juttuja joita mun pitäis tehdä ja joita tahtoisin tehdä.
No se lista sen kun kasvaa kasvamistaan enkä ole vieläkään saanut mitään tehdyksi.
Tekisin nyt edes ne tärkeät jutut, mutta ei. Aina kun olen vapaalla, olen ihan poikki, tai sitten olen kiireinen tapaamaan kavereita, niin ettei aika vaan riitä.
Tiedän, olen tällä tavalla vähän ärsyttävä: en pysty kunnolla rentoutumaan ellen ole saanut kaikkia velvotteitani ennen sitä tehdyksi.

Välillä toivon että olisin työtön lottovoittaja, niin ehkä aika riittäisi kaikkeen mitä tahtoisin tehdä päivän aikana. Ehkä. No raha ei ainakaan olisi ongelma.

Asiasta kolmanteen:
Olen varmaan kertonut että näen aina kausittain jonkin sortin teemaunia. Tosi usein jotenkin veteen liittyen.
Esim veden päällä kävelyä, veneilyä, heikkoja siltoja, virtojen mukana ajelehtimista.
Nyt olen muutamana yönä nähnyt unta, että olen joutunut tilanteeseen jossa mun täytyy mennä uimaan jäisen kylmään veteen.
Viime yönä näin unta että olin isoveljeni kanssa kävelyllä metsässä, ja sitten meidän edessä olikin joki, jonka meidän oli ihan pakko ylittää. Muita vaihtoehtoja ei ollut. Ei ollut siltaa, ja se oli syvä ja musta ja täynnä pyörteitä. Mutta se oli myös melko lyhyt uintimatka. Me nähtiin vastaranta. Mä sanoin mun veljelle: "Mä en  tiedä että pystynkö mä uimaan ton yli. Vesi on ihan sika kylmää", veli vastasi " Pystyt pystyt. Muistatko, me ollaan ennenkin uitu ihan yhtä kylmässä vedessä, jossa on ollut yhtä kova virta, ja silloin matka oli vielä pidempi! Ei se kauan kestä, kun me ollaan päästy tuon yli,"
Hämärää oli, että siinä unessa muistin miten me ollaan uitu vielä pitempiä matkoja kylmässä vedessä (varmaan jonkun aiemman unen tapahtumia). On hiukan outo tunne muuten unessa muistaa jonkun aiemman unen tapahtumat, esim menemällä taas samaan paikkaan kuin aiemmassa unessa.

Vesi kuvaa elämää ja sen sanotaan myös liittyvän tunteisiin, elämän koko tunnekirjoon. Myrskyävä vesi taikka tulvat kehottavat kiinnittämään turvavyöt, rankempaa menoa on tiedossa. (netistä etsin selityksiä :D) 

Unet on mun mielestä tosi psykologisia ja mielenkiintoisia. Psykologiasta puheen ollen, aloitin just lukemaan tosi kiinnostavia cognitiivisen psykologian kirjoja, esim itsetuntoon tai kiukkuun ja vihaan liittyen. Kiinnostavaa kiinnostavaa...

Taidankin mennä tästä kissan viereen lukemaan itsetunnosta  vähän lisää. Moi!