Heippa! Tänään on vapaapäivä, ah. Kävi silti siinä mielessä huono tuuri, että koko viikonlopulle luvattiin super ihania ilmoja, paitsi tälle päivälle. eli lauantai-maanantai ihanat ilmat. Noina päivinä oon töissä! :(
Oho. Nyt alkoi paistamaan aurinko. Voisin mennä lenkille kun olen tämän kirjoittanut.
Ei tässä oikeastaan ole mitään järkevää kirjoitettavaa, kunhan tottumuksesta kirjoitan tänne jotain.
Töissä on alkanut menemään aika hyvin. Inhoan yhä sitä itse työtä, mutta ihmiset on kivoja. Jopa T on siedettävä. Hassua että yhtäkkiä oon alkanut saamaan kunnioitusta siellä. Esim yksi brittiläinen tyttö, visualisti, joka oli ennen mulle vähän töykeä/ ei ollut kiinnostunut musta tippaakaan, nyt mielistelee mua.
Sama juttu mun pomon kanssa. Se on aina hirveen mukava mulle ja sanoo päivittäin olevansa tosi tyytyväinen muhun. Jopa Maya, iso pomo päätöimistosta, joka vierailee n. kerran viikossa meidän liikkeessä, sanoi eilen mulle että "sulla on Milka alkanut menemään tosi hyvin, jatka samaan malliin" :D
Ööm... en oikeen tiiä että miten muka olisin muuttunut. Tietysti tiedän nyt vähän paremmin että mistä tuossa työssä on kyse, plus puhun vähän parempaa englantia, joka on hyvä.
Työ on silti ihan hirveää välillä suoraan sanottuna. Sinne tulee sellasia pilalle lellittyjä teinipissiksiä shoppailemaan, ja ne ajattelee että mä oon niiden henkilökohtainen orja jonka tulisi jättää kaikki muut työnsä ja palvella niitä. Haha. Sitähän mun työni on! Ja kun se ilmastointi on yhä rikki, meinaan pyörtyä noin kerran päivässä kun on niin kuuma, ja saan juosta ympäriinsä ettimässä oikean kokoisia vaatteita niille pissiksille. Jipii.
Hyvä puoli on yhä ihanat ihmiset. Agne eilen kertoi että sen poikaystävä työskentelee läheisessä hotellissa Knightsbridgellä. Siellä on kuulemma hyvä palkka, paljon parempi kuin meidän, ja ruuat saa talon puolesta (aamiainen, lounas, välipalat ja kaikki)! Se on vaan kuulemma aika rankkaa työtä. Siis huoneitten siivoamista lähinnä. Mutta siellä kuulemma etsitään aina työntekijöitä, joten aion yrittää. Parempi palkka ja ruuat houkuttaa. Sekä se että työajat olisi paaaaaljon paremmat. Hah! Mitä tahansa se työ pitääkin sisällään, nuo hyvät puolet on tarpeeksi mulle. Lisä vapaa- aika sekä raha..... Yes please. Ainoa ongelma on, että Agne ei halua että työskentelen siellä. 2 syytä. 1:koska se on kuulemma niin rankkaa. Mutta mä oon erilainen kuin Agne! Agne on vähän sellanen... Ei laiska, mutta tykkää rauhallisemmasta työtahdista. Mulle se on tylsää. 2: sen poikaystävä työskentelisi mun kanssani, mistä se ei tykkää... koska kuulemma sen poikaystävä sanoi Agnelle että mä olen kaunis sen mielestä. Näki vain facebook kuvat, ja niiden perusteella päätteli niin. En tiedä onko Agne mustasukkainen, mutta ainakin se kertoi mulle tuon! Ja sanoi myös että jos työskentelisin sen poikaystävän kanssa, se rakastuisi muhun. Haha, se oli kylläkin vitsi! Agne on itse niin sairaan kaunis etten voi ymmärtää.
Oon tässä miettinyt, että Lontoo on just sellanen paikka että täällä voi olla joko onnellinen, tai sitten täysin onneton. Ja sen onnellisuuden eteen täytyy tehdä paljon töitä. Raha on pakollinen täällä. Sen lisäksi ihmis-suhteet! Nyt oon alkanut panostamaan myös ihmis-suhteisiin enemmän. Kyllä olen nähnyt ennenkin vaivaa, mutta nyt erityisesti. Ja jo nyt huomaan eron! On niin mukavaa että on töissä kivoja kavereita jotka aina ilahtuu kun näkee mut. Samoin muuallakin kuin töissä, kotona, kirkossa, missä ikinä. Vaikka ei olisi rahaa, on mukavaa että on kavereita kenelle voi valittaa raha ongelmistaan ja jotka myös valittaa ongelmistaan! Siitä saa voimaa :D
Sosiaalisuutta voi harjoitella, sen olen oppinut. Tämän lontoo tason ystävällisyys on ihan erilaista kuin suomessa. Ei millään pahalla! Tämä on niin paljon lämpimämpää. Tietysti tämä ystävyys ei ehkä kestä niin kauan kuin suomalainen ystävyys...
Mutta siis se mitä piti sanoa, on se että olen oppinut jo vähän olemaan sosiaalinen ja kiva.
Lontoossa on niin monenlaisia ihmisiä että jokainen varmasti löytää ystävän täältä.