Hello

Moi! Kello on 07.25, ja mä valmistaudun töihin lähtöön. Tänään suhteellisen harvinainen työvuoro: 9-18... Yleensä aina 11.30-20.30.
Torstaina tosiaan oli vähän huono päivä mulle. Oli vapaapäivä, ja palkkapäivä. Ei kuulosta hullummalta, mutta kun odotin tosiaan sitä 800 puntaa...vähintään 700. Sain 379.
Olin tehnyt töitä mielestäni ainakin tonnin edestä. Aina iltavuoro ja aina viikonloppuisinkin.
Kun Torsai aamuna tarkistin tilini, rupesin itkemään! Haha. Sain jonkun hermoromahduksen. Eniten nolotti ja harmitti se etten voisi maksaa Jimmylle vuokraa. Olenhan asunut hänen talossaan ilmatteeksi 1,5 kuukautta, ja kun tulisi ekan vuokramaksun aika, mun pitäisi sanoa:"sori Jimmy, en voi maksaa vuokraa... " No Jimmy tuli kotiin ajoissa töistä ja sai mut kiinni itkemisestä. Selitin sille tilanteen ja hän pysyi ihmeen rauhallisena. Sanoin että mun on pakko lainata äitiltä rahaa, ja se nolottaa mua ihan sikana. Lopulta se sai mut rauhottumaan ja katottiin leffa (cosmopolitanis)! Sitten Annina tuli kotiin ja lähdettiin Anninan kanssa hakemaan Anninan tavaroita sen vanhalta kämpältä( pitkä tarina... en jaksa nyt selittää). Kun Jimmy haki meidät sieltä muutto autolla, se kertoi päättäneensä lainata mulle rahaa. Hän päätti myös että Nina lainais mulle rahaa. Ei Nina kyl lainaa, mutta katotaan mistä saisin sen osuuden lainaks. Eikö Jimmy olekin paras??!!
Eilen töissä kyselin palkastani, ja mulle sanottiin että saan sen "kadonneen osuuden" ensikuun palkan mukana...
Kun kerroin tilanteestani Agnelle, hän sanoi "I've been in that situation many times... When you just dont know how to survive for a month. Thats life in london." Huvitti tuo "life in london" mainitseminen. Näköjään täällä on pakko taistella selviytyäkseen. Että olisi sellaset perustarpeet kuin ruoka, paikka jossa asua...
Silti en ole vielä saanut tarpeekseni. Mikä tässä paikassa on, kun ihmiset haluaa yhä asua täällä??

Työpaikalle  tuli muuten uusi manageri. Se on aika bitch. Siitä enemmän myöhemmin.