kolmas viikko

Heippa taas!
Mua vähän huvittaa se, miten Suomessa vannoin alottavani blogin kun asun Lontoossa, ja kirjottavani suhteellisen useinkin. No... nyt olen asunut täällä jo yli 3 viikkoa, ja tämä on vasta toinen teksti jota kirjoitan tänne. Vielä pahempaa: unohdin kertoa ystävilleni ja perheelleni että aloitin tämän blogin jo 3 viikkoa sitten... No, kaipa ilmoitan siitä ihmisille tänään!
Ehkä syy saamattomuuteeni on se, että olen oikeasti ollut aika kiireinen täällä. Paljon on tapahtunut sen jälkeen kun kirjoitin viime tekstini. Jospa kerron tänne lyhyesti kaiken mitä on tapahtunut. No... ainakin ne oleellisimmat asiat!
Viimeiset kaksi viikkoa Suomessa jännitin hirveästi tänne muuttoani. Pelkäsin kaikkea mahdollista, mutta samalla olin innoissani. Kun muuttopäivä lopultakin koitti, se ei tuntunut mitenkään erityiseltä. Kuin olisin muuttanut vain toiseen kaupunkiin Suomessa. Kaikki sujui erittäinkin hyvin. Tietenkin Ryanairin lentokoneet on mitä on, mutta onneksi matka ei ollut pitkä.
Kun saavuin Lontooseen, kaikki oli uutta ja pelottavaa. Kulttuuri on hyvin erilainen kuin Suomalainen kulttuuri, ja suoraan sanottuna olin aika pihalla. Suomessa olin vähän jännittänyt englanniksi puhumista. Ajattelin kuitenkin, että olen ihan tarpeeksi hyvä. Se tuli vähän yllätykenä, miten vaikeaa se saattaa välillä olla. Ensimmäinen viikko oli aika vaikea suoraan sanottuna. Nukuin siskoni kanssa samassa huoneessa, samassa sängyssä. Ja voin sanoa, että minä ja siskoni ollaan kuin yö ja päivä. Vastakohdat. Joten voitte varmasti uskoa ettei se ollut helppoa. Ensimmäiseen viikoon sisältyi myös siskoni kämppiksiin tutustumista. Yksi norjalainen tyttö, tosi hauska. Yksi ranskalainen tyttö.... vähän outo. Lievästi sanottuna. Ja itse vuokraisäntä. Ensivaikutelma hänestä oli vähän pelottava. Tai siis mitä siskoni oli hänestä puhelimessa kertonut mulle, ennen kuin muutin Lontooseen... No, sanotaan nyt vaan niin etten saanut hänestä kovin hyvää kuvaa. Mutta nyt kolmen viikon jälkeen voin rehellisesti sanoa että hän on ensimmäinen ihminen kenestä pidän Lontoossa.
Eli tiivistettynä: ensimmäiseen viikkoon täällä sisältyi kulttuuri shokkia, siskon kanssa riitelyä ja jäätäviä katseita, kankeaa englanniksi puhumista sekä ihmettelemistä että miksi tulinkaan tänne?

Toinen viikko. Asiat alkoi jo sujua paremmin. Pääsin nukkumaan olkkariin.  " Se on nyt sun huone", vuokraisäntä sanoi. Ja se oli pelastus mun ja siskoni suhteelle! Kämppikset oppi vähän tuntemaan ja ymmärtämään mua sekä minä heitä. Olin absolutisti Suomessa, ja olin niin varma siitä että pystyisin olemaan absolutisti täälläkin. No... olin väärässä. Tähän kulttuuriin kuuluu alkoholi niin vahvasti, että viinilasillisesta kieltäytyminen on loukkaavaa. Näin siskoni minulle kertoi. No mutta... olen niin lähellä absolutistia kuin voin olla. Viinilasillinen silloin tällöin ei tee pahaa mulle. Eli toisen viikon aikana join ekan viinilasilliseni pitkään aikaan.
Aloin myös hakemaan töitä. Kun lopultakin sain cv:ni siihen kuntoon, että sitä kehtaa täällä näyttää kellekään (kiitokset siskolleni sekä vuokranantajalle), lähdin ulos kaduille jakamaan niitä! Oxfordstreet oli hyvä paikka aloittaa. Jäin metrosta pois TottenhamcourtRoadin asemalla ja kävelin koko kadun Marble archille asti, kävellen sisään jokaiseen vaateliikkeseen, antaen cv:ni heille. Kävin myös Stratfordissa eräässä suuressa ostoskeskuksessa ja muissakin paikoissa. lähdin viikon ajan joka päivä ulos pariksi tunniksi jakamaan cv:itäni. Ja niin sitä pitääkin tehdä jos haluaa oikeasti saada työn! Cv:ni näytti mielestäni aika pelottavalta. Siskoni hieman avitti minua valehtelemaan siitä paremman näköisen. Teimme myös vaihtoehtoisen cv:n kahvila töitä varten. hehheh.

Kolmas viikko: No, sain viimein puhelinsoiton eräästä Italialaisesta alusvaatemyymälästä. Mulla olikin ollut hyvä tunne, kun kävin siellä ojentamassa cv:ni. Pääsin haastatteluun! Haastattelun jälkeen oli myös hyvä fiilis. Ja sain työn! Olin niin helpottunut. Ainoa ongelma oli, että palkka oli vain 6,5 puntaa tunnilta. Eli hyvin pieni. Ja kolmen päivän siellä työskentelyn jälkeen olo oli aika hurja. Jollain tavalla se työ ahdisti mua hirveästi. Mutta juuri tuolloin, sopivaan aikaan sain taas puhelinsoiton. Knightsbridgen Guess liikkeestä! Pääsisin haastatteluun. Onnekseni minulla oli juuri silloin vapaapäivä. Haastattelu meni niin hyvin, että tiesin saavani sen työn. Ja niin sainkin. No palkka on 6,9 puntaa tunnilta. Eli vain vähän parempi. Mutta nyt 2 päivän siellä työskentelyn jälkeen olo on aika mukava. Ei lainkaan paha: 3 viikkoa olen täällä ollut ja olen saanut jo 2 työtä! Olen myös saanut paikan jossa asua. periaatteessa. Nyt asun ilmatteeksi täällä Leytonstonessa Siskoni luona. Vuokraisäntä on hyväksynyt että asun täällä, olohuoneessa, kunhan siivoilen ja laitan välillä ruokaa ja hengailen heidän kanssaan. Ja sain jo lupauksen että saan tästä talosta huoneen! Se ranskalainen tyttö...Se potkitaan ulos. Ne inhoaa häntä. Oon vähän surullinen sen puolesta, mutta en valita! Oon nähnyt Vanessan huoneen, ja se on upea. Mä saan sen!
Ainiin, pitikö mun kirjoittaa lyhyt teksti. Sorry about that.
Mutta tässä on nyt 3 viikon kuulumiset! Yritän muistaa kirjoitella tänne useammin, niin ehkä sitten saatte mukavammin luettavaa pienemmissä erissä!