hmm

Aa okei... palkkani oli sittenkin vain 376,44 puntaa....

klo. 23:58 mietiskelyt

Yritin äsken lisätä tänne kuvan, mutta mun kone ei suostunut. Yhyy. No se olisi ollut vain vanha kuva, mutta tämä mun blogini suorastaan huutaa kuvien puutteesta. Yritän myöhemmin uudestaan.

Okei, pakko kertoa: tänään töitten jälkeen menin Leytonstonessa pikkukauppaan, joka on lähellä meidän taloa, ostamaan ilta- ja aamupalaa...  Kassalla sanoin myyjälle vahingossa että "kiitos"... Siis suomeksi. Enkä edes tajunnut mitä sanoin. Myyjä katsoi mua oudosti ja sanoi "thank you". Vasta kaupasta ulos kävellessä tajusin mitä olin sanonut, ja repesin. Näin ei ole koskaan tapahtunut mulle täällä! Tosi outoa. Ehkä voin syyttää tästä väsymystä. Siis välillä jos mulla on vähän kiivaampi keskustelu jonkun kanssa englanniksi vaikka työpaikalla, tai jotenkin nopea tempoinen, silloin saatan vahingossa sanoa yhden sanan suomeksi. Esim alottaa puhumaan suomea, ja vaihtaa ekan sanan jälkeen englanniksi. Haha. Nykyään noin käy harvemmin. Oli hassua kyl. Nyt oon virallisesti ärsyttävä ulkomaalainen, kun en voi edes kaupassa sanoa kiitos englanniksi. Pakko sanoa omalla kielellä.... Tollasia asiakkaita tulee joka päivä Guessiin. Yleensä Ranskalaisia. Ne tulee kysymään multa jotain ranskaksi, sanon etten puhu ranskaa, ja ne joko näyttää järkyttyneiltä, tai jatkaa selittämistään. Joskus me jopa löydetään yhteisymmärrys kielimuurista huolimatta. Haluaisin opetella puhumaan ranskaa... En tämän takia, mutta se on ihan kiva kieli. Se olkoon seuraava projektini. Vai saksa?? Ensi sijalla on nyt tosiaan tämä englanti.
Huomenna on vapaapäivä. Piti Ninan kanssa tehdä jotain kivaa mutta se peruuntui, joten aion viettää huomenna mukavan perus- vapaapäivän pyykäten, siivoten, jumpaten ja leipoen jotain (huomenna pitäis tulla rahaa).
Niin juu, voisin myös mennä ostoksille. Sellasia turhia juttuja kuten shamppoo, kosteusvoide, kasvojen puhdistusaine, deudorantti, puuteri, ripsiväri, huulirasva.. jne.
Niin, ja voisi myös samalla ostosreissulla hakea töitä? Katotaan ehdinkö tuon kaiken tekemään. Hopefully. Haaveilin jo vähän tekeväni myös niitä suklaakeksejä huomenna. Ne vois tehdä kämppiksiin vaikutuksen. 

good night everyone!

Tiistai

Varoitan että saattaa olla taas negatiivista mietiskelyä...
Oli kyllä aika vajaa päivä. Menin töihin n. puoli tuntia ajoissa, ja pääsin sieltä puolituntia myöhässä.
No se että menin sinne ajoissa oli omaa vikaani... Ylityöt oli rasittavien asiakkaiden vikaa. Olisin ehkä päässyt viivyttelevistä asiakkaista eroon aiemmin, jos olisin tehnyt huonoa asiakapalvelua?
Muutenkaan ei ollut oikein asiakaspalvelu fiilis tänään. Työskentelin suurimman osan päivästä yksin kakkoskerroksessa, jossa järjestelin uusia "tulokkaita" (eli vaatteita) paikoilleen. Olisin mielellään keskittynyt vain siihen tänään. Sit kun siellä soi musiikki niin kovalla, etten kuule jos asiakkaita tulee yläkertaan. Välillä suorastaan säikähdän kun asiakas laahustaa mun ohi (niitä tulee sinne suht harvoin). Siinä on suorastaan jotain zombimaista miten ne ilmestyy kuin tyhjästä ja harhailee hitaasti pitkin liikettä. haha. Itseasiassa nyt kun mietin... Tästä tulee ihan mieleen yksi zombipeli jota pelattiin Suvin luona Suomessa! Jokaisella työntekijällä liikkeessä on oma vastuualueensa...no joo... oon lapsellinen.
Tämän päivän ehdottomasti pilasi se että mulle selvisi että mun palkka on huonompi kuin luulin. Luulin että se on 6,90 puntaa tunnilta. ei paljon sekään. selvisi että se on 6,19....... muistan että työhaastattelussa oikein varmistin että se on todella 6,90. Silloinen manageri sanoi että KYLLÄ. Mutta kun hän on myös ulkomaalainen... Joko se sanoi väärin tai mä kuulin väärin. Ihan sama. Täytyy  ainakin jossain vaiheessa hankkia toinen työ. Oon ilonen että vaihdoin siitä ekasta työstä tähän, koska viihdyn tässä paremmin.. mutta pitäää hakea töitä! Laskeskelin tässä.. Kun torstaina pitiäs olla palkkapäivä... jos laskin oikein, saan jotain 800 puntaa. Ja laskin enemmän alakanttiin, kun mietein veroja ja kaikkea. Siitä menee 500 vuokraan, n. 150 metrokortteihin (asutaan niin kaukana että metrokortti maksaa viikolta 38 puntaa...) eli käteen jää 150 kuukaudeksi. Ainiin, puhelimeen menee ainakin 20 kuukaudessa. Eli 120. Siitä ehkä vielä 20 muihin laskuihin (sähkölasku?), eli satanen. Se tekee 25 puntaa per viikko, eli melkein 4 puntaa per päivä rahaa ruokaan ja muuhun. Hmmm. Siis kyllä sillä pärjää, mutta ongelma on, että jos tahdon joskus vaikka mennä kahville kavereiden kanssa? Sitten pitää olla seuraava päivä syömättä? Höhöö.
En oikein tiedä mitä järkeä mun on olla täällä, kun asuminen on niin kallista, samoin pelkkä liikkuminenkin.Ja palkkaa saan vähemmän kuin saisin Suomessa vastaavasta työstä/ työmäärästä.
Silti en halua vielä lähteä. En tiedä miksi. Tuntuu että täällä on jotain mulle vielä. Outo tunne tämä.
Palasin kotiin, ja onneksi Annina oli säästänyt mulle pastaa! Muuten olisin kuollut nälkään. Päätettiin myöskin Ninan kanssa tehdä torstaina jotain kahdestaan... Mennä ulos jonnekin? Ei vielä tiedetä. Ja Jim haluaa myös (minun ja ninan sisko-päivästä inspiroituneena) viettää mun kanssa kahdestaan päivän. Sunnuntaina vissiin? Mukavaa. Vielä Idan kanssa pitäis viettää kahdestaan tämä sama juttu, niin oppisin paremmin tuntemaan hänetkin. Sori sekavaa tekstiä. Kello on 00.14.
Menen nukkumaan.

sunday blog

Hello my friends!
Tänään oli kokonaan kiva päivä! Jes. Vihdoin kirjoitan tänne jotain positiivistakin, eikö?
Suoraan sanottuna mun pitäisi olla jo nukkumassa, mutta kun halusin kirjottaa tänne että mulla oli hyvä päivä ensin! En voisi tehdä sitä huomenna, koska entä jos huomenna on huono päivä? Sitten mun tekstissä olisi taas negatiivinen sävy.
Eli tänään oli vapaapäivä. Aamulla söin aamupalan kämppisteni kanssa, joka on harvinaista... On kivaa että mun uudet kämppikset oikeesti haluaa mun asuvan täällä. Mainitsin aamupalalla jotain että sit kun asun taas suomessa...blablabla... ne oli heti sillee että  "miten niin taas Suomessa? Et sä oo mihinkää täältä lähdössä!" Pitäiskö huolestua? Ne vangitsee mut tänne loppu elämäkseni. haha.
Aamupalan jälkeen jumppasin ja siivosin. Sit aloin valmistautumaan illan kokousta varten, johon menin Dianen kanssa. Oli kyllä jälleen ihana mennä sinne! Eli Hillsong kirkkoon. Se on vähän erilainen kirkko. Tänään  oli ihan erityisen hyvä tilaisuus. En jaksa selittää siitä enempää, koska sit olis liian pitkä teksti. Tapasin siellä pari uutta ihmistä. Yks Hanna oli kiva (niin just Hanna... mä oon löytänyt uuden Hannan! Se jopa näyttää vähän sulta, ja sen isä on suomalainen!), mutta ei siitä enempää. Kotiin palattua menin Jimmyn kanssa kauppaan ostamaan maitoa, sipsejä, limsaa ja suklaata. Kinasteltiin matkalla pannukakuista. Tein katos eilen pannukakkua aamulla ennen töitä, ja jätin sen kaikille syötäväksi (kun palasin kotiin, sitä ei ollut enää jäljellä). Jim myönsi että se oli hyvää ja hän (plus muut) söi kaiken. Mutta hän väitti ettei se ollut pannukakkua!  Ilmeisesti meidän uunissa paistettava pannukakku on  vähän erilaista kuin noiden pannukakut... Joita me kutsumme letuiksi. Illalla Annina vielä sanoi "Milkaaa... onko meillä vielä pannukakku aineksia? Haluisitko tehdä?" ei ollut. :(

Hellooooooo

Odottelen innolla omaa huonetta!
Oma yksityisyys.... Oma yksityinen tila minne ihmiset ei voi vain ängetä tosta vaan. Oma oikea sänky <3 AH.  
Oon keksinyt uuden tavan "opiskella" englantia... Eli luen vaik joka aamu lehteä, ja poimin kaikki mulle tuntemattomat/ vaikeat sanat ylös ja illalla googletan ne! Aika toimiva tapa oikeesti.
Olen oppinut esim sanat guaint (söpö, vanhanaikainen), flaunt ( yli flirttaileva, show off), shrift (rippi), knackered (lopen uupunut),... ja monia muita tuolla tavoin.
Oonko kertonut jo niitä lempinimiä joita oon saanut täällä?
Kotona mua kutsutaan nimellä little one. Jep. Sain tuon lempinimen varmaan ekana päivänä täällä koska ilmeisesti olen niin pieni eräiden mielestä. haha. Aluksi se oli vähän ärsyttävää mun mielestä, mutta nyt se ei ärsytä mua enää yhtään. Olen varmaan tottunut uuteen nimeeni. Little one.
Välillä olen myös young one. Muita lempinimiä: Milky, Milks, Milkyway... Nuo on enemmänkin työnimiäni. Hassua, koska Suomessa mulla ei ollut yhtäkään lempinimeä. Mutta ehkä nämä kokee vaikeaksi lausua mun nimeni.
Ei oikein ole mitään kerrottavaa tästä päivästä...  Muuta kuin että oli kivaa skypetellä perheen kanssa!
Tuon lisäksi pesin pyykkiä, siivosin kylppärin ja keittiön. Kävin lenkillä ja jumppasin. Riitelin Ninan kanssa... Tai oikeastaan Nina riiteli mun kanssa. hehe.sitten menin kävelylle ja palasin kotiin kattomaan jotain huonoa ysäri kauhuleffaa noiden kanssa. Aika perus vapaapäivä. 

tescon halpisjätskiä

Jeeee! Huomenna vapaapäivä! <3 Aion nukkua pitkään, mennä lenkille, siivota, pyykätä, skypetellä jonkun kanssa? Tehdä sitä pannukakkua finally... Eli ihan hurja perjantai tiedossa!
Hmmm Tescon halpis jätski on superhyvää! Parempaa kuin joku pirkkajätski. Tesco on vähän niinkuin Sale tai Siwa Suomessa, mutta paljon isompi. Ja se jätski on  vain euron. interesting interesting..... Oon kyllä niin väsynyt että menen nukkumaan!

Hmmmmmmmmm

Täydellinen tapa palata töistä kotiin, on se kun kotona on hyvää ruokaa odottamassa mua! Liha keittoa ja limppua, ja jälkkäriksi riisivanukasta. Kaikki Jimmyn tekemiä of course.
Nukuin tänään vähän pommiin. En myöhästynyt töistä mutta jouduin kiirehtimään, mistä en tykkää. Söin osan aamuapalasta kävellessä metroasemalle, ja meikkasin metrossa.
Huvittavaa että aluksi ihmettelin sitä kun naiset meikkaa metrossa täällä. Se on kovin yleistä! Nyt olen itse samalainen ja ymmärrän heitä täysin. Eikä mua enää edes häiritse pahemmin vaikka mulla olisi yleisöä kun laittaudun, tai mitä ikinä päätänkin metrossa tehdä.  Vaikka joku aina metrossa tuijottaakin, oon ymmärtänyt jotain lontoolaisista ja metrosta ja muusta... Eli sen ettei ketään kiinnosta. Kaikilla on oma elämänsä. Tämä ei ole mikään tuppukylä jossa kaikki erikoinen käyttäytyminen on ihan sairasta. Enkä ollut ainoa outo tänä aamuna metrossa, siellä oli nainen, joka levitti huulirasvaa ympäri naamaansa ja kaulaansa, tyttö joka nukkui niin sikeästi että meinasi pudota penkiltä, nainen jolla oli paljon lapsia ( ainakin 7) mukana, superhaiseva pulsu joka söi jotain outoa lihaa, ja Intialainen mies joka tuijotti mua intensiivisesti koko sen ajan kun meikkasin, ja vielä loppumatkankin! Hmmm. Ehkä tämä vain kertoo sen että mä oon yksi niistä tuijottelijoista metrossa.
No joo... Töissä oli vähän vammasen tylsää. Päivän mielenkiintoisin ja vajain tapahtuma: juttelin Pavelin kanssa. Se sanoi Huanin kehuneen mua kauniiksi. Kerroin siis Pavelille että se pyysi mua jo ulos, ja että mun vastaus oli välttelevä. hehe. Sit se yritti keksiä mulle tekosyitä mitä voisin sanoa Huanille: 1. valehtele että sulla on poikaystävä (kuulemma näyttää Justin Timberlakelta ja sen nimi olisi Harry), 2. sano olevasi lesbo, 3. Väitä tykkääväsi musta ja meneväsi mun kanssa ulos.
No en ehtinyt valehtelemaan mitään, koska kun Pavel ja Huan seuraavan kerran oli kahden varastossa, Pavel sanoi Huanille aikovansa pyytää mua ulos. Haha. Se teki sen vain siksi että ajatteli sen auttavan mun tilannetta. Huanin vastaus: " et oo tosissaan! et oo tosissaan! anna mun pyytää sitä ensin ulos"..  Pavel: "saat aikaa kello kuuteen asti".. (argh, miten Pavel ajatteli auttavansa mua?) Huan yritti taivutella niin että sillä olisi viikko aikaa! No se yritti kysyä mua ulos ennen työpäivän päättymistä... vastaus oli kieltävä. 
Yritin silti olla ystävällinen. Se on mun ongelma,en halua olla ilkeä kellekään. Huan on niin tyhmä ja jääräpäinen ettei se tajua.  Sain sen tällä kertaa ehkä jopa tajuamaan. En jaksa edes selittää meidän keskustelua aiheesta.
Blaah, huomenna on taas pitkä päivä. harmittaa kun ei koskaan ole vapaa-aikaa.
Millanenkohan päivä huomenna on?

Pitkä/pitkästyttävä työpäivä takana. (klo.23.24)
Tänään opein laskostamaan vaatteita täydellisesti hyllyille........ Kyllä. Oikeesti silti, oon aika ylpee ittestäni. Joka on myös vähän surullista. Ei mut ne muut ei osaa yhtä hyvin kuin mä! Vain yks Angie osaa, ja se on mun pomo.
Mun piti tänään tehdä pannukakkua mutta olin niin väsynyt etten jaksanut.
Sain Hannalta rahaa lainaan!! Se kyllä kielsi maksamasta takaisin. Miten ihana ystävä mulla onkaan! Hanna on paras! <3 Tuntuu kauhealta olla tällainen taakka ihmisille.
Eli huomenna saan jälleen metrokortin viikoksi! Jeij.
Hassua... Oon lähipäivinä miettinyt että mitenköhän muut näkee/kokee sen että muutin tänne. Varmaan ihan erilain kuin minä. Varmaan jotenkin niin että se on kovin jännää ja rohkeaa tai jotain. Pelottavaa? Mä koen tän niin, että nyt mä vaan asun täällä. Onhan täällä elämä todella erilaista kuin Suomessa, mutta noihin muutoksiin sopeutuu nopeasti. Nyt kun mietin, kaikki muuttui: Jätin taakseni tutun ja turvallisen porin, perheen, ihanat ystäväni, tutun seurakunnan, harrastukset, ja jopa normaalit rutiinit joihin olin tottunut. Kai siksi eka viikko oli vähän järkytys. Nyt Lontoo ei enää vaikuta niin hullun isolta paikalta. Ja olen oppinut täällä jo vaikka mitä. Kärsivällisyyttä: siskoa kohtaan, joka usein kiukuttelee (tänään ja eilen se on kyllä ollut ihana<3 ), nöyryyttä: En voi olla paras kaikessa. Sen läksyn opein jo ekana päivänä kun muutin tänne. Se että en osaa puhua vielä kovin hyvää englantia,  saa mut tuntemaan itseni lapseksi joka opettelee puhumaan, ja turhaudun usein. Tätä kautta olen myös oppinut olemaan armollisempi itseäni kohtaan. Olen meinaan nolannut itseni jo niin useaan otteeseen. Jos en olisi niitä antanut itselleni anteeksi, ja ottaisin ne tilanteet (ja itseni) liian vakavissaan, joutuisin tappamaan itteni. haha. voin kertoa niitä noloja englanniksipuhumis mokia myöhemmin....... Niin juu, täällä olen oppinut myös arvostamaan yksinkertaisia asioita kuten: ruoka, vaatteet, kahvi, urheilu, sänky (nukun sohvalla yhä), jne. Mitäs vielä? Olen oppinut etten saa murehtia liikaa. Jos nyttenkin antaisin itselleni luvan murehtia vaikkapa ensi viikon asioista, voisin saada sydänkohtauksen. No en... Mutta elämä on nautittavampaa näin. Ja asioilla on tapana järjestyä.
Olen myös oppinut avoimemmaki ihmiseksi. Ja se on hyvä!
Kello on liikaa. Huomenna yli 10 tunnin työpäivä.... Siis hyvää yötä!

taas sunnuntai

Höhööö.. Tänään en tahdo valittaa, vaikka varmasti olisi aihetta vähän valittaa...
Sanon vaan lyhyesti että lähipäivinä on ollut hermot kireänä Ninan takia. Lähinnä siksi että se on taas niin hermona muhun. Ymmärrän toki jos sen on välillä vaikea sietää mua. Voin sanoa että tunnen miten mun kärsivällisyys kasvaa..... Ei tästä sen enempää tänään!
Menin töitten jälkeen Dianen kanssa kirkkoon. Ehdottomasti viikon kohokohta mennä sunnuntaisin kirkkoon! Siellä vaan tulee niin hyvä olo, ja stressi ja muu unohtuu.  Lähden sieltä aina hymyillen. 
On hyvä että on joku paikka jossa voi "ladata akkunsa" tulevaa viikkoa varten.
Tällaiset lyhyet kuulumiset tänään!
Good night.

Paska vapaapäivä. Ni.

Hellou there.
Tänään oli tosiaan vapaapäivä töistä. Päivä alkoi suhteellisen kivasti niin, että heräsin siihen kun rakas vuokraisäntämme teki muffinsseja ja leipää. Se on kyllä hullun hyvä leipomaan ja laittamaan ruokaa! Syötyäni aamupalaa, lähdin lenkille vuokraisännän kanssa. Tuntui aika hullulta, koska viimeksi lenkkeilin joskus viime kesänä. Mutta nyt aion ottaa ittäni niskasta kiinni ja lenkkeillä aina vapaapäivinäni.
Illaksi mulla oli suunnitelmissa tavata Diane jossain kirkossa ja sitten mennä läheiseen pubiin istumaan. Se paikka johon mun piti mennä on nimeltään Blackfriars. Sinne pääsee tubella jos menee, Distric ja circle linellä. Mutta mun olisi pitänyt ottaa selvää noista jutuista ennenpään. Kun nyt viikonloppuna mikään juna ei mene Blackfriarsiin. Päädyin siis jonnekin Albagateen (vihaan sitä paikkaa) harhailemaan, kun en tiennyt että se juna pysähtyy siellä. Oli kyllä tyhmä olo. Olisin päässyt kyllä Blackfriarsiin jos olisin jaksanut nähdä vaivaa. Olisi pitänyt matkustaa n. puoli tuntia central linellä Holbourniin ja ottaa sieltä bussi. Mutta en vaan jaksanut. Ja olisin ollut niin myöhässä. Onneksi Diane ymmärsi. Se on kyl kiva tyttö.
No palasin sittee ärsyyntyneenä kotiin, jossa Nina saarnasi mulle että mun olis kyllä pitänyt mennä sinne vaikka paljon myöhässäkin. Halusi kai päästä musta eroon illaksi :D
Ja sitten vuokraisäntä änkes olkkariin kattomaan leffoja pitkäksi aikaa. Mulla on huomenna töitäää! Ja kello on jo 00.39.... Ei mikään paras päivä. odottelen omaa huonetta!

Ystävänpäivä/ Valentine's day

Hitsi... Mulla ei koskaan ole aikaa keskittyä enemmän tähän kirjottamiseen.
Hyvää ystävänpäivää nyt kuitenkin! Täällä on tämä Valentine's day...
Olin koko päivän töissä. Mulla olisi ollut alunperin lyhyempi ja kivempi vuoro tänää, mutta vaihdoin Agnen kanssa vuoroja. Se halus viettää tän päivän poikaystävänsä kanssa, ja mulla ei ollut suunnitelmia tälle päivälle. Niin juu, ja halusin pitemmän vuoron... Jotta saan enemmän rahaa....
Jotain mukavaa tässä työpäivässä kuitenkin oli: Sain vaatteita sieltä tänään ilmatteeksi (uniformukseni) 350 punnan edestä! Ja vielä saan, jos haluun, lisää vaatteita noin 60 punnalla. Thihi. Ne vaatteet on kyllä niin kalliita että huhhuh. Siitä liikkeestä ei varmaan saa mitään alle 30 punnalla. Ja sekin on halpa siellä. Ihan perus topit saattaa maksaa 40 puntaa. Enemmänkin! Valitsin itelleni kivan mustan mekon ( 90 puntaa. Kyllä), mustavalko-raidallisen mekon.(jotain 70 puntaa), farkut (98 puntaa), pääkallo paidan (40 puntaa!), kuulemma liian paljastavan topin, joka on aika hipster ja pinup ehkä (60 puntaa).... Naurettavaa tässä kaiken muun lisäksi on se, että mä en IKINÄ ostaisi noita vaatteita edes 20 punnalla.
Kun viimein pääsin töistä, kotiovella muistin että mun avaimet on Ninalla lainassa koska se hukkasi omansa! Yritin soittaa ovikelloa mutta kukaan ei kuullut. Yritin soittaa niille, mutta mun puheaika oli loppu. Taas hitto vie. Noin 10 minuutin päästä ne kuuli ja avasi oven.. Vähän lohdutti se, että ne oli tehnyt aivan ihanaa ruokaa ja sain syödä sitä ihan ähkyyn asti! Ah.
Nyt oon superväsynyt... Mutta ilonen kun sain ruokaa ja vaatteita!

pizzaaaaaaaaaaAAA

Kello on 23.01, ja mun tekee ihan sikana mieli pepperoni pizzaa... Koko päivän on tehnyt mieli jotain oikeen lihaisaa ruokaa. Nina ja vuokraisäntä halus että maistan niiden kasvisruokaa, joten maistoin. Mutta nyt kyllä pistän sen pizzan uuniin! Kaikki on nukkumassa. Miksi mä aina syön tähän aikaan?? Se on super epäterveellistä. Ja myöskin outoa. Ihan kuin häpeäisin syömistäni ja nälän tunnettani. Ehkä häpeänkin. No joo, tuossa oli tarpeeksi tuosta aiheesta.
Mitäs muuta mulle kuuluu? Sain äitiltä lainaksi rahaa! Oon kyllä iloinen, mutta samalla... mulla on tosi kurja olo tästä. Inhoan lainata rahaa ja olla taakka ihmisille, sen takia välttelen avun pyytämistä viimeiseen asti.Vuokraisäntä tarjosi mulle rahaa lainaksi, mutta en vain voinut vastaanottaa. Eikö se ole jo tarpeeksi outoa että olen asunut sen talossa n. kuukauden ilmatteeksi?
Töissä menee ihan hyvin kai. Oon tutustunut kivoihin ihmisiin siellä. Erityisesti pidän Agnesta. Hitsi, aina unohdan että mistä maasta se tuleekaan, mutta tiedän että siinä maassa vietetään jotain pannukakkupäivää joka vuosi. Ja tiedän että hänen poikaystävänsä on Puolasta. Maria on myös ihan kiva. Hän on espanialainen. Yksi karima on myös kiva, ja Pavel. Yritän vältellä Huania, se on se, joka pyysi mua treffeille. haha. Se on mukava työkaveri, rento ja huumorintajuinen, mutta oikeesti... siinä ihmisessä on jotain tosi ärsyttävää. Esim se että se selkeästi ajattelee olevansa hyvännäköinen. Mitä se ei mun mielestä ole. Tai siis tarkoitan että ei mun makua. Se aina kattelee itteään peilistä omahyväisesti.
Ikävöin urheilemista ja tanssimista. Useimmiten pääsen töistä puol yhdeksän aikaan illalla, eli olen kotona puol kymmenen aikaan. Ja silloin tahdon vain syödä ja nukkua. Ja jos tahtoisin aamulla urheilla, missä tekisin sen? En ainakaan olkkarissa, koska ei paljon kiinnosta viihdyttää kämppiksiä aamupalalla. Mutta kuukaudessa saan oman huoneen. Oh jeah! En malta odottaa tulevaa yksityisyyttä.<3
Mun blogini on varmasti superkiinnostava! Pahoitteluni. Pitäisi varmaan kirjoittaa enemmän Lontoosta ja Englannista. Mutta nyt just ei tule mitään mieleen,.. Paitsi että olen jo tottunut aika paljon englanniksi puhumiseen ja täällä asumiseen. Lontoo alkaa tuntua jo kotoisalta.

Interesting enough

Mmmmm... Miten ruisleipä voikaan maistua näin hyvältä? Tajusin tänään että olin pakastanut ruisleipää säästöön. Hyvä minä!
Töissä oli tänään ihan kivaa. Harvinaisen epätylsää.
Stressaa aika pahasti raha-asiat... Mielenkiintoista kyllä, eilen illalla tarkistin molemmat tilini, että onko siellä rahaa. Ei ollut. Tänään kun tarkistin, mun suomalaiselle tilille oli ilmaantunut 10 euroa! Eli saan huomenna lounasta töihin! Ja ehkä ruokaa kotiinkin. Jee! Olen ennenkin ollut näin köyhä. Ei tämä mikään uusi juttu ole. Se vain tuntuu oudolta täällä Lontoossa. Stressaa 100x enemmän. Noooo... Eiköhän kaikki järjesty. Asioilla on tapana järjestyä. Eiku hyi, inhoon tota sanontaa. Mutta se on totta. Viimeistään 3 viikon päästä muistelen tätä aikaa naureskellen (erittäin vaikea uskoa kyllä).
Tänään oli ihan jees päivä, lukuun ottamatta rahapulaa, ja sitä että Nina tuntuu suuttuvan mulle siitä jos mulla on nälkä. Ehkä siksi syön tähän aikaan (23.59) iltapalaksi ruisleipää. Jonka mä oon ostanut Suomesta!

Good night everyone. Huominen on toivoa täynnä.

sunnuntai

Välillä olen tosi hiljainen. Varsinkin jos mua väsyttää. Oon ollut nyt tosi hiljanen pari päivää.
Mutta joo, tänään oli aika hyvä päivä. Aamulla olin kyllä kiukkunen, ja hiljainen.  Mua ärsyttää suunnattomasti herätä siihen jos joku meluaa.  Esim keskustelee kovaäänisesti tai jotai muuta. Tänä aamuna heräsin meteliin.  Ei mua ärsytä jos joku tarkotuksella herättää mut. En tiedä mikä tää mun heräämistapa ongelma on... joka tapauksessa mua ärsytti. Sitten päätin lähteä ulos. Ajattelin että olisi kivaa viettää koko sunnuntai kierrellen eri kirkoissa eri tilaisuuksissa. Menin siis ensin Hillsongiin Oxfordstreetille. Se on  aika erikoinen kirkko. Se on kirkko vain sunnuntaisin, muuten se on teatteri. En muista nimeä. Menin sinne 15.30 tilaisuuteen. Tilaisuuden jälkeen ajattelin mennä Nothing hilliin yhteen toiseen kirkkoon, mutta myöhästyin siitä kokouksesta, joten päätin jäädä Hillsongiin vähän pidemmäksi aikaa. Tiesin että siellä alkaisi toinen tilaisuus klo 18, jäin siis odottelemaan sitä. Se on niin hitsin iso kirkko että siihen väenpaljouteen voisi hukkua! En edes yrittänyt olla sosiaalinen ja tutustua ihmisiin. Möllötin vaan yksin jossain. Sitten eräs tyttö tuli juttelemaan mulle. Ja se tutustutti mut kavereilleen. Tutustuin pariin tosi kivaan tyyppiin! Oon aika ilonen että jäin siihen myöhempään tilaisuuteen myös. Ne kivoimmat joihin tutustuin: Diane ja Saori, opiskelee molemmat muotia. Enkä halua nyt ylpeillä, mutta saatan päästä kenkämalliksi! Hehe, tuossa ei ole mitään ylpeiltävää. Kenkämalli kuulostaa vaan hauskalta mun mielestä. Saori on suunnitellut ilmeisesti jotkut kengät ja haluais valokuvata mua ne kengät jalassa.... Saori on ihan ylisöpö Japanilainen tyttö. Yleensä en sano tyttöjä söpöiksi, mutta se on niin söpö! Ja Diane (amerikkalainen) on tosi hassu ja avoin ja positiivinen ihminen. Kaikkea tuota parhaalla mahdollisella tavalla. Sillä on miljoona kaveria, enkä ihmettele että miksi. No me mentiin kirkon jälkeen pubiin istumaan ja hengailemaan porukalla. Jouduin kyllä lähtemään valitettavan aikaisin, koska jotenkin Nina ja vuokranantaja oli molemmat unohtaneet avaimensa kotiin, joten ne tarvi mut avaamaan oven.
Tällaiset kuulumiset tältä sunnuntailta.

Töitääää

Hello...
Olen ihan rättiväsynyt. Olin koko päivän töissä, ja kun lopultakin pääsin kotiin, täällä oli ilo ylimmillään (no ei ihan). Vuokraisännän pari kaveria on kylässä... Ne on tosi mukavia, mutta oon niin väsynyt etten jaksa  yrittää olla sosiaalinen. Ja kun olen luonnostaankin enemmän hiljaista sorttia, niin uskon että ne sai musta super hyvän kuvan (sarkasmia). Lopulta päätin mennä nukkumaan. Ninan huoneeseen tietysti. Normaalistihan nukkuisin olkkarissa, mutta nyt se olisi mahdotonta.  
Toivon etten ollut kovin epäkohtelias kun en jaksanut viettää iltaa heidän kanssaan.
Ärsyttää ajatus siitä että pitää mennä töihin huomenna. Tänään oli niin vammanen päivä etten kyllä jaksais. Huomenna kaikki (kämppikseni) lähtee ulos ja minutkin on tietysti kutsuttu. Kai menen, mutta huomenna pääsen töistä vasta klo 20:30......Onneksi lauantai on vapaa.
Erittäin tärkeää informaatiota jälleen teille.. haha.

huoh

Hei, olen liian myöhään valveilla ja syön salaa keksejä :D
Tänään oli aika tylsä päivä. Töissä on aika useinkin tylsää. Ne ihmiset on kyllä kivoja, mutta huoh. Välillä siellä tarvii pakosti keksiä tekemistä.
Mua pyydettiin ulos muuten tänään. hehe. Yksi työ kaveri. Huan. (en tiiä miten kirjotetaan) Se on espanialainen. Mut näää. Se ei oo mun tyyppiä.
Mitäs muuta jännittävää mulla olisi teille jakaa?
hmm... Mulla on rahat aika loppu...  Ihan loppu. Täällä kuluu raha niin nopeesti että huhhuh. Metrokorttiin menee joka viikko noin 38 puntaa rahaa. Ja se on ihan pakollinen täällä. Enkä ole todellakaan shoppaillut mitään täällä. yhden mekon ostin joskus. Ja se oli edullinen.
No, eihän mulla loppujenlopuksi ollut kovin paljon rahaa säästössä kun tulin tänne.
Mulla on käynyt ihan älyttömän hyvä tuuri täällä kaikessa silti. Ensinnäkin mun piti asua täällä Leytonstonessa vain pari viikkoa, Ninan huoneessa, ja sitten mennä Ninan suomalaisten kavereitten luo niin pitkäks aikaa että saisin huoneen jostain vuokrattua. Mutta kun olin ollut täällä Leytonstonessa pari päivää, vuokraisäntä ilmoitti ettei tule kuuloonkaan että menisin niiden "outojen suomalaisten" luokse yöpymään. Joten sain jäädä pitemmäksi aikaa. Lopulta sain tilapäiseksi huoneekseni olkkarin, kuten kerroin, ja pian saan oman huoneen. Okei, kuukauden päästä vasta :'(
Eli ei tarvi vielä maksaa vuokraa...  se on hyvä.
Ja työnkin sain melkein heti. 
Suorastaan voisin sanoa tämän kaiken helppoutta siunaukseksi.
Ja mitä rahatilanteeseen tulee...Jumala pitää lapsistaan huolen. Pistin rukouspyynnön facebookin uskovaiset nuoret yhteisössä. Ja jos ihan epätoivonen tilanne tulee... tiedän ihmisiä jotka vois ehkä lainata rahaa.
Okei. Mun pitää oikeesti mennä nukkumaan. Moi!

Draamaa talossa

Olenpas nyt innokas kirjottamaan. Haluan vielä jakaa vähän muunlaisia kuulumisia.
Kuten kerroin aiemmin, Vanessa (ranskalainen tyttö) potkitaan ulos. Kerron nyt ensin että miksi. Kun tapasin sen, ajattelin että ei se niin paha ole. Puhuu vähän liikaa ja laulaa super kovaäänisesti, mutta itseasiassa hän on hyväsydäminen. Se on totta kyllä. Sitten Nina (Annina) kertoi että yksi meen kämppiksistä tuli kerran kotiin ja luuli ettei ketään ole kotona ja ajatteli mennä suihkuun... Mutta ennen kuin se ehti sinne, se kuuli Vanessan puhuvan yksikseen vessassa. Pimeässä vessassa. Kolmella eri äänellä. Miehen, naisen ja lapsen äänellä. No tuo ei ole vielä mielestäni syy inhota häntä. Mutta myönnän sen olevan vähän pelottavaa. Tuon lisäksi hän stalkkaa erästä poikaraukkaa (jolla on tyttöystävä muuten ).
Vuokranantaja ja norjalainen tyttö ei yhtään pidä hänestä. Ja kun minä sattumoisin muutin Lontooseen, ja etsin huonetta, heidän mielestään oli sopiva aika potkia Vanessa ulos. Ja tässä tilanteessa se onnistuu mutkitta, koska Vanessalla ei ole vuokrasopimusta, eikä se ole maksanut takuuvuokraa.
No Eilen sitten vuokraisäntä vihdoin lähetti Vanessalle tekstarin. Tiedän, ei ollut ehkä tyylikkäin tapa ilmoittaa asiasta hänelle, mutta Vanessaa ei ollut näkynyt eikä kuulunut vähään aikaan.
Illalla Vanessa tuli kotiin. Vuokraisäntä oli pelaamassa jalkapalloa, Nina oli nukkumassa. Mä olin olkkarissa. Vanessa näytti tosi ärsyyntyneeltä. Se kertoi mulle vietistä jonka hän oli saanut. Ja pian hän syytti mua ja Ninaa asiasta. Ilmeisesti me ollaan kieroiltu jotenkin niin että se potkittais pihalle, JOTTA mä saisin huoneen. Se ei ole totuus. Ne oli suunnitellut sen ulos potkimista jo ennen kuin edes olin Lontoossa. Ne oli jopa kertoneet aikeistaan Vanessalle. Annina kuuli meidän keskustelut yläkertaan ja tuli alas. Sitten seurasin seuraavat puolituntia niiden väittelyä. Nina yritti selittää sille järkeä, mielestäni helposti ymmärrettävää täyttä asiaa. Mutta se yksi ei tuntunut tajuavan mitään oikein. Kun vuokranantaja lopultakin tuli kotiin puolen yön aikaan, sain kuunnella olkkarista niiden keskustelut jota ne kävi keittiössä. Ihme kyllä, vuokranantaja sai hänet rauhoittumaan ja tajuamaan tilanteen. Mutta aamulla meitä odotti vessassa yllätys..... hehe, ei mitään kovin vakavaa mutta silti selkeää kapinointia. lapsellista sellaista. Se oli suihkulla kastellut koko vessan. hehheh. Ärsytti silti aika paljon. Vessapaperit oli pilalla.
Juu... Tämä on vasta yksi kertomus tämän talon draamoista. En edes tiedä kerronko muita juttuja. :D
Enkä edes tiedä miksi jaoin tämän jännittävän kertomuksen kanssanne. Ehkä koska mulla on vapaapäivä ja tylsää.

tykkään

Hello.
Nyt olen oikein ahkera ja kirjoitan tänne jotain.
Tykkään Lontoostaa. Ei ehkä yllätä teitä, mutta se yllättää vähän mua. On tosi piristävää asua paikassa, jossa asiat on niin erilain kuin Suomessa. Ei silleen, että mulla olisi jotain Suomea vastaan. Ei todellakaan. Suomi on tosi hyvä maa. Suomessa elämä on niin paljon helpompaakin.
Mutta siis se mistä tykkään on se erilaisuus. Täällä luonto on ihan erilainen. Rakastan Englantilaisia puita. Ne on niin dramaattisia ja näyttäviä. Ja täällä on ruoho vihreää talvellakin. Eikä vain nuo.
Ihmiset on erilaisia...Aluksi mua hämmensi kovasti, kun Anninan kaverit, ekaa kertaa kun tapasi mut, tervehti mua halauksella ja poski suudelmalla. Kätteleminen ei kuulemma tule kuuloonkaan, paitsi ehkä työhaastatteluissa.  Ja jos esim menen mihin tahansa vaateliikkeeseen, myyjät tervehtivät sanoen: "Hi, how are you? "  Parissa viikossa opein vastaamaan tuohon tervehdykseen sopivalla tavalla, eli : "Good, thank you, how are you?" pitkää vastausta ei tarvitse jäädä odottelemaan.
Tykkään myös metrosta. Tai tubesta, kuten nämä sanoo. Metro matkalla voi lukea tai kirjoittaa tai mitä tahansa.
Tykkään siitä, miten monikulttuurinen paikka tämä on. Täällä on ihmisiä kaikkialta.
Okei, kaikella on kääntöpuolensa. Kaikesta tosta mitä kirjoitin, voin löytää negatiivisetkin puolet.
Luonto: Täällä on ärsyttävä talvi. On just niin kylmä/lämmin, ettei sada lunta vaan vettä. Ja jos joskus sataakin lunta, brittiläiset tekee siitä niin ison jutun ja kaikki menee paniikkiin. Joo. Se on tosi outoa itseasiassa. Metrot ei liiku normaalisti eikä bussit, ei kuulemma taksitkaan. Mitähän ne mahtaa pelätä? No ehkä siihen on ihan fiksut syyt, mutta suomalaisen mielestä se on aika naurettavaa.
Ihmiset: Ne on kovin kohteliaita ja ystävällisiä. Siinä on jotain epäilyttävää. Voiko ne oikeasti olla niin kohteliaita luonnostaan ja aidosti? Kun kaikki on niin kohteliaita, mistä voi tietää että kuka pitää musta oikeasti ja kuka ei? Välillä mun on ikävä Suomen kylmiä ihmisiä.
Metro: Joo siinä on hauska tunnelma. Välillä. Mutta kun on kiire jonnekin, esim töihin, ei paljon huvita jos on ihan älytön ruuhka ja täytyy kirjaimellisesti sulloa itsensä metron ovista sisään. Miettiä siinä samalla vielä taskuvarkaita, joita täällä kuulemma on paljon. Tai töistä kotiin palatessa katsella vastapäätä istuvaa paria jotka tiuskivat toisilleen. Sekä samalla kuunnella vieressä istuvan turistiryhmän kovaäänistä keskustelua.
Vielä yksi negatiivinen asia. Tai miten sen nyt ottaa. Englantilaiset karkit ei ole yhtään mitään verrattuna Suomalaisiin karkkeihin.
Mutta huonoista puolista huolimatta, viihdyn täällä hyvin!

kolmas viikko

Heippa taas!
Mua vähän huvittaa se, miten Suomessa vannoin alottavani blogin kun asun Lontoossa, ja kirjottavani suhteellisen useinkin. No... nyt olen asunut täällä jo yli 3 viikkoa, ja tämä on vasta toinen teksti jota kirjoitan tänne. Vielä pahempaa: unohdin kertoa ystävilleni ja perheelleni että aloitin tämän blogin jo 3 viikkoa sitten... No, kaipa ilmoitan siitä ihmisille tänään!
Ehkä syy saamattomuuteeni on se, että olen oikeasti ollut aika kiireinen täällä. Paljon on tapahtunut sen jälkeen kun kirjoitin viime tekstini. Jospa kerron tänne lyhyesti kaiken mitä on tapahtunut. No... ainakin ne oleellisimmat asiat!
Viimeiset kaksi viikkoa Suomessa jännitin hirveästi tänne muuttoani. Pelkäsin kaikkea mahdollista, mutta samalla olin innoissani. Kun muuttopäivä lopultakin koitti, se ei tuntunut mitenkään erityiseltä. Kuin olisin muuttanut vain toiseen kaupunkiin Suomessa. Kaikki sujui erittäinkin hyvin. Tietenkin Ryanairin lentokoneet on mitä on, mutta onneksi matka ei ollut pitkä.
Kun saavuin Lontooseen, kaikki oli uutta ja pelottavaa. Kulttuuri on hyvin erilainen kuin Suomalainen kulttuuri, ja suoraan sanottuna olin aika pihalla. Suomessa olin vähän jännittänyt englanniksi puhumista. Ajattelin kuitenkin, että olen ihan tarpeeksi hyvä. Se tuli vähän yllätykenä, miten vaikeaa se saattaa välillä olla. Ensimmäinen viikko oli aika vaikea suoraan sanottuna. Nukuin siskoni kanssa samassa huoneessa, samassa sängyssä. Ja voin sanoa, että minä ja siskoni ollaan kuin yö ja päivä. Vastakohdat. Joten voitte varmasti uskoa ettei se ollut helppoa. Ensimmäiseen viikoon sisältyi myös siskoni kämppiksiin tutustumista. Yksi norjalainen tyttö, tosi hauska. Yksi ranskalainen tyttö.... vähän outo. Lievästi sanottuna. Ja itse vuokraisäntä. Ensivaikutelma hänestä oli vähän pelottava. Tai siis mitä siskoni oli hänestä puhelimessa kertonut mulle, ennen kuin muutin Lontooseen... No, sanotaan nyt vaan niin etten saanut hänestä kovin hyvää kuvaa. Mutta nyt kolmen viikon jälkeen voin rehellisesti sanoa että hän on ensimmäinen ihminen kenestä pidän Lontoossa.
Eli tiivistettynä: ensimmäiseen viikkoon täällä sisältyi kulttuuri shokkia, siskon kanssa riitelyä ja jäätäviä katseita, kankeaa englanniksi puhumista sekä ihmettelemistä että miksi tulinkaan tänne?

Toinen viikko. Asiat alkoi jo sujua paremmin. Pääsin nukkumaan olkkariin.  " Se on nyt sun huone", vuokraisäntä sanoi. Ja se oli pelastus mun ja siskoni suhteelle! Kämppikset oppi vähän tuntemaan ja ymmärtämään mua sekä minä heitä. Olin absolutisti Suomessa, ja olin niin varma siitä että pystyisin olemaan absolutisti täälläkin. No... olin väärässä. Tähän kulttuuriin kuuluu alkoholi niin vahvasti, että viinilasillisesta kieltäytyminen on loukkaavaa. Näin siskoni minulle kertoi. No mutta... olen niin lähellä absolutistia kuin voin olla. Viinilasillinen silloin tällöin ei tee pahaa mulle. Eli toisen viikon aikana join ekan viinilasilliseni pitkään aikaan.
Aloin myös hakemaan töitä. Kun lopultakin sain cv:ni siihen kuntoon, että sitä kehtaa täällä näyttää kellekään (kiitokset siskolleni sekä vuokranantajalle), lähdin ulos kaduille jakamaan niitä! Oxfordstreet oli hyvä paikka aloittaa. Jäin metrosta pois TottenhamcourtRoadin asemalla ja kävelin koko kadun Marble archille asti, kävellen sisään jokaiseen vaateliikkeseen, antaen cv:ni heille. Kävin myös Stratfordissa eräässä suuressa ostoskeskuksessa ja muissakin paikoissa. lähdin viikon ajan joka päivä ulos pariksi tunniksi jakamaan cv:itäni. Ja niin sitä pitääkin tehdä jos haluaa oikeasti saada työn! Cv:ni näytti mielestäni aika pelottavalta. Siskoni hieman avitti minua valehtelemaan siitä paremman näköisen. Teimme myös vaihtoehtoisen cv:n kahvila töitä varten. hehheh.

Kolmas viikko: No, sain viimein puhelinsoiton eräästä Italialaisesta alusvaatemyymälästä. Mulla olikin ollut hyvä tunne, kun kävin siellä ojentamassa cv:ni. Pääsin haastatteluun! Haastattelun jälkeen oli myös hyvä fiilis. Ja sain työn! Olin niin helpottunut. Ainoa ongelma oli, että palkka oli vain 6,5 puntaa tunnilta. Eli hyvin pieni. Ja kolmen päivän siellä työskentelyn jälkeen olo oli aika hurja. Jollain tavalla se työ ahdisti mua hirveästi. Mutta juuri tuolloin, sopivaan aikaan sain taas puhelinsoiton. Knightsbridgen Guess liikkeestä! Pääsisin haastatteluun. Onnekseni minulla oli juuri silloin vapaapäivä. Haastattelu meni niin hyvin, että tiesin saavani sen työn. Ja niin sainkin. No palkka on 6,9 puntaa tunnilta. Eli vain vähän parempi. Mutta nyt 2 päivän siellä työskentelyn jälkeen olo on aika mukava. Ei lainkaan paha: 3 viikkoa olen täällä ollut ja olen saanut jo 2 työtä! Olen myös saanut paikan jossa asua. periaatteessa. Nyt asun ilmatteeksi täällä Leytonstonessa Siskoni luona. Vuokraisäntä on hyväksynyt että asun täällä, olohuoneessa, kunhan siivoilen ja laitan välillä ruokaa ja hengailen heidän kanssaan. Ja sain jo lupauksen että saan tästä talosta huoneen! Se ranskalainen tyttö...Se potkitaan ulos. Ne inhoaa häntä. Oon vähän surullinen sen puolesta, mutta en valita! Oon nähnyt Vanessan huoneen, ja se on upea. Mä saan sen!
Ainiin, pitikö mun kirjoittaa lyhyt teksti. Sorry about that.
Mutta tässä on nyt 3 viikon kuulumiset! Yritän muistaa kirjoitella tänne useammin, niin ehkä sitten saatte mukavammin luettavaa pienemmissä erissä!