olenko jo unessa

LifeinLondon on ehkä vähän tyhmä blogin nimi... Tässä tuli vaan mieleen. Loin tän niin nopeasti etten jaksanut jäädä miettimään nimeä pitkäksi aikaa.
Huhhuh, miten voin olla näin väsynyt? Tänään oli jälleen yksi oksettava päivä töissä.
Ensinnäkin: miksen koskaan opi ettei kannata pistää korkokenkiä jalkaan töihin??? Olen niiiin tyhmä.
Teen saman virheen noin kerran 2 viikossa. Unohdan aina miten paljon se sattuu loppu päivästä. Ajattelen että "no sattuiko se muka niin paljon muka? tuskin." Ei Milka... Se sattuu.
Tuo oli silti vähäisin mun ongelmista. Töissä ei ollut ketään kivaa tänään. No... Kin ja Pavel on kivoja, mutta ne molemmat työskenteli tänään meen naapurissa Accessories storessa, eli en voinut hengailla niitten kanssa. Karima on jees, mut sen huumori on niin erilaista että mun on vaikea tajuta sitä ihmistä. T on ärsyttävä bitch. Se on kaikille töykeä. En enää jaksa nähdä vaivaa edes kysyäkseni että mitä sille kuuluu... Se ei koskaan kysy sitä multa! Ja just T:n kanssa työskentelin koko päivän. Argh.
Annina tuli moikkaa mua töihin, se oli kivaa. Annina on ollut lähiaikoina TOSI kiva! Siinä on jo jotain epäilyttävää. Miksi se on yhtäkkiä niin mukava mulle? Se antaa mulle ruokiaan ja vaatteitaan. Jättää jopa aamuisin meikkivoiteensa kotiin jotta voisin lainata sitä! (mun oma on loppu)

Mulla alkaa olemaan tosi lellitty olo. On totta että mun työni on tän talon paskin työ. Mulla on inhottavimmat työvuorot ja huonoin palkka. Silti tunnen itseni tässä talossa lapseksi. Kaikkien pikkusiskoksi. Ehkä syynä on noiden mun kämppisten käytös mua kohtaan. Niin usein kun palaan töistä kotiin lopen uupuneena, saan kuulla lauseen: "Awwww.... Little oneeee...." Ja Jimmyn vieraanvaraisuus on ihan huippua! Ja Nina on myös pitänyt musta huolen. Itseasiassa välillä musta tuntuu että ne kinastelee että kumman "puolella" mä olen.
Huomenna TAAS vapaapäivä. Niitä tuntuu nyt olevan kun on uusi manageri. Mun on pakko saada uusi työ.
Huomenna en silti lähde ulos hakee töitä. Haen kotoa käsin.. En aio lähteä tohon kostean jäätävään tuuleen ulos! Olen koko päivän sisällä. Kerrankin.

Eli huomenna kaikki halukkaat soitelkaa skypessä. Mulla on ikävä teitä!
Hassua että olen ollut täällä jo/vasta päälle 2 kuukautta! Ihan tuntuu tosi kaukaiselta se aika kun asuin Suomessa. Samalla aika on kuitenkin mennyt niin nopeesti täällä.
Lontoo tuntuu jo mun kotikaupunilta. Hassua. Varmaan kuulostaa oudota teistä. Ei tämä niin iso paikka olekaan. Oon jo tottunut.
Ehdottomasti en halua vielä vähään aikaan lähteä täältä. Ihan vähintään olen kesän yli!
Kunhan vain saan paremman työn! Yhyy......
Haluisin silti tulla Suomessa käymää. Tyylii kesällä. Mutta sekin vaatii sen uuden työn. Eli kaikki asiat vaatii että saan uuden työn. Ei paineita.
Olis hiuke hienoo ottaa heinäkuus pari viikkoo vapaaks, tulla Suomeen viikoksi, ja palata tänne Marun ja Hannan kanssa yhdessä, ja voisin esitellä heille Lontoota! Ja Suomessa odotan perheen tapaamista. Veljen poikani on varmaa niin isoja sit kun tavataan!
Perheen ja kavereitten lisäksi ikävöin hyviä karkkeja, suomalaista ruokaa, omia vaatteita, huoletonta, kiireetöntä elämää. Huoh.

Mulla ei edes ole mitään selkeitä suunnitelmia lähitulevaisuudelleni. Tai tulevaisuudelle lainkaan. Tiedän että pitäis joskus opiskella, Suomessa mitä luultavammin, mutten halua vielä Suomeen.
Jimmy on sitä mieltä että mun pitäis säästää rahaa ja mennä matkustelemaan (kuulostaa toki hyvältä), Ninan mielestä mun pitäis mennä opiskelee Suomesta vaihtoon johonki toiseen maahan... Esim Englanti, Lontoo.
Mua itseasiassa kiinnostais opetella saksaa ja ranskaa. En tiiä miksi, mut ne on mun seuraavat projektit.
Mut siis takasin opiskelu aiheeseen: mua kiinnostaa vain taiteelliset alat: Maskeeraus, valokuvaus, tanssiminen, näytteleminen, kuvataide opettaja? Tatuoija? Jos teille tulee jotain mieleen, kertokaa mulle. Haha, Englannin ope?? :D
No joo. Kello on vaikka mitä. Menen nukkumaa. Öitääää!